Olihan toi nyt melkoinen jakso. Ei ainakaan voi haukkua, että "tällaisia on kolmetoista tusinassa" :). Jaksossa ei esim puhuttu varmaan pariinkymmeneen minuuttiin yhtään mitään. Toisaalta, en kyllä missään vaiheessa tylsistynyt hetkeäkään.
Valitettavasti ensi viikolla ei vissiin tule uutta jaksoa joten tässä tulee nyt kahden viikon tauko. Jupe, viitsisitkö laittaa vaikka spoliereiden sisään mitä tuolloin 1945 white sands:issä tapahtui?
Maku asioitahan nämä, ehkä alkuperäisessä oli jokaiselle jotakin ja tässä vain Lynch faneille. Mutta fakta on se että nykyisessä ei tarvitse miellyttää mainostajia millä oli kuulemma todella iso valta alkuperäiseen siltä osin miltä näytti ja miten oli salonkikelpoinen.
Olen erittäin tyytyväinen, että Twin Peaks on nyt suunnattu, sanoisinko, vähän selektiivisemmälle yleisölle, jolle unheimlich-hetket kuuluvat taiteeseen. Ymmärrän, että joidenkin mielestä olisi ollut kiva, että oltaisiin oltu Twin Peaksin kaupungissa koko ajan, Audrey ja Dale panisivat ja asuisivat picket fencessä (Audrey vähän vilauttaisi tissiä joskus), Shellyllä vähän huolia pojastaan (no, niitä nyt olisi tarjolla), hotelliveljekset eivät oikein pysyisi lain valoisammalla puolella, Hurleyn Ed olisi päässyt naikkuihin high school sweetheartinsa kanssa jne. Siinä sitten vähän black lodgee välillä. Suosio olisi taattu. Ei olis ollut vaikeeta.
Lynch antanut katsomisohjeita:
"I recommend getting whatever screen* you’re looking at as close to your eyes as you can get, and use headphones. Turn the lights down. And then you have a chance of getting into a new world.
*Unless it’s a telephone. Never, ever watch any David Lynch on a telephone."
Tuo ei varmasti tunnu niin irralliselta sitten kun näkee loput jaksot. Nyt tuo Jupen mainitsema havainto esitystavasta on hyvä. Taidenäyttelyssä saa yleensä nähdä kokonaisuuden samalla kerralla.
Maku asioitahan nämä, ehkä alkuperäisessä oli jokaiselle jotakin ja tässä vain Lynch faneille. Mutta fakta on se että nykyisessä ei tarvitse miellyttää mainostajia millä oli kuulemma todella iso valta alkuperäiseen siltä osin miltä näytti ja miten oli salonkikelpoinen.
Jos 25 vuotta sitten oltaisiin lähdetty näillä nykyisillä eväillä liikkeelle niin voisin lyödä vetoa, ettei kyseisen sarjan suosio olisi noussut kovinkaan korkealle. Muistan hyvin, että jo sillon moni jätti sarjan kesken liiallisen "mystiikan" vuoksi. Lynchin faneille tosin kaikki miehen tekeleet ovat loistavia vaikka ei edes tiedetä äijän järjenjuoksusta ja tästä jopa nettisivustoilla väännetään eri teorioita. Mutta kun tekijänä on DL niin onhan sen pakko olla jotain elämää suurempaa. Vaikka ei niin ymmärtäisikään.
Jos 25 vuotta sitten oltaisiin lähdetty näillä nykyisillä eväillä liikkeelle niin voisin lyödä vetoa, ettei kyseisen sarjan suosio olisi noussut kovinkaan korkealle.
Se mitä Twin Peaks teki 26 vuotta sitten, oli ennennäkemätöntä televisiossa. Se mitä se tekee nyt, on ennennäkemätöntä televisiossa. Ainoa mikä on muuttunut, olet sinä, parahin Vanha Len ;)
Kahdeksas jakso on muuten minun mielikuvieni mukaan saanut raikuvat aplodit hyvin laajalti, joskin myös vastarannan kiiskejä löytyy, joka nyt sinäänsä ei tule yllätyksenä. Omasta mielestäni jakso oli hyvä, mutta odotan taas paluuta astetta selkeämpään kerrontaan tulevissa jaksoissa. Veikkaan itseasiassa, että tämä jakso toimii jonkinlaisena jakajana kauden ensimmäisen ja toisen puoliskon välillä, enkä yllättyisi ollenkaan, mikäli palaset alkaisivat loksahdella tulevissa jaksoissa entistä nopeammalla tahdilla yhteen.
@BigRedBob tiivisti mielestäni kyllä hyvin jakson idean yhteen.
Se mitä Twin Peaks teki 26 vuotta sitten, oli ennennäkemätöntä televisiossa. Se mitä se tekee nyt, on ennennäkemätöntä televisiossa. Ainoa mikä on muuttunut, olet sinä, parahin Vanha Len ;)
Olet täysin oikeassa näissä kaikissa kohdissa. Jos pystyisi peukuttamaan niin sen tekisin. Ja oikeastaan parhaimpana huomionasi...mä olen muuttunut aika paljonkin. Olin 23 vuotias kun katsoin Twin Peaksin suurilla silmin ja olin myyty. Nyt en niinkään enää.
Lynchin faneille tosin kaikki miehen tekeleet ovat loistavia vaikka ei edes tiedetä äijän järjenjuoksusta ja tästä jopa nettisivustoilla väännetään eri teorioita. Mutta kun tekijänä on DL niin onhan sen pakko olla jotain elämää suurempaa. Vaikka ei niin ymmärtäisikään.
Ja sitten on vastaavasti niitä jotka eivät tajua tai pidä näkemästään, tämän perusteella päättävät ettei kukaan muukaan voi oikeasti tajuta tai pitää ja lopulta julistavat sarjan tekotaiteelliseksi ja/tai fanit kritiikittömiksi. Poterot on kaivettu ja foorumisota jatkuu.
Itsehän en siis väitä tajuavani kaikkia sarjan viittauksia ja miten kaikki lopulta kytkeytyy yhteen, mutta tarinan suuret linjat ovat tähän mennessä olleet varsin selkeät ja kaikki outoilu on vain kiinnostavaa rekvisiittaa joka hypnotisoi ruudun ääreen ja herättää outoja tuntemuksia.
Ja sitten on vastaavasti niitä jotka eivät tajua tai pidä näkemästään, tämän perusteella päättävät ettei kukaan muukaan voi oikeasti tajuta tai pitää ja lopulta julistavat sarjan tekotaiteelliseksi ja/tai fanit kritiikittömiksi. Poterot on kaivettu ja foorumisota jatkuu.
Ei kai tästä nyt pidä mitään taistoa alkaa käymään. Hienosta kokonaisuudesta on kuitenkin kyse. Pienistä asioista on kuitenkin loppujen viimeksi kyse. Vanha vs. uusi.
Olen tykännyt tästä uudesta setistä aika valtavasti jo ennestään, mutta tämä viimeisin jakso kyllä päräytti koko homman jälleen ihan uudelle levelille. Näin jopa pahaa unta ensimmäistä kertaa aikoihin ja sen täytyy olla Lynchin ansiota, kiitos!
Saatiin nyt katsottua nuo kaksi viimeisintä jaksoa. Seiskajakso oli ihan törkeän kova, kutosessa ja seiskassa oli sitä mitä itse toivoisin tältä sarjalta. Outoilumoodi vähän pienemmällä ja tilaa juonelle ja näyttelijöille. Sit tuo kasijakso, tuosta oman tulkinnan ja parin analyysin kautta voisi sanoa että ihan joo, pahuuden origin story ja varmaan jos ois aineissa niin ihan viihdyttävää katsottavaa. Onhan tuo huikeeta että Lynchillä on pokkaa tehdä tuollainen jakso. Toivottavasti ei tarvitse enää toista samanlaista katsoa.
Hyvää läppää täällä. Pahoittelut spugeista. Lomalla ja puhelimen varassa joten ei hahmota viestien kokonaisuutta. Twin Peaksin kokonaisuuden hahmotan tottakai.
Tosi nautinnollista katsottavaa Twin Peaksin uudet jaksot ovat olleet. Kerronnan viipyilevä hitaus ja valtava tulkinta-avaruus on todella tervetullutta. Nykysarjat tuppaa olemaan niin tylsistyttävän rautalankaisesti kerronnallistettuja, että tekee hyvää kun tällaista on sarjojenkin puolella. Rautalankaisella kerronnalla tarkoitan siis tarinallisten kausaali-viitteiden yltiöpäistä selkeyttä, tulkintamahdollisuuksien suppeutta ja muuta tällaista katsojan koukutus-aliarviointia.
Nykyään tupataa kehumaan monitulkintaiseksi sellaisia teoksia, joissa yksittäisessä käännekohdassa tarjotaan katsojalle peräti 2 ilmiselvää tulkinta-vaihtoehtoa tai klassisesti jätetään jokin yksittäinen tarinalinja tai pääkertomus avoimeksi. Elokuvissa onneksi yhä uskalletaan määrittää kerronnallisuuden rytmiä teoksissa omalakisesti, vaikka tietysti valtavirran puolella tällaiset on leffoissakin harvassa.
Voisi sanoa, että alkuperäisen Twin Peaksin jälkeiset Lynchin tekemiset ovat olleet kuvallisen ja kerronnallisen tyylin hiomista ja rakentamista, ja tässä formaatissa päästään nyt nauttimaan tuon aika pitkän kehityksen tuloksista. Aika rasittavaa on törmätä noihin kommentteihin että "pitäis varmaan vetää aineita, että tajuais". Lynchillä hommassa ei just ole kyse jostain yksittäisen, selkeän tulkinnan hoksaamisesta. Tää uusi kausi näyttäytyy selkeästi myös kritiikkinä nykytv:n tilaa kohtaan.
Kahdeksannen jakson paikoin jopa Venetian Snares -henkinen äänimaisema toimi muuten todella mainiosti.
Mitään kovin koherenttia tulkintaa tai arviota uudesta kaudesta en lähde nyt tekemään, täytyy odottaa kauden loppuun ja maratoonata sitten kaikki jaksot 3-4 päivän aikana.
Lähes sanasta sanaan samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Lisäisin vielä, että ihmetyttää kuinka tämänkin uuden kauden/sarjan osalta on sanottu mm. tässäkin threadissa, että Lynchin faneille kelpaa mikä tahansa mitä häneltä tulee, ja kritisoitu tämän kauden monitulkintaisuutta ja hidastempoisuutta. Tämähän nimenomaan on Lynchiä, alkuperäiset kaksi kautta ovat suorasukaisuudessaan olleet poikkeus hänen tuotannossaan. Ja sanotaan tämän olevan tekotaiteellista, ja samassa lauseessa lisätään ettei oikeastaan jaksa yrittää edes tulkita mitä on juuri nähnyt. Ja ei sillä, alkuperäinen sarja on silti parasta mitä televisiosta on koskaan tullut, vaikka pidän yli kaiken myös tästä Lynchin "savuisemmastakin" tuotannosta.
Huomasiko muuten muut, että tuo nuoren parin kävelymatkalla ollut bensa-asema, jonka edestä löysivät tuon kolikon, näytti paljon tuolta jaksossa aiemmassa kohtauksessa olleelta "convenience storelta" bensapumppuineen, sillä erotuksella että siihen oli rakennettu yläkerta. Alkuperäisessä sarjassahan yksikätinen mies kertoo asuneensa Bobin kanssa juuri "convenience storen" yläkerrassa.
edit. Tarkemmin luettuna @Kaspo nyt viittasikin jo omassa tekstissään noihin samoihin asioihin mihin kirjoitin lisäyksen.
Kaksi edellistä kirjoittajaa tiivistävät erinomaisesti Twin Peaksin. Ja huomenna ei sitten ole uutta jaksoa? Mitä jos vetäisi uudelleen jaksot 1-8, what do you think?
Kaksi edellistä kirjoittajaa tiivistävät erinomaisesti Twin Peaksin. Ja huomenna ei sitten ole uutta jaksoa? Mitä jos vetäisi uudelleen jaksot 1-8, what do you think?
Ja samaa mieltä edellisten kanssa etenkin äänimaailmasta. Ihan jäätävän huumaavaa. Pieniä efektejä ja surinaa. Edelleen se hämärähemmo siellä ruumishuoneella/sairaalassa oli pelottava siellä taustalla juuri sen äänimaailman takia.
Kaverit muuten tykkäsivät kun eilen pämpätessä hoin heille välillä: "Got a light? Got a light?". Kokeilkaa.
Ekalla katselukerralla jäi aika mitä vittua -fiilis, mitä nyt jakson pystyi jollain tapaa mieltämään pahuuden synnyintarinaksi ja Bobin syntymäksi. Ja toki myös se, että Laura Palmer pistettiin sitten maapallon kamaralle Giantin toimesta, kun kerran Bobille tarvittiin vastavoima.
Kun tuota nyt vielä uudelleen katsoi äsken (kun ei uutta jaksoa tälle viikkoa saatu), niin sai uuttakin vielä irti. Tämä v. 1956 kuoriutunut hyönteisen ja sammakkoeläimen hybridi, joka meni tytön suuhun, vaikutti ekalla katselukerralla siltä, että se voisi olla Bob, joka sitten meni tuolla tavalla ihmisen sisään ekaa kertaa, Mutta voisiko kuitenkin olla niin, että kaikesta etovasta ja synkästä ulkomuodosta huolimatta tuo sammakkoötökkä olisikin Laura Palmer, joka paineli tytön suuhun, joka olisi Palmerin mutsi Sarah? Ja Bobin sisäänmenoa Lelandiin (joka voisi sitten olla se jakson pikkupoika) ei näytetty. Lopputeksteissä tuo nuoripari oli vain nimettynä "Girl (1956)" ja "Boy (1956)", joten sieltä nyt ei ainakaan tuota tulkintaa spoilattu.
Mark Frostin The Secret History Of Twin Peaks tipahti sopivasti postilaatikkoon perjantaina ja tulikin viikonlopun aikana ahmaistua koko opus kannesta kanteen. Valitettavasti täytyy todeta, että oli lopulta melkoinen pettymys. Muistan joskus kirjan kirjoittamisen julkaisun aikoihin Frostin kertoneen, että kirja kertoo mitä on Twin Peaksissa tapahtunut kolmannen ja toisen tuotantokauden välillä, mutta lopullisessa tuotoksessa paljastetaan hieman lisäinfoa viimeisen jakson cliff hangereista ja keskitytään muuten täysin sarjaa edeltävään aikaan.
Tämän lisäksi kirjan tapahtumista valtaosa ei edes tapahdu Twin Peaksissa ja päähenkilökin on vain muutamassa jaksossa sivuhahmona esiintynyt henkilö.
Tähän kun lisätään, että kirjan tunnelma on valovuoden lähempänä X-Filesia kuin Twin Peaksia, niin voin kyllä kirkkain silmin todeta, että ei kyllä vastannut odotuksia sitten missään mielessä. Kirjassa ei puhuta sanallakaan Lodgeista tai niiden asukkaista, vaan juoni pyörii pikemminkin UFO-havantojen ympärillä.
Tämän lisäksi ne harvat kerrat kun kirja keskittyy Twin Peaksin tuttuihin hahmoihin, on se tulvillaan ristiriitoja sarjan tapahtumien kanssa. Onnistuu kirja tosin olemaan itsensäkin kanssa ristiriidassa muutamaan otteeseen (hahmo x vetoaa johonkin aiemmin kertomaansa, vaikka ko. asian kertoikin hahmo y jne.). Nämä ristiriidat eivät omalla kohdalla olleet niin häiritseviä, kun ei ole tullut sarjaa muutamaan vuoteen katsottua - lähinnä nostatti kulmakarvoja pariin otteeseen, laittaen miettimään, että menikö se tosiaan sarjassa noin? - mutta sarjan virallisimmilla foorumeilla näyttää porukka hajoilevan urakalla noihin, sinällään kuitenkin suht triviaaleihin virheisiin.
Kaiken kaikkiaan ei kirja silti täyttä paskaa ollut. Sen tarina on hienosti kiedottu yhteen historiallisiin tapahtumiin ja hahmoihin, olkoonkin, että monet näistä ovat näin eurooppalaiselle suht tuntemattomia. Tarina myös pitää otteessaan suht hyvin ja toimii itsenäisesti, sarjasta erillään ihan mainiosti. Antaako se mitään osviittaa tulevasta tuotantokaudesta? Toivottavasti ei, sillä sen verran eri vesillä se soutaa kuin Twin Peaks jonka tunnemme. Lynchillä ei ollut kirjan kanssa mitään tekemistä, joten en usko, että tämä kirja juurikaan heijastaa tulevaa. Sanoisin, että kaikkinensa ajan kuluksi ihan kelpo luettavaa, mutta ei todellakaan mikään pakollinen opus sarjasta kiinnostuneelle, eikä tästä penniäkään kyllä olisi kannattanut maksaa.
Ei tuo nyt huono kirja tosiaan ollut, mutta ei oikein vastannut odotuksia. Muista Twin Peaks kirjoista Laura Palmerin päiväkirjat on tullut joskus taisteltua läpi eikä oikein vakuuttanut sekään. Vielä olisi Cooperin "omaelämänkerta" kirjahyllyssä odottamassa vuoroaan.
Luin yöllä melkein loppuun Salatun historian ja olen @Laitapuolen Hyökkääjä n kanssa samoilla linjoilla. Kirja kannattaa lukea mutta se tuo vain yhden näkökulman Twin Peaksiin. Lisäksi siinä kerrotaan, kuten jo sanottu, vähän oudosti asioita, esim. Ed Hurleyn ja Norma Lindstromin (sittemmin Jennings) tarina menee eri tavalla kuin mitä televisiosarjassa kerrotaan. Tosin nämä epäjohdonmukaisuudet voivat olla "epäjohdonmukaisuuksia" eli epäluotettavien (huonomuistisia, väärin muistavia, valehtelevia) kertojien aikaansaannoksia.
Myös arkistomateriaalin tutkija TP on hieman irvikuva tiedeuskovaisesta ihmisestä, tosin tämä arvio vasta n. 300 sivun perusteella. Tosin onko hän irvikuva? Ehkä tiedeuskovaiset ovat tuollaisia? Kun Returnissa Gordon Cole käskee Tammie Prestonia eli TP:tä vähän sivummalle, kun Gordon tahtoo puhua Albertin kanssa ja Tammie Preston suutahtaa, niin Tammie Prestonin luonne kirjan perusteella tekee ymmärrettäväksi Colen käskyn: hän ei ymmärrä, kun siirrytään vähän, voisiko sanoa, ufommille tasoille.
En muuten usko, että Cooper kirjoittaisi niin kuin hän Book Housesta löytyneiden paperien perusteella kirjoittaisi. Hän kirjoittaisi paremmin.
Vielä tässäkin vaiheessa pukkaa uusia hahmoja = narkkaritytöt jakson lopussa. Tai ainakin toinen oli narkkari.
Elämässä on nähnyt sairaita ja kipeitä, mutta onnistuttiinpa taas äänitehosteilla alleviivaamaan sitä narkkarin ahdistavaa olemusta.
Ja hitto, mukavasti hieman pyörähteli eri puolilla itse pääjuonikin eteenpäin. Nyt tuntuu se edellinen taidejaksokin paremmalta, kun se asettuu osaksi tätä kokonaisuutta. Virkistävää.
Suosikkikohtaukseni: vihannes-Coopin pomon ja kolmen tukevan poliisin keskustelu, sen loppu. Sanatonta viestintää. Mahtavasti jäi tunnelma leijumaan.
Myös Bobby ja kumppanit eleillään: hyvää näyttelijäntyötä Bobbyn äidin luona ja sen jälkeen poliisiasemalla.
Oli kahden viikon odotuksen arvoinen.
Loppubiisi tällä kertaa kenties tämän tuotantokauden paras.
Nyt noi kaksi viimeisintä jaksoa katsottuna. Maistuu, ai että.
Alkaa tosissaan olla ehkä tuollainen yleisluontainen pahuus tässä mukana vahvasti. Paljon pahoja ihmisiä, pahoja asioita tapahtumassa muille. Vaikka onkin tuo pahis Coop olemassa niin ei se ole mikään selkeä "pääpahis" tässä. Tykkään. Toi Horne jr on kyllä melko kovan tason mulkku.
Nyt noi kaksi viimeisintä jaksoa katsottuna. Maistuu, ai että.
Alkaa tosissaan olla ehkä tuollainen yleisluontainen pahuus tässä mukana vahvasti. Paljon pahoja ihmisiä, pahoja asioita tapahtumassa muille. Vaikka onkin tuo pahis Coop olemassa niin ei se ole mikään selkeä "pääpahis" tässä. Tykkään. Toi Horne jr on kyllä melko kovan tason mulkku.
– kävivät Cooper, Thruman, Briggs ja Rosenfield keskustelua siitä, mitä oli tapahtunut. Albert Rosenfield sanoi tuossa keskustelussa seuraavasti.
Maybe that's all Bob is. The evil that men do. Maybe it doesn't matter what we call it.
Tämä viimeisin jakso otti oikein kunnolla sokat irti.
Hurmaavaa onnellisuutta ja silmitöntä väkivaltaa vuorotellen. Moni pikkulanka punoitus mukavasti yhteen. Ja voi taas miten upeasti musiikki alleviivasi kohtausten irvokkuutta.
Suosikkikohtaukseni TV:n katselu kasinolla. Se mimmi sekoili kesken miesten oivallustuokion...mielettömän hienoa.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt!Kirjaudu / Rekisteröidy