TPS:n pelitapa 2011-12 -keskustelu
Oolrait, tätä pelitapa-asiaa on nyt vatvottu useammassa ketjussa, joten pistetään sille ihan oma ketju pystyyn ja kerätään tähän debattia yksinomaan pelitapa-analyysiin liittyvistä asioista.
Avaan ketjun ottamalla kantaa muutamiin keskustelussa esitettyihin linjanvetoihin.
- "Ei tää ole vielä valmista eikä olekaan vähään aikaan..." -
Liuzka kirjoitti hyvän viestin, jossa on paljon asioita, joita allekirjoitan. Ottaa hyvin kantaa myös tiettyjen kannattajien lyhytnäköisyyteen. Näen oikeana ratkaisuna, että Tepsi jatkaa kiekkokontrollin linjalla. Vaikka tavoitteeseen pääseminen olisikin koko syksyn kamalaa katsottavaa. Paitsi, että kiekkokontrollikiekko on minunkin mielestäni toimiessaan hienon näköistä kiekkoa, se on lopulta voittavaa kiekkoa (ks. perustelut myöhemmin).
Neppailua kiekkokontrollijääkiekko on silloin, kun sen rytmitykset, ajoitukset ja etäisyydet eivät ole kunnossa (kuten Tepsillä 2011-12 kauden alussa). Tämä ei kuitenkaan johdu pelitavasta itsestään, vaan siitä, että syöttöjen laatu ja sitä kautta pelin virtaus eli pelinopeus eivät ole vielä riittävällä tasolla. En usko joidenkin teoriaan siitä, että Tepsin pelaajat olisivat jotenkin tukossa kesäharjoittelusta, vaan kiekollinen pelinopeus ei ole riittävä, joten keskialueen ylittäminen ja hyökkääminen on hitaan näköistä.
Kun tämä saadaan kuntoon, on joukkueen peli mitä parhainta katsottavaa. Ja vaikka pelitapaan kuuluu, että tarpeettomia (lue: pelin virtaukseen ja vastustajan paineistamiseen kuulumattomia) taklauksia ei viedä perille asti, lisääntyvät taklauksetkin - toimiva kiekkokontrollijääkiekko kun tarjoaa parhaan mahdollisuuden nopeasti organisoituvaan puolustamiseen.
- "Viime kauden katastrofi vaikuttaa yhä pelaamiseen?" -
Tosiasia on, että viime kauden pelitavattomuus haittaa osaltaan sitä runkoa, joka on jäljellä. Osaltaan tämä on myös "kulttuurikysymys". Viime kaudella katkesi useamman kauden kiekollisen pelin jatkumo.
2007-2008 Hantta Virta ajoi Tepsiin kiekollista peliä, sitä jota täällä edelleenkin moititaan ja pahalla muistellaan. 2008 Suikkanen tuli, näki ja voitti. Kaitsu toi ennen kaikkea uskoa joukkueen tekemiseen ja onnistui viemään kiekollisen pelin maaliin asti. 2007-2010 Tepsissä joka tapauksessa pelattiin kiekon pitämiseen perustuvaa lätkää vaihtelevalla menestyksellä. Uskallan väittää, että Suikkasen onnistumisen taustalla oli ainakin osittain Hantan kiekolliseen pelaamiseen tähtäävä pohjatyö.
Viime kausi katkaisi tämän jatkumon. Leime ei osannut harjoittaa/peluuttaa kiekollista peliä, vaan pelistä tuli taloustermein "laissez-faire" -kiekkoa, jossa pelaajat tekivät mitä tekivät. RPL yritti organisoida peliä kiekolliseen suuntaan, mutta oman kokemuksen sekä porukan itseluottamuksen ja palon puute teki onnistumisesta mahdotonta. Viimeiset parikymmentä peliä mentiinkin sitten Koivu-Suoraniemen pelastukaa ken voi -antikiekolla, jossa mieluummin rikottiin kuin rakennettiin, Engren hoiti loput.
Puolet joukkueesta tulee näistä taustoista. Tuskin ainakaan helpottaa P.Virran työtä...
- "No mitä jos kuitenkin kiekkoa vaan päätyyn ja perään?" -
Olen tästä hyvin eri mieltä.
Nykypäivänä nimenomaan nopeasti ylöspäin pelattava kiekko vaatii ylivertaisen rosterin menestyäkseen. Pystysuunnan kiekko vaatii enemmän yksilötaitoja ja ratkaisuvoimaa, koska se ei tarjoa yhtä paljon laadukkaita ja organisoituja hyökkäystilanteita kuin kiekkokontrolli. Pystysuunnan kiekko synnyttää lähinnä 2-3 ja 2-4 alivoimahyökkäyksiä, koska lähes kaikki joukkueet ovat erittäin organisoituja puolustussuuntaan. Edellä mainittujahan Virran kiekollinen pelitapa pyrkii välttämään. Oman pään kiekottelulla pyritään hajottamaan vastustajan karvaus ja ohjauspeli siten, että saadaan aikaan tasa- tai ylivoimahyökkäyksiä, jotka mahdollistavat kiekkoon kiinni pääsemisen myös ensimmäisen laukauksen / yli kulmaan heiton jälkeen.
Pystysuunnan lätkä vaatii myös erinomaisen maalivahdin. Jatkuva ylöspäin pelaaminen ja laaduttomat sekä organisoitumattomat hyökkäykset johtavat myös useampaan vastustajan nopeaan hyökkäykseen sekä vastaiskumahdollisuuteen. Tähän liittyykin kiekkokontrollin toinen johtava teesi: pidä kiekkoa niin vastustaja saa vähemmän tilanteita.
Mitkä joukkueet ovat todistaneet, että coast-to-coast -kiekolla voitetaan? JYP ja Lukko ovat pelanneet voittavaa kiekkoa (jalkapallolukemin hyvän maalivahdin ansiosta) runkosarjoissa. Keväällä on hakattu päätä vastustajan siniviivaan. Sen sijaan ainoat pienemmällä budjetilla mestaruuksia ottaneet joukkueet ovat viime vuosina olleet Jalosen HPK ja Suikkasen TPS. Minkälaisella kiekolla? Myös viime kauden Blues pelasi playoffeissa todella kiekollisesti. Mites Suomen maajoukkue? Neitikiekolla mitalikantaan olympialaisissa? Maailmanmestaruus?
On myös ollut havaittavissa trendi: syksyllä pystysuunnan joukkueet osaavat vastata kiekkokontrollin heikkoon kohtaan, kun taas keväällä kiekkokontrollijoukkueet osaavat vastata pystysuunnan joukkueiden monotoonisuuteen varioimalla pelaamistaan.
Kaiken kaikkiaan: huonommalla yksilötaidollakin varustettu joukkue pystyy pelaamaan kiekollisesti aktiivista peliä, kunhan pelin rakenteet ovat oikein harjoitetut ja niitä toteutetaan kurinalaisesti. Piste.
Kiitos, jos jaksoit lukea loppuun ja vielä isompi kiitos, jos jaksat osallistua asiallisesti ja perustellen keskusteluun.
Oolrait, tätä pelitapa-asiaa on nyt vatvottu useammassa ketjussa, joten pistetään sille ihan oma ketju pystyyn ja kerätään tähän debattia yksinomaan pelitapa-analyysiin liittyvistä asioista.
Avaan ketjun ottamalla kantaa muutamiin keskustelussa esitettyihin linjanvetoihin.
- "Ei tää ole vielä valmista eikä olekaan vähään aikaan..." -
Uudessa pelitavassa on miljoona osa-aluetta harjoiteltavana ja aikaa loppujen lopuksi parissa kuukaudessa todella vähän. Lisäksi jokaisen osa-alueen harjoittelu vaatii paljon toistoja.
Asia puolestaan mistä olen yllättynyt on kuinka moni palstaveli ei pidä kiekkokontrollista vaan näkee tämän lähinä "höntsäilynä". Minusta lätkässä jossa kiekko roiskitaan ensin omista pois ja tämän jälkeen heitetään ainoastaan maalille ja rymistellään perään ei ole mitään hienoa. Lisäksi monista kommenteista jäänyt kuva, että jos laidat eivät rytise solkenaan, niin peli on höntsäämistä. Kiekkokontrollista puolestaan aiheutuu se, että kun kiekko on omalla joukkueella, niin ei ole tarvetta taklata koko ajan.
Liuzka kirjoitti hyvän viestin, jossa on paljon asioita, joita allekirjoitan. Ottaa hyvin kantaa myös tiettyjen kannattajien lyhytnäköisyyteen. Näen oikeana ratkaisuna, että Tepsi jatkaa kiekkokontrollin linjalla. Vaikka tavoitteeseen pääseminen olisikin koko syksyn kamalaa katsottavaa. Paitsi, että kiekkokontrollikiekko on minunkin mielestäni toimiessaan hienon näköistä kiekkoa, se on lopulta voittavaa kiekkoa (ks. perustelut myöhemmin).
Neppailua kiekkokontrollijääkiekko on silloin, kun sen rytmitykset, ajoitukset ja etäisyydet eivät ole kunnossa (kuten Tepsillä 2011-12 kauden alussa). Tämä ei kuitenkaan johdu pelitavasta itsestään, vaan siitä, että syöttöjen laatu ja sitä kautta pelin virtaus eli pelinopeus eivät ole vielä riittävällä tasolla. En usko joidenkin teoriaan siitä, että Tepsin pelaajat olisivat jotenkin tukossa kesäharjoittelusta, vaan kiekollinen pelinopeus ei ole riittävä, joten keskialueen ylittäminen ja hyökkääminen on hitaan näköistä.
Kun tämä saadaan kuntoon, on joukkueen peli mitä parhainta katsottavaa. Ja vaikka pelitapaan kuuluu, että tarpeettomia (lue: pelin virtaukseen ja vastustajan paineistamiseen kuulumattomia) taklauksia ei viedä perille asti, lisääntyvät taklauksetkin - toimiva kiekkokontrollijääkiekko kun tarjoaa parhaan mahdollisuuden nopeasti organisoituvaan puolustamiseen.
- "Viime kauden katastrofi vaikuttaa yhä pelaamiseen?" -
Eli ny syytetään vielä Leimettä tästäkin paska? Vittuko se valmensi ne pelaajat niin rapakuntoon.
...Jos peli oli sekaisin viime kaudella 3 valmentajan vuoksi, ei nyt kyllä voi sanoa tämän yhdenkään saaneen siihen pienintäkään ajatusta. Paitsi jos ajatus on sekasorto.
Tosiasia on, että viime kauden pelitavattomuus haittaa osaltaan sitä runkoa, joka on jäljellä. Osaltaan tämä on myös "kulttuurikysymys". Viime kaudella katkesi useamman kauden kiekollisen pelin jatkumo.
2007-2008 Hantta Virta ajoi Tepsiin kiekollista peliä, sitä jota täällä edelleenkin moititaan ja pahalla muistellaan. 2008 Suikkanen tuli, näki ja voitti. Kaitsu toi ennen kaikkea uskoa joukkueen tekemiseen ja onnistui viemään kiekollisen pelin maaliin asti. 2007-2010 Tepsissä joka tapauksessa pelattiin kiekon pitämiseen perustuvaa lätkää vaihtelevalla menestyksellä. Uskallan väittää, että Suikkasen onnistumisen taustalla oli ainakin osittain Hantan kiekolliseen pelaamiseen tähtäävä pohjatyö.
Viime kausi katkaisi tämän jatkumon. Leime ei osannut harjoittaa/peluuttaa kiekollista peliä, vaan pelistä tuli taloustermein "laissez-faire" -kiekkoa, jossa pelaajat tekivät mitä tekivät. RPL yritti organisoida peliä kiekolliseen suuntaan, mutta oman kokemuksen sekä porukan itseluottamuksen ja palon puute teki onnistumisesta mahdotonta. Viimeiset parikymmentä peliä mentiinkin sitten Koivu-Suoraniemen pelastukaa ken voi -antikiekolla, jossa mieluummin rikottiin kuin rakennettiin, Engren hoiti loput.
Puolet joukkueesta tulee näistä taustoista. Tuskin ainakaan helpottaa P.Virran työtä...
- "No mitä jos kuitenkin kiekkoa vaan päätyyn ja perään?" -
Nyky Tepsin pelityyliin nimenomaan kuuluisi suoraviivainen pelitapa. Parillasyötöllä kiekko hyökkäysalueelle, kutia veskarilla ja riparia hakkaamaan...
...harvassa liigaporukassa taitotaso Virran pelikirjaan riittää. KHL, NHL porukoilla riittäisi mutta sielläkin menisi neppailuksi. Tulos syntyy ennemminkin suoraviivaisella agressiiviseella pelaamisella kuten useampi joukkue on todistanut .
Olen tästä hyvin eri mieltä.
Nykypäivänä nimenomaan nopeasti ylöspäin pelattava kiekko vaatii ylivertaisen rosterin menestyäkseen. Pystysuunnan kiekko vaatii enemmän yksilötaitoja ja ratkaisuvoimaa, koska se ei tarjoa yhtä paljon laadukkaita ja organisoituja hyökkäystilanteita kuin kiekkokontrolli. Pystysuunnan kiekko synnyttää lähinnä 2-3 ja 2-4 alivoimahyökkäyksiä, koska lähes kaikki joukkueet ovat erittäin organisoituja puolustussuuntaan. Edellä mainittujahan Virran kiekollinen pelitapa pyrkii välttämään. Oman pään kiekottelulla pyritään hajottamaan vastustajan karvaus ja ohjauspeli siten, että saadaan aikaan tasa- tai ylivoimahyökkäyksiä, jotka mahdollistavat kiekkoon kiinni pääsemisen myös ensimmäisen laukauksen / yli kulmaan heiton jälkeen.
Pystysuunnan lätkä vaatii myös erinomaisen maalivahdin. Jatkuva ylöspäin pelaaminen ja laaduttomat sekä organisoitumattomat hyökkäykset johtavat myös useampaan vastustajan nopeaan hyökkäykseen sekä vastaiskumahdollisuuteen. Tähän liittyykin kiekkokontrollin toinen johtava teesi: pidä kiekkoa niin vastustaja saa vähemmän tilanteita.
Mitkä joukkueet ovat todistaneet, että coast-to-coast -kiekolla voitetaan? JYP ja Lukko ovat pelanneet voittavaa kiekkoa (jalkapallolukemin hyvän maalivahdin ansiosta) runkosarjoissa. Keväällä on hakattu päätä vastustajan siniviivaan. Sen sijaan ainoat pienemmällä budjetilla mestaruuksia ottaneet joukkueet ovat viime vuosina olleet Jalosen HPK ja Suikkasen TPS. Minkälaisella kiekolla? Myös viime kauden Blues pelasi playoffeissa todella kiekollisesti. Mites Suomen maajoukkue? Neitikiekolla mitalikantaan olympialaisissa? Maailmanmestaruus?
On myös ollut havaittavissa trendi: syksyllä pystysuunnan joukkueet osaavat vastata kiekkokontrollin heikkoon kohtaan, kun taas keväällä kiekkokontrollijoukkueet osaavat vastata pystysuunnan joukkueiden monotoonisuuteen varioimalla pelaamistaan.
Kaiken kaikkiaan: huonommalla yksilötaidollakin varustettu joukkue pystyy pelaamaan kiekollisesti aktiivista peliä, kunhan pelin rakenteet ovat oikein harjoitetut ja niitä toteutetaan kurinalaisesti. Piste.
Kiitos, jos jaksoit lukea loppuun ja vielä isompi kiitos, jos jaksat osallistua asiallisesti ja perustellen keskusteluun.
Viimeksi muokattu: