Toimitusjohtajia kotisohvilta – seurantaketju virtuaalimanagereille

[#16 Murray]

Aikamoinen paukku iski äsken. HIFK:lla mentiin 2013-2014 kautta ja tammikuussa tuli sitten GM Pentti Matikaiselle monoa persuksiin. Kuudentena oltiin runkosarjassa. Kieltämättä luokattomia esityksiä oli ja pleijareissa olisi varmasti heti tullut takkiin, joten seurajohto päätyi tälläiseen ratkaisuun. Mestaruus oli niin seurajohdon kuin omankin joukkueen tavoite, mutta ei tuosta oikein mitään tullut, jokin mättäs pahasti.

Ei tässä. Nyt vedetään vapaana GM:nä etiäpäin ja katsellaan tulevia työtarjouksia, milloin niitä nyt ikinä alkaakaan tippumaan...

 

[voittamaton]

Kausi kaksi Edmonton Oilersilla on nyt ohi ja odotuksissa oli 42 voittoa. Kausi meni yllättävän nopeasti läpi, eikä loukkaantumisia tullut paljoa.

Kausi lähti jo alusta alkaen huonosti käyntiin ja joulukuussa paloi managerin päreet. Joukkue tarvitsi kunnon ykkösmaalivahdin ja semmoinen löytyi Bostonista, kun Tuukka Rask matkasi Oilersiin vaihdossa J.Corvoon, B.Johnsoniin ja 2. kierroksen varausvuoroon.
Pelkkä maalivahdin vaihto ei auttanut sillä hyökkäys oli yhä hävyttömän tehoton. Tammikuussa vaihtokumppaniksi löytyi Toronto josta löytyi Phil Kessel. Itse koin kaupassa kovan henkisen menetyksen kun yksi suosikeistani, Ryan Smyth, joka tosin oli pelannut kuluvalla kaudella heikosti, matkasi Torontoon parin ahl-pelurin ja kahden 4. kierroksen varausvuoron kanssa.
Helmikuussa Oilersilla kävi tuuri, kun hyvää kautta pelannut John-Michael Liles oli jostain syystä asetettu waiversiin ja sieltä matka kävi Edmontoniin. Tämä tarkoitti sitä, että Whitneylle ei ollut enää käyttöä ja hän siirtyikin St.Louis Bluesiin vaihdossa 2. kierroksen varaukseen sekä hyökkääjälupaus Jaden Schwartziin.
Loppukausi menikin jo paremmin, mutta playoff-paikka jäi tällä kertaa haaveeksi. Runkosarjan lopputilastot 38-34-10.

Pelaajistosta tällä kaudella esiin nousivat kesken kauden saapuneet Phil Kessel ja John-Michael Liles ja kokoonpanoon vähäisten loukkaantumisten ansiosta tiensä murtanut Ryan Johansen, sekä erinomaisesti pelannut Tuukka Rask. Tyler Kennedylle myös erityismaininta joukkueen maalipörssin voittamisesta vaikka peliaikaa oli tarjolla rajallisesti. Pettymyksen tuottivat tällä kertaa Taylor Hall, Douglas Murray sekä pois kaupatut Ryan Smyth ja Ryan Whitney. Myöskään Magnus Pääjärvi ei vakuuttanut, tosin hänellä kuluikin loppukausi ahl:n puolella.

Oilers 2012-2013: (pelaajat: nimi, kokonaisuus, pelatut ottelut, maalit+syötöt=pisteet, +/- maalivahdit: nimi, kokonaisuus, pelatut ottelut, päästettyjen maalien keskiarvo, torjuntaprosentti)
Hall 86 (82, 15+35=50, -21) - Gagner 85 (82, 25+35=60, 1) - Kessel 90 (63, 23+41=64, 14)
Hemsky 85 (82, 21+39=60, -6) - Nugent-Hopkins 85 (54, 14+24=38, -7) - Eberle 85 (82, 20+42=62, -2)
Johanssen 82 (69, 16+26=42, 6) - Horcoff 84 (75, 10+18=28, -1) - Kennedy 82 (82, 28+22=50, -9)
Palmieri 80 (82, 10+14=24, 2) - Mitchell 81 (82, 6+13=19, -1) - Stempniak 82 (77, 15+8=23, 1)
Pääjärvi 82 (14, 1+1=2, -1) - Jones 80 (41, 7+7=14, 1)

Hannan 84 (38, 0+4, 2) - Liles 83 (88, 5+47=52, 10)
J.Schultz 82 (82, 5+24=29, 4) - Smid 83 (82, 2+13=15, 8)
N.Schultz 85 (82, 1+18=19, -2) - Peckham 82 (51, 1+1=2, 0)
Murray 84 (44, 2+10=12, -15)

Rask 89 (60, 2.53, 92.70)
Dubnyk 83 (35, 3.34, 90.09)

Varaustilaisuus: Lähdin määrätietoisesti hakemaan jonkinlaista vaihtuvuutta rosteriin ja kaksi siirtoa saatiin aikaiseksi. Ensin vaihdoin Horcoffin Columbuksen 3. kierroksen varausvuoroon ja sen jälkeen hyväksyin Detroitin tarjouksen Nick Schultzista vaihdossa Niklas Kronwalliin sekä Cody Emmertoniin.
Varaukset: (Kierros, pelaajan nimi, pelipaikka, pelityyli, kokonaisuus, kehittyvyys)
2. C.Smith, kh, pr, 73, b- c a-
3. N.Betz, ol, vh, 71, c c b-
5. B.Ritchie, ol, vh, 73, b b- c
6. C.Wedman, p, pp, 71, b- c c
7. R.Ristolainen, p, kp, 74, c b- b-

Jatkosopimukset:
J.Eberle 3v 4m
T.Hall 2v 4m
S.Gagner 2v 3m
M.Pääjärvi 3v 3m
T.Kennedy 4v 2.5m
S.Hannan 1v 2.1m
L.Smid 3v 3.1m
J.Schultz 1v 3m
T.Peckham 4v 1.3m

Vapaista pelaajista ainoa jota yritin saada oli Mark Streit, joka ei kuitenkaan hyväksynyt tarjoamaani sopimusta. Yksi kauppa sen sijaan käytiin kun vaihdoin Ales Hemskyn Los Angelesiin josta sain vaihdossa Jarret Stollin sekä Matt Greenen.

Kausi kolme lähentelee jo loppua ja alkuviikosta kuulette siitä.

 

[Jesyy]

Devilsien kanssa ensimmäinen kausi on takana ja se sujuikin loistavasti, sillä Paholaiset voittivat Divisioonansa ja näin Playoffeihin lähdettiin Itäisen Konferenssin toiselta sijalta. Pudotuspeleissä matka vei aina Konferenssifinaaleihin asti, jossa kuitenkin tie nousi pystyyn Buffaloa vastaan. Tätä ennen kaatuivat Flyers ja Canadiens.
Lisäksi Ilya Kovalchuk vei maalipörssin 55 maalilla.

Tässäpä vähän infoa Off-seasonilta (kopioitu suoraan toiselle foorumille kirjoittamastani viestistä.)
Draftien ykkösenä Winnipeg varasi odotetusti Nail Yakupovin, kakkosena Ottawaan meni Ryan Murray. Ensimmäisellä kieroksella suomalaisista varattiin Teuvo Teräväinen (Oilers #14), Olli Määttä (Bruins #24) ja Henri Ikonen (Sharks #26). Devilsin haaviin tarttuivat seuraavat lupaukset:

1. Round
Henrik Samuelsson #28
2. Round
Lukas Sutter #52
Matia Marcantuoni #58
3. Round
Jordan Schmaltz #67
Samuel Henley #88
Will Merchant #89
4. Round
Ville Kolppanen #95
Taylor Burke #98
5. Round
Juhani Tyrväinen #128
Andrew Ryan #138
Alex Lemieux #148
6. Round
Jean-Francois Leblanc #178

Ihan kohtalaisen hyvin meni mielestäni Drafti meidän osaltamme. Kaudenvaihteessa tapahtui lisäksi pelaajasiirtoja, tässä Devilsin tekemät treidit:
Maxime Clermont <---> Dustin Boyd & Scott Stajcer (NYR)
Mattias Tedenby <---> Zach Phillips (MIN)
7th-round pick 2008 <---> Matt Cullen (MIN)

Lisäksi vapaista pelaajista hankittiin kakkosmaalivahdiksi Ty Conklin. Prospecteista tulokassopimukset tehtiin seuraavien pelaajien kanssa:
Henrik Samuelsson
Jordan Schmaltz
Matia Marcantuoni
Juhani Tyrväinen (Siirto toteutuu ensi kesänä)

Pelaajia lähti seurasta seuraavasti:

Ryan Carter
Kory Nagy
Stephen Gionta
Bryce Salvador
Johan Hedberg (Qualifying Offer tehty, joten oikeudet Devilsillä)
Peter Regin

Nuoria pelaajia lähti lisäksi junnusarjoihin:
Jordan Schmaltz
Zach Phillips
Reid Boucher
Henrik Samuelsson
Scott Wedgewood
Jon Merill
Matia Marcantuoni

Myös joukkueen henkilöstössä oli liikettä, kun pari apuvalmentajaa ja muutama scoutti jäi eläkkeelle, heille löydettiin kuitenkin pätevät korvaajat.

Ja nyt sitten lopulta: Ladies and Gentlemen, your New Jersey Devils!

Ilya Kovalchuk - Patrick Elias - Zach Parise
Matt Cullen - Travis Zajac - Dainius Zubrus
Alexei Ponikarovsky - Adam Henrique - David Clarkson
Eric Boulton - Jacob Josefson - Steve Bernier
Steven Zalewski

Anton Volchenkov - Marek Zidlicky
Henrik Tallinder - Adam Larsson
Andy Greene - Matt Corrente
Mark Fayne

Martin Brodeur
Ty Conklin
(Jeff Frazee)

Kausi alkaa parin päivän päästä, laittelen lisää infoa joulutauon tuntumassa.

 

[voittamaton]

Edmonton Oilers kausi kolme - kuoleman kausi?

Sopimuksen viimeinen kausi Oilersissa menossa ja tavoitteena oli 43 voittoa sekä selviytyminen toiselle kierrokselle playoffeissa.

Kausi meni odotuksiin nähden loistavasti eikä kukaan pelaaja flopannut, joten koko kausi selvittiin ilman pelaajakauppoja. Myöskään isoa loukkaantumissumaa ei nähty ja kauden loputtua joukkueen tilastot näyttivät seuraavaa: 49 voittoa, 28 tappiota ja 5 jatkoaikatappiota.

Playoffien ensimmäisellä kierroksella vastaan asettui Chicago Blackhawks josta Oilers selvisi jatkoon kärsien vain yhden tappion. Toisen kierroksen vastus, Los Angeles Kings, oli kuitenkin ylivoimainen mennen jatkoon suoraan neljässä ottelussa.

Tavoitteisiin päästiin ja solmin kauden lopuksi neljän vuoden jatkosopimuksen Edmontoniin.

Pelaajistosta olen erityisen tyytyväinen Kesselin 95 pisteeseen, Eberlen 44 maaliin sekä Pääjärven läpimurtoon.

Oilers 2013-2014: (pelaajat: nimi, kokonaisuus, pelatut ottelut, maalit+syötöt=pisteet, +/- maalivahdit: nimi, kokonaisuus, pelatut ottelut, päästettyjen maalien keskiarvo, torjuntaprosentti)
Hall 87 (80, 28+52=80, 20) - Nugent-Hopkins 86 (82, 36+37=73, 22) - Kessel 90 (75, 31+64=95, 15)
Pääjärvi 84 (82, 22+40=62, 21) - Gagner 87 (82, 26+49=75, 15) - Eberle 86 (82, 44+44=88, 16)
Schwartz 82 (82, 15+38=53, -2) - Stoll 83 (82, 13+20=33, 0) - Kennedy 83 (82, 19+12=31, 1)
Johansen 82 (53, 13+10=23, 3) - Mitchell 81 (82, 19+11=30, 18) - Palmieri 81 (82, 10+16=26, 18)
Green 78 (2, 0+0=0, 1) - Vandevelde 76 (3, 0+0=0, -2) - Jones 80 (33, 6+10=16, 9)

Greene 87 (82, 8+9=17, 35) - Kronwall 84 (82, 3+45=48, 26)
Hannan 84 (38, 3+4=7, 7) - Liles 84 (82, 5+37=42, 12)
Schultz 84 (82, 7+34=41, 16) - Smid 84 (71, 2+13=15, 18)
Peckham 84 (55, 1+3=4, 7)

Rask 90 (66, 2.77, 91.74)
Dubnyk 84 (18, 3.11, 91.30)

Kauden loputtua Josh Green lopetti uransa.

Varaustilaisuudessa ei tehty myöskään kauppoja.
Varaukset:
1.J.Hauf, p, pp, 78, C A C
5.T.Moar, p, pp, 70, B C- A-
6.J.Morrissey, p, hp, 72, B- C B-
7.R.Kulmala, vl, pr, 76, C A B-

Jatkot:
Kessel 5v 6.5m
Nugent-Hopkins 1v 4m
Schultz 2v 3.4m
Greene 1v 3.2m
Stoll 1v 2.5m
Schwartz 1v 2.1m
Palmieri 2v 1.2m
Johansen 1v 1m
Jones 1v 1m
Varauksista sopimukset saivat Ristolainen sekä Hauf

Vapaista pelaajista hankittiin vain syvyyttä ahl:n puolelle.
Kauppoja kuitenkin käytiin, kun Schwartz jatkoi matkaansa Devilsiin vaihdossa ensimmäisen kierroksen varausvuoroon. Olisin Schwartzin pitänyt mielelläni mukana joukkueessa mutta palkat olisi noussut liian korkeiksi parin kauden aikana ja Yakupoville piti raivata tilaa kokoonpanoon. Myös huiman kehitysharppauksen ottanut Teubert tulee ensi kaudella pelaamaan ylhäällä, ottaen Hannanin paikan kokoonpanossa.

 

[voittamaton]

Edmonton Oilers kausi neljä - Kohti menestystä?

Neljäs kausi Oilersilla siis menossa ja omistajan odotuksissa oli vain 44 voittoa. Omat odotukset olivat kuitenkin korkeammalla ja ajattelin noin 50 voittoa ja konferenssin finaaleja.

Kausi meni hyvin Edmontonin voittaessa 51 ottelua (51 voittoa, 21 tappiota ja 10 jatkoaikatappiota). Loukkaantumisiakin oli vain muutama ja niistäkin vain kaksi (Stoll ja Greene) olivat pitkäaikaisia.

Kauppoja käytiin vain parista ahl-pelurista.

Playoffien ensimmäisellä kierroksella vastaan asettui St.Louis Blues josta Oilers selvisi jatkoon kuudessa ottelussa. Toisella kierroksella jouduttiin Nashville Predatorsin kanssa hakemaan ratkaisua aina seitsemännestä ottelusta, jossa Preds oli parempi ja näin ollen koko playoffit ilman ykköspakki Greeneä pelanneen Oilersin kausi oli ohi.

Pelaajista esiin nousivat pistepörssin kuudentena ollut Kessel, joukkueen eniten pisteitä tehnyt puolustaja Kronwall. Myös Hall:in 92 pistettä on mainitsemisen arvoinen suoritus.

Oilers 2014-2015: (pelaajat: nimi, kokonaisuus, pelatut ottelut, maalit+syötöt=pisteet, +/- maalivahdit: nimi, kokonaisuus, pelatut ottelut, päästettyjen maalien keskiarvo, torjuntaprosentti)
Hall 88 (82, 41+51=92, 34) - Nugent-Hopkins 87 (82, 25+40=65, 32) - Kessel 91 (82, 38+73=109, 36)
Pääjärvi 86 (82, 25+40=65, 10) - Gagner 87 (82, 24+46=70, 21) - Eberle 87 (82, 41+42=83, 13)
Yakupov 84 (80, 30+26=56, 7) - Stoll 83 (44, 6+15=21, 9) - Kennedy 83 (82, 13+23=36, 11)
Jones 80 (76, 10+13=23, 9) - Johansen 82 (70, 10+20=30, 3) - Palmieri 82 (82, 17+13=30, 7)
Mitchell 81 (58, 9+7=16, 3)

Greene 88 (78, 0+12=12, 40) - Kronwall 84 (82, 8+53=61, 47)
Peckham 84 (76, 5+3=8, 14) - Liles 84 (82, 4+38=42, 10)
Schultz 84 (82, 6+40=46, 9) - Teubert 84 (69, 5+7=12, 12)
Smid 84 (23, 1+4=5, 6)

Rask 91 (70, 2.98, 91.25)
Dubnyk 84 (16, 2.73, 91.95)

Varaukset:
1. (6) N.Sonntag, p, hp, 72, A- B- B-
1. (26) N.Halagian, kh, pr, 73, B- C C
3. A.Deangelo, p, hp, 70, C C A-
4. M.Doughty, kh, työ, 72, C C C
5. K.Estrada, p, kp, 72, B B- B
6. M.Nordqvist, p, kp, 71 B- C C
7. M.Madsen, ol, työ, 68, C B C

Jatkosopimukset:
Nugent-Hopkins 5v, 4.5m
Hall 8v, 4.3m
Gagner 5v, 3.5m
Stoll 1v, 2.5m
Mitchell 1v, 1.5m
Jones 1v, 1.2m
Johansen 3v, 1.1m
Greene 3v, 4.4m
Plante 2v, 1.3m
Dubnyk 6v, 2.2m
Bunz 2v, 1.1m

Vapaista agenteista ei taaskaan löytynyt vahvistuksia, mutta kun vaihtuvuutta haluan pitää yllä, tein treidin: Vanhaksi käyvä Niklas Kronwall ja vähälle peliajalle jäänyt Ladislav Smid vaihtuivat Alex Pietrangeloon ja ahl-pakkiin. Smidin paikan seitsemäntenä pakkina tulee ottamaan Alex Plante.

 

[voittamaton]

Edmonton Oilers kausi viisi - Aika Stanley Cupin!

Viides kausi lähti käyntiin matalin odotuksin, omistaja vaati vain 45 voittoa ja pääsyn ensimmäiselle kierrokselle, itse odotin edellis kauden tapaan noin 50 voittoa ja pääsyä kolmannelle kierrokselle.

Kausi lähti hyvin käyntiin, mutta samanaikaiset loukkaantumiset eivät olleet hyväksi joukkueen voittosarakkeelle. Kauden loputtuun mennessä päästiin onneksi tavoitteeseen, kun tilastot näyttivät seuraavaa: 45 voittoa, 28 tappiota ja 9 jatkoaikatappiota.

Playoffien ensimmäiseksi vastukseksi asettui Chicago Blackhawks joka antoikin kovan vastuksen venyen aina seitsemänteen peliin. Ehjällä kokoonpanolla mukana ollut Oilers oli kuitenkin liian kova vastus mennen jatkoon. Toisella kierroksella vastaan tuli Detroit Red Wings joka onnistui voittamaan vain yhden ottelun: Oilers jatkoon viidessä ottelussa. Kolmas kierros olikin tiukin, Los Angeles Kings johti sarjaa jo 3-1, mutta Oilers ei lannistunut! Seitsemännen ottelun jatkoajalla voittanut kanadalaisjoukkue eteni finaaleihin joissa vastaan tuli Winnipeg Jets. Jetsistä ei ollut vastusta ja Oilers nosteli kannua jo neljännen ottelun päätyttyä!

Pelaajista esiin nousivat hyvät kaudet pelanneet Hall, Kessel, sekä Liles, myös pudotuspelien mvp:ksi valittu Rask pelasi, taas, hyvän kauden.

Oilers 2015-2016: (pelaajat: nimi, kokonaisuus, pelatut ottelut, maalit+syötöt=pisteet, +/- maalivahdit: nimi, kokonaisuus, pelatut ottelut, päästettyjen maalien keskiarvo, torjuntaprosentti)
Hall 90 (82, 28+63=91, 25) - Nugent-Hopkins 89 (74, 24+40=64, 19) - Kessel 91 (82, 47+57=104, 28)
Yakupov 85 (82, 28+28=56, 8) - Gagner 88 (82,21+34=55, 23) - Eberle 89 (82, 36+40=76, 36)
Pääjärvi 87 (74, 21+39=60, 18) - Stoll 83 (82, 10+19=29, 2) - Kennedy 83 (82, 13+12=25, -2)
Jones 81 (60, 10+8=18, 5) - Johansen 81 (82, 10+20=30, 9) - Palmieri 83 (82, 10+12=22, 4)
Mitchell 81 (38, 5+4=9, 6)

Pietrangelo 89 (78, 7+36=43, 24) - Greene 89 (63, 3+7=10, 13)
Teubert 86 (66, 4+6=10, 23) - Liles 84 (82, 7+43=50, 32)
Schultz 85 (82, 6+33=39, 11) - Peckham 84 (82, 2+6=8, 10)
Plante 82 (12, 0+0=0, -2) - Duchense 80 (17, 0+4=4, 10)
Hauf 81 (10, 0+0=0, -1)

Rask 91 (67, 2.88, 91.62)
Dubnyk 84 (19, 2,81, 91.45)

Varaukset:
1. R.Pederson, vl, työ, 73, C A- B-
2. D.Antonio, vl, tl, 69, C B- B
3. T.Rourke, p, pp, 72, B B- A-
4. S.Verot, kh, tl, 72, B C C
5. A.James, mv, sek, 70, B- B- C
6. S.Pesonen, vl, työ, 70, C C C
7. B.Eager, p, kov, 69, C B- B-

Jatkot:
Eberle 1v 5m
Yakupov 1v 4m
Pääjärvi 2v 3.6m
Palmieri 4v 2.4m
Mitchell 1v 1.5m
Möller 3v 1.5m
Jones 2v 1.4m
Schultz 2v 4.5m
Duchesne 2v 1.5m
Rask 4v 6m

Ilman sopimusta jäivät mm. Jarret Stoll sekä John-Michael Liles, jonka palkka pyyntö ei mahtunut palkkakaton alle.

Vapaista pelaajista löytyi M.Messier (kh, työ, 80, A C C-) jonka kanssa solmin kolmen vuoden elc:n.

 

[punasydän]

Kahdeksas kausi Winnipegin peräsimessä. Runkosarja oli alusta lähestulkoon loppuun asti todella vaikeaa taapertamista ja vasta runkosarjan loppuhetkillä joukkue intoutui pelaamaan taitojensa ylärajoilla. Loppujen lopuksi taistelu oikeutti konferenssin kuudenteen sijaan. Kauden aikana farmista jyrättiin tilaa uusille, seuraavan kauden tulokkaille vaihtamalla "takana loistava tulevaisuus" -pelaajia varausvuoroihin.

Pudotuspeleissä ensimmäisellä kierroksella Pittsburgh laittoi hyvin kampoihin venyttämällä sarjan kuuteen otteluun, jonka ratkaisi jatkoajalla kevään sankari Andrew Ladd. Seuraavana vuorossa oli Buffalo ja myös Sabres sai todeta Jetsin olevan liian kova pala purtavaksi, sarja ratkesi viidessä ottelussa ja viimeisessä pelissä sankarin asemaan nousi jälleen Ladd, joka takoi tehot 3+1 ja johdatti Winnipegin konferenssifinaaliin. Konferenssifinaalit venyivät seitsemänteen otteluun, jonka ratkaisi yllätys yllätys Ladd tehden toistamiseen ratkaisuottelussa kypärätempun! Finaalisarjassa San Josea vastaan maalinpörssin voiton jo käytännössä varmistanut Ladd näytti hiipuvan, kunnes neljännessä, sarjan Winnipegille ratkaisseessa ottelussa Ladd nousi jälleen kerran esiin ja tehtaili voittomaalin ja ottelun lopullisesti ratkaisseen 5-2 maalin tyhjiin.

Ladd voitti siis pudotuspelien maalipörssin kuuden maalin erolla seuraavaan, lopullinen maalimäärä oli 17 ja otteluita kertyi 22. Viisi syöttöpistettä takasi Laddille myös pistepörssin voiton ja Conn Smythen. Bryan Little sijoittui pistepörssin toiseksi ja Burmistrov kolmanneksi. Uransa kolmannen Norrisin kaapannut Zach Bogosian sen sijaan voitti puolustajien pistepörssin ennen Toby Enströmiä.

Kauden tilastot:

Spoileri

Kane       -    Burmistrov     -    Wheeler
82, 31+43=74   82, 16+46=62    82, 10+13=23

Ladd       -      Tierney       -    MacKinnon
82, 12+23=32   82, 10+13=23    80, 15+29=44

Fehr       -     Stephenson   -    MacArthur 
77, 19+12=31   82, 15+23=38    82, 11+19=30

Orr         -      Cormier       -     Little
82, 5+8=13      82, 10+12=22    82, 13+21=34

Palmer    -       Tordjman
5, 2+3=5        2, 0+0=0

            Bogosian     -     Byfuglien
           82, 8+41=49     82, 11+16=27

            Stuart        -       Irving
           82, 2+7=9        82, 11+14=25

            Enström      -       Falk
           82, 6+22=28     82, 1+2=3

Kauden jälkeen järjestysmies Orr päätti ripustaa hokkarit naulaan ja aiheutti näin päänvaivaa managerille, mistä löytää uusi tehotilastossa plussalla oleva, ~15 pistettä kaudessa nakuttava poliisi joukkueeseen. Drafti oli jälleen pettymys, myöhäisillä pickeillä ei ole löytynyt moneen kauteen todellista kykyä ja sen vuoksi seuraavalle kaudelle lähdetäänkin hakemaan aikaisempia varausvuoroja treidien myötä. Edelliskesien varauksista sopimuksen saivat: Philippe Vlasic (vlh, 2017, 4. kierros), Leonard Yandle (olh, 2017, 4, kierros).

Varustautuminen tulevaan alkoi kahdella treidillä jo varausviikonlopun aikana:

Gibson + Fenske <----> Derek Mathers + 1. kierroksen varaus seuraavalle kesälle

Gibsonilla oli sopimus loppumassa ja palkkapyyntö olisi noussut taivaisiin, joten treidin kautta piti lähteä hakemaan ratkaisua. Mathers on kovanyrkki, jolta voi odottaa myös tehoja. Toissakausi Detroitissa oli tuonut 82 ottelussa 20 tehopistettä ja 150 jäähyminuuttia, mutta oli pudonnut Detroitin kokoonpanosta AHL:n puolelle edelliskaudeksi. Mukaan laitettiin 1. kiepin varausvuoro seuraavalle kesälle, joten mielestäni win-win -vaihto.

Stephenson <----> 1.+ 3. kierroksen varausvuorot seuraavalle kesälle.

Stephenson jäi kauden aikana ajoittain jopa nelossentterin rooliin, tehoja ei syntynyt, mutta omissa soi jatkuvalla syötöllä. Omaa kuitenkin potentiaalia ja Phoenixilta puuttui kärkisentteri.

Jatkosopimuksia seuraavasti:

Burmistrov 1v , 7,5m
Kane 6v , 7,3m
Ladd 2v , 5,3m
MacKinnon 5v , 3,0m
Palmer 4v , 2,3m
Gamelin 1v , 0,9m*
Athanasiou 1v , 0,9m*

Byfuglien 1v , 6,8m
Enström 2v , 6,0m
Morin 4v , 1,6m
Carlisle 3v , 1,2m

Joukkueen palkkakulut ovat jo todella lähellä kattoa ja nytkään Burmistrovin ja Kanen sopimusten jälkeen ei ollut enää varaa tarjota kaikille jatkosopimusta. Blake Wheelerin ja Clarke MacArthurin palkkapyynnöt nousivat huomattavasti heidän taitotasoaan korkeammaksi, joten heidän piti antaa jatkaa matkaa. Kiitokset molemmille hienoista hetkistä ja onnea tuleviin koitoksiin. Tämä lisäsi kyllä huolenaiheita tulevien kausien varalle, tilanne tuskin tulee hirveästi helpottamaan tulevilla kausilla.

 

[punasydän]

Jatketaan heti yhdeksännellä kaudella. Jos oli edelliskausi alusta vaikea, niin tällä kertaa joukkue otti lentävän lähdön. Ensimmäisestä kymmenestä ottelusta ainoastaan yksi tappio ja kauden puolivälissä eroa seuraavaan oli jo pistekaupalla. Ennen kauden alkua pelotti ajatus siitä, että kokeneet Wheeler, Orr sekä MacArthur olivat poissa. Lisäksi edelliskauden senttereistä Stephenson oli poissa, joten neljä vakiokokoonpanon paikkaa oli täytettävä omilla varauksillam jotka olivat kylläkin tahkonneet AHL:ää parin kauden ajan jo kiitettävällä tasolla. Huoli osoittautui täysin turhaksi, sillä varsinkin alkukaudesta nuoret Bernd Berger, Taylor Tordjman, Jakc Palmer sekä jo kokeneempi Derek Mathers ottivat paikkansa joukkueesta ja olivat etulinjassa voittoputken aikana. Runkosarja päättyi siis voittoon ja President's Trophyyn.

Pudotuspeleissä Winnipeg jatkoi siitä, mihin runkosarjassa jäi. Montreal taipui kuudessa ottelussa ja sen jälkeen Tampa Bay joutui nöyrtymään viidessä ottelussa. Konferenssifinaaleissa vastaan asettui edelliskauden tapaan Boston Bruins. Niinikään edelliskauden tapaan sarja eteni aina seitsemänteen otteluun, mutta tällä kertaa jatkoaikaa ei tarvittu ja voittajakaan ei ollut sama, sillä Bruins vei viimeisen ottelun nimiinsä lukemin 5-3. Karvas tappio, mutta kukaan ei voi voittaa aina.

Treidejä tuttuun tapaan kauden aikana AHL:stä poispäin varausvuoroihin. Paras treidi saatiin aikaan, kun Joshua Leivo ja Justin Auger vaihtuivat Calgaryn kanssa ensimmäisen kierroksen varausvuoroon. Nyt kasassa on siis jo neljä ensimmäisen kierroksen varausta tulevalle kesälle.

Kauden tilastot:

Spoileri

Kane       -    Burmistrov     -     Fehr
79, 33+42=75   82, 20+54=74    82, 15+23=38

Ladd       -     Tierney       -    Little
74, 17+32=49   82, 13+11=24    82, 22+28=50

Tordjman -        Berger        -    MacKinnon 
80, 9+7=16     59, 9+14=23    75, 14+19=33

Mathers   -      Cormier       -     Palmer
77, 7+10=19      82, 9+11=20    82, 10+10=20

Neil         -      Upshall
7, 1+2=3        41, 7+4=11

            Bogosian     -     Byfuglien
           82, 9+41=50     82, 13+34=47

               Falk     -       Irving
           66, 2+9=11        66, 5+11=16

            Enström      -      Morin
           82, 10+23=33     78, 2+6=8

            Carlisle
           36, 1+1=2

Draftiviikonloppuna lähdettiin hakemaan vielä korkeampaa varausvuoroa treidien avulla, kun hankittiin koko varauksen ykkösvuoro New York Islandersilta vaihdossa omaan ykköskierroksen varaukseen (#28 overall) ja kahteen keskitason prospectiin. Nyt osuikin sitten ensimmäiseltä kierrokselta pari tulevaa NHL-pelaajaa, joista kaksi saikin suoraan NHL-sopimuksen: Roy Leetch (p, 1. overall) sekä Graham Glimie (p, 19 overall). Vanhoista varauksista sopimukseen: Dwayne Stuart (kh, 2018, 2. kierros), Evan Potteri (kh, 2018, 4. kierros) sekä Lasse Virkkunen (kh, 2018, 6. kierros).

Jatkosopimuksia seuraavasti:

Burmistrov 4v , 8,0m
Tordjman 5v , 2,7m
Upshall 4v , 2,4m
Radivojevic 3v , 1,0m

Byfuglien 1v , 7,0m

Helppoa ei ollut tänäkään vuonna jatkosopimusten rustaaminen. Palkkakaton vuoksi Manitoban oma poika, Eric Fehr jouduttiin jättää ilman jatkosopimusta. Sopuhinnalla olisi mennyt heittämällä kakkos-kolmosketjuihin, mutta neljä miljoonaa ei silti vastannut läheskään hänen todellista tasoaan. Vapailta markkinoilta hankittiin maalin suulle varaamaton NHL-debytantti Francois Tremblay, jolle annetaan heti ensimmäisellä kaudella mahdollisuus ottaa kakkosvahdin paikka.

 

[Lombardi18]

Jos sitä vielä yhden GM:n pelailisi odotellessa uutta versiota.

Joukkueeksi valitsin Toronton ja tarkoituksena olisi nostaa jengi NHL:n huipulle ja samalla suorittaa hallittu jälleenrakennus.

Kausi on edennyt joulukuun alkuun ja joukkueen saldona on tällä hetkellä 13-10-2. Joukkue avasi kauden 5 perättäisellä voitolla, mutta sittemmin tahti on vähän hiipunut. Kessel on paukuttanut jo 20 maalia, jolla irtoaa maalipörssin 1. tila. Joukkueen pehmeimmät lättykädet on löytynyt yllättäen Dion Phaneufilta, joka on jakanut jo 19 maalinjohtanutta syöttöä. Pukukopissa mies tunnetaankin nykyisin nimellä Dion "samettikäsi" Phaneuf.

Tällä kokoonpanolla mennään vielä tällä hetkellä:

JVR-Grabovski-Kessel
Macarthur-Connolly-Lupul
Kulemin-Lombardi-Brown
Steckel-Mcclement-Orr

Liles-Phaneuf
Komisarek-Barker
Fraser-Franson

Reimer
Scrivens

Jälleen rakennuksen aloitin hankkimalla nuoria kehittymään AHL:n puolelle. Molemmat New Yorkin joukkueet joutuivat kusetuksen uhriksi. Alistui tapahtui seuraavanlaisesti:

Hamonic (NYI) <---> Zigomanis + joku mitätön prospecti+ 2015 3. kierroksen varaus.
Kreider (NYR) <---> Gunnarson+ 2017 2. kierroksen varaus.

Treideissä niin Sather kuin myös Snow nauroivat partaansa, kukin tyylillään.

Tarkoituksena olisi vielä hankkia joukkueeseen tulevaisuden maalivahti (Schneider/Bernier) ja 1. ketjun sentteri (Tavares/Seguin/Stamkos/Giroux). Pelinappuloina treideissä tullaan käyttämään mm. Kulemin, Komisarek, Connolly, Lombardi, Liles, Barker, Reimer, Steckel, Parent + pickit ja prospectit, (Grabovski).

Lisää informaatiota kun lähestytään kauden loppua/kauden jälkeen.

 

[voittamaton]

Edmonton Oilers kausi kuusi - Mestaruutta uusimaan?

Kuudes kausi lähti käyntiin ja tavoitteena oli 47 voittoa ja selvitytyminen toiselle kierrokselle. Runkosarja meni hyvin ja voittoja tuli 51, tappioita 24 ja jatkoaikatappioita 7.

Kauden aikana tehtiin yksi pelaajakauppa, kun kolmosvahdiksi jämähtänyt Tyler Bunz ja 3. kierroksen varausvuoro matkasivat Nashvilleen vaihdossa ensimmäisen kierroksen varausvuoroon ja Chet Pickardiin.

Playoffeissa tie loppuikin jo odotettua nopeammin, kun Dallas meni jatkoon ensimmäiseltä kierrokselta seitsemännen ottelun jälkeen.

Oilers 2016-2017: (pelaajat: nimi, kokonaisuus, pelatut ottelut, maalit+syötöt=pisteet, +/- maalivahdit: nimi, kokonaisuus, pelatut ottelut, päästettyjen maalien keskiarvo, torjuntaprosentti)
Hall 91 (82, 43+58=101, 26) - Nugent-Hopkins 90 (82, 29+65=94, 26) - Kessel 92 (82, 36+67=103, 30)
Yakupov 87 (82, 31+43=74, 25) - Gagner 88 (82, 23+46=69, 34) - Eberle89 (82, 39+39=78, 23)
Pääjärvi 88 (82, 16+46=62, 6) - Kennedy 83 (82, 14+28=42, 8) - Palmieri 84 (82, 20+17=37, 11)
Jones 81 (74, 12+8=20, 4) - Mitchell 81 (76, 7+14=21, 6) - Johansen 81 (82, 9+17=26,5)
Möller 82 (15, 1+4=5, 0)

Pietrangelo 90 (67, 11+26=37, 31) - Greene 90 (74, 2+7=9, 20)
Schultz 87 (82, 6+35=41, 27) - Teubert 86 (65, 4+6=10, 32)
Duchesne 82 (79, 3+18=21, 9) - Peckham 85 (82, 1+4=5, 12)
Plante 82 (34, 1+4=5, 12) - Hauf 82, (8, 0+1=1, 4)

Rask 92 (69, 2.74, 92.04)
Dubnyk 84 (15, 3.84, 88.74)

Varaustilaisuus:
1. (1.) C.Spaling, vl, työ, 74, B B B
1. (26.) C.Lee, p, hp, 72, C B- C
2. N.Yoshimura, mv, per, 71, C B B
4. K.Versteeg, kh, tl, 70, C- C- C-
5. K.Baxmann, p, kp, 71, B- B- B-
6. J.Prestberg, p, pp, 68, B- C B-
7. T.Cowen, kh, rou, 67, C C B-

Jatkot:
Eberle 5v 6.5m
Yakupov 3v 4.4m
Teubert 1v 4.7m
Peckham 1v 3m
Plante 1v 1.5m
Musil 1v 1.5m

Pietrangelon 11.5 miljoonaan en suostunut ja Kennedyn yli 4 miljoonaan ei ollut varaa muiden sopimusten jälkeen.

Vapailla markkinoilla tapahtui seuraavaa:
Greene, Palmieri <---> Superlupaava Joe Hicketts (p, hp, 82, A B- B) Anaheimista.
Palkkakattoon tilaa --->
Kennedy 1v 4.7m
M.Halischuk 1v 1.2m

 

[punasydän]

Kymmenes kausi Winnipegin peräsimessä ja kaikkiaan huikea kausi. Alkukaudesta homma toimi lähinnä pitävän puolustuksen ja toimivien ykkös- ja kolmosketjujen avulla. Kakkosketju sen sijaan keskittyi keräämään lähinnä miinuksia pisteiden sijasta. Kun kaksi ketjuista kuitenkin toimi niin hyvin, oli todella vaikea lähteä tekemään muutoksia. Loppujen lopuksi oli pakko lähteä hakemaan toimivaa kakkosketjua kolmosen kustannuksella ja homma tuntui alkuun sekoavan totaalisesti. Alkuperäisen kakkossentterin, Chris Tierneyn sekä kolmosen keskellä pelanneen Bernd Bergerin loukkaannuttua oli pakko hakea lisäapua farmin puolelta ja tilalle nostettiin Aaron Hart, oma 5. kierroksen varaus muutaman kauden takaa. Hart ottikin paikkansa kokoonpanossa ja oli alkuun ilmiliekeissä tehden ensimmäiseen 20 otteluun 14 tehopistettä ja tehotilastokin oli runsaasti plussan puolella. Loput 37 tuottivat enää 6 pistettä, mutta tehotilastossa lukema pysyi plussalla ja laiturit MacKinnon sekä Ladd pystyivät alkukautta parempaan pistetahtiin. Tierneyn tervehdyttyä hänelle ei löytynyt enää paikkaa kokoonpanossa ja siirtotakarajan tuntumassa tehtiin päätös myydä Tierney pois nuorempien pelaajien tieltä.

Treidien takarajan kaupat:

Tierney + Carlisle <--> 1st rnd pick Phoenix
Viveiros <--> 1st rnd pick Anaheim

Tierney oli siis käynyt tarpeettomaksi ja palkankorotusta oli odotettavissa seuraalle kaudelle, joten hänet oli käytännössä pakko treidata pois, kauppaan mukaan laitettiin kivenkovan puolustuksen vuoksi farmiin jäänyt Carlisle. Vaihtohetkellä Phoenix oli sarjan viimeisenä ja hyvä vuoro oli siis tulossa. Viveiroksen treidi oli niin ikään osittain pakotettu. Kahtena edelliskesänä Viveiroksen palkkapyyntö oli ollut niin huimaa luokkaa, että qualifying offerilla pidettiin oikeudet itsellä, mutta sopimukseen ei päästy. Loputtomiin ei voinut odottaa Viveiroksen kanssa, joten treidi tuli ajankohtaiseksi.

Runkosarjassa sijoituttiin lopulta neljänneksi, vaikka pisteitä kertyi konferenssin toiseksi eniten. Pudotuspeleissä oli taas edessä pitkiä sarjoja. Ensimmäinen sarja Philadelphiaa vastaan eteni seitsemänteen otteluun, josta tuli voitto niukimmalla mahdollisella tavalla, kun Nathan MacKinnon iski vain pari minuuttia ennen loppua voittomaaliksi jääneen 3-2 osuman. Toisella kierroksella Carolinaa vastaan puolustuksen merkitys korostui. Ensimmäisessä viidessä ottelussa jompikumpi joukkue pelasi nollapelin ja vasta sarjan ratkaisseessa kuudennessa ottelussa nähtiin yli kolme maalia, kun Jets vei sarjan nimiinsä voittamalla ottelun 5-3. Seuraava sarja vei taas seitsemänteen otteluun, kun Pittsburgh ei suostunut taipumaan. Selkä seinää vasten neljännestä ottelustä lähtien pelannut joukkue näytti ottavan jo henkisen yliotteen manitobalaisista voittamalla kuudennen ottelun tylysti 9-3. Viimeiseen otteluun Pavelec kuitenkin kasasi itsensä ja torjui 34 laukausta johdattaen joukkueensa 3-1 voittoon. Finaaleissa vastaan tuli Columbus, joka ottikin lentävän lähdön sarjaan voittamalla kaksi ensimmäistä ottelua. Vauhti ei kuitenkaan riittänyt, vaan voittamisen kulttuurin itselleen kehittänyt Winnipeg nousi takamatkalta neljällä suoralla voitolla seurahistorian neljänteen Stanley Cupiin! Viimeisessä ottelussa Pavelec pelasi jälleen nollapelin ja vei oikeutetusti kolmannen kerran Conn Smythen.

Kauden tilastot:

Spoileri

Kane       -    Burmistrov     -     Palmer
82, 38+50=88   82, 27+53=80    82, 19+29=48

Ladd       -       Hart       -    MacKinnon
82, 21+31=52   57, 15+5=20    82, 17+41=58

Tordjman -        Berger        -     Little 
60, 8+9=17     62, 9+15=24    80, 17+24=41

Mathers   -       Upshall       -      Neil
82, 3+17=20      82, 13+25=38    70, 9+8=17

Vlasic         -     Cormier
10, 0+1=1        19, 1+1=2

            Bogosian     -     Byfuglien
           81, 10+31=41     82, 13+22=35

               Falk     -       Irving
           62, 1+6=7        69, 11+23=34

            Enström      -      Morin
           82, 7+24=31     63, 3+5=8

            Leetch      -     Fitzpatrick
           13, 0+2=2        39, 1+5=6

Draftissa jälleen kolme ykköskiepin varausta, joista kaksi meni täysin ohi, mutta koko draftin kolmospickinä otettu vasen laitahyökkääjä Vince Monahan oli täysosuma ja hänet tullaan istuttamaan jo tulevalle kaudelle NHL-miehistöön. Monahan oli ainoa draftin pickeistä, jonka voi odottaa nousevan NHL-miehistöön. Vanhoista varauksista sopimukseen: Greg Holden (kh, 6. kierros 2019), Gilbert Briere (p, 1. kierros 2020).

Draftin jälkeisissä sopimusneuvotteluissa olikin odotettavissa ongelmia, sillä kolminkertaisen Conn Smythen, kaksinkertaisen Jenningsin ja yhden Vezinan voittaneen Ondrej Pavelecin sekä kolminkertaisen Norrisvoittajan Zach Bogosianin suht edulliset sopimukset olivat tulleet tiensä päähän. Lisäksi muutama NHL-miehistön tulokassopimus oli loppumassa ja tämä kaikki yhdistettynä jo ennestään korkeisiin palkkakuluihin tiesi vaikeuksia palkkaneuvotteluissa. Kumpikin herroista vaati lähes 12 miljoonan sopimuksia ja tämä pakotti valitsemaan herrojen väliltä. Vaikeaa valintaa helpotti kuitenkin Toby Enströmin hienon uran lopetus. Puolustuksen molempien kulmakivien poistuminen olisi ollut anteeksiantamatonta, varsinkin kun Bufyglienillä alkaa olla mittarissa lukemat täynnä.

Jatkosopimuksia lopulta seuraavasti:

Ladd 1v , 5,2m
Little 2v , 5,2m
Berger 5v , 4,4m
Mathers 5v , 2,0m
Hart 4v , 1,8m
Neil 3v , 1,8m

Bogosian 5v , 11,5m
Byfuglien 1v , 5,3m

Vapailta markkinoilta maalille Cam Ward, joka ei ole enää huippupäiviensä tasolla, mutta toivottavasti riittävä tuke maalin suulle. Lisäksi farmiin muutama potentiaalinen täytepelaaja.

 

[punasydän]

Kausi yksitoista takana ja ehdottomasti huonoin kausi täällä vietettynä aikana, vaikka loppujen lopuksi joukkue taistelikin seitsemän pisteen takamatkan viimeiseen pudotuspelipaikkaan kiinni ja otti kuin ottikin 8. sijan konferenssissa. Katastrofin ainekset kylvettiin jo kesäkaudella, kun Ondrej Pavelecin palkkatoive kipusi budjetin kantamattomiin ja näin ollen tilalle jouduttiin hankkimaan NHL:n top3 -maalivahtiin verrattuna heikompi mies maalin suulle. Kaikki kunnia Wardin uralle, mutta mies ei pystynyt läheskään parhaimpaansa ja etenkin alkukaudesta joukkue kärsi lukuisia niukkoja maalin tappioita. Aikaisemmin juuri niukat ottelut kääntyivät tasaisesti Jetsin nimiin. Toinen merkittävä asia kauden epäonnistumisessa oli jatkuvat johtoaseman menetykset. Kauden pahimmassa vaiheessa joukkue menetti kolme kertaa peräkkäisissä otteluissa kahden maalin johdon tappioksi. Tiukoista otteluista kertoo myös se, että joukkue joutui taipumaan jatkoajalla/rangaistuslaukauksissa 12 kertaa kauden aikana, ainoastaan kuudesti joukkue sai lisäpisteen.

Useasti ennenkin joukkue oli kärsinyt hitaasta kauden aloituksesta ja koska rökäletappioita ei tullut, luotin liian pitkään samaan kaavaan ja se kostautui karulla tavalla. Vasta kauden puolen välin jälkeen lähdettiin maalivahtikaupoille. Sopivaa treidiä ei saatu aikaiseksi ja näin ollen jouduttiin turvautumaan jo toinen jalka eläkkeellä olleeseen Jimmy Howardiin, joka osoittautuikin hyväksi hankinnaksi kauden edetessä. Ward lähti trade deadlinellä joukkuettaan täydentävään Montrealiin vaihdossa 2. kierroksen varausvuoroon. Samaan aikaan maalivahdin vaihdon kanssa tehtiin myös suuria muutoksia ketjuihin. Koko Winnipegin ajan samassa ketjussa pelanneet Burmistrov ja Kane erotettiin toisistaan ja myös se piristi joukkueen esityksiä. Ykkösketjussa kauden alusta näyttöpaikan saanut Bryan Little floppasi todella pahasti ja hän putosikin siirtolistalle ja hetkittäin jopa kokoonpanon ulkopuolelle. Lopulta tie vei siis pudotuspeleihin rimaa hipoen.

Kauden treidit keskittyivät Wardia lukuunottamatta pieneen farmin tyhjennykseen pelaajista, joiden ei oletettu pääsevän NHL-miehistöön ja joiden sopimus oli loppumassa tähän kauteen. Ulospäin lähti kuusi pelaajaa, tilalle saatiin ykköskierroksen varaus, kolme neljännen kierroksen varausta useammalle tulevalle vuodelle sekä pari viidennen kierroksen varausta tuleville vuosille.

Pudotuspeleissä vastaan tuli Philadelphia Flyers ja he näyttivätkin hetki kahdella selkeällä voitolla kaapin paikkaa. Pienet muutokset kokoonpanossa kuitenkin toivat Winnipegin mukaan taisteluun ja jo treidin partaalla ollut Little iskikin voittomaalit peräkkäisissä otteluissa. Viides ottelu oli tiukka, Flyers johti ottelua jo 2-1 ja 3-2, mutta Jets väänsi tilanteen tasaan vain lopulta hävitääkseen ottelun jatkoajalla. Kuudes ottelu oli jälleen Jetsin, joten suuntana game 7. Viimeinen ottelu kuvastikin koko kautta: 3-1 johtoon ensimmäisellä puoliskolla, Flyers kavensi kolmannen erän alussa ja tuli tasoihin 7 minuuttia ennen ottelun loppua. Tarvittiin kaksi jatkoaikaa selvittämään ottelun voittaja, joka oli loppujen lopuksi Flyers. Johtoaseman menetys ja jatkoaikatappio, miten muuten olisikaan voinut olettaa kauden päättyvän. Äärettömän pettynyt olo.

Kauden positiivinen yllättäjä oli edelliskesän kolmosvaraus Vince Monahan, joka aloitti kautensa poppariosastolla/kolmosketjussa, mutta saadessaan näyttöpaikan kakkosessa Burmistrovin vierestä, ei enää luopunut paikastaan. 72 ottelua ja rikkoi tekaisi heti tulokaskaudellaan, pääosin loppukaudesta 25 maalia ja 35 pistettä. Samaten toinen tulokas, Jan Radivojevic oli nelosen keskellä mies paikallaan tehden puolustavassa roolissa 82 ottelussa 10+12=22 pelkästään nelosketjussa pelaten.

Kauden tilastot:

Spoileri

Kane       -       Berger       -       Ladd
82, 23+50=73   72, 11+17=28    82, 26+29=55

Palmer     -       Burmistrov   -    Monahan
82, 13+21=34   82, 17+48=65    72, 25+10=35

MacKinnon  -       Upshall      -     Little 
82, 19+40=59   82, 18+25=43    61, 9+17=28

Mathers    -      Radivojevic   -      Neil
66, 3+9=11      82, 10+21=22    82, 8+5=13

Tordjman   -        Hart
27, 1+7=8        10, 1+3=4

            Bogosian     -     Byfuglien
           82, 11+20=31     82, 4+30=34

               Falk     -       Irving
           82, 1+3=4        75, 10+14=24

            Fitzpatrick  -      Morin
           82, 0+13=13     82, 3+9=12

            Leetch      -      Climie
            3, 0+1=1        4, 2+0=2

Kauden jälkeen hyvän loppukauden pelannut Jimmy Howard päätti lopettaa hienon uransa ja näin ollen Winnipegissä ollaan jälleen maalivahdin etsinnän edessä. Uusi maalivahti löytyi jo draftiviikonloppuna:

Taylor Tordjman <--> Vyacheslav Tikhonov

Tordjman on ehdottomasti NHL-tason pelaaja, mutta ei sovi oikein Winnipegin kokoonpanoon. Tikhonov taas ei sopinut enää jostain käsittämättömästä syystä New York Rangersiin, vaikka kuului edellisellä kaudellaankin NHL:n parhaimpiin maalivahteihin. Draftista ei jäänyt paljoa käteen, ykköskierroksella varattiin lupaavan oloinen maalivahti, mutta toinen ensimmäisen kierroksen varaus valui jälleen viemäristä alas.

Jatkosopimusten kanssa jouduttiin jälleen tinkimään, kun puolustuksen kulmakivistä Manitoban oma poika Justin Falk jäi ilman sopimusta huiman palkkapyyntönsä vuoksi. Korvaajaksi nostettaneen jompikumpi kesän 2020 ykköskierroksen puolustajavarauksista (Roy Leetch, #19 overall tai Graham Climie, #20 overall) tai edellistalven farmikaupoissa organisaatioon liittynyt Sergei Loktionov.

Jatkosopimuksia seuraavasti:

Ladd 1v , 5,5m
Himelfarb 3v , 1,5m

Irving 5v , 6,0m
Byfuglien 1v , 4,3m
Fitzpatrick 1v , 4,2m
Loktionov 3v , 1,0m

Vapailta hankittiin tutusti pari farmin täytettä, jotta saatiin ~40 pelaajan rinki pidettyä yllä.

 

[Aberystwyth]

Tänne siis saa laittaa kaikista peleistä hyvänsä?

Noh, tällä hetkellä vakituisesti käynnissä on ainoastaan NHL 2K3:n (PS2) Franchise mode, jossa ajattelin kokeilla, miten pitkälle se jatkuu. Nyt on menossa kausi 2033-2034 Tampa Bay Lightningilla, ja alkaa epäilyttää, että pelimuoto jatkuu ikuisuuksiin saakka. Stanley Cupeja olen voittanut kolme, ja joukkue on ollut pudotuspeleissä varmaankin 15 kautta peräkkäin. Nyt tosin runko alkaa vanheta käsiin.

NHL 2003:lla on ollut käynnissä ties mitä, mutta koska muistikortti on täynnä, kunnes poistan 2K3:n Franchisen, en pääse siihen käsiksi. Vakavin projekti on sellainen, johon loin about 30 kauden 2002-2003 tulokasta, jotka puuttuivat pelistä. Seuraavaksi alkaisi kausi 2006-2007, ja yhteensä kausia voi pelata 10. Joukkueeni on Los Angeles Kings, jolla olen voittanut kertaalleen Stanley Cupin. Simuloin kaikki ottelut, lukuun ottamatta joitakin pudotuspelejä.

Tähän väliin muuten brassailen hieman seurajohtajan taidoillani. Kun aloitin Kings GM:N hommat 2002-2003, niin joukkueessa oli kaksi pelaajaa, joita en kokenut kovin hyödyllisiksi, Jaroslav Modry (83) ja Craig Johnson (81). Treidasin heidät Floridaan, vaihdossa Robert Svehlaan (83) ja Stephen Weissiin (72). Fast forward vuoteen 2006. Modryn kokonaisuus on tippunut johonkin 78:iin. Craig Johnsonin hankin takaisin vapailta markkinoilta, hänen kokonaisuutensa on 77. Robert Svehlan kokonaisuus on 82 ja hän voitti edelliskauden taklauspörssin. Stephen Weissin on 88 ja hän on voittanut kauden 2004-2005 Lester B. Pearsonin, tehden tehot 44+61=105. No joo, tuollaiset nappiosumat ovat harvinaisia.

Muutamia poimintoja itse luomistani tulokkaista 4:n kauden jälkeen (suluissa kokonaisuus kaudella 2006-2007):

-Chuck Kobasew CAL (80) voitti Calder Trophyn 2002-03 tehoin 16+64=80, mutta on sen jälkeen kärsinyt loukkaantumisista
-Rick Nashista CBJ (85) tuli parempi syöttäjä kuin maalintekijä, maaliennätys on 22. Lisäksi hän ottaa yli sata jäähyminuuttia kaudessa ja tekee noin 50 pistettä kaudessa (tulokaskaudella lupaavat 72, loukkaantumisten vuoksi yli piste per peli-tehot, mutta sen jälkeen on taantunut).
-Steve Ott DAL (82) (tein vahingossa liian hyvän) ottaa yli 200 jäähyminuuttia kaudessa. Onneksi tein hänestä suht kädettömän, joten pistetehot tuskin nousevat nykyisestä noin 30:stä.
-Ales Hemsky MON (86), joka treidattiin ensimmäisellä kaudella Edmontonista, kärsi kaksi kautta loukkaantumisista, mutta sen jälkeen on ollut erittäin tehokas (04-05 82 46+41=87, 05-06 82 52+41=93). Palkintokaapista löytyy Conn Smythe kaudelta 2004-2005 ja Lady Byng kaudelta 2005-2006.
-Jarret Stoll MIN (81) on pelannut myös Edmontonissa ja Torontossa. Viime kaudella ketsuppipullo aukesi ja syntyivät tehot 29+47=76.
-Michael Cammalleri LAK (86) on noussut tärkeään rooliin ja rikkonut kahdella edellisellä kaudella 80:n pisteen rajapyykin.
-Pierre-Marc Bouchard BUF (90) dominoi NHL:ää. Tulokaskaudella mainiot 71 pinnaa, mutta sitten räjähti: 2003-04 pistepörssin 4:s ja maalipörssin toinen (Jani Ridan jälkeen, muuten) (82 44+49=93) sekä Hart Trophy, Frank J.Selke ja Bill Masterton-pokaalit kotiin. 2004-05 maali- ja pistepörssin voitto (82 50+60=110, jäähyminuutteja ainoastaan 7) ja gaalasta mukaan Hart Trophy, Art Ross, "Rocket" Richard ja Bill Masterton (peli jakaa Bill Mastertonit ja Lady Byngit välillä miten sattuu). 2005-06 maalipörssin voitto ja pistepörssin kakkossija (82 57+46=103). Palkintokaappi täydentyi Hart Trophylla (kolmas putkeen!) ja "Rocket" Richardilla.
-Jason Spezza OTT (84) iski huikeat tehot 31+64 toisella kaudellaan, mutta sen jälkeen on ollut hiljaisempaa, noin 70 tehopistettä. Lisäksi kokonaisuus ei ole hirveästi noussut (alkuperäinen 78).
-Dennis Seidenberg COL (74) pelaa kolmannessa seurassaan, edelliset ovat Philadelphia ja Tampa Bay. Mies iski kaudella 2005-06 alhaisesta kokonaisuudestaan huolimatta tehot 11+36.
-Jordan Leopold BUF (78) on suosittua kauppatavaraa: neljä kautta, viisi seuraa (CAL, DET, ATL, SJ, BUF). Siinä sivussa mies on iskenyt joka kausi noin 50 pistettä.

Aivan kunnon manageripeli NHL 2003 ei ole. Sopimuksia ei ole, pelaajat vain lopettavat tai ryhtyvät vapaiksi agenteiksi aika satunnaisesti, tietysti vain kokeneet pelaajat lopettavat. Vapaissa agenteissa on toisinaan nimiä, jotka eivät oikeassa elämässä koskaan vaihtaneet seuraa, tyyliin Joe Sakic, Martin Brodeur ja Nicklas Lidström, jonka kaappasin Kingseihin. Vapaat agentit valitsevat seuransa aika satunnaisesti, tosin pelaajan palkkausta yrittäessä näytetään hymynaamalla, miten mielellään pelaaja haluaisi siirtyä seuraan. Ja menestyvät seurat saavat helpoiten vapaita agentteja. Varauskierroksia on vain kaksi, eikä draft-vuoroja voi treidata. Ja farmijoukkuetta ei luonnollisestikaan ole. Näistä faktoista huolimatta GM:nä toimiminen on erittäin koukuttavaa.

 

[Jesyy]

Aloittelin uudessa Änärissä Be a GM:ää Coloradolla. Alkajaisiksi treidasin pari prospectia (5. ja 7. kiekalla varattuja) Toronton ykköskiekan varausvuoroon, heidän sitä tarjotessaan.

Ketjut näyttää tältä:

Landeskog - Stastny - Parenteau
Downie - Duchene - Jones
McGinn - O'Reilly - Hejduk
McLeod - Mithcell - Olver

Johnson - O'Brien
Hejda - Wilson
Hunwick -Zanon

Varlamov
Gigure

Yhtä TOP6 laituria olen haeskellut, vielä ei ole tärpännyt. Pre-Seasonia takana yksi ottelu, siinä tuli Vancouverilta kuokkaan 4-3. Suurin Avalanchen onnistuja oli puolustaja Hejda, joka iski kaksi maalia.

Päivittelen tarkemmin kunhan pääsen kotiin konsolin ääreen.

 

[Lombardi18]

Jaahas, voisi kertoilla vähän miten oma GM Mode on edennyt tähän asti. Pelinä on NHL 13 ja alustana PS3.

Joukkueeski valitsin Montreal Canadiensin, omistajan mielestä hyvä olisi jos saataisiin 43 voittoa tällä kaudella. Heti alkuun joukkueeseen tuli hankkia tulevaisuutta, koska nykyisellä rosterilla ei mestaruutta tulla voittamaan ei nyt, eikä tulevaisuudessa.

Puolustus vaati mielestäni kovan luokan prospectia ja Columbuksen GM oli siirtänyt Ryan Murrayn siirtolistalle, noh kelpaahan tuo.

Seuraavanlainen kauppa sorvattiin Columbuksen kanssa:

Ryan Murray (60 kok., 4½ kelt.) + Cam Atkinson (sopimusten määrän takia mukana treidissä) <--> B. Gallagher (63 kok., 3½ kelt.) + R. White (75 kok., 3 kelt.)

NY Rangers halusi välttämättä päästä eroon Chris Kreiderista. En tietenkään antanut kenenkään muun varastaa tätä timanttia nenäni edestä. Kreideristä tarjottiin seuraavanlainen paketti, joka kelpasi Rangersille:

Chris Kreider (68 kok., 4 kelt.) <---> R. Diaz (75 kok., 3½ kelt.) + M. Blunden (72 kok., 3 kelt.)

15 pelin jälkeen Edmonton lähestyi vaihtotarjouksen muodossa. Edmonton halusi L. Leblancin ja M. Nygrenin omaan jengiinsä vaihossa A.Suttoniin ja johonkin toiseen. Joukkueestani puuttui vielä tulevaisuuden maalinsylkijä. Niinpä muotoilinkin tarjouksen muotoon:

N. Yakupov (62 kok., 4½ kelt.) + A. Sutton (74 kok., 3 valk.) <---> L.Leblanc (75 kok., 4 kelt.) + M. Nygren (58 kok., 3 kelt.)

Leblancin menetys tuntui pahalle, mutta joukkueessa on jo senttereitä tarpeeksi. Eller ja Galhenyuk (tai joku sinne päin) olivat Leblancin edellä. Lisäksi joukkue tarvitsi tulevaisuuden huippu laitahyökkääjiä, koska nykyisiä laitahyökkääjiä tullaan käyttämään treideissä pelimerkkeinä.

Kauteen lähdettiin seuraavalla kokoonpanolla:

Cole-Plekanec-Gionta
Pacioretty-Desharnais-Bourque
Moen-Eller-Armstrong
Prust-Geoffrion-Darche

Markov-Subban
Gorges-Kaberle
Campoli-Weber

Price
Budaj

17 ottelun jälkeen Montrealin tilanne näyttää ihan hyvälle, saldon näyttäessä 10-6-1. Kaiken kaikkiaan Montrealin tulevaisuus on saatu ihan hyvälle mallille. Mielenkiinstoista nähdä kuinka nopeasti nuo 4½ kelt. kehittyvyyden omaavat junnut kehittyvät.

Päivitellään kun siihen tulee aikaa.

 

[Ralph]

Colorado Avalanche 2012-13

Aloitin minäkin Be A GM:n NHL13:sta PS3:lla. Joukkueeksi valitsin tai otin mitään miettimättä Colorado Avalanhcen. Tapani mukaisesti tein heti monet pelaajasiirrot, jotta sain itselleni sopivan jengin heti kättelyssä. Lisäksi parit treidit olen tehnyt kauden mittaankin. Nyt on ensimmäisen kauden runkosarja puolessavälissä, saldolla 21-15-5. 47 pisteellä olen läntisessä konferenssissa sijalla seitsemän. Alkukausi oli vaikein ja useita muutoksia tein kokoonpanoon, mutta nyt uskon että nämä ovat riittävän toimivat ketjut. Toki peräketjuihin teen aina silloin tällöin ilman loukkaantumisia muutoksia, ettei kukaan huili kauheasti. Paras mahdollinen on nyt overalleineen:

P.A. Paranteau (82) - Logan Couture (85) - Jason Pominville (85)
Matt Duchene (85) - Ryan O'Reilly (82) - Gabriel Landeskog (82)
Jamie McGinn (78) - Tyler Bozak (80) - Steve Downie (81)
Colin Greening (76) - David Steckel (76) - Radek Dvorak (77)
Patrick O'Sullivan (76) & Trevor Smith (76)

Jan Hejda (81) - Erik Johnson (85)
Alex Goligoski (82) - Marek Zidlicky (80)
Ryan Wilson (76) - Shane O'Brien (77)
Wade Redden (76)

Semyon Varlamov (81)
Jean-Sebastien Giguere (76)

Pistepörssini TOP-5 nyt, 41 ottelun jälkeen:

1. Matt Duchene, 17+14 = 31
2. Ryan O'Reilly, 6+24 = 30
3. Jason Pominville, 16+13 = 29
4. Gabriel Landeskog, 10+18 = 28
5. Logan Couture, 11+16 = 27

Kertoo hyvin hyökkäyksen tasaisuudesta.

 

[Rapala]

Pittsburgh Penguins 2012-2013
NHL 2013

Day 1.

Coach Bobilla oli tarjota faneille heti harjoituskauden alkajaisiksi jymypaukku.
To Tampa Sidney Crosby + pick
To Pittsburgh Steven Stamkos

Tällä siirrolla haettiin joukkueeseen vielä James Nealiakin parempi maalintekijä. Ykkönen muotoiltiin muotoon Neal - Stamkos - Malkin
Ensimmäiseen harjoitusotteluun NY Islandersia vastaan ja 7-3 voitto. Malkin 0+5 Stamkos 3+2 Neal 2+1, hyvinhän tää lähti.. Lento ei kuitenkaan jatkunut. Pelailtiin harjoituspelit ja kauden alkukin, mutta munat olivat liikaa yhdessä korissa. Lähdettiin jälleen vaihtokaupoille, kumppani jälleen tuttu.
To Tampa M.A Fleury, Matt Niskanen + jämäprospeckti
To Pittsburgh Anders Lindback, Martin St.Louis

Matkan varrella suostuin myös muutamaan koneen ehdottamaan vaihtoon, joista meiltä lähti pois käytännössä tusinapelaajia ja prospecteja. Tilalle Nashvillesta Hall Gill ja New Jerseysta Marek Zidlicky.

Nyt on 15 peliä pelattu recordilla 10-5-0. Kokoonpano:

Neal - Malkin - Kunitz
Dupuis - Stamkos - St.Louis
Cooke - Sutter - Kennedy
Tangradi - Smith - Adams

Martin - Letang
Orpik - Zidlicky
Gill - Despres
Lovejoy/Engelland

Vokoun
Lindback

Vokoun pelannut huippualkukauden ja Lindback stunttaa vieläkin paremmin.
Neal tehnyt 15 maalia. Stamkos 14. Malkinilla kasassa 22 syöttöpistettä.

Lisää rapsaa myöhemmin.

 

[TF-79]

Pittsburgh Penguins 2012-2013

Be A GM:n aloittelin siis minäkin PS3:lla ja joukkueeksi tuli kummemmin miettimättä Pittsburgh. Muutama vaihto ja vapaan pelaajan hankinta harjoituskauden aikana ja sain koottua mieleiseni tiimin. Kautta lähdetään aloittelemaan seuraavalla kokoonpanolla:

P. Sharp - S. Crosby - B. Ryan
J. Neal - T. Kennedy - E. Malkin
M. Cooke - T. Smith - J. Langenbrunner
E. Tangradi - P. Nokelainen - J. Cheechoo

P. Martin - K. Letang
C. Barker - M. Niskanen
H. Gill- D. Engelland

T. Vokoun
M. Fleury

Fleury antoi selvästi huonommat näytöt harjoituspeleissä, joten Vokoun saa ykkösvahdin paikan kauden alkuun. Raportoidaan lisää sitten, kun on muutama ottelu takana.

 

[Boulerice]

ps3 nhl11

Eli laitetaan nyt tänne vähän tarinaa omasta pelistä. Pelaan siis nhl11 ja ottelut simuloin eli olen pelkässä managerin roolissa ja Joukkueena on NYI.

1. kausi meni yli odotusten ja runkosarjassa tuli 50 voittoa sekä liigan 1. paikka. Playoffit olivat tiukkoja ja pari sarjaa katkesi vasta 7 pelissä joista toinen vasta jatkoajalla. Kaudesta oli tuloksena mestaruus.
2 ja 3 kausi olivat vähän huonompia niin runkosarjan kuin playoffien osalta,joista toisessa putosin ekalla ja toisessa tokalla kierroksella.Tosin toisella kaudella 1. ketjun kaverit väsäsivät 105,103 ja 95 pistettä.
4. kausi oli huippu aivan alusta lähtien ja runkosarjassa tulikin 53 voittoa. Playoffeissa konfrenssin finaalit venyivät 7 otteluun jonka voitin 7-3 kiitos 3. erän 4 maalin. Finaali meni sitten suht helpolla ja mestaruus irtosi 4-1.

5. kauteen lähdetään uusiutuneella joukkueella,jossa on 2kpl omia huippu varauksia,jotka ovat kehittyneet hyvin. Joukkue on ylivoimaisesti kovin ja tasaisin mitä mulla on tässä pelissä ikinä ollut. Palkkakattoon jäi 250k varaa,joten palkat on tarkkaan laskettu :)

E.Kane(89)-Tavares(88)-Hemsky(89)
gagne(83)-Stastny(85)-Okoposo(84)
Kabanov(82)-Fisher(83)-Comeau(80)
Schremp(81)-Bailey(82)-Morrow(82)

Ballard(82)-Weber(84)
Allen(81)-Murray(82)
Bergeron(80)-Valabik(81)

Fleury(88)
Zurkirchen(80)

 

[Plair]

Toronto Maple Leafs 2012-2013:

Liitytäänhän itsekin tähän managerointijoukkoon. Haasteelliset lähtökohdat saivat joukkuevalintani kohdistumaan Torontoon. Harjoituskaudella pyrin vahvistamaan etenkin sentteriosastoamme ja lopulta saimmekin haluamamme miehen:

to New Jersey Devils: Lombardi + Komisarek
<->
to Toronto Maple Leafs: Travis Zajac

JVR:n & Kesselin keskelle saimme tasapainottavan kahden suunnan sentterin.

---------------------------------------------

Toinen treidi nähtiin vielä myöhemmin samana päivänä:

to Montreal Canadiens: Tim Connolly + 3/13
<->
to Toronto Maple Leafs: 1/13 + Patrick Holland

Connolly lähti suuren palkkansa kanssa Montrealiin. Takaisinpäin tuli 1. kierroksen varaus ensi kesän NHL Entry Draftiin, sekä OK-tason lupaus Holland.

---------------------------------------------

Vapaista agenteista signasimme lisäksi comebackia tekevän puolustaja Paul Rangerin sekä sapattivuoden pitäneen maalivahti Pascal Leclairen. Kaksi harjoitusottelua on takana ja kaksi vielä edessä. Tulevaan kauteen lähdetään luultavasti alla olevalla kokoonpanolla:

van Riemsdyk - Zajac - Kessel
MacArthur - Grabovski - Kulemin
Lupul - Bozak - C. Ashton
Steckel - McClement - Brown

Rielly - Phaneuf
Liles - Gardiner
Gunnarsson - Franson
Ranger

Reimer
Leclaire

Hyökkäyksestä löytyy kiitettävästi syvyyttä. Farmin puolelta Kadri, D'Amigo, Colborne sekä Aucoin saavat varmasti näyttöpaikkoja myös NHL-miehistössä. Puolustuksessa rookie-Rielly on pelannut todella hyvin kaksi ensimmäistä harjoitusottelua, mistä kertovat myös tilastot: 2gp, 1+3=4, +5. Junnumaisia höntyilyjä on tullut välillä, mutta kun vierellä virheitä paikkaa muuan Phaneuf, ei omassa päässä kolise.

---------------------------------------------

Alusta: PS3
Peli: NHL 13
Vaikeustaso: Superstar

 

[Jesyy]

Jotenkin tuo Colorado ei tuntunut alkuunkaan omalta joukkueelta, joten aloin miettiä jengiä uutta tallennusta varten (tähän vaikutti myös kokoonpanopäivitys). Lopulta valinta oli kahden kauppa, vastakkain olivat Stars ja Predators. Lopulta valinta kallistui Nashvillen suuntaan.

Treidejä en ole tainnut tehdä vielä yhtäkään, mutta vapaista pelaajista poimittiin Cam Barker.

Kentät:
Patrick Hörnqvist TL 82 - David Legwand PR 83 - Martin Erat TYÖ 83
Sergei Kostitsyn TL 81 - Mike Fisher TYÖ 82 - Andrei Kostitsyn TL 83
Craig Smith - TYÖ 79 - Colin Wilson VH 80 - Nick Spaling TYÖ 78
Matthew Halischuck TYÖ 77 - Paul Gaustad ROU 77 - Brandon Yip TYÖ 75
Brian McGrattan KOV 66

Shea Weber PP 90 - Cam Barker HP 81
Jonathan Blum HP 81 - Scott Hannan PP 81
Kevin Klein PP 78 - Hal Gill PP 80
Roman Josi KP 73

Pekka Rinne 89
Chris Mason 73

Harjoituspeleistä saldoksi tuli 3 voittoa ja yksi tappio. Liigan alettua homma on kääntynyt päälaelleen, voittoja on vasta yksi ja tappioita kaksi.

Tästä jatketaan!

Pelinä siis NHL13, alustana Xbox360 ja vaikeustasona Tähtipelaaja.

 

[punasydän]

Uusi NHL korkattu tältäkin osin ja joukkueeksi valikoitui Florida Panthers.

Kausi lähti katastrofaalisesti käyntiin, kun viiden ottelun jälkeen alkoi 11 ottelua kestänyt tappioputki, jonka aikana ainoat pisteet tulivat kahdesta jatkoaikatappiosta. Kun ketjuvaihdotkaan eivät auttaneet, oli joukkue pakotettu lähtemään kaupoille. Joukkueella oli kolme pientä ongelmaa, joiden takia peli ei kulkenut: Maalivahdit epäonnistuivat totaalisesti, hyökkäyksestä puuttui maalintekovoimaa ja puolustuksesta ei löytynyt tukea kummalekaan osa-alueelle. Muutokset aloitettiin hankkimalla Brent Sopel vapailta markkinoilta ja treidejä tehtiin seuraavasti:

Jonathan Racine + 2 x 2nd rnd pick <---> Jarome Iginla

Calgary halusi tilaa palkkakattoon ja Iginla oli juuri sitä, mitä Panthersiin kaivattiin. Isokokoinen maaliahne voimahyökkääjä. Toiseen suuntaan matkasi puolustajalupaus ja toisen kierroksen varausvuoro kahdelle seuraavalle kesälle.

Ed Jovanovski <---> Evgeni Nabokov

Jose Theodore petti alkukaudella todella pahasti, torjuntaprosentti painui jopa 88% huonommalle puolelle. Treidin toisena osapuolena oli kallispalkkainen, joukkueen miinuskuningas, Ed Jovanovski. Jovanovskin rinnalle ei löytynyt sopivaa paria, vaan jokainen puolustaja vuorollaan valui miinuspelaajaksi.

Näillä muutoksilla kurssi kääntyi ja varsinkin Iginlan ja Tomas Fleischmannin yhteistyö tuotti hedelmää. Silmänräpäyksessä jo pudotuspeliviivan päällä näyttäytyneen joukkueen peli lähti uuteen syöksyyn. Suurimpana syynä oli Kris Versteegin, Peter Muellerin ja Iginlan perä perää sattuneet loukkantumiset, joiden vuoksi koko kolmikko oli useamman pelin ajan poissa ja Versteeg ja Mueller menettivät lähes 30 ottelua kumpikin loukkaantumisen vuoksi. Kun herrat saatiin takaisin kentälle, oli ainoana pantterina all-stars -ottelussa esiintyneen Fleischmannin vuoro loukkaantua. Siirtotakarajan kynnyksellä oli jo selvää, että joukkue ei tule pudotuspeleihin yltämään, joten parista kovapalkkaisesta veteraanista hankkiuduttiin eroon varausvuoroja vastaan.

Filip Kuba + John Madden + 3rd rnd pick <---> NYR 1st rnd pick
Michael Houser <---> OTT 2nd rnd pick
Theodore + Smithson <---> PHI 2nd rnd pick
Marco Sturm <---> NYI 4rnd pick

Kausi päättyi konferenssin 14. sijaan, kun loppukaudella kokoonpanoon otettiin nuoria pelaajia hakemaan kokemusta NHL-piireistä ja sijoitus valui vielä kaksi pykälää alaspäin. Synkän kauden yksi harvoista valopilkuista oli Jonathan Huberdeau, joka löi jo harjoituskaudella jalan NHL-joukkueen oven väliin iskemällä neljään harjoitusotteluun 6 pistettä. Kaudella tahti ei yltänyt tietenkään samaan, mutta 66 ottelussa tehot 7+17=24 kolmosketjussa on hyvä saavutus tulokaspelaajalta. Seuraavalle kaudelle Huberdeaun odotetaan ottavan kakkosketjun pelillinen johtajuus.

Kauden tilastot:

Spoileri

Versteeg     -      Weiss      -      Upshall
58, 10+17=27    73, 20+33=53       82, 24+19=43

Fleischmann  -      Mueller    -       Iginla
57, 21+21=42    54, 9+16=25        43, 17+21=38

Skille       -       Goc       -      Huberdeau
82, 10+16=26    55, 8+18=28        66, 7+17=24

Kopecky      -     Matthias    -     Bergenheim
74, 9+8=17       76, 11+5=16       79, 13+14=27

Parros       -    Santorelli
47, 2+9=11       66, 3+10=13

             Campbell    -     Kulikov
           72, 9+26=35       68, 8+25=33

              Ellerby    -     Sopel
          50, 1+14=15        59, 0+9=9

             Weawer      -   Gudbranson
          60, 3+11=14        76, 4+10=14 

             Robak        -    Strachan
          47, 1+13=14         17, 0+1=1

Draftiin Panthersille osui kaikkiaan kolmas varaus, jolla joukkueeseen hankittiin Curtis Lazar, hyvin peliätekevä sentteri tulevaisuuteen Huberdeaun kanssa johtamaan Panthersin hyökkäystä. Toisella kierroksella varattavaksi oli jäänyt Rasmus Ristolainen. Muita merkittäviä pelaajia draftista ei osunut, mutta kaksi ensimmäistä varausta tulevat olemaan iso osa Panthersin tulevaisuutta.

Jatkosopimuksia sovittiin seuraavasti:

Iginla 1v , 5,5m
Weiss 4v , 4,0m
Mueller 7v , 4,0m
Matthias 5v , 3,0m
Skille 1v , 1,0m
Santo 2v , 0,8m*
Selleck 2v , 0,9m*
Wellman 1v , 0,8m*

Kulikov 2v , 3,0m
Ellerby 2v , 2,7m
Strachan 2v , 0,7m*

Nabokov 1v , 1,5m
Markström 2v , 1,0m

Vapailta markkinoilta ykkösprioriteettina oli yksi kappale stay at home -pakkeja. Parhaalla hinta/laatu -suhteella hommaan löytyi Doug Murray kolmen miljoonan vuosipalkalla ja vuoden sopimuksella. Lisäksi vapailta markkinoilta kaapattiin muutama farmipelaaja, Suomessa tunnetuimpina Siim Liivik ja Mikko Kousa. Lisäksi Joonas Donskoi liittyi Panthersiin, vaikkei varaus ollutkaan enää voimassa.

 

[Jesyy]

Predatorsin kausi on lähtenyt kohtalaisesti käyntiin. Takana on 26 ottelua, saldona 12 voittoa, 9 tappiota ja 5 ja/rankkaritappiota. Pisteitä on pussissa 29 ja sarjassa se riittää kuudenteen sijaan.

Kausi lähti yskännellen käyntiin koko joukkueelta, mutta nyt takana on kuuden ottelun voittoputki. Näiden voittojen takuumiehenä on seissyt heikon startin jälkeen huippuvireen löytänyt Pekka Rinne. Rinteen kauden ensimmäinen nollapeli tuli äskettäin, kun Vancouver kaatui kauden suurimmalla voittomarginaalilla, 6-0.
Joukkueen paras maalintekijä on hiukan yllättäen Martin Erat 11 kaapillaan. Perässä hönkivät Patric Hörnqvist ja Andrei Kostitsyn yhdeksällä osumalla.

Pari treidiäkin tein:

Brian McGrattan (OL) & Magnus Hellberg (MV) <----> Mikhail Grigorenko
Buffalo oli asettanut viime kesän ykkösvarauksensa myyntiin, joten poiminpa talteen. Vaihdossa lähtivät yksi ennestään täyden maalivahtiosaston lupaus Hellberg ja tappelija McGrattan.

2013 & 2014 3rd rnd. pickit <----> Jose Theodore

FLA tarjosi tätä diiliä ja hetken mietinnän jälkeen tartuin täkyyn. Nyt saatiin Rinteelle laadukas kakkosmolari. Samaan aikaan Chris Masonista yritetään hankkiutua eroon.

 

[Visnovsky]

Suunnitelmissa olisi aloittaa tänään kunnolla Be a GM, pitää vain hieman kokonaisuuksia rukkailla prospectien osalta. Torontolla lähdetään liikenteeseen, toiveissa olisi saada pari sentteriä haettua treidien kautta, fyysisiä puolustuspäässä hyviä senttereitä (Bolland jne.) hakusessa.

Puolustukseen haetaan kanssa yhtä fyysisesti vahvaa pelaajaa, joku veteraani mielellään (Gill?).

Maalivahtiosastoon en puutu, lähden aika varmasti Reimer/Scrivens kaksikolla liikenteeseen.

Ekana kautena tavoitteena saada kehitettyä nuoria pelaajia, joilla sitten liikenteeseen tokalla kaudella ja play-off paikkaa hakemaan.

 

[punasydän]

Toinen kausi Florida Panthersissa takana, heikon kauden jälkeen kauteen lähdettiin täynnä tarmoa ja näyttämisen halua. Harjoituskausi sujui jälleen loistavasti ja lähtökohdat olivat hyvät; Huberdeau otti paikkansa kakkosketjussa, Versteeg - Weiss - Fleischmann kolmikko tuntui löytäneen toisensa maalilla Nabokov oli itse varmuus. Ensimmäisen kymmenen ottelun jälkeen tilanne oli kuitenkin jälleen musertava, ainoastaan kaksi voittoa ja yksi jatkoaikatappio seitsemän suoran tappion lisäksi. Jälleen alkoi armoton selviytymistaistelu. Pudotuspeliviiva ei kuitenkaan missään vaiheessa kautta karannut yli kahdeksan pisteen päähän, mutta ei myöskään juurikaan kaventunut. Treidejä ei myöskään kauden aikana nähty.

Synkän kauden keskellä valonpilkahduksia toi Jonathan Huberdeaun nousu nuorten pelaajien kärkikastin haastajaksi 52 pisteellään. Myös Stephen Weissin oma henkilökohtainen piste-ennätys meni uusiksi, joskin ainoastaan kahden pisteen turvin. Puolustuksesta Dmitry Kulikov nousi ykkösnimeksi ohi hieman taantuneen Brian Cambellin. Campbellille ehdittiin kauden aikana etsiä jo uutta seuraa, mutta suuren palkkapussin vuoksi riittävän hyviä tarjouksia ei tullut.

Spoileri

Versteeg     -      Weiss      -      Iginla
71, 13+20=33    82, 24+39=63      82, 22+19=41

Huberdeau    -      Mueller    -       Upshall
80, 13+39=52    81, 7+28=35       79, 8+18=26

Skille       -       Goc       -      Fleischmann
78, 5+18=23    82, 4+11=15        68, 20+22=42

Kopecky      -     Matthias    -     Bergenheim
66, 6+7=13       82, 11+9=20       76, 16+4=20

Liivik        -    Santorelli
15, 2+1=3        38, 6+5=11

             Campbell    -     Murray
           64, 9+24=33       69, 0+5=5

              Ellerby    -     Kulikov
          82, 6+16=22        82, 6+27=33

             Weawer      -   Gudbranson
          61, 2+6=8          68, 1+7=8 

             Robak       -    Petrovic
          45, 5+10=15       26, 2+9=11

Draftissa ei kohdalle osunut kovin montaa huippulupausta, pari tulevaisuuden mahdollista NHL-pelaajaa, mutta muuten hiljaista. Edelliskesän varauksista Rasmus Ristolainen sekä Curtis Lazar saivat sopimukset. Ristolainen noussee suoraan NHL-kokoonpanoon, Lazar lähtee farmin kautta tekemään nousuaan kohti NHL-miehistöä.

Jatkosopimukset:

Skille 1v , 1,0m*
Salminen 2v , 0,8m*
Wright 1v , 0,6m*
Liivik 3v , 0,6m*

Gudbransson 2v , 1,3m
Robak 1v , 0,7m
Andersen 2v , 0,7m
Kousa 2v , 0,8m

Nabokov 1v , 1,8m
Koskinen 2v , 1,4m

Kesän vapailta markkinoilta lähdettiin hakemaan yhtä top4 -laitahyökkääjää ja yhtä puolustavaa top4-puolustajaa. Puolustajaa ei haaviin tarttunut, mutta hyökkääjistä saatiin naarattua joukkueeseen Tomas Vanek 5,8 miljoonan dollarin ja yhden vuoden sopimuksella. Lisäksi pari farmiin pari lupaavaa pelaajaa. Puolustuksessa oli selkeää vajetta puolustavalla puolustajalle, kun taas hyökkääviä puolustajia löytyi ylijäämäksi asti, joten treidiä piti lähteä hakemaan:

Quinton Howden + 4th rnd pick <---> Chris Phillips

Oma ykkösvaraus (yht 25.) vuodelta 2010, joka ei ollut ottanut toivottua harppausta, mutta pääsee nyt uuteen ympäristöön kokeilemaan. Vastineeksi tuli kokenut puolustaja, jota tarvittiin. Kun puolustus oli määrällisesti täynnä, sai Campbell jatkaa uraansa Dallasissa:

Brian Campbell <---> 1st rnd pick Dallas