Tiukka taistelu oli taas ja voitto sieltä jälleen tuli. Mutta täytyy sanoa että ei tämä Lukon peli ole enää ollenkaan sellaista kuin kauden ensimmäisissä kotipeleissä. Jostain syystä nytkin luisteltiin kuin käsijarru päällä ja ajoittain ylivoimassakin näytti siltä että pelataan vain puolivaloilla ja odotellaan että kaikki tulee tarjottimella eteen kuin Tarjalle illallinen.
Se on sanottava kyllä myös heti alkuun että Ilves oli helvetin hyvä ja se osaltaan tietysti laskee Lukon suoritusta. Myöskin Ilves oli selvästi fyysisin vastustaja joka on Äijänsuolla tällä kaudella käynyt, ja ensimmäistä kertaa Lukko taisi jäädä tässä fyysisyydessä alakynteen. No, ei onneksi jäänyt maalinteossa ja siitä on kiittäminen Antti Raantaa. Vaikkei nuorempi Antti yhtään maalia tehnytkään tietenkään niin oli hän kuitenkin valovuoden verran parempi kuin Ilveksen Pitkämäki joka lahjoitti Lukolle yhden maalin ja toisenkin hieman helposti laski taakseen. Mutta se siitä.
Ensimmäisessä erässä Ilves tuli todella lujaa päälle mutta niin vaan Lukko teki kaksi maalia kuin varkain. Ensin Justin Morrison ronkki ylivoimalla kiekkoa niin kauan että se lipui Pitkämäen patjan alta maaliin, ja jokin aika tämän jälkeen Nico Aaltonen teki komean vanhanaikaisen Pitkämäen nukkuessa. Kun Antti Raanta vastaaavasti koppasi toisessa päässä kaiken mahdollisen, joukossa pari oikein varsinaista haamutorjuntaakin niin näistä 2-0-numeroista oli helppo lähteä toiseen erään.
Harmillisesti vaan Ilves sai toisen erän alkuun lahjan, kun Tommi Kovanen ohjasi kiekon omaan maaliin. Olihan siinä ruuhkaa ja Niinimäki sieltä ruuhkan keskeltä sai maalin tililleen, mutta minusta se meni Kovasen mailasta.
Pari minuuttia tästä Lukko pääsi taas kahden maalin johtoon kun Jakub Petruzalek spurttasi laitaan kiekon perään, sai sen ja syötti maalille josta Teemu Nurmi ohjasi kiekon ohi Pitkämäen.
Lauri Tukosen saatua jostain ihmeen tilanteesta korkeasta mailasta kakkosen pääsi Ilves kaventamaan. Tukonen ehti vain viisi sekuntia istua jäähyllä, kun Markus Seikolan laukaus pysähtyi Lukon pakkiin ja siitä pääsi Jussi Pesonen pamauttamaan eteensä pudonneen kiekon maaliin.
Tämän jälkeen tuli vielä pari mieltä kuohuttanutta Lukko-jäähyä. Ensin Kurtis McLean sai illan naurettavimman kakkosen "polvitaklauksesta" kun ajoi puhtaasti Anttilan pystyyn, ja sitten möhli koko illan vaikeuksissa ollut Tommi Kovanen kiekon katsomoon. Ja millaisesta paikasta? Raanta pysäytti rännikiekon, Kovanen otti sen, ei ollut ketään Ilveksen pelaajaa lähelläkään, hänellä oli aikaa katsoa mihin hän sen lyö ja eikös sen pitänyt jumalauta kohottaa kohti omaa pelaajapenkkiä ja sinnehän se meni laidan yli. Minkä ihmeen takia se on niin vaikea nostaa korkea kiekko siitä keskeltä kaukaloa? Onhan siinä vaara että joku koripalloilijan kokoinen hyökkääjä sen pysäyttää tai se osuu pelikelloon mutta ei siitä ainakaan jäähyä tulisi. Tuntuu että sitä rauhallista ja korkeaa purkukiekkoa keskelle ei ole Lukosta osannut kuin Janne Niskala.
No, onneksi Lukko nämä jäähyt tappoi.
Kolmas erä oli maaliton ja jäähyrikas, mutta jotenkin kuin jäi sellainen fiilis että sen aikaa kun taskentällisin pelattiin niin Lukko pyrki nyt myös rakentamaan peliä, toisin kuin viime aikojen peleissä on kolmannessa erässä nähty. Nyt vaan nämä jäähyt tekivät sen ettei paljon tasakentällisin pelattu. Kerran Ilves sai kiekon Lukon maaliinkin, kun Antti Raannan purku meni keskialueelle ja sieltä se vedettiin maaliin, harmi vaan Ilveksen kannalta että hyökkääjä ei ehtinyt pois paitsiosta joten sitä ei killattu.
Tuo Petruzalekin tilanne puhutti ja se herätti myös ajoittain kuin kirkossa istuneen yleisön. Tuntui että yleisökin odotti jotain erikoista tästä pelistä, siksi hiljaa ja jännittyneenä katsojat olivat.
Mutta se tilanne mistä Petruzalek lensi ulos, oli kyllä ensinäkemältä ihan puhdas taklaus tai törmäys, ja sellaisena myös Tom Laaksonen sitä piti mutta kun Seikola jäi siihen jäähän Laaksosen eteen makaamaan niin käsi nousi ylös.
En tuomitse Seikolaa filmaajaksi, se nimittäin näytti siltä että häntä sattui ihan oikeasti. Ja kyllähän sitä jalkaa siellä vaihtopenkillä kovasti hierottiin, ja varmaan se kipu sen verran hellitti että hän pystyi pelaamaan. Tiedä sitten missä kunnossa se jalka on huomenna.
Se on tietysti sitten eri asia että kuuluuko tuomarin mennä näitä asioita lääkäriltä kyselemään. Uraman mukaan Laaksonen kertoi kysyneensä lääkäriltä, ja lääkärin mukaan Seikola loukkasi. No okei, ulosajo on silloin selvä.
Hienosti yleisö kuitenkin sitten hiillosti Seikolaa ja tuntui siltä että se iso pää ei oikein kestänytkään sitä, semmoisia merkkejä hän sinne katsomoon näytteli ja siitä katsojat palkitsivat hänet rytmikkäillä, reippailla ja suomalaiskansallisilla "haista vittu"-huudoilla.
Mutta onneksi tosiaan Seikola ei loukannut pahemmin. Eikä Petruzalek'kaan tuosta pelikieltoa saa.
Hiukan siinä sitten tuomarit tasoittelivat antamalla Ilvekselle jäähyn loppupuolella joukkuerangaistuksen. Tuossa vitosen alivoiman aikana Lukon paras maalintekopaikka tuli Juhani Jasulle jonka veto meni jo Pitkämäen taakse mutta kimposi tolpasta takaisin ja veskari putosi tuurilla päälle. Jostain syystä pojat siinä nostelivat hiukan käsiäänkin, muttei siinä maali ollut lähimaillakaan.
Lopussa kun Ilves pelasi ilman maalivahtia, Lukolla oli kolme kertaa paikka pistää tyhjiin mutta jostain syystä maalinteko juuri kolmannessa erässä tuntuu olevan vaikeaa. Justin Morrison taisteli kiekon itselleen, syötti maalille josssa oli kaveri jonka olisi pitänyt vain pitää lapa jäässä mutta niin vain sekin tilanne sudittiin ohi, ja hetken päästä Morrison pyyhki itse kiekosta pölyt. Kolmas paikka tuli McLeanille jonka veto osui tolppaan mutta se oli kylläkin jo vihelletty paitsioksi.
Mutta voitto tuli kumminkin ja siitä iso kiitos hurjasti taistelleelle Lukolle. Alivoimalla heittäydyttiin uhrautuvasti kiekon tielle, eikä Raanta kolmannessa erässä joutunut kovinkaan montaa kertaa torjumaan, sen verran hyvin kenttäpelaajat niitä Ilveksen vetoja plokkasivat.
Antti Raanta oli illan ykköstähti, ja nyt kun ensimmäistä kertaa hänet tällä kaudella näin niin on sanottava että onhan tämä kaveri jo nyt melkein Vehasen veroinen. Hänessä on hiukan niitä showmiehen elkeitä jotka Vehaselta puuttuvat tyystin, mailapeli on sata kertaa parempaa kuin Vehasella ja tuntuu tuo liikkuminenkin jo olevan aika hyvällä mallilla, jos vertaa siihen kun Pete aikanaan aloitti uransa ykkösvahtina.
Justin Morrison oli puolestaan Lukon kenttäpelaajista paras. Puolustajat olivat ajoittain helisemässä Ilveksen isojen hyökkääjien kanssa, varsinkin Kovasella oli vaihteeksi heikompi päivänsä.
Antti Laaksonen ei vielä tietenkään parastaan esittänyt, mutta kerran ehti jo näyttävästi pujotella avauserässä Ilveksen maalille. Hyvä siitä tulee, kunhan vaan se nivunen nyt kestäisi jatkossakin.
Ilveksen parhaat olivat Jussi Pesonen ja Marko Anttila. Toisin kuin moni muu, olen näkevinäni että Junior Lessardista on vielä paljonkin iloa Ilvekselle jatkossa. Keskenkuntoinen hänkin vielä on.
Katsojia oli torstai-illan pelille huikea määrä 4497, kun ajattelee että vastassa ei ollut porilainen eikä turkulainen joukkue. Hyvä me.
Pisteputki kauden alusta on nyt sitten 12 pelin mittainen eli Lukko on yksin kärjessä. Hyvä juttu. Lauantaina on HIFK Helsingissä, ja kyllä pitää ihme tapahtua jos sieltä vielä tällaisella viivytystaktiikalla pisteitä otetaan.