Se on selvä juttu, että Boudreau saa aivan suhteettomasti paskaa niskaansa tuloksiin nähden. Tosin pitää myös muistaa, että playoffeissa menestys on jäänyt hyvin ohueksi. Ehkä viime kausi oli playoffienkin osalta Brucen parhaat ja täytyy muistaa, että Ducks oli todella lähellä pudottaa Kingsin. Itse olen ymmärtänyt, että Selänteen kriitiikin kärki on ollut Ducksin ylivoimapelissä sekä peluutuksessa. Ainoastaan Getzlaf-Perry on sementoitu ja muita ketjuja sotketaan oikeastaan koko ajan. Selänteen koko uraa on leimannut se, että hän on halunnut luoda kemiaa tutkaparin kanssa ja sitä kautta kehittää peliä. Boudreau ei tähän koskaan taipunut, eikä kovin isoa yritystäkään parina viime kautena ole ollut. Luulen, että tästä on kummunut iso osa turhautumisesta. Viime kaudella ehkä eniten peluutettiin ketjua Maroon-Perreault-Selänne, mikä ajoittain toimi hyvinkin.
Mitä tulee Ducksin ylivoimapeliin, niin se ei toiminut kunnolla oikein missään vaiheessa minkään ketjun osalta ja tämä oli osaltaan vaikuttamassa Teukan kehnoihin tehoihinkin viime kaudella. Kun muistelee vaikkapa game kutosta Kingsiä vastaan, niin paremmalla ylivoimalla olisi Ducks klaarannut jatkopaikan jo tuossa pelissä, niin paljon mahdollisuuksia annettiin. Ehkä viime kaudella yllättävänkin paljon vaikutti kunnon viivapelaajan puute, eikä Fowler ja Vatanen ihan pystyneet sitä roolia täyttämään, tosin Vataselle niitä mahdollisuuksiakaan ei hirveästi annettu kehittää peliään sillä paikalla ja loppukaudesta oli jo vähän liian myöhäistä. Selänne oli vielä viime kaudellakin erittäin hyvä ylivoimapelaaja, mutta nyt niitä minuutteja tuli kuitenkin paljon aiempaa vähemmän ja useimmiten kakkosketjussa ne jämäsekunnit. Alkukaudesta kokeiltiin muutamaan otteeseen vanhaa kolmen raitin kuviota (Getzlaf, Selänne, Perry) ja se toimi ajoittin mallikkaasti ja olisin itsekin sitä kokeillut enemmän myös jatkossa.
Siltä kantilta ymmärrän Teemua hyvin, että viimeiseltä kaudelta jäi hampaan koloon juuri peluutuksellisia asioita ja ehkä jäi sellainen olo, että enemmänkin olisi ollut tarjolla. Mutta toisaalta Ducksin tilanne on aika haastava juuri Getzlafin ja Perryn takia. Kaksikko pelaa niin omintakeisella tyylillä, jonka ympärille on vaikea rakentaa muuta harmoniaa ja se vie ehkä potentiaalia sitten muulta joukkueelta. Joukkue voittaa tai kaatuu tuon kaksikon mukana, etenkin kun muu peluutus on sekalaista, että vakituista tukea johtokaksikolle on vaikea luoda.