@Iisoppi Kuten varmaan tiennet, tarkoitukseni ei ollut loukata tai väheksyä sinua, ei mitenkään, koskaan - tämä ketju jo itsessään on poissulkeva sellaisen. Tähän ketjuun kirjoittavat ovat tuskin hölmöjäkään, et sinäkään, eikä täällä kukaan halunne elvistellä tai pröystäillä millään...
Kyse ei myöskään ole siitä, mitä
saat tai
et saa tehdä - kuten hyvin tiedät, sinä saat tehdä, mitä ikinä haluatkaan... ja mita se ikinä maksaakaan. Kyse on paremminkin siitä, miten lähestyä ja asennoitua omiin,
niin kovin omiin, intiimeihin ja syviin ongelmiin eli
mitä sinun on hyvä nähdä/haluta/etsiä itsellesi ja tehdä sellaisia valintoja. Kuten totesin, omien ongelmien väheksyminen on lähes synosyymi itsensä väheksymiselle eikä se ole pitkässä juoksussa näissä kuvioissa ainakaan tervehdyttävää.
Minuun jotenkin kolahti syvälle sinun sinänsä posiitivinen tekstisi. Muistissani on hyvin lähes parinkymmenen vuoden takaiset tuntoni, kun istuin työkavereideni kanssa kahvitauolla mukavia rupatellen ja samalla ajatellen: "Nuo eivät varmasti haluaisi edes jutella kanssani, jos tietäisivät, millainen minä oikeasti olen".
Tuo on tietysti näennäisesti kaukana siitä, mitä sinä totesit itsestäsi, mutta pahan päivän koittaessa, niitäkin tuppaa tulemaan, onkin yht'äkkiä helppo vajota ajattelemaan: "Enkö minä, vittu, selviä edes tämmöisestä, kun muut painivat paljon vakavampienkin ongelmien kanssa..." Pettymys, riittämättömyys, syyllisyys... ja pahan kierre on taas valmis...
Olet valoisa, aikaansaava persoona, ilo tällä palstalla. Ole itsellesi lempeä ja armollinen, arvosta itseäsi ja muutkin tekevät sen. Katso joka aamu peiliin ja sano itsellesi: "Minä riitän, minä kelpaan! Minä olen minä, täydellinen juuri tällaisena!"
Valoisaa kevättä kaikille tällä palstalla!