Kokeile ottaa kantaa noihin Katajan argumentteihin, äläkä toista tätä vanhaa pöyristelyvitsiä. Tai keksi edes vähemmistöjä vertailuusi.
Minulta ei kysytty mutta kokeillaan. Sanotaan ensin että Kataja vaikuttaa fiksulta henkilöltä ja jutussa on paljon sellaisia piirteitä joita ei "ongelmallisuus"-hokijoiden jutuista löydy. Esimerkiksi tämä kohta:
"Adressista huolimatta Kataja ei halua demonisoida artistia. Vähemmistöjen äänen kuulemisen ohella sosiaalisessa mediassa valtaa alaa myös epämiellyttävä ”cancel-kulttuuri”, jonka tavoitteena on asettaa vääriä mielipiteitä esittävä ihminen boikottiin tai saada hänet menettämään työpaikkansa.
Sitä Kataja ei halua. Hän uskoo myös Musicin tekijöiden tarkoittaneen pohjimmiltaan hyvää.
”Kysymys on isommasta periaatteesta, ei vain tästä yhdestä elokuvasta tai varsinkaan Siasta henkilökohtaisesti”, hän selittää."
Erittäin tarpeellinen huomautus, sillä nimenomaan tämä jää yleensä täysin huomaamatta oikeutta hakevalta joukkiolta. Silti, kaipaisin huomattavasti enemmän perusteluja ja kriittisiä sellaisia sen osalta, mistä "isommasta periaatteesta" on kyse. Olisi toki liikaa vaatia yhdeltä Hesarin jutulta koko keskustelun kattavaa taustoitusta. No, eteenpäin.
”Sademies on tehty yli 30 vuotta sitten ja se on ensimmäinen autismia kuvaava suuren luokan elokuva. Se sysäsi asioita eteenpäin positiivisellakin tavalla, mutta nyt asiat ovat jo muuttuneet. Meillä on jo vuosikymmenten kokemus autismin esittämisestä elokuvissa. Nyt pitäisi jo siirtyä pohtimaan sitä, mitä autistiset itse elokuvasta ajattelevat.”
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että elokuvissa ja sarjoissa olisi suotavaa panostaa pieniin yksityiskohtiin ihan jo taiteen laadun takia. Tämä puoltaisi sellaisten tahojen kuin vaikkapa autismiliiton kansainvälisten vastineiden ja autismikirjoisten konsultointia. Erityisesti kun elokuvaa markkinoidaan autisteille tehtynä. Mitään oikeutta vaatia näyttelijältä jotain diagnoosia tms. ei kenelläkään tietenkään ole, edustipa sitten mitä hyvänsä porukkaa tahansa. Tuo toisi niin paljon enemmän ongelmia kuin ratkaisisi.
Esim. ajatellaan henkilöä jolla on autismikirjon oireyhtymä. Ottaen huomioon sen huomattavan vaihtelun joka esim. toimintarajoitteiden ilmenemisessä on, mitä jos henkilö ei syystä tai toisesta halua julkistaa diagnoosiaan tai tuoda keskiöön omia henkilökohtaisia rajoitteitaan? Häntä ei voida harkita rooliin?
Haluaako seksuaalivähemmistön edustaja että hänen suorituksensa keskiössä on hänen seksuaalinen suuntautumisensa? Siis asia jonka yksityisenä pitämiseen hänellä lainkin suoma oikeus. Asia, jota potentiaalisen työnantajan ei ole millään muotoa lupa udella työnhakijalta. Joku varmasti haluaa. Joku toinen ei. Pointti on, että se on tämän yksilön, vähemmistön edustajan valinta. Ei varsinkaan oikeamielisen enemmistön, jonka mielestä pitää kuulua kenties sorrettuun vähemmistöön voidakseen siihen kuuluvaa henkilöä esittää.
Mitä tulee noihin kommentteihisi muuten, aika jännää kamaa. Seksuaalinen suuntautuminen ei ole synnynnäinen ominaisuus? Sehän on valtaosalle nimenomaan synnynnäinen ja muuttamaton ominaisuus. Ja että esim. em. lainsäädännöllä jossa tietyt henkilökohtaiset asiat eivät kuulu työnantajalle joista
@Telaketju niin ikään mainitsi olisivat olemassa siksi ettei "enemmistöä syrjitä"... Aika hiljaiseksi vetää...
No jatketaan itse jutusta. Seuraava ote:
Monelle katsojalle elokuvan välittämä kuva on ainoa kosketus autismiin. Liian yksipuolinen tapa kuvata asiaa voi pahimmillaan johtaa jopa diagnoosien viivästymiseen.
”Äiti sanoo myös, ettei halua katsoa sellaisia elokuvia, koska hän näkee niistä heti, että se ei ole aitoa”, Kataja kertoo.
...
[Atypical-sarjasta]
Sam on sympaattinen, kohtelias, hyväsydäminen, rehellinen – ja tosi taitava piirtämään. Siis juuri sellainen kuin autistin toivotaan suuren yleisön sarjassa olevan.
”On sinänsä hyvä, että tällaisia sarjoja on”, Kataja sanoo. ”Mutta stereotyyppisellä kuvauksellaan se tulee kertoneeksi, että vain yhdenlainen autismi on hyväksyttyä. Tällaisena sitä on helppo ymmärtää.”
Hetkinen. Siis toki kuka tahansa varmaankin samaistuu siihen, ettei jotain elokuvaa halua katsoa aitouden puutteen takia. Mutta muistetaanpa että nyt puhutaan viihde-elokuvista, ei dokumenteista. Ensinnäkin se, että autistit esitetään todellisuuteen verrattuna stereotyyppisesti "yli-ihmisinä" tietyillä elämän osa-alueilla on ihan yleinen elokuvien logiikka joka ei millään tavalla rajoitu autisteihin. Ymmärrän että tämä näyttäytyy "ongelmallisempana" esim. tässä tapauksessa, sillä siinä missä vaikka minä näen jatkuvasti elinympäristössäni että leffojen kuvaus ihmisistä ei vastaa yleensä todellisuutta, autismille en samalla tavalla altistu jolloin stereotypiat jäävät helpommin elämään kun todellisuus ei aseta niitä oikeaan suuntaan.
Mutta. Tätä ei ratkaise autistien käyttäminen näyttelijöinä. On aivan päivänselvää, että tällöin nimittäin esittäjiksi valikoituu se sosiaalisesti toimintakykyisin marginaali. Mielikuvissa katsoisimme "oikeita autisteja", mutta "realistinen" kuva joka meille välittyisi, edustaisi ainoastaan jakauman häntää.
Toiseksi, viihde-elokuvien syyttäminen siitä että osa ihmisistä ottaa viihde-elokuvat realistisina kuvauksina todellisuudesta on... No, niin no... Ja että elokuvien stereotyypit kertoisivat ettei niistä poikkeavuus ole hyväksyttyä? Aika raflaava väite, jolle olisi kiintoisaa lukea kriittisen tarkastelun kestäviä perusteluja. Hyväsydämisyyttä, rehellisyyttä ja piirtämistaitoa käsittelevään kohtaan hakisin suhteellisuutta myös Autismiliiton sivuilta:
Linkit aukenevat uuteen välilehteen. Autismin ydinpiirteet näkyvät hyvin yksilöllisesti. Ydinpiirteitä voidaan nähdä varhain jo ennen yhdenvuoden ikää. Usein lapsen käytöksessä kiinnitetään huomiota…
www.autismiliitto.fi
Autismikirjon oireyhtymä ilmenee jokaisella hyvin yksilöllisesti ja sen aiheuttamat toimintarajoitteet ovat myös yksilöllisiä ja vaihtelevia. Jotkut pystyvät elämään hyvin itsenäisesti, toiset taas voivat tarvita vahvaa tukea läpi elämänsä. Kaikkien autismikirjon ihmisten käyttäytymisessä voidaan kuitenkin huomata yhteisiä näkyviä ja tunnistettavia piirteitä.
Jollekin ryhmälle yhteiset näkyvät ja tunnistettavat piirteet tunnetaan myös stereotypioina. Autismiliiton Autismikirjo-julisteessa (ks. linkin takana) onkin lueteltu seuraavat hankaluudet ja vahvuudet.
Hankaluudet: Oleminen (vaikeus liittyä joukkoon), Kanssakäyminen (Ymmärtäminen ja ymmärretyksi tuleminen), Aistit (yli- ja aliherkkyydet)
Vahvuudet: Yksityiskohdat (Erittäin hyvä erottelukyky),
Oikeudenmukaisuus (Hyvä oikeudentaju), Mielenkiinnon kohteet (
vahva keskittymiskyky)
Monelta osin Kataja siis näyttää nostavan hyviä huomioita unohtamatta kohtuutta, mutta jos viihde-elokuvalta vaaditaan autismin esittämistä niin, ettei Autismiliitonkaan viestinnässään esittämiä "stereotypioita" saisi hyödyntää, ollaan aika ohuella pohjalla. Vaikka puhe onkin "isosta ilmiöstä", kritiikki näyttää typistyvän yksittäisen elokuvan yksinkertaisesti heikkotasoiseen taustatyöhön. Se on toki ihan paikallaan nostaa esiin kun harkitaan palkintojen jakamisia ym.
Ei. Kävi vetoomuksen kanssa miten kävi, niin kuunnella pitää.
Niin, tähän ketjuun aiheesta yksi autismidiagnoosin omaava jo kommentoikin. Jostain syystä esim. sinulla ei näytä olevan halua huomioida hänen näkemystään tai antautua vuorovaikutukseen, vaan keskityt toistamaan omaa ei-sorretun enemmistöläisen tulkintaa siitä, miten asiaan kuuluu suhtautua ja kenties vahvistamaan vääristynyttä tulkintaa (lue: "normaalien" tulkintaa autistien näkemyksistä) siitä, miten autistit asian kokevat. Katajakaan ei ole autisti ja siinä missä tällaisten avausten tekeminen voi olla arvokasta kun saadaan annettua ääni muuten kuulumattomiin jäävälle ryhmälle, vaarana on ettei puheenvuoroa luovutetakaan puolustetun vähemmistön edustajille. Tai että "tiedostava enemmistö" luo normin sille mikä on hyväksyttävä kanta puolustetun vähemmistön edustajille. Vrt. "jos äänestät X, et ole musta, t: etuoikeutettu valkoinen" yms.
