Puhuminen autoilla leikkimisestä on jo itsessään hyvin rajoittunutta. Autoilla voi leikkiä lukuisia eri leikkejä. Tyypillisimpiä on liikenteen leikkiminen. Tällainen leikki on usein samanlaista, kuin pienillä muovieläimillä tapahtuva leikki.
Autoja myös hoivataan ja vaalitaan, milloin leikki on hyvin samankaltaista kuin se, mitä perinteisesti ymmärretään leikittävän nukeilla ja niiden hoivatarvikkeilla. Itselläni oli lapsuuden autoleikki hyvin paljolti tällaista. Minusta tulikin hoivaaja / kasvattaja. Pikkuveli rikkoi autoja paljon enemmän, mutta hänestä tulikin sitten varsin etevä esineiden ja koneiden korjaaja.
Päiväkodissa on aina joukko poikia, uskallan sanoa näin, joiden autoleikki menee aina paiskomiseksi joko lattiaa pitkin tai ihan heittelyksi. Se on urheilua. Nämä leikit yritän aina suunnata palloihin.
Autoille voi myös luoda persoonallisuuksia. Näin me teemme usein edelleen, ihan aikuiset ihmiset. Luomme VW Golfiin tunnesiteen, siitä tulee perheenjäsen.
Sama pätee kaikkiin leikkivälineisiin. Meidän eskarissa pojat hyppivät pellehyppyjä Barbie-nukeilla paperi roskakoriin ja kävivät ninja taisteluita. Ja kyllä, myös tutkivat naisen anatomiaa yhtä vaivihkaa kuin minä havainnoin sitä touhua.