Viestin lähetti HN
Jos elokuvan nimi on "The Lord of The Rings: The Two Towers", ei siinä yksinkertaisesti voi olla mitään Aragornin valekuolemaa, haltijoiden saapumista Helmin syvänteeseen tai Frodon raahaamista Osgiliathiin. "LoTR: TTT" on J.R.R. Tolkienin tarina, jossa ei ole tuollaisia tapahtumia, ja jonka juonen moiset omasta päästä keksityt lisäykset täysin muuttavat.
Suosittelen, että katsot Two Towersin extended -version mukana tulevat ekstrapätkät. Sieltä löytyvät Peter Jacksonin perustelut näille muutoksille. Mielestäni perustelut ovat myös sen verran hyvät, että allekirjoitan kakkososan muutokset lähes täysin.
Fakta on se, että aina kun kirja muutetaan elokuvakässäriksi, täytyy sen sisällön suhteen tehdä kompromisseja. Joitakin kohtauksia, juonenkäänteitä ja henkilöhahmoja voidaan jättää kokonaan pois ja dialogit kirjoitetaan uudestaan paremmin valkokankaalle sopivaksi. Elokuvassa henkilöiden luonteenpiirteet ja henkilösuhteet pitää pystyä kertomaan nopeammin kuin kirjassa, eikä heidän voi antaa käyttäytyä pääluonteenpiirteidensä vastaisesti, koska yhdellä tuollaisella kohtauksella voidaan koko henkilöstä antaa väärä kuva. Otetaan fiktiivinen esimerkki. Kuvitellaan, että kirjassa olisi yksi todella rauhallinen ja lempeä hahmo, joka on tuhatsivuisen kirjan 999 sivulla tuollainen. Sillä yhdellä sivulla hän saa kuitenkin kauhean raivokohtauksen. Jos tuollainen kirje muutettaisiin elokuvaksi, joutuisivat käsikirjoittaja ja ohjaaja pohtimaan, onko tuon raivokohtauksen laittaminen elokuvaan fiksua. Jos henkilö on vain sivuhenkilö, antaisi raivokohtaus hänestä kuvan äkkipikaisena henkilönä, vaikka romaanin kirjoittaja ei hänestä sellaista ole tarkoittanut. Ohjaajalle jäisi tilanteessa kolme vaihtoehtoa:
1. Laittaa raivokohtaus elokuvaan, mutta laittaa henkilöstä niin paljon muuta materiaalia elokuvaan, että hänen oikea luonteensa käy ilmi yhdestä raivokohtauksesta huolimatta. Tämä kuitenkin pidentää elokuvaa ja Sormusten Herran kohdalla elokuvan pituus on jo tekovaiheessa tiedetty ongelmaksi.
2. Jättää koko raivokohtaus pois. Tämä on mahdollinen vaihtoehto, jos ohjaaja on sitä mieltä, että raivoaminen ei ole juonen kannalta tärkeä kohtaus.
3. Jos raivokohtaus on juonen kannalta tärkeä voi ohjaaja oikaista ja laittaa raivokohtauksen elokuvaan, mutta laittaa sen jollekin toiselle henkilölle. Tämä ei ehkä ole alkuperäisen kirjan kirjoittajan tahdon mukainen juttu, mutta se saattaa elokuvan kannalta olla parempi ratkaisu.
Ja vielä Kuninkaan paluusta sen verran, että siinä ei ole yhtä radikaaleja muutoksia kuin Kahdessa Tornissa, eli siinä mielessä huoli on aiheeton. Muutamassa kohdassa huomaa, että matskua on jätetty pois extendediä varten. Leffa alkaa yllättävällä taustoittavalla jaksolla, joka oli minulle positiivinen yllätys. Keskustelua herätti myös se, onko leffan loppuhehkutus liian pitkä. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että jos kerran elokuva päättää kymmentuntisen kaikkien aikojen spektaakkelin, ei se voi loppua vain loppuratkaisuun ja muutamaan loppukuvaan.
Tällä viikolla käyn katsomassa elokuvan vielä kahdesti ja sen jälkeen vetäydyn odottamaan extendediä.