Tapaturmat/muut kohellukset Suomen armeijassa?

[tonderi]

Tällänen tapaus sattui 2/96 saapumiserän pioneeri alokkaalle.
Jantteri radalla missä on tietysti kovat piipussa. Kaveri ei ollut varmistanut asetta ja siinä vaiheessa kun piti vetä munat turpeeseen niin ase laukesi sillä seurauksella että luoti lävisti kyseisen kaverin oman sääriluun.

Ja noita "tyhjiä" laukauksia sattuu yhdelle jos toiselle. Ite olin vasta kertausharjoituksissa todistamassa kyseistä vahinkoa.
Oltiin siinä maasto laatikolla kun vieruskaveri räpläsi asetta ja kuinka ollakkaan se otti ja laukesi. Välimatkaa meillä oli noin metri.
Eikä puhettakaan kuulosujuksista siinä vaiheessa. No ei siinä mitään sitten käynyt ja korvakaan ei soinut kovin pitkään.

 

[Jäähöylä]

Saapumiserä 1/ 81 sattui tällänen juttu, oltiin alkuaika Porin Prikaatissa ja 5:n kuukauden jälkeen osa sai siirron Hesaan Kaartin Pataljoonaan. Siellähän tehtiin fillareitten kanssa vartiokierros rynkyt selässä. Eräällä vartioreissulla yhtäkkiä 2 jätkää hyppäs pusikosta ja ampui väijymiehiä pistoolilla, toista poskeen ja toista muistaakseni lonkkaan.Varastivat rynkyt siinä hässäkässä,iltalehdissä oli isot jutut. Yöllä 3:n aikaan päivystäjä teki suurhälytyksen ja koko kassu käytävälle. Loukkaantuneet jäi vielä sairaalaan kun muut pääsi siviiliin.Rynkyt löytyi muutaman päivän jälkeen ja vorot saatiin kiinni, Samassa saapumiserässä oli muuten silloinen Hanoi Rocksin roudari. oli aika värikäs jätkä, pamautti väijyssä kovan katosta läpi!

 

[Ghost]

Yksi sankari jätti itselleen kuulosuojaimet laittamatta ennen kuin alettiin ampua testissä seisaaltaan. Muutama laukaus taisi lähteä, ennen kuin joku ehti huutaa seis. Nämä kudit lähtivät sen verran kaukaa, että ei tainnut kuulovauriota syntyä.

Itseäni lisäksi ihmetytti suunnattomasti vimma ampua valojuovapanoksia sen jälkeen kun viimeisistä sateista oli kulunut useampi viikko. Kai se sitten oli perkeleen tärkeää ampua nimenomaan niitä. No, maastopaloahan siinä päästiin sitten sammuttamaan. Lähimmätkin äijät taisivat juosta palopaikalle päälle sata metriä. Onneksi oli melkoisen tyyntä ja reiluhkosti äijiä heilumassa hosien kanssa.

 

[Anton]

Joku kysyi käyttikö tuliasemamiehet kuulosuojaimia talvisodan aggressioiden aikana. Eivät käyttäneet ja syykin oli aika yksiselitteinen eli sama syy miksi meillä ei nykyisin ole lentotukialuksia ja Avacseja. Suuret säästöt syntyvät pienistä asioista…

Jutellessani ex-appiukon kanssa 90 desibelin keskusteluja ei mitään suurempia salaisuuksia päästä vaihtamaan. Hän on lähes kuuroutunut tykistön tuliaseman veteraani. Kaveri oli nyt viime vuosina vasta ”avautunut” ja aikamoisia tarinoita häneltä välillä tuli.
Toisaalta ex-apella on vuosirenkaita 82 kappaletta ja reilun kuudenkymmenen vuoden takaiset asiat ovat nykyisin paremmin muistissa kuin viime viikko.

Ammuin itse joskus alkuaikoina kerran 130 millisellä m54 kanuunalla täyspanoksen ja olin unohtanut suojaimet kaulalle, enkä varmasti tehnyt samaa vahinkoa toista kertaa. Toisessa korvassa oli piippari päällä koko loppuleirin, mutta kuulo palautui yllättävän nopeasti, eikä testeissä onneksi näkynyt mitään kuulopiikkejä.

Nykyisin näkee karvanoppa –Datsuneita liikennevaloissa hervottomasti nytkimässä bassojen tahdissa. Pitäisikö heille antaa jokin rangaistus metelöinnistä? Tuskin tarvitsee, sillä se rangaistus tulee pienellä viiveellä muutaman vuoden kuluttua ja se on niille pikku sontiaisille ihan oikein.

 

[Troy]

Niin, taisin tuossa aiemmin unohtaa mainita, että akillesjänne on ollut pian 2,5 vuotta tulehtunut. Eivät lääkärit armeijassa uskoneet, että se olisi tulehtunut, kun kuvissa ei mitään näkynyt ja ääntä jänteestä ei kuulunut nilkkaa liikuttaessa. Kyllä se alkaa pikku hiljaa parempaan päin olemaan, mutta varusmiehenä aamuisin en käynyt lenkillä kuin pakon edessä. Jonnekin alas jäin venyttelemään eikä siitä kukaan koskaan syyttänyt. Aamuisin käveleminen oli tuskaa ja yöllä muistan monesti heränneeni särkyyn tai siihen, että asentoa vaihtaessani kolautin jalkani sänkyä vasten.

Mulla tulehtui akillesjänne vuonna 1999 Haminassa Aukissa ollessani. Oli pirun ja narisi ihmeellisesti. Sitten kun vielä Aukissa ei nuo liikkunnalliset ilotkaan mitään harvinaisia olleet niin päätin mennä veksiin valittamaan. Veksissä oli vissiin Ylilääkäri, joku vanhempi lääkäri ja ainakin yski kokelaslääkäri. Minä jouduin näistä sen vanhemman lääkärin hoidettavaksi. Kerroin vaivani täysin rehellisesti, jonka jälkeen lekuri väänteli jalkaani ylimalkaisesti. Seuraavaksi hän kysymään, että paljonkos sinä vemppaa haluat. Vastasin, että sinä kai sen tiedät ja lopulta päädyttiin siihen, että vemppaa siunaantui kouluvan viikon loppuun, kun silloin elettiin muistaakseni keskiviikkoa. No seuraavalla viikolla jalka oli yhtä kipeä ja parin tuskallisen aamulenkin jälkeen päätin mennä uudestaan veksiin. Tällä kertaa pääsin erään kokelaslääkärin vastaanotolle. Tämä kuunteli kun selitin vaivani, tutki jalan huolellisesti ja tuumasi empimättä, että osastoreissu edessä. Akillesjänne oli tulehtunut ja jonnekin oli vuotanut ja hyytynyt verta tms. Jalka piti laittaa sellaiseen iroitettavaan kipsiin Muistaakseni pariksi-kolmeksi viikoksi. Taisin olla alkuun vajaan viikon ihan osastohoidossa. Jalkaan piti myös antaa piikillä jotain ainetta joka liuotti hyytymiä muistaakseni kolme kertaa vuorokaudessa. Kokelaslääkäri sanoi, että jos vaivaa ei olisi hoidettu silloin asianmukaisesti olisi jalka ollut todennäköisesti aikalailla entinen. Onneksi oli kuitenkin onni mukana loppupeleissä.

Aukissa sattui myös sellainen onnettomuus, että tulimme joltain leiriltä masin tai rasin lavalla, kun auton rengas puhkesi mutkaisella soratiellä. Auto ajautui ojaan ja päätyi n. 45 kulmaan sivuojan takaluiskaa vasten. Itse nukuin koko tapahtuman ajan sen laidan vieressä jolle auto kaatui. Oli aika mielenkiintoista herätä auto kallellaan ja itsekin nojaamassa käytännössä maata vasten vaikka oli auton lavalla. Muistaakseni kenellekään ei sattunut mitään vakavampaa.

Olen myös ollut vieressä, kun eräs neropatti laukaisi räkäpäänsä suojainten poiston jälkeen. Välimatkaa ei ollut kuin korkeintaan pari metriä. Vaurioita ei onneksi tullut.

 

[Riistoporvari]

Loistava ketju.

Tässä muutamia kohelluksia omalta armeija-ajaltani 93-94 legendaarisessa VSItr:ssä.

Eräs väsynyt alokas pääsi naamaansa paikkaamaan, kahden viikon alokasleirin lopussa hyökkäysharjoituksessa Raasin soilla, räkäpäiden hylsysarjan jätetty jälkensä. Väsyneellä taistelijalla oli maastoutumisen yhteydessä rynkky ajautunut väärälle puolelle naamaa liipaisinsormen vielä painaessa sarjaa.

Eräs John Wayne -spolli ampui kymmenen senttiä ohi kaverinsa päästä päävartiokopin ikkunaan kuka on lännen nopein- kilpailun tuoksinassa. Käsittääkseni tämä oli se viimeinen pisara, jonka jälkeen varusmies-spolleilta otettiin kovat pois vartiosta.

Yksi tapaus jäi kanssa mieleen, kun aina esimiehet painottivat päivystäjän tehtävän tärkeyttä, mutta varusmiehet eivät tainneet kumminkaan ottaa sitä niin tosissaan. No, yhden kerran päivystäjänä toiminut tykkimies selätti ja kiinniotti vierailevan majurin, kun tämäkään ei tainnut niin tosissaan ottaa sitä pyyntöä niistä papereista. Kaveri sai kolme kuntsaria.

 

[Rystylätty]

itselläni on kuulovaurio,joka jäi erään idiootin ampumasta räkäpäästä kuulosuojainten poiston jälkeen.onneksi ei mikään vakava.Pieni tinnitys joka ei haittaa yöunia..

 

[Paitselo]

Joku kysyi käyttikö tuliasemamiehet kuulosuojaimia talvisodan aggressioiden aikana. Eivät käyttäneet ja syykin oli aika yksiselitteinen eli sama syy miksi meillä ei nykyisin ole lentotukialuksia ja Avacseja. Suuret säästöt syntyvät pienistä asioista…

Niinpä. Yksi hörökorvainen ilmavalvontalotta ja vanikalla hurmattu vesikuuntelumies vastaavat tuhatta ryssän tutkaa.

Noh, näistä kohelluksista lisää.
Saimme sopivasti hieman ennen aliupseerikoulun loppusotaa haltuumme ns. kurssipuukot. Ne oli varta vasten teetetty Marttiinin "puukkopajassa" ja niihin kaiverrettiin vuosiluku, oma nimi ja joukko-osasto.
Sen loppusodan aikana sitten erään harjoituksen aikana liikuimme rivakasti avorivissä pitkin jotakin vittumaista pöpelikköä. Sitten kun "vihelsi" niin tietysti syöksyimme nopeasti tantereeseen. Minun kohdallani vaan sattui käymään niin, että se vyössäni roikkunut kurssipuukko jäi jotenkin omituisesti "linkkuun" minun mahani ja maan pinnan väliin kun iskeydyin turvalleni - mahani ilmeisesti painoi puukon kahvaa niin voimakkaasti että tupen ompeleet ratkesivat ja sen puukon terä tuli n. 10 cm LÄPI nahkaisesta tupesta. Se terä siis painautui maahan. Jos se puukko olisi jäänyt linkkuun toisin päin, niin sitä Marttiinin terästä olisi tullut minun sisääni se n. 10 cm - johonkin alavatsan seutuville.
Ja kyseinen teräase repeytyneine tuppeineen on minulla tallessa edelleen.

 

[Torsti]

Mulla tulehtui akillesjänne vuonna 1999 Haminassa Aukissa ollessani. Oli pirun ja narisi ihmeellisesti.

Mun jalastani on ainakin joku limapussi jänteen läheltä tulehtunut. Ainakin niin ymmärsin UKK-instituutin lääkärin puheista. Saattaa siellä jotain muutakin olla. Mutta tuolla kantapäässä ei ole paljoa mitä puukottaa, joten leikkausta en pidä vaihtoehtona. On aikoja, että jalkaa ei arista juuri ollenkaan ja sitten välillä taas särkee iltaisin.

Tuntuu, että varuskuntasairaalassa saa sitä enemmän vapautuksia, mitä vähemmän on sairas. Vitutti aina nämä asennevempat. Kehuttiin yksikössä, että taas sain huijattua niitä ja näitä vapautuksia leirille. Itse en sitten meinannut jalastani röntgenkuviin päästä, kunnes vakuutin sille naislääkärille, että jalkani on todella kipeä. Ja kun kuume ei minulle yleensä nouse, niin vapautuksina tuli tyyliin 2xvmtl ja keuhkoputkentulehduksessa seistiin pihalla pakkasessa katsellen sulkeisia. Järkee vai ei? Sitten toisella taistelijalla on kurkku vähän kipeä ja lämpöä 37 astetta. Ainakin yksi vup on varma.

Hivenen off topiciksi meni. Kerrotaan nyt mitä kaverini yksikössä kävi. Hän suoritti palveluksensa Parolannummella myöskin, vaunukomppaniassa. tuli puolivuotta minua myöhemmin. Siellä oli joku taistelija ollut omilla vapailla ja vuorossa ollut päivystäjä oli tämän käräyttänyt. Pekka tietysti rapsahti. Hieman tämän jälkeen oli sitten pekkaa saaneella päässä naksahtanut ja oli tupakkakopissa pahoinpidellyt tämän päivystämässä olleen. Oli saanut siirron johonkin toiseen komppaniaan ja lopulta oli kaiketi jäänyt intti kesken.

 

[werther]

Ja kun kuume ei minulle yleensä nouse, niin vapautuksina tuli tyyliin 2xvmtl ja keuhkoputkentulehduksessa seistiin pihalla pakkasessa katsellen sulkeisia. Järkee vai ei? Sitten toisella taistelijalla on kurkku vähän kipeä ja lämpöä 37 astetta. Ainakin yksi vup on varma.

Sama juttu on siviilipuolellakin. Vaikka olisi pää kainalossa, mutta ei ole kuumetta, niin sairaslomaa ei tipu! Ihmetyttää moinen...

 

[Paitselo]

Tämä tapaus lienee viimeisin (lähden IS 8.12.2005):

- Karjalan prikaatin Pasi-panssariajoneuvo kaatui selälleen eilen iltapäivällä. Panssariautossa oli kaksi henkilöä, jotka molemmat selvisivät nurinmenosta vammoitta.

Vaununjohtajana toiminut sopimuskersantti oli kuitenkin melkoisessa vaarassa. Kersantti tähysti maisemia vaunun tähystysaukosta - pää ulkona. Sitten kun rupesi yllättäen rytisemään, niin kersantti viime hetkellä veti päänsä vaunun teräsrungon suojaan.
Onnettomuus sattui ampuma-alueelle johtavalla tiellä heti varuskunnan porttien ulkopuolella.
Vaunua ohjasti varusmiesalikersantti.
Pulustusvoimat tutkii tapausta.


... ja nyt jo villit huhut väittävät että vaunua ohjannut alikeisari on miespuolinen, kun taas siellä vaunun katolla tähystänyt sopimuskessu on nainen. Onko siis taas kyseessä tyypillinen nuoren miehen himo päästä vähän revittelemään kun on nätti tyttö kyydissä? Useimmin näissä tilanteissa ojan pohjalle katolleen päätyvät ruosteiset Wunderbaumilta ja Sidukalta tuoksahtavat vanhat Nissanit & Tojotat - nyt sattui kuskin alla olemaan vähän järeempi peli?

 

[Rinksu]

Ensimmäistä kertaa kun ammuttiin räkäpäillä, yksi kaveri ei ollut laittanut sysäriä kunnolla kiinni. Sieltä sitä sitten etsittiin porukalla komppanian takametsästä lumihangesta. Onneksi ei ollut ketään edessä.

Sammunutta kamiinaa tuli kerran sytyteltyä valopetroolilla. Petroolipurkki pullahti ja sylki hyvän osan nesteestä kamiinaan. Siinä oli hetki aikaa siirtää kaikki palava edestä pois ennenkuin kaasuuntunut petrooli räjähti. Oli aikamoiset lieskat teltan sisälläkin.

 

[mjarkko]

Ensimmäistä kertaa kun ammuttiin räkäpäillä, yksi kaveri ei ollut laittanut sysäriä kunnolla kiinni. Sieltä sitä sitten etsittiin porukalla komppanian takametsästä lumihangesta. Onneksi ei ollut ketään edessä.

Me haettiin kanssa kerran sysäriä metsästä vai oltiinko samassa paikassa?

Lopulta yksi ryhmänjohtaja heitti kevyt-KK:n sysärin maahan ja huusi että "nyt löytyi" ja porukat pääsi kassulle.

 

[Torsti]

Ensimmäisellä leirillä meidän jaoksessa haettiin muitaakseni kahta sysäriä. Tosin sysärit hukanneet taistelijat joutuivat itse etsimään sysäyksenvahvistimensa.

Kyllä tänään lämmitti mieltä, kun näki Vaasan tiellä letkan autoja kääntyvän Hämeenkyrön Paussi-Paikalle iki-ihanien Sergeiden jököttäessä lavalla. Taisivat pojat Niinisaloon loppusotaan olla matkalla. Yksi autoista oli ilmeisesti ajanut ojaan tai kuumentunut muuten vain, kun Tampere-Hämeenkyrö välillä sille jotain tekivät.

 

[Uleåborgir]

Peljätystä ampumaradalla

P-kauden alussa hukkasi eräs alokas sysärinsä kasarmin takana metsässä suoritetussa taisteluharjoituksessa. Tämä siviilissä laitapolkuja kuljeskelleen tyypin hermot alkoivat olla kireällä kun varusmiesjohtajat pakottivat tämän alokkaan etsimään sitä sysäriä metrisestä hangesta.

Olin itse samassa harjoituksessa tetsaamassa. Tämä harjoitus oli ensimmäinen "sotilaan etenemismuodot hyökkäyksessä" -harjoitus, eli siinä mentiin kontaten, ryömien ja seisten.

Ei löytynyt sysäriä. Tämä em. alokas oli aika pahasti särkynyt kurmotuksesta.

Iltapäivällä mentiin ensimmäisiin kovapanosammuntoihin Hoikanportin ampumaradalle. Alokas, em. N.N. sanoi siellä minulle silmät kiiluen: "Uleåborgir, mää en ennää tiiä mihin mää tällä kivväärillä tähtään." Tarkoitti tietenkin että tähtääkö tauluun vai tähtääkö alikessuun. Vastasin N.N.:lle että pienimmän riesan tie on ampua tauluun.

Tuli vahvasti mieleen mennä sanomaan ammuntaa johtavalle kapiaiselle että alokas Uleåborgir ei uskalla olla täällä kun alokas N.N. ei ole varma mihin päin se kiväärin piippunsa osoittaa.

En kuitenkaan käynyt itkemässä ja alokas N.N.:kin ammuskeli tauluun johtajien sijaan.

 

[Kalba]

Aukki aikana päästiin jokainen nakkaamaan kova kranu. Ensin tietenkin heitettiin harjoituskranut jossa räjähti pelkkä sytkäri. Sitten nakattiin kovat perään. Oma heitto meni ihan ok, hengissä selvittiin.. Täytyy kyllä myöntää että sokan irroittamisen jälkeen ei tehny mieli paljoa tähtäillä vaikka kylläkin tiesi että ei se mihinkään räjähdä ku kahva on kädessä.. no asiaan asiaan.. Yksi vähemmän noheva viestipuolen oppilas jännitti sen verran paljon että nakkasi kranun menemään ennen kuin poisti sokan. Eipä räjähtänyt. Jostain syystä nakkelua ei lopetettu heti vaan vasta kun kaikki loput olivat nakanneet kranunsa. Sitten kovasti kyseltiin että onko kukaan kuullu kahta räjähdystä vai onko kranu vieläkin maalialueella räjähtämättämänä. Sielläpä tovi jos toinenkin etittiin suutaria. Ei löytyny ei. Liekö sitten räjähtäny jonkun toisen kranun räjähdyksen yhteydessä. Viesti jomppajamppa sai jonkin verran asiasta loppuaukin ajan kuulla..

 

[Uleåborgir]

No seuraavalla viikolla jalka oli yhtä kipeä ja parin tuskallisen aamulenkin jälkeen päätin mennä uudestaan veksiin. Tällä kertaa pääsin erään kokelaslääkärin vastaanotolle. Tämä kuunteli kun selitin vaivani, tutki jalan huolellisesti ja tuumasi empimättä, että osastoreissu edessä. Jalkaan piti myös antaa piikillä jotain ainetta joka liuotti hyytymiä muistaakseni kolme kertaa vuorokaudessa. Kokelaslääkäri sanoi, että jos vaivaa ei olisi hoidettu silloin asianmukaisesti olisi jalka ollut todennäköisesti aikalailla entinen.

Sama täällä. Aamupalalle mentäessä särki jalkaterää perkeleesti. Päiväohjlemaan oli vielä merkitty kotiutusammunta johon siirtyminen suoritettaisiin jalan. Aamulaskennan aikana sanoin vielä kirjurille että olen rivissä, mutta aamupalan jälkeen oli pakko sanoa päivystäjälle että veksiin on mentävä. Yksi tupakavereista vittuili ankarasti että olisin asennevemppaa hakemassa.

Menin sitten veksiin ja selitin että jalka on kipiä. Lääkärivarusmies tietenkin ajatteli että tässä on taas ns. movettaja kysymyksessä kunnes sanoin että jalka narskuu omituisesti. Silloin "lääkäri" heräsi ja kokeili jalkaa. Sanoi että sinut otetaan osastolle. Minä että mitävittua. Lääkäri sanoi että minulla on reipas jännetupentulehdus.

Kolme päivää lakanoiden välissä ja kerran päivässä hyytymisenestoainetta suoneen. Veksin ruokalasta kahvia ja kaakaota silloin kun halusi ja illalla sai katsoa jalkapallon EM-kisoja ja käydä tupakilla milloin halusi. Ah auvoa. Ja veksistä pääsin suoraan juhannuslomille TJ:n ollessa 14.

 

[TaoTao]

Itselle tai varusmiestovereille ei sattunut mitään kovin erikoista tapahtumaa, mitä nyt kertaalleen joku tyyppi poistui kuorma-auton lavalta hieman vauhdilla (jäi rynkyn hihna lavan reunaan ja jääkäri siittä nokan kautta ympäri maahan) ja yksi noheva tupakaveri alkoi vieressäni pyöriä kesken pystyammuntojen. En itse edes huomannut moista, onneksi vänrikki seisoskeli aivan takanani ja oli heti huutamassa "seis" ja suuntaamassa kaverin piippua jalastani poispäin.

Muutama läheltä piti -tilanne oli. Pirkkalan ilmavalvontareissulla loppui viimeisenä päivänä puut, alikersantin neuvojen mukaan keräiltiin kaikkea risukkoa poltettavaksi, jotta olisi mukavampi loikoilla teltassa. Koko leiri oli siis käytännössä pelkkää syömistä ja nukkumista muutaman hassun tunnin mittaisen vartion/tähyilyn lisäksi.
Muut lähti uimahalliin, mulle ja kaverille napsahti vartionakki ja siinä tuikkasin kamiinaan lisää sytykettä. Kun laitoin sylillisen kaikkea virpua ja varpua kamiinaan, niin eikö ne jäänyt kaminan reunoille kivaksi "pesäksi" eikä ylettyneet liekkeihin asti. Kun ne siinä muutaman sekunnin olivat ja kunnolla kuivahtivat niin kaminasta nousi oksien sytyttyä metrin korkuinen liekki. Luojan kiitos että en juuri silloin kurkkinut milloin havut syttyvät! Oli se teltan kattokin aika lähellä, mutta eipä se tullut ensimmäisenä mieleen...

Kun joku juttelin aiemmin valojuovien sytyttämistä paloista, oli PST-leiri erittäin lämpimänä toukokuuna ´01 Rovalla melkoista hupia katsella. Olimme maalimiehiä (siis kannettiin lastulevytankkeja maastoon posauteltaviksi) ja saimme katsella ammuntoja varoalueelta. No aika ajoin ohjukset lensivät muualle kuin piti ja rutikuiva metsä roihahti. Touhu oli aika mielekästä, jätkiä on kiikutettu 1000 km ampumaan kovilla, kaks kutia ja uusi tulipalo oli taas valmis. Ihmettelin miksei meitä lähes toimettomia miehiä laitettu kertaakaan sammutusmiehiksi, paloihin siellä parhaimmillaan aika isot läänit pusikkoa.

Rovan leirillä maaleja pystytellessä saimme kulkea ampumamaastossa paljon ja nimen omaan kerrottiin "ei sitten saatana kosketa mihinkään epäilyttävään". Niin tottakai nyt jätkät heiluttivat jotain puoliksi hajonnutta ohjusta, jossa oli joku ihme säiliö täynnä vihreää nestettä... Koska en ohjuksista mitään tiedä, en tiedä myöskään oliko tilanteissa vaaran mahdollisuutta, mutta hieman kauempana moisesta pelleilystä kuitenkin yritti aina pysyä.

 

[EsKa]

Joku oma alokas oli kuulemma kissanpolkuammunnoissa kääntynyt kysymään neuvoa yliluutnantilta. Ase tietysti osoittanut kasvojen suuntaan. Tämän kuulin kyseiseltä yliluutnantilta.

Tämä sattu meikällekki kissanpolkutetsingissä, Hiukkavaaran metsissä kesällä 1994. Kun piti lähteä ryömimään niin rynkky meni vanhasta tottumuksesta sivuttaisasentoon vaikka piipun piti tietysti tässä tapauksessa (kovat piipussa) osoittaa eteenpäin. Koulutuksen pitänyt vänskä karjahti että hei, se piippu osoitti häntä just otsapeltiin ja että hänellä on vaimo ja kaks lasta..

 

[dohf]

Itse todistin inttiaikanani kahta tapausta, joissa joku ampui kovalla panoksella rynkyn sysärin läpi. Toisella kerralla kyseessä oli vielä valojuovapanos, jonka sirpaleista tulikin muutamalle vierusampujalle sairaalareissu. Sysärihän tunnetusti suuntaa roiskeet sivusuuntaan, ja luodin siruja lensi lähimpien ampujien suuntaan. Eräällä varusmiehellä oli näön lähtökin aika lähellä, silmäluomen sisältä löytyi sirpale todella läheltä silmää.
Sanomattakin lienee selvää, että ainakin aseiden piipuista tuli romurautaa saman tien.

Lääkintäpuolella sitten näkyikin tämä nykynuorten kokemattomuus puukkojen ja kirveiden kanssa. Ihan ei irtoraajoja tai -sormia ollut, mutta melkoisia haavoja näki leireillä päivästä toiseen. Onneksi teloivat pääsääntöisesti itseään.

 

[Euro71]

Hiukkavaaran pioneerikomppaniassa joskus -92 - -93. Meillä oli kolmen päivän sissileirin "lopputaistelu" käytynä eli oltiin aamuyöstä asti hiihdetty ja "taisteltu" koko aurinkoinen ja upea kevätpäivä. Oli aika kääntää hiihtimet kohti kotikasarmia.

Siinä sitten porukassa eräällä aukiolla mietittiin, että kun kerran rynkyt on jo "liattu" ja ne joutuu ennen lomille lähtöä putsaamaan, niin ammutaan sitten kerrankin kunnolla eli kaikki repuista löytyvät paukkupatruunalaatikot, jokainen valopistoolin panos, kaikki tulenjohtopanokset, siis kaikki räjähtävä tai tussahtava mitä leirin aikana oli matkaan kertynyt. No, ei muuta kuin tuumasta toimeen.

Lipastusten jälkeen alkaa tietysti hirveä mekkala, kun noin 20 - 30 ukkoa tyhjentää ammusvarastojaan. Rynkky sarjatulelle ja varmistin pois päältä. Itse oikeakätisenä otan tietysti rynkystä oikealla kädellä kiinni, suuntaan sen oikealle yläviistoon, painan vasemman käden korvalle ja liipaisin pohjaan.

Sattui vaan yksi moka; painoin vasemmalla kädellä vasemman korvan umpeen :-D Korva piippasi mukavasti pitkän aikaa enkä kehdannut lopputarkastuksessa sanoa, mistä oikean korvan kuulokuoppa saattoi aiheutua(*) ;-)

---
(*) Meillä muistaakseni tarkastettiin kuulo alussa ja lopussa eli kuoppa syntyi armeijassa. Taisi lääkäri kyselläkin, että onko tietoa, mistä aiheutui tai mahdollisia korvausvaateita valtiolle.

 

[Orman Mollis]

Itselle tuli mieleen tapaus omalta inttiajalta, josta ei ole kuin muutama vuosi aikaa.. Olimme T2-leirillä ja ensimmäinen päivä oli mennyt ihan mallikkaasti. Olimme "tiedustelleet" niin pirusti ja enää ei ollut muuta kuin teltan pystytys edessä. Teltta saatiin pystyyn ja kaksi kaveria lähetettiin viemään viestiä johtopaikalle. Kaverit lähtivät matkaan ja pyysivät että pitäisimme teltan lämpimänä. Eivät pojat arvanneetkaan kuinka lämmin teltta tulisi parin tunnin kuluttua olemaan!!!

Sovittiin kipinävuorot ja sitten ei muuta kuin unten maille. Uni maistui, kunnes heräsin kun alkoi yskittämään.. Siinä silmiä siristelin ja nousin ylös. PERKELE!! Makuupussi ja jalat tulessa!! Hirveä huuto päälle, johon kohta myös muu telttaväki yhtyi!! Itse teltasta poistumiseen kului aikaa n. puoli sekuntia, tässä ajassa kerkesin myös napata mukaani rynkyn ("aina mukana", en tiedä mitenkä minut onnistuttiin näin aivopesemään), pikkurepun ja villapaidan. Kaikki muut suosivat samaa tapaa teltasta poistumiseen, eli reunasta kiinni ja alta karkuun, joten teltta oli alta aika yksikön pienessä mytyssä ja tulessa! Rupesimme heittämään lunta ja hiekkaa päälle, mutta silloin alkoi paukkua! Räkäpäät!! Pakkohan sitä oli perääntyä kun teltta alkoi vastaamaan tuleen tulella..

Juoksimme turvallisen matkan päähän ja katsoimme kuinka räkäpäät viuhuivat menemään. Kun pauke loppui, niin pelastamaan mitä jäljellä oli. Itse sain puoliksi sulaneet kumpparini messiin, puukolla sulanut varsi pois ja kusiluistimet oli valmiit!! Sitten ei muuta kuin tsekkailemaan että mitä kaikkea onkaan hävinnyt ja aika suuri lista saatiin aikaiseksi. Oli huhtikuun alkua, eli yöllä oli muutama aste pakkasta, niin rupesimme pitämään tulta yllä tässä kalliissa nuotiossamme. Myös syyllinen löytyi, kipinämikkohan se oli silmiään hetken lepuuttanut ja kun heräsi niin oli jo makuupussit ja kuivamassa olleet vaatteet tulessa.

Oli kavereilla hauskaa kun tulivat viestiä viemästä, teltta oli lämpimänä!! Onneksi kännykkä oli vielä monella tallessa, sillä radion antennit ja "parsa" yms. paloivat, niin saimme ilmoitettua pikku vahinkomme.. Aamuun odoteltiin ja pikkuhiljaa alkoi kyytikin saapua takaisin kassulle. Täytyy myöntää että oli särmän näköistä porukkaa, kun auton lavalta pois hypättiin!! Ei kestänyt luutnantillakaan pokka kun näki meidät. Itsellä oli päällä villapaita, puoliksi sulaneet kumisaappaat, bokserit jalassa, reppu selässä ja naama noessa. Samankaltainen härövarustus oli valittuna myös muilla, lukuunottamatta näitä kahta viestin viejää..

Loppuleiri menikin miltei kasarmilla, käytiin kuulusteluissa ja hankittiin varusteet kadonneiden tilalle.. Aika kattava lista tavaraa tuhoutui: sissiteltta, radiovehkeitä, kymmenkunta lipasta, makuupusseja, 91:n takkeja ja housuja, kumisaappaita, pari rinkkaa yms..

Täytyy myöntää että nyt jälkeenpäin tuo episodi naurattaa, mutta tapahtuma hetkellä oli huumori vähän koetuksella!! Ah, inttimuistoja..


Edit. Ei onneksi tämä kipinämikkomme joutunut maksamaan korvauksena valtiolle kuin n.10% tavaroiden arvosta. Tosin ei mennyt laskutus aivan saman listan mukaan mitä meille esiteltiin, kun häväri ilmoituksien teosta kerrottiin.. Taisi olla alle 200euroa tämä lasku, mikä päivärahoista vähennettiin.. Taisi olla jonkun sorttinen paljous-alennus kyseessä..

 

[Al Lafrate]

Olin kertaamassa Örön kivellä n 10vuotta sitten. Istuin Mahtavan Sergei 23 itk:n istuimella ja tuijotin kanuunan tähtäimen läpi lähestyvää lentokonetta joka veti perässään maalipussia. Koneen ja maalipussin välissä oli n. 500m vaijeria.

Aurinko paistoi silmiini ja sain pussin tähtäimeeni. Huusin: suuntajalla maaali! Hups, se ei ollutkaan pussi vaan sitä vetävä pienkone. Tein pienen ranneliikkeen (n. 5cm) ja vaihdoin maalini vähemmän elävään kohteeseen.
Tykitin sarjan valojuovia taivaalle ja sain täydellisen osuman. Pussi oli täysin riekaleina.

Rupesin jälkeenpäin ajattelemaan, mitä jos? Päässäni olisi "naksahtanut" (tätä ei onneksi ole vielä tapahtunut) tai olisin vain innoissani polkaissut vahingossa sarjan lentokoneen ohjaamon läpi? Kyse oli siis vain parista sekunnista.
Täytyy olla helvetin kova luottamus kavereihin siellä tykin istuimella sillä lentäjällä joka vuodesta toiseen vetää maalipussia. Semmoista..

Sama homma tuli mieleen itsellänikin kun Sergeillä ammuttiin. Lähestyvät maalit oli aika vaarattomia tilanteita, kun maalia vetävä kone oli melkein pään päällä siinä vaiheessa kun avattiin tuli horisontissa näkyvään maalipussiin. Mutta ohittavat lennot olivat paskamaisempi tapaus. Omalta tykiltä suuntaaja ampui ohittavassa lennossa sitä pussia hinaavaa lennokkia. Onneksi ei ollut sihti ihan kohdallaan, on nimittäin kalliita pelejä noi lennokit.

Tosin yksi luutnantti kertoi, että kerran Lohtajalla oli ammuttu suoraan kohti Learjetiä, joka veti pussia. Pilotti oli huutanut radioon: "Kuka saatana mua ampuu", ja käänsi koneen takaisin merelle.

 

[Domi28]

Tosin yksi luutnantti kertoi, että kerran Lohtajalla oli ammuttu suoraan kohti Learjetiä, joka veti pussia. Pilotti oli huutanut radioon: "Kuka saatana mua ampuu", ja käänsi koneen takaisin merelle.

Itse olin 90-luvun alussa tutkamittaajana Lohtajalla talviaikaan venäläisellä 57 mm:n asejärjestelmällä. Kyseisessä systeemissä yksi jamppa osoittaa kiikareilla tulenjohtotutkalle maalin suunnan, jolloin Uralin kopissa istuva kaveri lukitsee signaalin. Tässä vaiheessa kaikki tykit alkavat seurata automaattisesti maalia. Oma tehtäväni oli varmistaa televisiokamerasta, että maalina oli oikeasti pussi, eikä lentokone ja antaa tulilupa. Ymmärrettävästi 60-lukulainen venäläinen tv-kamera ei räntäsateessa ja parin kilometrin etäisyydeltä tarjonnut kovin laadukasta kuvaa. Pari sekuntia ennen tulikomentoa kuva selveni riittävästi, että huomasin maalilla olevan siivet ja pyrstö. 4 kappaletta 57-millisiä tykkejä olisi tuolta etäisyydeltä luultavimmin lähettänyt Learjetin ja miehistön tuonpuoleiseen. Aitoon armeijan tyyliin sain vielä huudot ylilutilta, koska jetti lensi yli eikä kukaan ampunut laukaustakaan.

 

[hanu]

Itse olin 90-luvun alussa tutkamittaajana Lohtajalla talviaikaan venäläisellä 57 mm:n asejärjestelmällä. Kyseisessä systeemissä yksi jamppa osoittaa kiikareilla tulenjohtotutkalle maalin suunnan, jolloin Uralin kopissa istuva kaveri lukitsee signaalin. Tässä vaiheessa kaikki tykit alkavat seurata automaattisesti maalia. Oma tehtäväni oli varmistaa televisiokamerasta, että maalina oli oikeasti pussi, eikä lentokone ja antaa tulilupa. Ymmärrettävästi 60-lukulainen venäläinen tv-kamera ei räntäsateessa ja parin kilometrin etäisyydeltä tarjonnut kovin laadukasta kuvaa. Pari sekuntia ennen tulikomentoa kuva selveni riittävästi, että huomasin maalilla olevan siivet ja pyrstö. 4 kappaletta 57-millisiä tykkejä olisi tuolta etäisyydeltä luultavimmin lähettänyt Learjetin ja miehistön tuonpuoleiseen. Aitoon armeijan tyyliin sain vielä huudot ylilutilta, koska jetti lensi yli eikä kukaan ampunut laukaustakaan.

No ei sillä 57:lla olisi rivistä varmaan osunut lähellekkään. Sama homma, tosin 70- 80-luvun vaihteessa. Rebekalla tutkamiehenä siis. Saatiin pussi tutkalla kiinni sen ohivedon aikana, vetokoneena taisi silloin olla tosin joku Douglas. Odoteltiin koneen saapumista sektoriin, kun huomasin, että tutka oli lähtenyt hiipimään sitä vaijeria pitkin koneeseen päin. Vastuullinen kaveri, yllättäen turkulainen, vain raapi muniaan. Pelästyin niin vitusti, hyppäsin autosta, ja huusin niin lujaa kuin jaksoin TULI SEIS. Onneksi jätkät uskoi ja jatkoi huutoa eteenpäin. Kranuakaan ei lähtenyt ja kapiaiset saatanan vihaisia. Onneksi meidän sotilasmestaaja tarkasti tilanteen huutoni jälkeen. Kuntsareita tippui 2 -3, en enää muista.

Helmi paikka palvella intissä, TurItPsto, Heikkilä, Turku. Kolmasosa kavereista kuin suoraan Petelius & kumppanien Johanssonin veljeksistä. Joka vitun tilanteessa sai katsoa perään, mitähän nyt tapahtuu. En uskonut sitä ennen niin hitaalla käyviä ihmisiä olevan olemassakaan.

Pahin tilanne sattui meillä uudenvuodenyönä, kun piti mennä Vartiovuoren mäelle ampumaan kunnialaukauksia. Sitä vitun jyrkkää ja sillä kertaa vielä saatanan liukasta mäkeä kun niitä -32-vuoden Boforssin kanuunoja kun 'tulisasemiin' kun yritettiin saada, niin kuski laski sen koukun alas vähän hätäisesti. Kanuuna lähti käsistä, mutta oltiin sentään pari kolme siitä seitsemän hengen ryhmästä hereillä ja saatiin käännettyä se sivuun puuta päin. Yksi kaveri teki sen kyllä henkensä kaupalla, ei onneksi sattunut jalkapallon kokoista mustelmaa pahempaa. Alla olisi ollut äkkiä lähes sata siviiliä, jos se olisi oikeasti karannut.

Kostin sitten turkulaisille ampumalla varmuuden vuoksi 13 kunnialaukausta. Oli sen verran väljä poljin siinä kanuunassa. Menikös siitä sitten 17 v. Töpselin seuraavaan mestaruuteen. ihanaa.

t. hanu