Suomi vs. Venäjä – naapurisuhteet

[arvee]

Suomi on niin pieni tekijä EU:ssa, että me kelpaamme hajottamiseen ei niinkään rakentamiseen. Hyvänä esimerkkinä on Putlerin juoksupoika S Niinistö. Ja tietysti erinomainen tietolähde kaikelle salassapidettävälle...

Spesiaalia tässä on tuo alusta eli virallinen lehti. Suomen pressanvaalien mukana ylös nousee yhtenä teemana NATO ja Venäjä aloittaa tällä artikkelilla asian vatkaamisen. Venäläiseen tapaan negan ja pelottelun kautta. Mikä tietysti on erityisen ymmärrettävää nyt, kun pelimerkit on vähissä.

S. Niinistö pelaa shakkia suomalaisilla nappuloilla. Tietysti shakkipeli on melko huono vertaus: siinä vastustajilla on yhtä monta nappulaa, nappuloita joiden kyky vaikuttaa on sama, oli se valkoinen tai musta. Mutta fiksu alivoimainenkin voi pelissä yrittää pattia, tasapeliä. Sitä suomalainen puolustusdoktriini pelaa, yrittää pelata.
Minusta tuntuu, että sinulla @Sako alkaa hieman hihna lepattaa eli viirata, kun väität Niinistön olevan Puten kätyri ja idänmaan ostettu ystävä, isänmaan petturi.

Mutta tuo toinen juttu, finski soldat, Putin babuska- juttu. Venäläisistä ei voi ikinä tietää. Saattaa olla myös toimittajan typeryyttä, legendahorinoita, mutta todennäköisemmin kyllä jälleen tätä säätöä, nappuloita asetellaan laudalle huolestuttavan huolellisesti. Odotan Eki-sedän, Heinäluoman ja Vanhasen eli ulkopoliittisen eliitin = Venäjä-tuntijoiden rauhoittavaa asiantuntijuutta.
Taidanpa käydä myös MV-lehdellä katsomassa, ehkä siellä olisi totuus tästä asiasta tutkittu ja todettu.

 

[Cobol]

Suomi on niin pieni tekijä EU:ssa, että me kelpaamme hajottamiseen ei niinkään rakentamiseen. Hyvänä esimerkkinä on Putlerin juoksupoika S Niinistö.

Mahdoton allekirjoittaa. Niinistö on populisti, joka kulkee tuulen mukana kunhan siitä itse hyötyy, mutta ei Niinistö ole Putinin juoksupoika. Jos presidenttiehdokkaat ja puoluejohtajat laitetaan nelikenttään, jossa on mukana suhtautuminen Venäjään ja NATO-jäsenyyteen akselilla myöntyväinen/kriittinen, Niinistö sijoittuu NATO-myönteisemmäksi ja Venäjä-kriittisemäksi, kuin presidenttiehdokkaat ja puoluejohtajat keskimäärin.

Niinistön vika tai "vika" on hänen populistisessa ajattelussaan. Koska pääministeri laulelee samoja lauluja Itämeren tilanteesta kuin Putin ja koska pääministeri sitoo Suomen valtiota Fortumin kautta Venäjän enegia- ja geopoliittisiin tavoitteisiin, Niinistö on ehkä liian hiljaa. Mutta se on ymmärrettävää, sillä näissä asioissa päätösvalta on hallituksen. Fortum on ajettu tilanteeseen, jossa se on mukana mm. Hankiven mahdollisessa ydinvoimalassa, että Pohjoismaiden ja pitkälti EU:n kritisoimassa Nord Stream 2 kaasuputkessa. Lisäksi Fortumin Uniper kauppa tuo rutkasti lisää Venäjä-riskiä. Ongelma ei olisi niin suuri, jos Fortum ei olisi pitkälti Suomen valtion yhtiö.

 

[Stonewall]

Niinistön vika tai "vika" on hänen populistisessa ajattelussaan. Koska pääministeri laulelee samoja lauluja Itämeren tilanteesta kuin Putin ja koska pääministeri sitoo Suomen valtiota Fortumin kautta Venäjän enegia- ja geopoliittisiin tavoitteisiin, Niinistö on ehkä liian hiljaa. Mutta se on ymmärrettävää, sillä näissä asioissa päätösvalta on hallituksen. Fortum on ajettu tilanteeseen, jossa se on mukana mm. Hankiven mahdollisessa ydinvoimalassa, että Pohjoismaiden ja pitkälti EU:n kritisoimassa Nord Stream 2 kaasuputkessa. Lisäksi Fortumin Uniper kauppa tuo rutkasti lisää Venäjä-riskiä. Ongelma ei olisi niin suuri, jos Fortum ei olisi pitkälti Suomen valtion yhtiö.

Jaan kyllä periaatteellisella tasolla huolen siitä, että Venäjä pyrkii lisäämään Euroopan (ja Suomenkin) energiariippuvuutta itsestään. Toisaalta en ylidramatisoisi, sillä osittain kyse on aidosti markkinoiden hakemisesta kaasulle ja öljylle. Suomen kohdalla tilanteemme ei edes ole kovin paha, kun aikanaan käytettiin kotimaista turvetta, niin Venäjän kaasulle ei ollut suurta tilausta. Toki piipertäjien tuhottua tämänkin kotimaisen elinkeinon olemme hivenen haavoittuvammassa asemassa, mutta näyttäisi siltä että kovin suureksi energiariippuvuutemme ei pääse muodostumaan. Toisin kuin keski-Euroopassa, jossa ei turvetuotannon kaltaista suojaa ole ollut.

Pitää kuitenkin sellainenkin näkökulma nostaa esiin, että ei tässä nyt pidä tavallisesta huonosta itsetunnosta kärsiä. Toisinpäin on nimittäin niin, että sopiva määrä Venäjälle tärkeitä investointeja Suomessa tekee meistä Venäjälle tärkeän myös positiivisessa mielessä. Senkin etu on ylläpitää hyviä suhteita investointien suojaamiseksi ja uusien mahdollistamiseksi. Suunnilleen normaalioloissa tällä on huomattavaa merkitystä.

 

[Cobol]

Toisinpäin on nimittäin niin, että sopiva määrä Venäjälle tärkeitä investointeja Suomessa tekee meistä Venäjälle tärkeän myös positiivisessa mielessä. Senkin etu on ylläpitää hyviä suhteita investointien suojaamiseksi ja uusien mahdollistamiseksi. Suunnilleen normaalioloissa tällä on huomattavaa merkitystä.

Meillä on hyvin erilainen käsitys Venäjän ja Suomen suhteista. Otetaan esimerkki yllä olevasta lainauksesta. Sinulle se on etu ja positiivinen mahdollisuus. Minä pidän Suomelle turhana riskinä tilannetta, jossa Venäjällä on Suomen kannalta strategisia investointeja Suomessa.

 

[Stonewall]

Meillä on hyvin erilainen käsitys Venäjän ja Suomen suhteista. Otetaan esimerkki yllä olevasta lainauksesta. Sinulle se on etu ja positiivinen mahdollisuus. Minä pidän Suomelle turhana riskinä tilannetta, jossa Venäjällä on Suomen kannalta strategisia investointeja Suomessa.

Kyllä minä tuon sun huolesikin osin jaan, mutta tilanne ei ole niin yksinkertainen, että Venäjän investoinneista on yksinomaan harmia ja potentiaalisesti ongelmia. Joo, niitäkin, mutta niistä on myös hyötyä turvallisuuspoliittisessakin mielessä. Siis niin kauan kuin siellä hallinto on jollakin tapaa rationaalinen. Riski sisältyy lähinnä siihen, että presidentillä on aika hirveän paljon valtaa ja pahimmillaan virkaan voi päästä joku kaheli. Mutta Putin on todennäköisesti tietoinen tästä ja on toivottavasti jo alkanut pohtimaan miten tämä estetään, kun hänestä aika jättää tai eläkeelle meno alkaa kiinnostamaan.

Toinen asia on tietenkin nämä varuskunta-aluiden ja lentokenttien läheltä tehdyt kiinteistöjen hankinnat. Niitä meidän ei pidä sietää ja Venäjää pitää aina varoa. Mutta ei sitä voi nyt pitää ihan minä hetkenä tahansa hyökkäämään valmiina riehujana, vaikka Venäjän trollit itsekin haluaisivat näin antavat ymmärtää. Se on noin Italian resursseilla varustettu valtio, jonka ei kannata katkaista välejään Eurooppaan, varsinkin kun sillä on investointien kautta intressejä Euroopassa. Toimiiko se aina rationaalisesti on hyvin mielenkiintoinen kysymys ja meidän pitää toki varautua siihen, että näin ei ihan aina olisi, mutta ei se nyt kaikkein todennäköisintä ole.

 

[Cobol]

Kyllä minä tuon sun huolesikin osin jaan, mutta tilanne ei ole niin yksinkertainen, että Venäjän investoinneista on yksinomaan harmia ja potentiaalisesti ongelmia. Joo, niitäkin, mutta niistä on myös hyötyä turvallisuuspoliittisessakin mielessä.

Hyötyä turvallisuuspoliittisessa mielessä? No, kyllä on, mutta Venäjälle. Suomen osalta ongelma on siinä, että Venäjä harrastaa vakoilua ja vaikuttamispyrkimyksiä mm. Suomen huoltovarmuuden ja energiatuotannon osalla samaan aikaan, kun Venäjä pyrkii vaihtamaan Suomessa toimivaa vanhaa avustajakaartiaan nuorempiin, joiden avulla on mahdollista vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon ja yleiseen mielipiteeseen. Eikä siinä kaikki: Venäjä pyrkii sekä sabotoimaan Suomen(kin) tietoverkkoja, että harjoittaa kybervakoilua.

Venäjähän pyörittää koko ajan hybridisirkustaan, joten Venäjän pitäminen mahdollisimman kaukana kaikesta, mikä liittyy puolustukseen tai energiaan, ei ole ainoastaan viisasta, vaan myös välttämätöntä.

 

[Sako]

Siis niin kauan kuin siellä hallinto on jollakin tapaa rationaalinen.

Onhan ne rationaalisia. Omalla tavallaan ja vahvasti. Jopa niin rationaalisla, että kansainvälinen laki ei ole mitään, sopimuksista ei tarvitse pitää kiinni, kiristys ja uhkailu on normaalia politiikkaa ja poliittiset vastustajat vaiennetaan keikilla käytettävissä olevilla keinoilla ml tappaminen ja täysimittainen sota. Sota on ollut Putlerilla aina pätevä keino fiksata suosiota. Muistetaan, että se tuli valtaan räjäyttelemällä venäläisiä kerrostaloja asukkaineen ja sotimalla Tsetseniassa.

Kauppa Venäjän kanssa on OK, mutta pari reunaehtoa pitää olla. Ensinnäkääm vienti ei saa olla yli 10% koko kakusta. Huoltovarmuuden kannalta tärkeässä kaupassa pitää olla varmistettuna toinen toimittaja. Suomen valtion omistamien yritysten ei pitäisi lähteä ollenkaan seikkailemaan Venäjälle. Suomeksi: Älä jätä hyvää mahdollisuutta kiristää.

Eikä siinä kaikki: Venäjä pyrkii sekä sabotoimaan Suomen(kin) tietoverkkoja, että harjoittaa kybervakoilua.

Nyt ne vasta etsii heikkouksia ja kartoittaa mahdollisuuksia iskeä, jotain testejä tietysti on. Vakoilusta ollaan samaa mieltä.

 

[ms.qvist]

On suorastaan naiivia kuvitella, että Venäjän ja Suomen välinen energiayhteistyö millään muotoa voi perustua tasa-arvosuuteen (ja luottamukseen). Venäjällä korostetaan kahdenvälisiä suhteita ja niiden tuomaa luottamusta, mikä on verrattavissa siihen kuin varas lupaisi ettei varasta, näiden lupausten ja yhteistyötarjousten tarkoituksena on a) sitouttaa valtioita Venäjään b) antaa Venäjälle lisää vipuvarsia, joilla vaikuttaa yksittäisiin valtioihin c) hajaannuttaa läntistä yhteisöä.

Itse asiassa energiasektorin puolella Venäjä toteuttaa reilun vuosikymmenen takaista (laadittu v. 2005) strategiaansa ainakin jollain tasolla. Tuolloin luotiin Igor Šuvalovin myötävaikutuksella strategia "energiasupervalta", jossa Venäjä toimittaa Eurooppaan energiaa ja vastalahjaksi Eurooppa on lojaali ja ymmärtäväinen Venäjää kohtaan. Tästä aggressiivisemmaksi opiksi luonnehdistusta strategiasta Venäjä pyrkii toteuttamaan mallia, jossa se energian avulla hankkii "liittolaissuhteita" lännestä ts. pyrkii sitouttamaan läntisiä maita itseensä ja näin välillisesti lisäämään vaikutusvaltaa eurooppalaisessa päätöksenteossa. Eräät maat, kuten Suomi, näyttävät omaehtoisesti alistuneen tähän strategiaan ja sulkevan silmänsä Venäjän strategian tarkoitusperiltä, Juha Sipilän lausunnot ovat joko osoitus ymmärtämättömyydestä, alistumisesta tai suoranaisesta typeryydestä - totuuden kanssa niillä ei ole mitään tekemistä. Tai sitten Sipilä yksiselitteisesti puhuu paskaa - onko hän kolmas suomalainen pääministeri joka jossain vaiheessa hyppää venäläisen "kultalautasen" äärelle?

Jotenkin tämä suomalaisten päättäjien asenne jaksaa hämmästyttää (ja toisaalta se ei hämmästytä tippaakaan, jos ajattelee, että Moskova kiristää ruuvia, joka saa nämä päättäjämme toimimaan Suomen edun vastaisesti) - hirttäydytään Venäjään samalla tapaa kuin 80-luvun lopulla hirttäydyttiin Neuvostoliittoon. Energiasektorin saralla silmien sulkeminen tosiasioita on sitä suuren luokan typeryyttä. Ilmeisesti tämän ainakin osa saksalaisista ajatushautomoista on ymmärtänyt, jonka seurauksena esittivät vetoomuksen Nord Stream 2 -kaasuputken hautaamisesta. Baltit näkevät siihen liittyviä turvallisuusuhkia, Puola samoin, eikä Ruotsikaan enää ole naiivi sivustaseuraaja, Tanska pyrkii lakimuutosten avulla torppaamaan (tai vaikeuttamaan) hanketta mutta täällä Suomessa palavasilmäinen pääministerimme puhuu potaskaa väittäessään, että Fortumin Uniper-kaupassa ei ole ulko- ja turvallisuuspoliittisia ulottuvuuksia.

Liite kuva "energiasupervalta" (Mihail Zygar: Putinin sisäpiiri, Nyky-Venäjän lyhyt historia).

 

[Cobol]

Nyt ne vasta etsii heikkouksia ja kartoittaa mahdollisuuksia iskeä, jotain testejä tietysti on. Vakoilusta ollaan samaa mieltä.

Verkkohäirinnällä tarkoitan avoimen tai suljetun verkon toimintojen haittaamista. Esimerkiksi palvelunestohyökkäys on tällainen. Viimeisin taitaa olla syyskuulta, jolloin Ahvenanmaan verkkoliikenteeseen kohdistui poikkeuksellisen mittava, puoli tuntia kestänyt palvelunestohyökkäys. Hyökkäys ulottui Ahvenanmaan lisäksi ainakin Norjaan, Britanniaan ja Alankomaihin ja se tapahtui samaan aikaan, kun Itämerellä oli käynnissä Venäjän ja Valko-Venäjän suuri Zapad-sotaharjoitus.

OItse asiassa energiasektorin puolella Venäjä toteuttaa reilun vuosikymmenen takaista (laadittu v. 2005) strategiaansa ainakin jollain tasolla. Tuolloin luotiin Igor Šuvalovin myötävaikutuksella strategia "energiasupervalta", jossa Venäjä toimittaa Eurooppaan energiaa ja vastalahjaksi Eurooppa on lojaali ja ymmärtäväinen Venäjää kohtaan. Tästä aggressiivisemmaksi opiksi luonnehdistusta strategiasta Venäjä pyrkii toteuttamaan mallia, jossa se energian avulla hankkii "liittolaissuhteita" lännestä ts. pyrkii sitouttamaan läntisiä maita itseensä ja näin välillisesti lisäämään vaikutusvaltaa eurooppalaisessa päätöksenteossa. Eräät maat, kuten Suomi, näyttävät omaehtoisesti alistuneen tähän strategiaan ja sulkevan silmänsä Venäjän strategian tarkoitusperiltä.

On mielenkiintoista huomata, että suuret mediatalot ja merkittävät toimittajat sekä oppositio- ja muut poliitikot Suomessa ovat asiasta hiljaa. Tämä on itselleni suurin yllätys. Nykyinen tilanne muistuttaa suomettumisen vuosikymmeniä ja tuskin on aivan väärin sanoa, että nyt on menossa uussuomettumisen aika. Äkkiseltään ei tule poliitikoista mieleen kuin Elina Lepomäki, joka on hallituksen lähinnä Fortumiin kohdistuvia Venäjä-linjauksia ja Suomen turvallisuuspolitiikkaa haastanut.

 

[Sako]

onko hän kolmas suomalainen pääministeri joka jossain vaiheessa hyppää venäläisen "kultalautasen" äärelle?

Kaasuputken edustaja Lipponen on yksi, vaan kuka se toinen on?

Tästä aggressiivisemmaksi opiksi luonnehdistusta strategiasta Venäjä pyrkii toteuttamaan mallia, jossa se energian avulla hankkii "liittolaissuhteita" lännestä ts. pyrkii sitouttamaan läntisiä maita itseensä ja näin välillisesti lisäämään vaikutusvaltaa eurooppalaisessa päätöksenteossa.

Tuosta ne meni jo pidämmälle käyttämällä kaasua aseena sodassa itsenäistä Ukrainaa vastaan, mikä on hivenen hillinnyt halua jäädä Venäjän toimitusten armoille.

 

[Sako]

Verkkohäirinnällä tarkoitan avoimen tai suljetun verkon toimintojen haittaamista. Esimerkiksi palvelunestohyökkäys on tällainen. Viimeisin taitaa olla syyskuulta, jolloin Ahvenanmaan verkkoliikenteeseen kohdistui poikkeuksellisen mittava, puoli tuntia kestänyt palvelunestohyökkäys. Hyökkäys ulottui Ahvenanmaan lisäksi ainakin Norjaan, Britanniaan ja Alankomaihin ja se tapahtui samaan aikaan, kun Itämerellä oli käynnissä Venäjän ja Valko-Venäjän suuri Zapad-sotaharjoitus.

Mutta kesti vain rajoitetusti. Valmiuksien testaamista ja ei painettu täysillä. Lisäksi tuosta puuttui kriisissä käytettäviä menetelmiä, joilla kaadetaan kokonaisia tietojärjestelmiä esim sairaaloissa tms ja tietysti sähkönjakelu lamautettaisiin.

 

[Cobol]

Mutta kesti vain rajoitetusti. Valmiuksien testaamista ja ei painettu täysillä. Lisäksi tuosta puuttui kriisissä käytettäviä menetelmiä, joilla kaadetaan kokonaisia tietojärjestelmiä esim sairaaloissa tms ja tietysti sähkönjakelu lamautettaisiin.

Näin on ja onneksi eivät täysillä. Tosiaan, testausta luultavasti. Mitä tulee vakoiluun (kybervakoilu), suurin osa havainnoista Suomessa on vuoden 2016 aikana Supon mukaan liittynyt APT28/Sofacy-hyökkäykseen, jota ei sen ihmeemmin salata. APT28 kytkeytyy ainakin Venäjän asevoimien GRU-tiedustelupalveluun, ja mm. FBI:n mukaan Venäjän valtion sponssaamaan hakkerointiin. Muiden lähteiden mukaan APT28 on ainakin osin sama ryhmä kuin Fancy Bear, joka taas oli yksi Yhdysvaltojen viime vuoden presidentinvaalien hakkerointitapauksiin sekaantuneista ryhmistä.

e: täsmennys

 

[Sako]

Kukas oli Suomen ulkoministeriön vakoilun taustalla? Suopo ilmoitti, että valtiollien taho. :D Eli venäläiset on nettisodassaan liikkeellä sekä hiljaisesti että metelillä. Tuota meteliä edustaa juurikin fancy bear.

 

[ms.qvist]

Kaasuputken edustaja Lipponen on yksi, vaan kuka se toinen on?

Tuosta ne meni jo pidämmälle käyttämällä kaasua aseena sodassa itsenäistä Ukrainaa vastaan, mikä on hivenen hillinnyt halua jäädä Venäjän toimitusten armoille.

Unohtuiko Esko Aho ja Sberbank? Kiinnostavaa tässä siirrossa on myös se, että Sberbank on (tai on ainakin ollut), niin EU:n kuin myös USA:n pakotelistoilla. Tuskin sitä niiltä on poistettu, joten eiköhän se ole edelleenkin niillä.

Ukrainaa kohtaan energiaa käytettiin surutta aseena, "energiasupervalta"-strategia oli ensisijaisesti suunnattu länsimaille, tavoitteena toki oli sama kuin Ukrainan kohdalla, keinot kokonaisuus huomioiden rauhanomaisemmat eli poliittis-taloudellista-valtaa hyväksikäyttäen saavuttaa asema, jossa voi ohjailla naapurimaitaan ja toteuttaa entistä vapaammin omaa politiikkaa.

Miehittämällä Krimin ja aloittamalla sodan Ukrainassa, Putin unohti strategian hyödyntäen taktiikkaa, strategian unohtamista seuraa sitten se, että lännessä ainakin osalla silmät ovat avautuneet. Baltia ja Puola hakevat energiakumppaneita lännestä (esim. nesteytetty maakaasu eli LGN-sopimukset), Ruotsi ja Tanska käyvät aivan toisen tason turvallisuuspoliittista keskustelua Nord Stream 2 osalta ja Suomessa lässytetään potaskaa pääministerin suulla. Ei ihme, että poliitikkojen uskottavuus on olematonta näiltä osin, kun sokea reettakin näkee heidän valehtelevan.

 

[Ostoskassi]

Kovin vähän keskustelua herättää Venäjän uuden suurlähettilään toteamus, jonka mukaan Suomen liittyessä NATO:n jäseneksi ja NATO:n sotilaallisen infrastruktuurin tulo lähemmäs Venäjä rajaa, Venäjä on pakotettu ryhtymään asianmukaisiin vastatoimiin. Poliitikoista presidenttiehdokas Vanhanen ei halunnut arvioida vastatoimia eikä eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Kanervakaan pidä järkevänä arvioida, mitä Venäjä voisi tehdä. Kanerva toteaa myös IS:ssa, että koko asiasta ei ole mielekästä keskustella: toivon, että kukaan ei lähde spekuloimaan. Muutkin kattavat aihetta tehokkaammin kuin ruttoa.

On tämä maa. Suomen kannalta NATO:n jäsenyys on niin tärkeä asia, että siitä tulisi keskustella ja avoimesti. Toki ymmärsin, että Vanhanen ja Kanerva tarkoittavat keskustelua Venäjän vastatoimista, johon he eivät halua osallistua ja johon Kanervan mielestä kenenkään muunkaan ei tule osallistua. Mutta miten voidaan keskustella NATO-jäsenyydestä, jos maassa ei saa keskustella sen mukanaan tuomista mahdollisista haitoista? Enää ei eletä Kekkosen aikaa, Berliinin muuri on kaatunut ja Breznev ei johda Neuvostoliittoa.

Toivottavasti pelottelu saadaan loppumaan. Siitähän on kyse, kun keskustelua ei haluta käydä sen paremmin NATO:sta kuin liittymisen mukanaan tuomista ongelmista Venäjän suhteen. Miksi kukaan ei sano myönteistä asiaa: Suomen ei tarvitse pelätä Venäjän sotilaallista hyökkäystä, jos liitymme NATO:n jäseniksi.

Itse ymmärsin tuon siten, että Venäjän toimista ei ole mielekästä keskustella, koska Suomi suvereenina valtiona tekee itse omat puolustuspoliittiset ratkaisut riippumatta Venäjän kitisemisesti. Näin ainakin haluan itse tuon tulkita.

Näen Natoon liittymisen vain ajan kysymyksenä, mutta siinä vaiheessa, kun jäsenyyttä haetaan, täytyy olla varmuus, että se myös saadaan. Pahin tilanne olisi se, että Suomi hakisi jäsenyyttä, mutta Nato ei huolisi. En usko, että Venäjän vastaus olisi mikään aseellinen konflikti vaikka Suomo Naton jäsenyyttä hakisikin. Mutta ei niistä tovereista koskaan tiedä.

 

[Sako]

Unohtuiko Esko Aho ja Sberbank?

Kyllä pääsi unohtumaan. Olisi pitänyt muistaa...

strategian unohtamista seuraa sitten se, että lännessä ainakin osalla silmät ovat avautuneet.

Väitän, että tämä tuli yllätyksenä Kremlille, koska Georgian sodasta ei seurannut mitään. Sinänsä seuraus on hyvin looginen.

Suomessa lässytetään potaskaa pääministerin suulla

PM on kiero omien ja kaverien etujen ajaja, UM Soininitta kiemurosita ei kannata edes kirjoittaa muuta kuin että vastuunvälttely on ollut viran kannalta tärkeintä antia ja pres SS löyhkää populistista YYA:ta vanhuutensa koko voimalla. Populismista osoituksena vaalivauva. Ulkopolitiikka on "vahvoissa" käsissä.

 

[Cobol]

Itse ymmärsin tuon siten, että Venäjän toimista ei ole mielekästä keskustella, koska Suomi suvereenina valtiona tekee itse omat puolustuspoliittiset ratkaisut riippumatta Venäjän kitisemisesti. Näin ainakin haluan itse tuon tulkita.

Samoin haluaisin myös itse tulkita. Mutta kun NATO-keskustelua ei maassa käydä johtavien poliitikkojen toimesta käytännössä lainkaan, kytkin vaikenemisen osaksi yleistä NATO:n jäsenyyteen ja Suomen turvallisuuspoliittiseen asemaan liittyvää vaikenemista. Keskustelu on korvattu Venäjän hymistelyllä ja Suomen sitomisella energian kautta aiempaa enemmän Venäjän etupiiriin. Josta myöskään ei haluta keskustella. Tai edes myöntää. Sipilä hankki kesällä kilpimieheksi Lintilän, jolle siirsi omistajaohjauksen itseltään. Kun eduskunnassa kysyttiin Lintilältä, eikö Fortumin Uniperin ostolla Suomi tulisi osaksi Nordstream II hanketta, Lintilä vastasi, että hän ei edes tiennyt Uniperin olevan siinä mukana. Kilpimies suojasi Sipilää, mutta ei edes tiennyt, mitä Suomen valtio on ostamassa.

Näen Natoon liittymisen vain ajan kysymyksenä, mutta siinä vaiheessa, kun jäsenyyttä haetaan, täytyy olla varmuus, että se myös saadaan. Pahin tilanne olisi se, että Suomi hakisi jäsenyyttä, mutta Nato ei huolisi. En usko, että Venäjän vastaus olisi mikään aseellinen konflikti vaikka Suomo Naton jäsenyyttä hakisikin. Mutta ei niistä tovereista koskaan tiedä.

Totta. Olisikin mielenkiintoista lukea yksikin kestävä perustelu sille, miksi Venäjä vastaisi sotilaallisesti Suomen NATO-hakemukseen ja jäsenyyteen. Venäjä ei ole koskaan ottanut Neuvostoliiton tai Venäjän historian aikana riskiä hyökkäämällä NATO:n jäsenmaahan. Suomen mahdollinen NATO-jäsenyys ei olisi läpihuutoasia, mutta koska Suomella on mittava puolustuskyky ja koska Suomen jäsenyys pienentäisi konfliktin tai sodan vaaraa koko Itämeren alueella, NATO todennäköisesti käsittelisi Suomen jäsenyyden nopeutetusti. USA:n kannalta Suomen NATO-jäsenyys vähentäisi heidän painetta Itämeren suojeluun. Ruotsin mahdollinen liittyminen samoihin aikoihin loisti tilanteen, jossa Suomi ja Ruotsi (merialukset) ratkaisisivat monta USA:lle nyt kuuluvaa ongelmaa.

 

[Morgoth]

Lehtomäki ja Heinäluoma saavat Vladimir Putinilta Ystävyyden kunniamerkin (IS)

Venäjä tietää miten käsitellä meidän poliitikkoja. Kritiikkiä varmaan tältä suunnalta ei enää tule, vaikka mitä tapahtuisi. Tosin ei sitä kritiikkiä tähänkään asti ole tainnut tulla.

 

[scholl]

On mielenkiintoista huomata, että suuret mediatalot ja merkittävät toimittajat sekä oppositio- ja muut poliitikot Suomessa ovat asiasta hiljaa. Tämä on itselleni suurin yllätys. Nykyinen tilanne muistuttaa suomettumisen vuosikymmeniä ja tuskin on aivan väärin sanoa, että nyt on menossa uussuomettumisen aika. Äkkiseltään ei tule poliitikoista mieleen kuin Elina Lepomäki, joka on hallituksen lähinnä Fortumiin kohdistuvia Venäjä-linjauksia ja Suomen turvallisuuspolitiikkaa haastanut.

Aika monet entiset poliitikot lobbaavat venäläisten puolesta kuten Gerhard Schröder, Paavo Lipponen ja Esko Aho. Elokuussa Merkel sanoi: "Was Herr Schröder macht, ist nicht in Ordnung" eli mitä Schröder duunaa, ei ole okei. Schröderin valintaa Rosneftin hallitukseen oli silloin esillä ja firma haluaa investoida Saksaan merkittävästi. Gazprom on toinen, mikä on ollut aktiivinen ja Schröder on sielläkin. Hänhän on muutenkin Putinin ystävä.

Maakaasun varaan ei saa liikaa jättäytyä. Minua huolestuttaa vähän se hiilen alasajo. Okei, se on nyt halpaa ja edullisesti saatavilla Venäjältä, mutta siinä on myös sellainen ominaisuus, että hiiltä voi ostaa mistä vain. Venäläisen kaasun varassa olemisessa on aina omat riskinsä.

 

[scholl]

Totta. Olisikin mielenkiintoista lukea yksikin kestävä perustelu sille, miksi Venäjä vastaisi sotilaallisesti Suomen NATO-hakemukseen ja jäsenyyteen.

Se vastaus tulisi olemaan eri tyyppinen. Ei mikään hyökkäys. Uskon niin, että jos Suomi hakee jäsenyyttä, eikä sitä saa, suhteet vain huononevat, mutta muuta ei nähdä. Jos Suomi hakee jäsenyyttä ja myös jäseneksi hyväksytään, saattaa Venäjä lisätä merkittävästi joukkojaan Suomen lähellä ja jopa joku uusi tukikohta saatetaan nähdä. Muutenkin Itämerellä liikenne lisääntyisi, mikä pitäisi sisällään entisestään voimistuvaa panostusta Kaliningradiin.

Toki tilanne saattaa muuttua lähivuosina, mutta ei välttämättä pelkästään huonompaan suuntaan. Länsimaihin Venäjä ei noin vain hyökkää. Sen sijaan joku Valko-Venäjä voidaan napsaista tuosta vain, eikä kukaan tee asialle mitään, kun harvaa se edes itseasiassa kiinnostaa. Ukraina kiinnosti kaikkia aluksi, mutta kun Obama vässyköi niin nyt kansalaiset eivät enää edes muista, että siellä on jotain tapahtunut. Itsekin olen tavallaan unohtanut koko Ukrainan. Tulee uusia asioita, niin vanhoja ei ehdi enää miettiä. ISIS esim. on ollut paljon enemmän tapetilla.

 

[Sako]

Lehtomäki ja Heinäluoma saavat Vladimir Putinilta Ystävyyden kunniamerkin (IS)

Venäjä tietää miten käsitellä meidän poliitikkoja. Kritiikkiä varmaan tältä suunnalta ei enää tule, vaikka mitä tapahtuisi. Tosin ei sitä kritiikkiä tähänkään asti ole tainnut tulla.

Tuota prenikkaa ei saa Suomen etujen ajamisesta.

saattaa Venäjä lisätä merkittävästi joukkojaan Suomen lähellä ja jopa joku uusi tukikohta saatetaan nähdä.

Venäjä on lisännyt joukkojaan länsirajalla jo pidempään ml Suomen raja. Tämä trendi jatkunee joko vallanvaihtoon tai BAltian kysymyksen ratkaisuun asti.

 

[scholl]

Tämä trendi jatkunee joko vallanvaihtoon tai BAltian kysymyksen ratkaisuun asti.

Eli siihen saakka kunnes Saksa saa takaisin Itä-Preussin ja venäläiset ajetaan Königsbergistä Siperiaan? En oo muuten unohtanut sitä, että Stalin siirsi Volgan saksalaiset Siperiaan. Se hiertää samalla tavalla kuin tuo Königsberg/Kaliningrad kysymys.

 

[Sako]

Eli siihen saakka kunnes Saksa saa takaisin Itä-Preussin ja venäläiset ajetaan Königsbergistä Siperiaan?

Baltian kysymys on ratkaistu, kun Viro, Latvia ja Liettua on joko osa Venäjää tai vähintään osa Eurasian tulli-liittoa.

 

[Cobol]

Aika monet entiset poliitikot lobbaavat venäläisten puolesta kuten Gerhard Schröder, Paavo Lipponen ja Esko Aho. Elokuussa Merkel sanoi: "Was Herr Schröder macht, ist nicht in Ordnung" eli mitä Schröder duunaa, ei ole okei. Schröderin valintaa Rosneftin hallitukseen oli silloin esillä ja firma haluaa investoida Saksaan merkittävästi. Gazprom on toinen, mikä on ollut aktiivinen ja Schröder on sielläkin. Hänhän on muutenkin Putinin ystävä..

Satuin näkemään ennen Saksan vaaleja ohjelman, jossa kysyttiin sekä Merkelin että Martin Schulzin näkemystä Schröderin toimista. Kumpikaan ei pitänyt Schröderin toimintaa oikeana. Suomessa Sipilä tuki Ahon pestiä Venäjän suurimpaan pankkiin, eikä Lipposen toimia ole kaiketi yksikään johtava poliitikko Suomessa kyseenalaistanut.

Näkisin suurimman eron Saksan ja Suomen välillä olevan siinä, että Saksa on käynyt keskustelua menneisyydestään, siivonnut natseja viroista ja katsoo avoimesti länteen pitäen kuitenkin huolen siitä, että Venäjää ei eristetä. Suomessa poliitikot eivät ole käyneet avointa keskustelua Kekkosen ja Neuvostoliiton ajoista, eivätkä siivonneet Neuvostoliiton ja sittemin Venäjän etua ajavia virkamieskunnasta, poliitikoista tai muista yhteiskunnallisista vaikuttajista. Supon vuosikertomuksissa ei sanota tätä suoraan, vaan kiertäen: ulkovalta on koulutttamassa uusia mielipidevaikuttajia vanhenevien tilalle ja käyttää siihen erilaisia keinoja (Supo kertoo, miten agentti luodaan).

Suomessa tulisi ehdottomasti avata historian jätetynnyrimme avoimelle keskustelulle. Yhtä varmaan on, että sitä ei tehdä ainakaan vuosikymmeneen tai pariin.

 

[Sako]

Kekkonen "tuomittiin" rajaamalla toimikaudet 2 ja vähentämällä valtaa. Muuten YYA-menneisyyttä ole käsitelty. Se on häpeä.