Suomi jalkapallon MM-kilpailuihin 2014 Brasiliassa

[J.Grönvall]

Vaistoanko tässä "ikävöin Mika Nurmelaa" -ketjun siemenen?

Heh, Nurehan oli legendaarinen siinä ettei maajoukkueessa saanut varmaan yhtään keskitystä pysymään boksissa vaan melkein heitteli pelkkiä puolenvaihtoja. Mutta kyllähän tuossa se puoli taas on, että siinä missä joskus oli Joonas Kolkka ja Mika Nurmela niin nyt on hiljaista sillä saralla.

Ymmärrän hyvin ettei ehkä joku palstalla ymmärrä tuota, mutta kyllä luulisi Mixun ja kumppaneiden tuon tietävän jo ennen eilistä.

Vähän luulen, että Mixu oli pakotettu tuohon vaihtoon ja Furuholm oli lähimpänä sellaista pelaajaa joka pystyisi vähän häiritsemään vastustajan pelinrakentelua. Pukki jäi siinä aivan yksin, ja Mixuhan itse sanoi, että toisen puoliajan peli oli ennalta päätetty.

Tai sitten haettiin taas sitä klassista "osaa pitää palloa"-kärkeä jollaisia meillä ei ole tainnut olla yhtään 20:een vuoteen, paitsi tietysti Mixu itse. Niin tai näin, näkisin kuitenkin, että ihan amatöörivirheet pitää välttää oli vahvuus mikä tahansa.

Mutta oikeassa kyllä olet siinä, että ihmeen kauan kestää löytää nämä oikeat roolit pelaajille. Kaipa siinä on sitäkin vielä, että itsekin opiskellaan sitä pelitapaa ja miten se muuttuu eri tilanteissa. Sitten siihen suhteuttaa vielä ne roolitukset tilanteen mukaan, niin hyvä jos yhdet karsinnat riittävät.

 

[Kirjoittelija]

Jonkun harrastelijan laskelma (päivitetty maaliskuun pelien jälkeen) löytyy täältä. En tiedä luotettavuustasoa, mutta sen mukaan Suomi oli niukasti neloskorissa. Valko-Venäjästä saadut voitto + tasuri nostivat osakkeita, mutta pikaisella arviolla kolmoskorin paikka vaatisi jo jonkinlaisia ihmetekoja.

Onko teillä tietoa siitä, kuinka monta karsintalohkoa niissä EM-karsinnoissa ylipäätään on, ja kuinka monta joukkuetta on yhdessä arvontakorissa? Its en moista tietoa löytänyt, ja minusta noita koreja on vähän hankala spekuloida, jos ei tuota tiedä.

 

[TAM]

Onko teillä tietoa siitä, kuinka monta karsintalohkoa niissä EM-karsinnoissa ylipäätään on, ja kuinka monta joukkuetta on yhdessä arvontakorissa? Its en moista tietoa löytänyt, ja minusta noita koreja on vähän hankala spekuloida, jos ei tuota tiedä.

Ihan hirveästi en ole seurannut, mutta ei kai sitä lohkojen määrää vielä ole päätetty.
Tuo listahan on tehty perinteisen yhdeksän lohkon mukaan, mutta sitten siihen linkatun jutun mukaan Platinin ehdotuksessa olisi ensimmäisessä vaiheessa 13 neljän joukkueen lohkoa, joista voittajat menisivät suoraan kisoihin ja lopuista parhaat ratkoisivat loput paikat. Mutta ei tosiaan mitään päätöstä ole ilmeisesti mihinkään suuntaan.
Suomen osaltahan tuo näyttäisi nyt ehkä sitten neloskorilta jos mennään vanhaan malliin ja kolmoskorilta jos olisi tuo 13 lohkoa. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa jos kävisi arvonnassa hyvä tuuri, niin se lohkon "ykkösjoukkue" ei olisi niin paha kuin perinteisessä mallissa, mutta varmasti ihan riittävän kova Suomelle.

 

[Fordél]

Ilolla olen kuitenkin ottanut vastaan Mixun pragmaattisen tavan lähestyä matseja sekä pelisysteemiä. Suomi on puolustanut koko karsinnat suhteellisen hyvin, mikä on suorastaan huima suoritus kun nimilistaa katsoo.

Sun mielestähän Mixulla (kuten ei kellään muullakaan suomalaisella valmentajalla), pitänyt olla mitään asiaa Huuhkajien peräsimeen. Ei riittänyt kompetenssi ja uskottavuus. Nyt olet ilmeisesti muuttanut näkemystäsi?

PS. U21-maajoukkue onnistui räpeltämään kotikentällä johtonsa itselleen Liettualle, joten eipä tässä fanfaareja soitella vieläkään. Toivottavasti sielläkin otetaan askeleet realismin suuntaan ja sitä kautta yhtenäistetään pelitapaa A-maajoukkueen kanssa.

Kyse olikin nuorten kohdalla yksilöistä. Siellä oli muutama hyvä yksilö, josta on varmasti tulevaisuudessa paljon iloa maajoukkueelle. Esimerkiksi Thomas Lam - Niklas Moisander on sellanen topparipari, jota tässä odotellaan jo vesikielellä.

 

[Alfred E Neuman]

Paatelainen on kyllä mielestäni erinomainen valmentaja. Kilmarnockissa teki aivan loistavaa työtä tehden putoamista vastaan taistelevasta pubijengistä vakavasti otettavan jalkapallojoukkueen. Osoituksena tästä mm. valinta kuukauden manageriksi Skotlannin valioliigassa joulukuussa 2011. Mixun siirtyessä Suomen maajoukkueeseen Kilmarnock taisi olla Skottisarjassa viidentenä. Mixulle tarjottiin myös Englannin championships sarjassa silloin pelaavan Scunthorpen managerin paikkaa, mutta valitsi Suomen maajoukkueen. Itse olin silloin sitä mieltä, että managerin uran kannalta ehkä parempi valinta olisi ollut ottaa Scunthorpen managerin pesti, mutta niin loistavaa työtä on myös Suomen maajoukkueessa tehnyt, että ehkä mies nähdään tulevaisuudessa jopa valioliigajoukkueen managerina. Mixu jos kuka osaa tehdä paskasta suklaata.

 

[Tarinankertoja]

Furuholm on oikeasti todella yksipuolinen boxi-pelaaja.

Samaa mieltä, ja tästä syystä olikin ihan käsittämätöntä heittää mies kentälle Pukin tilalle. Pukki piti 2 – 3 V-V pelaajaa omalla puoliskollaan jatkuvalla pallonperässä juoksemisellaan. Toki Pukki oli vaihdettava, kun mies väsyi, mutta Miklu olisi pystynyt samantyyppiseen häiritsevään ja karvaavaan juoksupeliin, jolloin se V-Vn ylivoima Suomen alueella olisi jäänyt näitä alakerranpelaajia vajaaksi. Imo Mixun virhe, kuten toinenkin vaihto, jota en ymmärtänyt (ajotus ja vaihtuvat paikat).

Ja se, että Suomi vetäytyi kategorisesti 9 pelaajalla keskiviivan alle, eikä valmennus reagoinut muuten kun vaihtamalla sen ainoan keskivian yläpuolella juosseen pelaajan pois ja korvasi sen ainoastaan pystyjuoksuihin kykenevällä pelaajalla.. IMO aika isoja virheitä nimenomaan valmennuksen pelinluennassa.

Toki, V-V oli parempi ja oishan heille pilkkukin kuulunut viheltää, en mää sillä, mutta silti.. toivottavasti opittiin jotain…

 

[J.Grönvall]

Sun mielestähän Mixulla (kuten ei kellään muullakaan suomalaisella valmentajalla), pitänyt olla mitään asiaa Huuhkajien peräsimeen. Ei riittänyt kompetenssi ja uskottavuus. Nyt olet ilmeisesti muuttanut näkemystäsi?

Niin tai ennemminkin se oli suomalaisen futisjärjestelmän läpi tullut valmentaja, ns. firman mies. Mixuhan on kaikkea muuta kuin sitä. Olen kuitenkin edelleen samaa mieltä ja kyllähän Mixukin on joutunut kohtaamaan todellisuuden alun jälkeen. Mutta jos nyt viittaat, että Bana Lehkosuo olisi tehnyt saman niin anna mennä vaan :D

Positiivista kuitenkin on, että se realismi on kohdattu ja tarvittaessa parkkeerataan bussi boksin eteen. Se on ihan sama mitä suuri yleisö huutelee pallokontrollista ja esteettisestä näkökulmasta. Nyt on pelattu vahvuuksilla ja tulokset olleet ihan rohkaisevia.

Mitä tulee suomalaiseen valmentajakuntaan niin mielipiteeni ei ole muuttunut. Mixu on poikkeus sääntöön, koska A) on hakenut aktiivisesti oppia ulkomailta ja B) on realisti. On pelkästään hyvä asia jos pelissä on kaikuja Roy Hodgsonin ajattelusta.

Ja tokihan minä annan kaikille mahdollisuuden näyttää taitonsa, eli jos suomalainen koutsi tulee ja oikeasti kehittää meikäläistä futista niin myönnän auliisti olleeni väärässä.

Kyse olikin nuorten kohdalla yksilöistä. Siellä oli muutama hyvä yksilö, josta on varmasti tulevaisuudessa paljon iloa maajoukkueelle. Esimerkiksi Thomas Lam - Niklas Moisander on sellanen topparipari, jota tässä odotellaan jo vesikielellä.

No ne yksilöt tössivät kotonaan johtonsa Liettuaa vastaan, mitä nyt ei varsinaisesti suureksi futismaaksi voi laskea. Ja tämä nyt ei ollut suinkaan ensimmäinen kerta. Eli minä en odottele vesi kielellä yhdenkään pelaajan debyyttiä, aika ja tulokset kertovat kenen taso riittää ja kenen ei. Tuo tulos oli ainakin huono.

Meillä kun tupataan hehkuttamaan pelaajia lupaaviksi aina kun vähän osaa palloa pomputella, mutta maailmalla ei pärjätä kuitenkaan. Ja vielä vähemmän täältä on tullut niin kovia lupauksia, että alle 20-vuotiaina olisivat maajoukkueen avainpelaajia.

Säännöllinen peliaika Veikkausliigassa ei ole mikään meriitti kansainvälisesti ajatellen ja sitähän tässä pitää miettiä kuitenkin. Olen kuitenkin iloinen mm. Jarkko Hurmeen pelistä, tottakai. Hieno asia pelaajalle.

 

[J.Grönvall]

Samaa mieltä, ja tästä syystä olikin ihan käsittämätöntä heittää mies kentälle Pukin tilalle. Pukki piti 2 – 3 V-V pelaajaa omalla puoliskollaan jatkuvalla pallonperässä juoksemisellaan. Toki Pukki oli vaihdettava, kun mies väsyi, mutta Miklu olisi pystynyt samantyyppiseen häiritsevään ja karvaavaan juoksupeliin, jolloin se V-Vn ylivoima Suomen alueella olisi jäänyt näitä alakerranpelaajia vajaaksi. Imo Mixun virhe, kuten toinenkin vaihto, jota en ymmärtänyt (ajotus ja vaihtuvat paikat).

Ja se, että Suomi vetäytyi kategorisesti 9 pelaajalla keskiviivan alle, eikä valmennus reagoinut muuten kun vaihtamalla sen ainoan keskivian yläpuolella juosseen pelaajan pois ja korvasi sen ainoastaan pystyjuoksuihin kykenevällä pelaajalla.. IMO aika isoja virheitä nimenomaan valmennuksen pelinluennassa.

Minusta Arajuuren vaihto oli ihan looginen tuossa tilanteessa. Kappekin oli aivan puhki ja pelihän oli koko ajan sitä, että V-V iski palloa boksiin, joten ihan luonnollista, että kentälle otetaan iso puolustaja.

Arajuuren vaihtoa puolsi sekin asia, että Suomen vetäytyessä noin alas on kenttä "pienempi" ja pelin luonne muuttuu, tällöin mm. boksissa pitää olla vääntövoimaa. Eiköhän se kaikille ollut selvää ettei Suomi enää tuossa vaiheessa yksinkertaisesti pystynyt muuhun kuin puolustamaan ja purkamaan.

Ja miten tässä tilanteessa oli väärä vaihto ottaa kentälle "ainoastaan pystyjuoksuihin kykenevä pelaaja"? Hyvin loogistahan tuokin on kyseisessä tilanteessa.

 

[Fordél]

Niin tai ennemminkin se oli suomalaisen futisjärjestelmän läpi tullut valmentaja. Mixuhan on kaikkea muuta kuin sitä. Olen kuitenkin edelleen samaa mieltä ja kyllähän Mixukin on joutunut kohtaamaan todellisuuden alun jälkeen. Mutta jos nyt viittaat, että Bana Lehkosuo olisi tehnyt saman niin anna mennä vaan :D

Jep, kestään suomalaisesta valmentajasta ei pitänyt olla tähän pestiin. Ei riitä auktoriteetti ja osaaminen valmentaa pelaajia, jotka ovat Euroopassa kovassa valmennuksessa. Mixusta ehkä, mutta silloin oltaisiin hävitty taktissa osaamisessa. No nyt on Mixu tehnyt ihan mukiin menevää työtä ja sopii hyvin tälle nykyiselle Suomen materiaalille. Hyvä näin.

No ne yksilöt tössivät kotonaan johtonsa Liettuaa vastaan, mitä nyt ei varsinaisesti suureksi futismaaksi voi laskea. Ja tämä nyt ei ollut suinkaan ensimmäinen kerta. Eli minä en odottele vesi kielellä yhdenkään pelaajan debyyttiä, aika ja tulokset kertovat kenen taso riittää ja kenen ei. Tuo tulos oli ainakin huono.

Kun puhutaan yksilöistä, kannattaa enemmänkin tarkkailla yksilöitä osana jengiä ja argumentoida yksilön ominaisuuksista. Huonosta ja häviävissäkin jengeissä voi olla hyvin potentiaalisia pelaajia. Itse olen pitänyt hyvin paljon Thomas Lamin otteista, etenkin pallollisena. Uskon, että hänellä on hyvä paikka kehittyä Hollannissa ja voi nousta lähivuosina tasoltaan vähintään uudeksi moisanderiksi. Tällaista tapausta kannattaa mielestäni ehdottomasti odottaa vesikielellä Suomen toppariosastolle.

 

[IceWalker]

Onko teillä tietoa siitä, kuinka monta karsintalohkoa niissä EM-karsinnoissa ylipäätään on, ja kuinka monta joukkuetta on yhdessä arvontakorissa? Its en moista tietoa löytänyt, ja minusta noita koreja on vähän hankala spekuloida, jos ei tuota tiedä.

Ei ole tietoa, mutta jos arvaan, harkitaan lähinnä 10 lohkon systeemiä, jossa olisi 8 viiden joukkueen lohkoa ja kaksi kuuden tai sitten 9 lohkon systeemiä, jossa olisi 7 kuuden joukkueen lohkoa ja kaksi viiden. Jälkimmäinen on sikäli loogisempi, että jatkoonpääsy on yksinkertaista: lohkon kaksi parasta pääsee suoraan kisoihin ja paras kolmonen. Loput joukkueet pelaavat keskenään kaksiosaiset karsinnat, joista voittajat selviävät kisoihin. Kymmenen lohkon systeemissä jatkoonpääsy olisi hieman monimutkaisempaa. Jos taas olisi vähemmän lohkoja, ottelumäärät kasvaisivat turhan suuriksi.

Tuo Platinin ehdotelma oli susi jo syntyessään. Siinä pitää kutinsa vain joukkueiden määrä sekä ottelumäärien kohtuullisuus. Sen sijaan lohkot voisivat olla hyvin eritasoisia ja siten arvonta olisi huomattavan epäoikeudenmukainen. Jos joukkueet jaettaisiin neljään koriin, siinä kakkoskorista voisi tulla melkein mitä vaan: jotakin Ruotsista Albaniaan tms. Ja kun tiedämme rva Fortunan lähes aina näyttävän Suomelle persettään arvonnoissa, Suomi saisi tietenkin vastaansa sen pahimman kakkosen. Lisäksi Platinin systeemissä voittajien jatkoonpääsy olisi selvää, mutta muiden jatkoonpääsy sen sijaan huomattavan epäselvää. Miten tuosta systeemistä kakkoset pääsisivät jatkoon, on arvoitus.

Mutta jos joukkueet jaetaan 9 tai 10 koriin, arvontatulos on selvästi oikeudenmukaisempi. Ja kun myös kolmosilla on mahdollisuus jatkoon, silloin Suomen kannalta kovat kahden ensimmäisen korin joukkueet eivät vielä kokonaan tuhoa jatkohaaveita, kuten nyt MM-karsinnoissa kävi. Eli kolmanneksi sijoittuneet jatkajat tulevat suhteellisen tasaisesta mediaanijoukkueiden massasta, johon Suomikin kuuluu.

 

[J.Grönvall]

Jep, kestään suomalaisesta valmentajasta ei pitänyt olla tähän pestiin. Ei riitä auktoriteetti ja osaaminen valmentaa pelaajia, jotka ovat Euroopassa kovassa valmennuksessa. Mixusta ehkä, mutta silloin oltaisiin hävitty taktissa osaamisessa. No nyt on Mixu tehnyt ihan mukiin menevää työtä ja sopii hyvin tälle nykyiselle Suomen materiaalille. Hyvä näin.

Niin no kukas siellä koutsina onkaan :)

Ja taktisessa osaamisessa hävittiin, muistanet varmaan huikean Ruotsi-ottelun silloin taannoin ja mm. väkevän esityksen kotikentällä Georgiaa vastaan. Kuten sanottu, hyvä, että on osattu olla realisteja.

Mutta tietenkin pitää muistaa, että eihän V-Venäjä-tuplapelit mitään varsinaisia huippusuorituksia vielä olleet. Kaipaan itse vieläkin parempaa peruspelaamista.

Oliko tällä henkilökohtaisella ajojahdillasi joku muu motiivi kuin saada minut kiikkiin? Jos ei, niin annan sinun voittaa.

Kun puhutaan yksilöistä, kannattaa enemmänkin tarkkailla yksilöitä osana jengiä ja argumentoida yksilön ominaisuuksista. Huonosta ja häviävissäkin jengeissä voi olla hyvin potentiaalisia pelaajia. Itse olen pitänyt hyvin paljon Thomas Lamin otteista, etenkin pallollisena. Uskon, että hänellä on hyvä paikka kehittyä Hollannissa ja voi nousta lähivuosina tasoltaan vähintään uudeksi moisanderiksi. Tällaista tapausta kannattaa mielestäni ehdottomasti odottaa vesikielellä Suomen toppariosastolle.

Yksilöt sitä ja yksilöt tätä. Tuota samaa on jauhettu kyllästymiseen asti, nyt on aika alkaa katsoa tuloksia ja reaalimaailmaa. Ne pelaajat nousevat esiin kenellä kyvyt riittävät. Itse en enää jaksa spekuloida yhdenkään "lupauksen" kohdalla.

Lähtisin kuitenkin siitä, että Liettua pitäisi voittaa kotikentällä, etenkin jos meillä on kerran niin lupaavia pelaajia.

 

[Fordél]

Mutta tietenkin pitää muistaa, että eihän V-Venäjä-tuplapelit mitään varsinaisia huippusuorituksia vielä olleet. Kaipaan itse vieläkin parempaa peruspelaamista.

Ihan samaa olen itsekin täällä toitottanut. Heikkoja esityksiä, etenkin kotiottelu.

Oliko tällä henkilökohtaisella ajojahdillasi joku muu motiivi kuin saada minut kiikkiin? Jos ei, niin annan sinun voittaa.

Ei kyse ole mistään ajojahdista tai voittamisesta vaan ihan vain kyselin mikä on nykyinen näkemyksesi asiaan.

Yksilöt sitä ja yksilöt tätä. Tuota samaa on jauhettu kyllästymiseen asti, nyt on aika alkaa katsoa tuloksia ja reaalimaailmaa. Ne pelaajat nousevat esiin kenellä kyvyt riittävät. Itse en enää jaksa spekuloida yhdenkään "lupauksen" kohdalla.

Lähtisin kuitenkin siitä, että Liettua pitäisi voittaa kotikentällä, etenkin jos meillä on kerran niin lupaavia pelaajia.

Olen eri mieltä. Kun puhumme koko suomalaisen futiksen ja junnufutiksen tasosta, on tottakai katsottava peliä ja tuloksia eli oltava vahvasti kiinni reaalimaailmassa. Tämä näkökanta ei kuitenkaan tee oikeutta yksilöille. Vaikka Suomen taso ei ole junnupuolella esim. tuloksien perusteella erityisen hyvä ja koko materiaali ei ole riittävän laadukas, on junnupuolella muutamia hyvin potentiaalisia ja jo nyt laadukkaita yksilöitä. Heitä on turha painaa alas sen takia, että materiaali siinä ympärillä ei ole riittävän laadukas. Tolla sun logiikalla et olisi olisi kait koskaan nostanut esille vaikka Jari Litmasta, Sami Hyypiää tai Jussi Jääskeläistä. Kuitenkin heikossakin materiaalissa voi olla laatupelaajia, oli kyse sitten Suomen tai jonkun toisen maan junnujoukkueesta.

 

[Koke72]

Kaikki viisi karsintapeliä ovat olleet ns. maalin pelejä. Onko tasaisuus sattumaa vai kertooko se jotain? Pelkillä tasapeleillä ei tietenkään pääse lopputurnauksiin.

 

[J.Grönvall]

Olen eri mieltä. Kun puhumme koko suomalaisen futiksen ja junnufutiksen tasosta, on tottakai katsottava peliä ja tuloksia eli oltava vahvasti kiinni reaalimaailmassa. Tämä näkökanta ei kuitenkaan tee oikeutta yksilöille. Vaikka Suomen taso ei ole junnupuolella esim. tuloksien perusteella erityisen hyvä ja koko materiaali ei ole riittävän laadukas, on junnupuolella muutamia hyvin potentiaalisia ja jo nyt laadukkaita yksilöitä. Heitä on turha painaa alas sen takia, että materiaali siinä ympärillä ei ole riittävän laadukas. Tolla sun logiikalla et olisi olisi kait koskaan nostanut esille vaikka Jari Litmasta, Sami Hyypiää tai Jussi Jääskeläistä. Kuitenkin heikossakin materiaalissa voi olla laatupelaajia, oli kyse sitten Suomen tai jonkun toisen maan junnujoukkueesta.

Minun logiikallani nimenomaan aletaan puhua lupauksista siinä kohtaa, kun pelaajat ovat tasoa Litmanen, Hyypiä, Jääskeläinen, tai vaikka nyt Moisander ja Eremenko.

Huomannet siis sen, että puhutaan erittäin marginaalisesta osasta junnupelaajia. Käytännössä vähimmäisvaatimus on dominointi omalla pelipaikalla omassa ikäluokassa tai eleettömän hyvä suorittaminen pidemmällä aikavälillä.

Esimerkiksi siinä viimeisimmässä menestyjäjoukkueesa oli helppo nähdä, että Jukka Raitala, Tim Sparv ja varauksin Perparim Hetemaj pystyvät tekemään hyvän uran ulkomailla. Silti heidänkin tiensä on ollut pitkä ja vasta nyt alkaa ehkä hahmottua heidän todellinen tasonsa.

Se vain, että silloin hehkuteltiin Perpaa jonain uutena Littinä sen takia, kun tämä osasi peippailla pari vastustajaa. Samaan aikaan Mezut Özil näytti missä menee Euroopan ja maailman huippu tuolla pelipaikalla, niin eihän siinä voinut kuin nauraa.

Yksilöiden suoritukset siis heijastuvat myös tuloksiin, vaikka toki aidosti poikkeuksellisen hyvät pelaajat erottuvat myös heikoissa joukkueissa.

PS. Ja mainitsihan Louis Van Gaal siinä Kuningas-dokkarissakin miten Litin kanssa piti tehtdä paljon töitä alkuaikoina Ajaxissa ja vasta sitten hän alkoi hiljalleen nousta siihen asemaan mihin nousi. Siis Litmanen.

 

[J.Grönvall]

Kaikki viisi karsintapeliä ovat olleet ns. maalin pelejä. Onko tasaisuus sattumaa vai kertooko se jotain? Pelkillä tasapeleillä ei tietenkään pääse lopputurnauksiin.

Minulle se kertoo kehityksestä ja siitä, että Suomi on joka ottelussa pisteessä kiinni. On toki selvää, että Gijonin ihmettä ei toisteta kovinkaan usein ja voi olla, että Ranska tekee Huuhkajista silppua mutta kyllä Mixulle on annettava krediittiä siitä, että on saanut ajettua pelitapaansa sisään.

Tämä on mielestäni ihan ok alku, kisapaikka 2016 lienee vielä haihattelua mutta ehkä sitä seuraaviin kisoihin voisi vähän toiveita elätellä. Se vaatii vielä kuitenkin hirveän paljon.

Tämähän on edelleen vähän kokeilujoukkue, haetaan rooleja, pelitapaa, taktiikkaa jne, ja se näkyy yksittäisinä isoinakin virheinä pelien sisällä. Vasta sitten kun puolustus alkaa olla oikeasti tiivis niin voidaan tosissaan kehittää hyökkäämistä ja sitä kautta kokonaisvaltaisemmin Suomen pelaamista.

Esimerkiksi pallokontrolli ja lyhytsyöttöpelaaminen ovat mielestäni ehdollisia sille, että vastahyökkääminen opitaan ensin. Kun saadaan tätä kautta hyökkäysuhka aikaan, voidaankin alkaa rytmittämään peliä monipuolisemmin tarvittaessa, ja vastustajakin alkaa kunnioittaa sitä uhkaa, jolloin taasen syntyy tilaakin ihan toisella tavalla.

 

[Fordél]

Minun logiikallani nimenomaan aletaan puhua lupauksista siinä kohtaa, kun pelaajat ovat tasoa Litmanen, Hyypiä, Jääskeläinen, tai vaikka nyt Moisander ja Eremenko.

Huomannet siis sen, että puhutaan erittäin marginaalisesta osasta junnupelaajia. Käytännössä vähimmäisvaatimus on dominointi omalla pelipaikalla omassa ikäluokassa tai eleettömän hyvä suorittaminen pidemmällä aikavälillä.

Tiedän kyllä kuinka marginaalisesta osasta puhutaan ja siitä marginaalistakin nousee vain silloin tällöin ihan huippupelaajia.

Mielestäni Lam on ehdottomasti kova lupaus ja juuri sellainen toppari, jota jengimme kaipaa. En ymmärrä missä on se suurin ero vaikka Moisanderiin. Siinä missä esim. Moisander murtautui toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelanneen Zwollen rivehin reiluna parikymmppisenäa ja korkeimmalle sarjatasolle Hollannissa AZ:n paidassa 23-vuotiaana, on Lam päässyt pelaamaan korkeimmalla sarjatasolla AZ:n paidassa kuusi matsia 19-vuotiaana. Vuoden parin sisällä voi hyvin olla AZ:n riveissä avauksen miehiä, jolloin on kehityksessä vähintään Moisanderin tahdissa. Voi toki olla, että lainataan muualle.

Peliotteistakin näkyy hyvin kuinka kaveri on kehittynyt Hollannin systeemissä. On hyvä jalalla, osaa avata peliä ja uskaltaa pelata rauhallisesti. Kun saa kehitettyä fysiikkaa ja lisää kokemusta alle niin puolustuspelaaminen (kuten sijoittuminen ja pelin johtaminen) kehittyy varmasti.

Eli vaikka junnujoukkue ei menesty parhaalla mahdollisella tavalla, on sieltä nostettavissa ehdottomasti yksilöitä tulevaisuuden Huuhkajiin. Ihan samaa tasoa kuin vaikka nyt yksi jengin johtohahmoista eli Moisander.

 

[J.Grönvall]

Eli vaikka junnujoukkue ei menesty parhaalla mahdollisella tavalla, on sieltä nostettavissa ehdottomasti yksilöitä tulevaisuuden Huuhkajiin. Ihan samaa tasoa kuin vaikka nyt yksi jengin johtohahmoista eli Moisander.

No vähän pakkokin on. Mutta tosiaan, en tiedä Lamista käytännössä mitään, jos on tarpeeksi hyvä niin ei muuta kuin peleille vaan. Henkilökohtaisesti en enää jaksa nuorten pelejä sen kummemmin seurata, ei kestä kupoli.

 

[Fordél]

No vähän pakkokin on.

Osan kohdalla on pakko, osan kohdalla saadaan nostaa ja jo hyvissä ajoin. Kenties melkeimpä suoraan U21-joukkueesta, johon Lam siis kuuluu vielä pari vuotta. Aika näyttää kuinka käy, mutta itse suhtaudun hyvin luottavaisin mielin muutamaan pelaajaan.

 

[Tarinankertoja]

Arajuuren vaihtoa puolsi sekin asia, että Suomen vetäytyessä noin alas on kenttä "pienempi" ja pelin luonne muuttuu, tällöin mm. boksissa pitää olla vääntövoimaa..

Niin, tossa se taktinen vika juuri oli, vetäydyttiin kokonaisuudessaan omalle alueelle ja keskialueella ja vastustajan alueella ei edes pyritty pitään palloa, vaan roiskimaan sitä Furuholmille. Kappe Hämäläinen olisi pitänyt vaihtaa keskikenttämieheen, jos väsy iski. Mieheen joka pallon saatuaan pitää sitä, suojaa sitä, juoksee sen kanssa vaikka ympyrää.

Nyt taktisesti tehtiin sun jääkiekossa vihaama virhe, luovuttiin vapaaehtoisesti vallan välineestä ja passivoiduttiin. Tätä passivoitumista ja vetäytymistä olisi pitänyt korjata vaihdoilla, ei sitä, että se passivoitumisen aiheuttama omassa päässä pyörimistä koitettiin pelata paremmin.

huonoa pelinlukua uja resurssien käyttöä nimenomaan valmennuskelta.

 

[J.Grönvall]

Niin, tossa se taktinen vika juuri oli, vetäydyttiin kokonaisuudessaan omalle alueelle ja keskialueella ja vastustajan alueella ei edes pyritty pitään palloa, vaan roiskimaan sitä Furuholmille. Kappe Hämäläinen olisi pitänyt vaihtaa keskikenttämieheen, jos väsy iski. Mieheen joka pallon saatuaan pitää sitä, suojaa sitä, juoksee sen kanssa vaikka ympyrää.

Nyt taktisesti tehtiin sun jääkiekossa vihaama virhe, luovuttiin vapaaehtoisesti vallan välineestä ja passivoiduttiin. Tätä passivoitumista ja vetäytymistä olisi pitänyt korjata vaihdoilla, ei sitä, että se passivoitumisen aiheuttama omassa päässä pyörimistä koitettiin pelata paremmin.

huonoa pelinlukua uja resurssien käyttöä nimenomaan valmennuskelta.

No ei tässä tapauksessa, koska Suomen kannalta oli parempi vain pitää koko pakka alhaalla. Se oli osin pakon sanelema asia, kun oma syöttöpeli oli heikkoa koko ajan ja vastustaja riisti pallon melkein jo kahden syötön jälkeen.

Mielestäni Suomi teki ainoan käytettävissä olevan valinnan, sillä osaaminen ei vielä riitä siihen, että puolustettaisiin pallokontrollin avulla. Tämä on juuri sitä realiteettien ymmärtämistä.

Kuten sanottua niin pelin luonne oli tuossa kohtaa sellainen, että ymmärrän Mixun ajatuksen, pelkkä keskikenttämiehen vaihtaminen ei olisi muuttanut oikeastaan mitään. Arajuuresta ei puhuttaisi nyt mitään jos maalia ei olisi tullut, vaan iloittaisiin hyvästä puolustuspelistä taas kerran.

Suomea olisi nimenomaan auttanut hyvin harjoiteltu vastahyökkäyspelaaminen jossa olisi päästy nopeilla syötöillä ylös ja hyökkäämään mahdollisesti pelkkää puolustuslinjaa vastaan. Nythän tämä ei toteutunut lainkaan, vaan pallo menetettiin säännönmukaisesti omalla puoliskolla. Näihin tilanteisiin sitä kaipaisi systemaattisuutta ja sitä kollektiivia.

Vertaus jääkiekkoon ei toimi tässä siksi, että pelaajien ja yhteistoiminnan taso on jo lähtökohdiltaan niin eri luokkaa Suomessa siinä lajissa. Näin ollen luonnollisesti taktisten variaatioiden määräkin on suurempi.

On vähän epäoleellista tässä kohtaa miettiä miten olisi pitänyt pelata, kun täytyisi ennemminkin miettiä miten voidaan pelata.

 

[Jeffrey]

Minun logiikallani nimenomaan aletaan puhua lupauksista siinä kohtaa, kun pelaajat ovat tasoa Litmanen, Hyypiä, Jääskeläinen, tai vaikka nyt Moisander ja Eremenko.

Näiden pelaajien kohdalla tulisi mielestäni jo käyttää sanaa "huippulupaus". Jokainen näistä olisi parhaillaan ollut minkä tahansa maan maajoukkueringissä mukana.

Mielestäni loistava tuotantotaso tämän luokan lupauksille on se yksi kahdessa vuodessa. Tällöin 22-32 vuotiaista koostuvassa joukkueessa olisi viisi kappaletta tämän luokan lupauksia.

Suomen kokoisella maalla ei tulisi olla varaa hukata yhtäkään ikäluokkaa. Jos jokaisesta ikäluokasta saataisiin edes yksi pelaaja joka oikeasti täyttää maajoukkuetason elementit, olisi joukkue valmis.

Meidän tulisi saada se noin viisi pelaajaa merkittäviin rooleihin euroopan top-30 joukkueisiin. Seuraavat viisi olisi samoissa joukkueissa pienemmän roolin pelaajia, mutta pääsisivät kuitenkin edes välillä pelaamaan joukkueissaan. Kolmannella tasolla olisi pelaajat jotka olisi siellä Euro top 31-60 joukkueissa merkittävissä rooleissa. Lisäksi maajoukkueessa olisi mukana noin viisi kappaletta tarkasti roolitettuja pelaajia / tulevaisuuden lupauksia. Kuullostaa helpolta, mutta eihän se sitä ole.

Suomessa realisoitui ikävällä tavalla ulkomaille lähdön negatiiviset seuraukset 1980 -luvun lopun ikäluokkien kanssa. Ulkomaille lähdettiin liian aikaisin ja takki auki. Kukapa noita kaikkia nimiä enää edes muistaa, osalla sentään nykyään riittää taso veikkausliigaan. Onneksi edes Perpa sai tarpeeksi aikaisin kiinni harjoittelun punaisesta langasta, ja säästyi totaaliselta maitojunalta.

Etenkin Italialaisiin seuroihin lähteminen on kannibalisoinut erittäin tehokkaasti suomalaista juniorityötä ja niitä sen harvoja valopilkkuja.

 

[Kirjoittelija]

Lisäksi Platinin systeemissä voittajien jatkoonpääsy olisi selvää, mutta muiden jatkoonpääsy sen sijaan huomattavan epäselvää. Miten tuosta systeemistä kakkoset pääsisivät jatkoon, on arvoitus.

Siitähän jää joku 39-40 maata jäljelle eka vaiheen jälkeen: Nämä joukkueet jaetaan kymmeneen lohkoon ja lohkovoittajat kisoihin. Siitä saadaan 23 porukkaa kasaan. Ehdotus on mielestäni sikäli hyvä, että eihän jonkun Espanjan ja Saksan ole mitään järkeä höntsäillä kahdeksaa tai kymmentä karsintamatsia, jos 23 pääsee kisoihin. Menee ihan läpsyttelyksi niiden osalta koko karsinta, joten ihan hyvin ne voi päästää kisoihin kuudella ottelulla. Ainoa ongelma tuossa on nähdäkseni se, että joidenkin huonompien maiden liitoilta jää saamatta lipputulot kotimatseista suurmaita vastaan.

 

[IceWalker]

Siitähän jää joku 39-40 maata jäljelle eka vaiheen jälkeen: Nämä joukkueet jaetaan kymmeneen lohkoon ja lohkovoittajat kisoihin. Siitä saadaan 23 porukkaa kasaan. Ehdotus on mielestäni sikäli hyvä, että eihän jonkun Espanjan ja Saksan ole mitään järkeä höntsäillä kahdeksaa tai kymmentä karsintamatsia, jos 23 pääsee kisoihin. Menee ihan läpsyttelyksi niiden osalta koko karsinta, joten ihan hyvin ne voi päästää kisoihin kuudella ottelulla. Ainoa ongelma tuossa on nähdäkseni se, että joidenkin huonompien maiden liitoilta jää saamatta lipputulot kotimatseista suurmaita vastaan.

Platinilla oli monenlaisia ehdotuksia karsinnoista, mutta kaikki taisivat tulla tyrmätyiksi. Ymmärrän hyvin miksi. Euroopassa on loppujen lopuksi määritelmästä riippuen vain 2-7 jalkapallokääpiötä. Olisi tietysti järkevää esikarsia niitä, mutta ottelumäärien vähennys ei loppujen lopuksi olisi huippumaalle kuin 0-2 matsia, jos pelattaisiin vaikkapa 10 lohkon systeemillä. Jos taas pyrittäisiin sijoittamaan enemmän maita esikarsintaan, silloin mukaan tulisi maita, jotka kuitenkin toisinaan kykenevät haastamaan huippumaitakin kotonaan. Ja tulihan meidänkin potkupallojengi viidennestä korista näihin karsintoihin. Esim. Latviakin on nyt 44. Euroopan rankissa. Ja se perhana sentään pääsi arvokisoihin ennen meitä (2004 EM-kisat). Kaikki hyvät seurat eivät varmaankaan innostuisi esikarsinnoista, koska joitakin esikarsinnan pelaajia pelaa niissäkin. No toisaalta, meidän kiljukaulatkin pääsääntöisesti joutuvat Euroviisuissakin esikarsintaan, joten miksei futiksessakin. Tuskin se ainakaan asioita pahentaisi.

Suomen kokoisella maalla ei tulisi olla varaa hukata yhtäkään ikäluokkaa. Jos jokaisesta ikäluokasta saataisiin edes yksi pelaaja joka oikeasti täyttää maajoukkuetason elementit, olisi joukkue valmis.Meidän tulisi saada se noin viisi pelaajaa merkittäviin rooleihin euroopan top-30 joukkueisiin. Seuraavat viisi olisi samoissa joukkueissa pienemmän roolin pelaajia, mutta pääsisivät kuitenkin edes välillä pelaamaan joukkueissaan. Kolmannella tasolla olisi pelaajat jotka olisi siellä Euro top 31-60 joukkueissa merkittävissä rooleissa. Lisäksi maajoukkueessa olisi mukana noin viisi kappaletta tarkasti roolitettuja pelaajia / tulevaisuuden lupauksia. Kuullostaa helpolta, mutta eihän se sitä ole.

Jos, jos ja jos. Olet oikeassa mahdollisuuksien valtakunnassa. Vaan kun pitäisi kertoa, mistä näitä huippupelaajia kovien liigojen koviin seuroihin tulee, tulee yleensä futisväellä pitkä hiljaisuus. Myönnetään, että lätkässäkin tuo sama ongelma on ihan ovella, jos ei pian ala NHL:n tulla lisää avauksen pelaajia.

Suomen parhaat ikäluokittain ovat mielestäni seuraavat vuosina 1985-95:
1985 Moisander, 1986 Hetemaj, 1987 R.Eremenko, 1988 Raitala, 1989 Hradecky, 1990 Pukki, 1991 Ring, 1992 Rexhepi, 1993 Lam, 1994 Pohjanpalo, 1995 M.Ojala. Nuorimmista voidaan olla perustellusti eri mieltä, varsinkaan kun eivät kuulu A-maajoukkueen avaukseen. Toki Uronen (1994) pelasi jo viime kesänä A-maajoukkueessa. Jos sitten näistä pelaajista rupeaa miettimään, kuka pääsisi vaikkapa Arsenalin avaukseen 5 vuoden päästä, niin pakko on myöntää, ettei ihan hyvältä näytä.

Olen tietysti myös itse harrastanut vielä 10 vuotta sitten moisia tuumailuja. Urheilulehdestä ja Veikkaajasta oli kiva lukea näistä 17-vuotiaista "tulevista supertähdistä". Oli kuulemma läpimurto maailmalla ihan kohta edessä. Ja niin se on vieläkin. Vain Roma pääsisi todella kovaan seuraan ja Moisanderkin pääsee varmaan keskitason Valioliigaseuraan, mutta siihen se jääkin. Maailmalla futiksen taso on niin kova, että suurseuroilla on kymmeniä dallavalleja kiikarissaan ja vain aniharva näistä pääsee edariin. Suomen huippulupauksetkin päässevät korkeintaan keskitason liigoihin näillä meriiteillä. Huipulla pysyäkseen pelaajan on oltava paitsi lahjakas, myös todella tasainen suorittaja: kaikkein suurimpien lahjakkuuksienkin on tehtävä rajusti työtä pitääkseen pelipaikkansa suurseuroissa. Maajoukkueen ainoa toivo menestyksestä on se, että pelaajat osaavat pelata täsmälleen systeemin mukaan ja joukkue on erittäin yhtenäinen. Kuulostaa valitettavan tutulta muutenkin.

 

[J.Grönvall]

Suomessa realisoitui ikävällä tavalla ulkomaille lähdön negatiiviset seuraukset 1980 -luvun lopun ikäluokkien kanssa. Ulkomaille lähdettiin liian aikaisin ja takki auki. Kukapa noita kaikkia nimiä enää edes muistaa, osalla sentään nykyään riittää taso veikkausliigaan. Onneksi edes Perpa sai tarpeeksi aikaisin kiinni harjoittelun punaisesta langasta, ja säästyi totaaliselta maitojunalta.

Etenkin Italialaisiin seuroihin lähteminen on kannibalisoinut erittäin tehokkaasti suomalaista juniorityötä ja niitä sen harvoja valopilkkuja.

Maailmalla futiksen taso on niin kova, että suurseuroilla on kymmeniä dallavalleja kiikarissaan ja vain aniharva näistä pääsee edariin. Suomen huippulupauksetkin päässevät korkeintaan keskitason liigoihin näillä meriiteillä. Huipulla pysyäkseen pelaajan on oltava paitsi lahjakas, myös todella tasainen suorittaja: kaikkein suurimpien lahjakkuuksienkin on tehtävä rajusti työtä pitääkseen pelipaikkansa suurseuroissa. Maajoukkueen ainoa toivo menestyksestä on se, että pelaajat osaavat pelata täsmälleen systeemin mukaan ja joukkue on erittäin yhtenäinen. Kuulostaa valitettavan tutulta muutenkin.

Hyviä puheenvuoroja molemmat.

Itse olen ollut pettynyt nimenomaan suomalaisten "lupausten" asenteeseen jalkapalloa kohtaan, siksi käytän aina metaforaa hienoista hiuksista ja kengistä, eli ne perusasiat jotenkin tuppaavat unohtumaan.

On se varmasti hienoa lähteä nuorena kehittymään ulkomaille, kun paikan saa mutta tässä sitten tullaan juuri siihen intohimoon ja valmiuteen tehdä töitä jopa vuosia. Jalkapallo on hyvin raakaa fysiikkaduunia sekä tietenkin huipputasolla vaaditaan paljon pelin opiskelua ja uusien juttujen sisäistämistä.

En ihmettele yhtään jos Italiassa nousee seinä pystyyn, koska kotimaassa vähätellään taktista valmennusta ja jaksetaan toitottaa sitä yksilöä ynnä muuta. Tokihan yksilöä pitää osata valmentaa mutta futis on nähtävä kokonaisuutena, johon liittyy aina myös taktinen elementti hyvin vahvasti.

Tästä syystä haluan edelleen tuoda esiin suomalaisen pelitavan tärkeyttä nimenomaan pelin oppimisen kannalta. Aivan kuten koulujärjestelmämme määrittää tietyn tason mikä pitää olla peruskoulun jälkeen, tulisi myös jalkapallovalmennuksessa määritellä ne tasot ja tavallaan se ideaali mitä pelaajan pitää pystyä tekemään läpäistyään junioriputken.

Ja toki tämä koskee yhtälailla myös valmentajia, ja lienee pitkäli liiton asia, eli valmentajakunta ei oikein voi olla mitään sillisalaattia, vaan suuret linjat täytyisi olla lähes samankaltaiset. Detaljeissa voi eroa tulla mutta tässäkin lähtökohtana menestys isossa kuvassa.

Pieni maa kuitenkin tarvitsee erityisvahvuuksia, koska pelaajamassa on pieni ja sitä kautta lahjakkuuksien määrä myös. Näin ollen se osaaminen pitäisi hakea muuta kautta ja taktiikka on tietenkin "helpoin" tapa tasoittaa eroja.

Haluaisin siis tilanteen jossa maajoukkueella olisi selkeä suomalainen peli-identiteetti ja uudet pelaajat olisivat pelanneet täsmälleen samalla tavalla junioreissa. Pelitapa olisi yhtenäinen kautta linjan ja perustuisi suomalaisiin vahvuuksiin, jotka on määritelty kunnollisen pelianalyysin kautta. Yksinkertaistaen siis fysiikka, puolustaminen ja vastahyökkäyspelaaminen.

Miksi sitten määritellä suomalainen pelitapa?

Haluaisin ajatuksen tasolla tuoda esiin, että tällä tavoin pelaajia olisi tehokkaampi täsmävalmentaa pelipaikkakohtaisesti, sekä taktisesti. Tämä taas olisi mielestäni omiaan kehittämään ymmärrystä taktisesti ja sitä kautta auttaisi omaksumaan nopeasti uudet asiat tähän liittyen. Ja jatkaen se taas pienentäisi kulttuurishokkia ja nopeuttaisi sopeutumista isojen maiden kiistatta paljon vaativampaan vaatimustasoon.

Nuorten pelaajien kohdalla en ole lainkaan yllättynyt, että venäläisen koulukunnan Roman Eremenko ja balkanilta ponnistava Perparim Hetemaj ovat tämän hetken suunnannäyttäjiä monessa mielessä. Kolmas suuri "tähti" eli Niklas Moisander on hänkin toppari, kuten on myös tämä mainittu Thomas Lam.

Sitten taas jos miettii Teemu Pukkia, niin hänenkin vahvuuksiensa pitäisi soittaa vähän kelloja, siinä on kuin Tintti Johansson päivitettynä. Eli jos tästä jotain voi päätellä edes löyhästi, niin yksipuolisillakin pelaajilla on mahdollisuus päästä hyviin sarjoihin pelaamaan. Kysymys on omien vahvuuksien tunnistamisesta ja niiden maksimoinnista, tässä minusta Suomessa on oltu huonoja liian usein.

 

[Evil]

Haluaisin siis tilanteen jossa maajoukkueella olisi selkeä suomalainen peli-identiteetti ja uudet pelaajat olisivat pelanneet täsmälleen samalla tavalla junioreissa. Pelitapa olisi yhtenäinen kautta linjan ja perustuisi suomalaisiin vahvuuksiin, jotka on määritelty kunnollisen pelianalyysin kautta. Yksinkertaistaen siis fysiikka, puolustaminen ja vastahyökkäyspelaaminen.

Tähän vielä lisäksi taito, taito ja taito. Pallokontrolli, syöttäminen, laukominen. Taitopuolella Suomi on kaikkein eniten jäljessä huippumaita, jopa oman tasonsa maita. V-Venäjällekin Suomi hävisi yksilötaidossa todella paljon, mutta korvasi sen taktiikalla. Aina sekään ei onnistu.

Taitopuoleen on siis kiinnitettävä runsaasti enemmän huomiota. Kyllä kömpelö puujalkainen viikinkikin oppii käsittelemään (tai oikeammin jaloittelemaan) palloa, jos se tekee sitä vuosikausia, tuntikausia päivässä. Aina suomalainen juosta jaksaa, mutta jotain on tehtävä sille että pallo karkaa jaloista, syötöt menevät katsomoon ja laukaisupaikassa ei osuta edes palloon.

Ymmärrän tuon vahvuusajattelun, mutta mielestäni heikkouksiakin pitää kehittää - etenkin kun kyseessä on niinkin merkityksellinen asia kuin pallollinen taito. Uimarikaan ei pärjää jos se ui vain koiraa, ja jalkapallossa ei voi pärjätä mikäli antaa taidossa monta luokkaa periksi vastustajalle. Ei, vaikka olisi minkälainen taktiikka selkäytimessä.