Suomalaisten edesottamukset Riossa

  • 61 839
  • 459

Byvajet

Jäsen
Norjalla ja Ruotsilla ei ole yhtään yleisurheilumitalia, Tanskalla on yksi. Jos Ruuskasella käy tuuri, Suomi on yleisurheilussa lukuisia osanottajamaita parempi.

Kun taulukkoa katselee, selviää, että pienten maiden mitalit ovat yksittäisten urheilijoiden varassa. Ei Suomi ole siinä poikkeus. Väkilukuun suhteutettuna yhdelläkin mitalilla pääsee korkealle. Esimerkiksi Japanilla on vain kaksi mitalia, vaikka siellä on vajaat 130 miljoonaa asukasta. Espanja on saanut 46 miljoonalla asukkaallaan yhden. Alankomaat on saanut 17 miljoonalla asukkaallaan yhden.

olympics - Google-haku

Mitä taas tulee muihin lajeihin, niin minusta pienikin menestys niissä on positiivista, jos laji on sellainen, että sitä ei seurata olympialaisten ulkopuolella. On kohtuutonta odottaa, että urheilija painaa menemään yksinään kenenkään huomioimatta, mutta sitten olympialaisissa pitäisi onnistua. Ja vaikka onnistuisikin, niin sen jälkeen urheilija taas unohdetaan, kunnes tulee seuraavat olympialaiset.
 

Steegil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit 1967-2014, Ducks sympatiat Coyotes & Jets
Norjalla ja Ruotsilla ei ole yhtään yleisurheilumitalia, Tanskalla on yksi. Jos Ruuskasella käy tuuri, Suomi on yleisurheilussa lukuisia osanottajamaita parempi.

Tanskalla, Ruotsilla ja Norjalla on kuitenkin muista lajeista iso kasa mitaleja. Ei täälläkään melkein yhtään itkua kuuluisi, jos Suomi nappaisi ison kasan mitskuja muista kun yleisurheilusta. Suomen menestys on ollut todella surkeaa kun vertaa näihin maihin. Tanskalla on 13 mitalia, Ruotsilla 9 ja Norjallakin 3. Norjalaiset voivat edes selittää, että talvikisoista he sitten ottavat mitskuja, mutta tätä selitystä suomalaiset eivät voi käyttää.

Kyse on johtamisesta ja liitoissa rehottavassa korruptioista. Niin pitkää kun raha ei liiku ruohonjuuritasolle on ihan turha odottaa menestystä. Työryhmiä ja muita kyllä perustetaan, mutta tuloksia ei näy.
 

-pasi-

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Itse oon miettinyt tuota asiaa kun katsoo suomalaisten joukkuetta niin suurin osa on kotoisin Suomesta alunperin, että onko tässä osasyy menestyksen puutteseen? En suoraan halua maahanmuuttoa ottaa tähän keskusteluun , mutta sen verran että olisikohan tässäkin parantamisen varaa, ehkä muutama mitalisti voisi jostain löytyä tarvittaessa kun systeemejä ja tukiasioita parantaisi. Sivusilmällä näitäkin kisoja vain seurannut, mutta tuntuu että muissa maissa on paljon enemmän näitä urheilijoita jotka ei ole syntyjään euroopasta tai vähintään sukujuuret menee kauempaa.
 

Byvajet

Jäsen
Tanskalla, Ruotsilla ja Norjalla on kuitenkin muista lajeista iso kasa mitaleja.

Mitalien määrään vaikuttaa lajin asema. Jos pieniä lajeja ei tueta eivätkä ne saa huomiota olympialaisten ulkopuolella, niin jo olemassa olevilla harrastajilla ei ole mahdollisuutta kehittyä eikä lajien pariin hakeudu lahjakkuuksia.

Jos Yle näyttää olympialaisten ulkopuolella trap-ammunnan piirikunnallisia, niin katsojia on hyvin vähän. Silti odotetaan, että trap-ampujien pitäisi menestyä olympialaisissa, vaikka kulttuurimme ei tue ampujien menestystä. Lajien pariin saadaan lahjakkuuksia, kun lajit ovat jatkuvasti näkyvillä ja niissä liikkuu raha joko kaupallisesti tai julkisesti jaettuna.
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Tanskalla, Ruotsilla ja Norjalla on kuitenkin muista lajeista iso kasa mitaleja.

Norjalla ei oo kuin kolme pronssia. Jos Ruuskanen sattuisi pääsemään pronssille, niin oltaisiin käytännössä tasoissa heidän kanssaan.

Tanska ja Ruotsi on kyllä hieman masentavia vertailukohtia, puhumattakaan jostain Unkarista ja Hollannista. Ok, väkeäkin on siellä enemmän, muttei niin paljon enemmän.
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Olympialaisiin pitää lähettää jokainen suomalainen urheilija, joka on oikeuden saavuttanut. Sijat 30-50 ovat minusta aivan ok.

Suomen olympiakomitean hallitushan linjasi jo muutama vuosi sitten, että olympialaisiin valituksi tulevalla urheilijalla pitäisi olla realistinen mahdollisuus selviytyä kisoissa 16 parhaan joukkoon. Vaihtoehtoisesti voidaan myös valita tuon kriteerin täyttämätön nuori urheilija, joka arvioidaan tulevaisuuden menestyjäksi.

Minusta on outoa, että moisesta linjauksesta ei pidetä kiinni. Esimerkiksi Nanna VaInio, Anne-Mari Hyryläinen, Sanni Utriainen tai Noora Tamminen ovat urheilijoita, jotka eivät mitenkään olleet laskettavissa realistisesti 16 parhaan joukkoon. Miksi näitä "kisaturisteja" lähetetään? Ruotsissa on tehty linjaus, muistaakseni ihan tutkimustietoon perustuen, että joukkueessa pitää olla vain menestyshakuisia urheilijoita ja siksi seula on niinkin kova, että urheilijalla tulisi olla sauma kahdeksan parhaan joukkoon, jotta tulee valituksi. Toki Ruotsissakin on joiltakin osin lipsuttu tuosta, mutta aika paljon kovempaa vaatimustasoa siellä tältä osin pidetään. Ja kun mitalitaulukkoa katselee, niin eipä Ruotsin mallia ainakaan heikommaksi voi väittää.
 

Byvajet

Jäsen
Miksi näitä "kisaturisteja" lähetetään?

Osaksi varmasti ihan yleisen mielipiteenkin vuoksi. Jos lajissa on mukana suomalainen, se kerää aivan eri tavalla katsojia kuin jos ei olisi. Näin on silloinkin, kun jo etukäteen tiedetään, ettei menestystä voi odottaa.

Kun Nanna Vainio pelaa, katsojia kerääntyy ruutujen ääreen merkittävästi enemmän kuin silloin, kun pelaajina on kaksi ulkomaalaista.

Jos suomalaisurheilijoita millään tavalla tuetaan rahallisesti olympialaisten ulkopuolella, niin heidät kannattaa lähettää myös olympialaisiin, koska silloin he lunastavat viihdearvon muodossa rahoja, jotka heihin on sijoitettu, vaikka menestystä ei tulisikaan. Toinen vaihtoehto on se, että heitä tuetaan, mutta he eivät tarjoa kansalle mitään missään muodossa.

Henkilökohtaisesti en oikein ymmärrä, mikä suomalaisurheilijoiden heikoissa suorituksissa voi katsojia niin vimmatusti ärsyttää. Minusta Nanna Vainion itkuinen haastattelu ja Petra Ollin suunnaton pettymys olivat viehättäviä urheilutarinoita. Olympialaiset, joissa on vain menestyjiä ja joissa haastatellaan vain mitalisteja, ovat vähän kummalliset olympialaiset. Urheilu tarvitsee myös häviäjänsä ja epäonnistujansa. Juuri se tekee siitä urheilua.
 

ZayWest

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Käännettävät rotsit, Ensisijainen kontakti
Henkilökohtaisesti en oikein ymmärrä, mikä suomalaisurheilijoiden heikoissa suorituksissa voi katsojia niin vimmatusti ärsyttää. Minusta Nanna Vainion itkuinen haastattelu ja Petra Ollin suunnaton pettymys olivat viehättäviä urheilutarinoita. Olympialaiset, joissa on vain menestyjiä ja joissa haastatellaan vain mitalisteja, ovat vähän kummalliset olympialaiset. Urheilu tarvitsee myös häviäjänsä ja epäonnistujansa. Juuri se tekee siitä urheilua.

Ollaan menestyshullua kansaa ja tuo on mielestäni loistava juttu vaikka hälläväliä-tyypit yrittävät parhaansa jotta huippu-urheilu menisi enemmän ja enemmän puuhastelun suuntaan.

Vähemmän loistavana juttuna sitten se ettei tämä menestyshullu kansa osaa oikein käsitellä pettymyksiä.

Pidän kuitenkin siitä ajattelutavasta että voittoja janotaan hiukan överistikin. Rakastan kun Neziri uhoaa olevansa kohta paras tai kun Mörö kritisoi suoritustaan juostuaan ennätyksen.
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Minusta on outoa, että moisesta linjauksesta ei pidetä kiinni. Esimerkiksi Nanna VaInio, Anne-Mari Hyryläinen, Sanni Utriainen tai Noora Tamminen ovat urheilijoita, jotka eivät mitenkään olleet laskettavissa realistisesti 16 parhaan joukkoon. Miksi näitä "kisaturisteja" lähetetään?

Sanni Utriaisen ennätyksellä 63 metriä olisi otettu kuitenkin 8. sija olympiafinaalissa. Ennätys on heitetty vasta viime vuonna. Tiedän, ettei Utriainen ole ollut tällä kaudella vireessä, joten karsintaan jääminen oli odotettuakin. Mutta keihäänheitto(kin) on laji, jossa koko kauden alavireisesti heitelleelle tyypille voi tulla se yksi onnistuminen, joka vie pistesijalle, satumaisella tuurilla jopa mitalille.

Lisäksi Utriaisen tämän kauden kärkitulos on kuitenkin 59,41. Olympiakisojen karsinnassa 16 parhaan joukkoon riitti tulos 60,28. Siinä on vain tuollaiset 80 cm eroa, joten on turha väittää, etteikö realistisia mahdollisuuksia 16 parhaan joukkoon ollut.

Jos ei mitään yritä, niin ei mitään voitakaan. Pätee myös urheilijoiden lähettämiseen olympiakisoihin.

Ja yleensäkin, miksi näihin muutamiin "kisaturisteiksi" tuomittuihin urheilijoihin takerrutaan niin ihmeen innolla? Mitä merkitystä heillä on? Taloudellista merkitystä sillä, lähetetäänkö muutama ihminen enemmän vai vähemmän ei käytännössä ole. Eikä sillä ole merkitystä myöskään joukkueen pärjäämiselle. Kuvitteleeko joku tosissaan, että jos vain Suomessa pidettäisiin hieman tiukempaa valintaseulaa, niin meillä olisi yhtäkkiä 10 mitalia plakkarissa Ruotsin tapaan? Jos vain Utriainen olisi älytty jättää kisoista kotiin, niin Petra Olli olisi paininut finaalissa. Ja jos Nanna Vainio olisi jätetty rannalle, niin Mäkelä-Nummela olisi ampunut taas olympiakultaa ja Petäjä-Siren seilannut hopealle. Just joo.
 

Byvajet

Jäsen
Listaan tähän vielä yleisurheilun urheilija-apurahat tämän blogin perusteella.

20 000 euroa
Kotaja Amanda
Piispanen Toni
Pitkämäki Tero
Ruuskanen Antti
Tähti Leo-Pekka
Söderberg David

10 000 euroa

Etelätalo Lassi
Eriksson Sandra
Heikkinen Marjaana
Manni Henry
Mannio Ari
Nikkanen Minna
Mörö Oskari
Kämäräinen Sanna
Latvala Hanna-Maari
Kinnunen Jarkko
Seppänen Tuomas
Partanen Veli-Matti
Kanervo Jussi
Neziri Nooralotta
Wirkkala Teemu
Mäkelä Kristiina
Utriainen Sanni

5000 euroa

Kangas Arttu
Kettunen Oona
Kirjonen Aleksi
Manni Tuomas
Murto Wilma
Oja Ronja
Ojala Aleksi
Pulli Kristian
Richardsson Camilla
Vainio Alisa

Kun katselee noita listoja ja miettii, millaista kohtelua kahta työtä tehnyt ja harjoitteluun velkaa ottanut Sanni Utriainen on saanut osakseen, niin rupeaa tuntumaan siltä, että Sanni Utriainen joutui sylkykupiksi vain siksi, että selvisi kisoihin. Jos hän olisi nostanut kymppitonninsa kisoihin lähtemättä, arvostelu olisi jäänyt saamatta.

Tuo blogi kuvaa muutenkin hyvin suomalaisen urheilun tilaa. Meillä puuhastellaan, tehdään talkoilla ja käydään töissä samaan aikaan kun Saksassa pienissäkin lajeissa hyödynnetään kaikki tietotaito niin valmennuksessa kuin urheilijoidenkin kohdalla. Kun saksalaisheittäjät menestyvät tulevina vuosina laajalla rintamalla, niin ei se sattumaa ole. Saksassa on järjestelmä, joka tuottaa huippuja. Suomessa ei ole.

Eiköhän Suomessakin olisi jo aika luopua urheilijakeskeisestä asennoitumisesta ja ruveta katsomaan kokonaiskuvaa laajemmin. Kokonaiskuvan muuttaminen on pitkä prosessi. Tulokset eivät synny vuosissa, vielä vuosikymmenkin on lyhyt aika. Vertailukohdan voi hakea jääkiekosta. Siitä, kun pilkahduksia alkoi näkyä, on ollut pitkä matka siihen, että Suomen joukkueesta on rakentunut kestomenestyjä.
 

Steegil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit 1967-2014, Ducks sympatiat Coyotes & Jets
Norjalla ei oo kuin kolme pronssia. Jos Ruuskanen sattuisi pääsemään pronssille, niin oltaisiin käytännössä tasoissa heidän kanssaan.

No kuten jo samassa viestissä sanoin Norja ottaa niin paljon mitaleja talvikisoista, joten he voivat heikkoa kesäkisojen menestystä jopa perustella tällä faktalla. Norjahan kaikista eniten niitä mitaleja saa Pohjoismaista, kun molemmat kisat lasketaan yhteen.

Suomenkin pitäisi harkita siirtymistä siihen malliin, että urheilijat olisivat nimellisesti, vaikka armeijalla tai poliisilla töissä, mutta keskittyisivät treenaamiseen täysipainoisesti. Samasta valtion kirstusta ne urheilijan apurahat ja poliisin palkat menevät. Eikä tämä edes tulisi kovinkaan kalliiksi.
 

Radiopää

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Greta Thunberg
Suomenkin pitäisi harkita siirtymistä siihen malliin, että urheilijat olisivat nimellisesti, vaikka armeijalla tai poliisilla töissä, mutta keskittyisivät treenaamiseen täysipainoisesti. Samasta valtion kirstusta ne urheilijan apurahat ja poliisin palkat menevät. Eikä tämä edes tulisi kovinkaan kalliiksi.

Mutta silloin presidentti ei pääsisi pätemään urheilijoille, että olemme sentään maailman viidenneksi onnellisin kansa.
 
Olisiko tälle kansallemme, suomalaisille, Suomelle järkevää jättäytyä muutamista seuraavista olympiakisoista täysin pois?
Koska sieltä nyt näköjään suurin osa porukasta aina kaivaa vain pettymyksiä, Luetaan mitalitaulukkoja, saatana.
No hei vitju ne kisat on muutenkin vain kerran neljässä vuodessa, joten koita kestää.

Vähän turhauttavaa tuo puhe, että olevinaan pitäisi lähettää kisoihin vain ne jotka voi pärjätä siellä. Ei se urheilukulttuuri ja urheilijoiden motivaatio panostaa lajiinsa parane ainakaan sillä, että aletaan harventaa omakätisesti sitä joukkoa joka lähetetään kisoihin. Sinne on muutenkin ihan riittävän vaikea päästä.
Se on urheilijalle aika kova meriitti ja merkittävä saavutus, kun on joskus ollut olympialaisissa. Jos menisin itse johonkin työpaikkaan ja minulle kerrottaisiin, että "ai niin, tuo Rauno oli muuten bartseloonan olympiakisoissa vuonna -92", niin olisin silleen että oho, aika hyvä.

Sekin on aika naurettavaa, jos joku vielä haikailee Vireeniä ja Vasalaa ja että pitää mennä voittamaan ne kisat kuten Viren ja Vasala, eikä vaan osallistumaan hyvällä fiiliksellä. Ne ajat on niin kaukana takana, kun Neuvostoliitto ei ollut hajonnut, oltiin boikotissa ja afrikkalaiset eivät olleet vielä innostuneet kestävyysjuoksusta.

Mutta kieltämättä aika valjuksi jää maku näistä kisoista, jos ei Ruuskanen ota mitalia. Siitä Potkosesta kun jäi vähän epäselväksi, että oliko se nyt kolmanneksi vai neljänneksi paras vai mitä.
Ja noin yleisesti, pakko sanoa että harmittaa jos mäkihypyn lisäksi myös keihäänheiton menestys loppuu Pitkämäen ja Ruuskasen jälkeen. Mutta ei kai se haittaa, kun nuoriso bodaa ja kerää pokemoneja. Televisiostakin tulee nykyään myös muuta tarjontaa kuin mäenlaskua ja kepin kiskontaa. Ja jääkiekossa menee lujaa.
 
Suomenkin pitäisi harkita siirtymistä siihen malliin, että urheilijat olisivat nimellisesti, vaikka armeijalla tai poliisilla töissä, mutta keskittyisivät treenaamiseen täysipainoisesti. Samasta valtion kirstusta ne urheilijan apurahat ja poliisin palkat menevät. Eikä tämä edes tulisi kovinkaan kalliiksi.
Halvemmaksi tulee nuo verovapaat apurahat, ei tarvita eläkemaksuja ja muita työnantajan kuluja.

Yleisurheilijoista kuulantyöntäjä Arttu Kangas ja (luultavasti edelleen) Ari Mannio saavat palkkaa puolustusvoimilta. Eikös rajavartiolaitoksella ole ainakin joku valmentautumisryhmä, joka kenties leireilee palkallisina tai jotain. Näin ainakin hiihtolajeissa.
 

Pipolätkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, Dallas
Suomenkin pitäisi harkita siirtymistä siihen malliin, että urheilijat olisivat nimellisesti, vaikka armeijalla tai poliisilla töissä, mutta keskittyisivät treenaamiseen täysipainoisesti. Samasta valtion kirstusta ne urheilijan apurahat ja poliisin palkat menevät. Eikä tämä edes tulisi kovinkaan kalliiksi.
Halvemmaksi tulee nuo verovapaat apurahat, ei tarvita eläkemaksuja ja muita työnantajan kuluja.

Yleisurheilijoista kuulantyöntäjä Arttu Kangas ja (luultavasti edelleen) Ari Mannio saavat palkkaa puolustusvoimilta. Eikös rajavartiolaitoksella ole ainakin joku valmentautumisryhmä, joka kenties leireilee palkallisina tai jotain. Näin ainakin hiihtolajeissa.

Kyllähän noita taitaa edelleen olla joitankin kavereita tuolla töissä. Huomattavasti vähemmän kylläkin kuin ennen. Poliiseilla ei enää taida olla minkäänlaisia kilparyhmiä ja rajallakin muutamia enää. PV taitaa olla ainoa, jolla noita vielä on. Ongelmana vain on siinäkin, että siinä missä muualla esim. Saksassa urheilijat ovat urheilijoita, jotka saavat palkkaa armeijalta, Suomessa ollaan ensin armeijan henkilökuntaa ja sitten urheilijoita. Olen kuullut, että tuota töitä hakiessa varuskunnasta ei kannata urheilua edes mainita, koska se heikentää mahdollisuutta työnsaantiin kun henkilö lähtee leireilemään ja kisaamaan aika ajoin.

Lisäksi olen kuullut tarinoita ulkomaalaisista kavereista, jotka ovat urheilijastatuksella töissä esim. rautatieyhtiöissä tai muissa valtion omistamissa firmoissa.
 

Vellihousu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Ollaan menestyshullua kansaa ja tuo on mielestäni loistava juttu vaikka hälläväliä-tyypit yrittävät parhaansa jotta huippu-urheilu menisi enemmän ja enemmän puuhastelun suuntaan.

Vähemmän loistavana juttuna sitten se ettei tämä menestyshullu kansa osaa oikein käsitellä pettymyksiä.

Niin, eihän kunnianhimossa ja korkeassa vaatimustasossa sinänsä mitään väärä ole, päinvastoin, nehän ovat sitä polttoainetta jota ilman huippu - urheilua ei olisi olemassakaan. Välillä vaan tulee mieleen, että mitä varten meillä ollaan niin helvetin mustavalkoisia, että olympialaisten "jälkianalyyseissa" vain onnistujat katsotaan oikeutetuiksi osallistumaan koko kisoihin. Eivätkö epäonnistumiset ja oman tason alitukset kuulu kuitenkin urheiluun olennaisena osana ja eikö niin nyt periaatteessa voi käydä kenelle tahansa? Myös ja varsinkin olympialaisissa jotka kuitenkin ovat vain yksittäinen kilpailu.

Jos minua joku nimittäin vituttaa, niin kisaturisteista puhuminen. Kuten joku aiemmin totesi, olympialaisiin pääseminen on tarpeeksi vaikeaa muutenkin ilman että pitää kuulla kaikkitietävän kansan vittuilua verorahoja tuhlaavista kisaturisteista. Eikö meillä tuon vertaa voida kunnioittaa olympialaisiin selvinneitä urheilijoita ja urheilua sinänsä? Tämän kokoisesta maasta ei realistisesti katsoen määrätöntä määrää olympiaurheilijoita löydy muutenkaan, jokainen voi itse tykönään miettiä, montako olympiaurheilijaa tuntee. Itse en tunne ainuttakaan, Jyri Kjällin olen joskus nähnyt kapakassa.

Ja se on aivan varmaa, että Suomen menestys ei sillä parane, että kisoihin lähetetään vain realistiset menestyjäkandidaatit vaan aivan täysin päinvastoin. Jos Suomi osallistuisi kisoihin 10 - 15 hengen joukkueeella, nämä urheilijat joutuisivat entistä järjettömämmän ennakkohypen ja menestyspaineen kohteeksi ja epäonnistumisten sattuessa paska lentäisi vielä nykyistäkin törkeämmin. Tason leveyttä tämän maan urheilu kaipaa eikä tiukempia seuloja.

Eli summa summarum, lainaukseenkin liittyen: terve kunnianhimo ja menestyksen nälkä pitäisi pystyä erottamaan meillä rehottavasta dissaamisen kulttuurista. Välillä tuntuu että emme ole edes menestyshulluja, meillä on vain hulluutta lähentelevä himo päästä potkimaan omaa porukkaa munille.
 

Steegil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit 1967-2014, Ducks sympatiat Coyotes & Jets
Jos minua joku nimittäin vituttaa, niin kisaturisteista puhuminen. Kuten joku aiemmin totesi, olympialaisiin pääseminen on tarpeeksi vaikeaa muutenkin ilman että pitää kuulla kaikkitietävän kansan vittuilua verorahoja tuhlaavista kisaturisteista.

Toisaalta olympialaisiin on ikuisuus aikaa tehdä noita tulosrajoja. Jos urheilija X rikkoo olympiarajan täydellisissä olosuhteissa 1½ vuotta ennen kisoja, ja ei pääse seuraavan 1½ aikana lähelläkkään tuota rajaa, niin mielestäni sinne kisoihin on silloin suhteellisen turha lähteä. Toki ymmärrän, jos joku on tästä eri mieltä. Loppujen lopuksi tämä on aika kinkkinen tilanne, koska jos Suomen joukkuesseen pääsisi vain potentiaalliset top 16 sijoille yltävät urheilijat, niin kisoihin lähteneiden määrä olisi laskettavissa metsurin sormilla.
 

Steegil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit 1967-2014, Ducks sympatiat Coyotes & Jets
PV taitaa olla ainoa, jolla noita vielä on. Ongelmana vain on siinäkin, että siinä missä muualla esim. Saksassa urheilijat ovat urheilijoita, jotka saavat palkkaa armeijalta, Suomessa ollaan ensin armeijan henkilökuntaa ja sitten urheilijoita. Olen kuullut, että tuota töitä hakiessa varuskunnasta ei kannata urheilua edes mainita, koska se heikentää mahdollisuutta työnsaantiin kun henkilö lähtee leireilemään ja kisaamaan aika ajoin.

Tämä nyt ei ole mikään yllätys, mutta kyllähän toi on ihan järjetöntä.
 

Shardik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Avs, Mestis
Toisaalta onhan se aika omituista olla jossain rajavartiolaitoksella kirjoilla, mutta sitten käyttää pääosa ajastaan treenaamiseen. Jos urheilijoita palkataan valtion rahalla, niin se voitaisiin tehdä avoimesti edellyttäen urheilijalta esim. tietty tuntimäärä vuodessa junnukerhojen vetämistä, pr-tilaisuuksia ym.
 

Steegil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit 1967-2014, Ducks sympatiat Coyotes & Jets
Toisaalta onhan se aika omituista olla jossain rajavartiolaitoksella kirjoilla, mutta sitten käyttää pääosa ajastaan treenaamiseen. Jos urheilijoita palkataan valtion rahalla, niin se voitaisiin tehdä avoimesti edellyttäen urheilijalta esim. tietty tuntimäärä vuodessa junnukerhojen vetämistä, pr-tilaisuuksia ym.

Monet muut maat tekevät noin, niin mikäs siinä on niin ihmeellistä?
 

Shardik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Avs, Mestis
Monet muut maat tekevät noin, niin mikäs siinä on niin ihmeellistä?
Tekevät kyllä, mutta miksi pitää olla joku "peiteammatti"? Eikö voi olla vain valtion palveluksessa oleva urheilija?
 

Byvajet

Jäsen
Tekevät kyllä, mutta miksi pitää olla joku "peiteammatti"? Eikö voi olla vain valtion palveluksessa oleva urheilija?

En tiedä, liittyykö keskieurooppalaiseen systeemiin velvollisuus tehdä työtä uran jälkeen. Lehtimäen puheista jäi joskus tällainen ajatus itämään, mutta varmuutta minulla ei siitä ole. Siis vähän samalla tavalla kuin ilmavoimien lentäjien on sitouduttava puolustusvoimiin koulutuksen jälkeen ilman oikeutta lähteä kaupallisiin lentoyhtiöihin.
 

Steegil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit 1967-2014, Ducks sympatiat Coyotes & Jets
Tekevät kyllä, mutta miksi pitää olla joku "peiteammatti"? Eikö voi olla vain valtion palveluksessa oleva urheilija?

Urheilu-urakin päättyy joskus. Jos urheilija on valtion palveluksessa, niin hän on tietysti myös oikeutettu eläkkeesseen, mikä on aika huono vaihtoehto, kun urheilu-ura päättyy kuitenkin suht aikaisin.
 

Shardik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Avs, Mestis
Urheilu-urakin päättyy joskus. Jos urheilija on valtion palveluksessa, niin hän on tietysti myös oikeutettu eläkkeesseen, mikä on aika huono vaihtoehto, kun urheilu-ura päättyy kuitenkin suht aikaisin.
Kai sitä valtiokin voi päättää työsuhteen, jos työntekijä ei pysty tointaan enää suorittamaan? Jos siis elinikäistä virkaa ei ole myönnetty? Toki voi olla, että juuri siksi urheilijoita pidetään suojatyöpaikoissa, että heillä on jotain tienestiä urankin jälkeen, jos palkintorahat eivät riitä loppuelämäksi.
 

Keskiviiva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuopion KalPa
Kauas on tultu vuodesta 1984, kun Vuoden Urheilija äänestyksessä oli mukana 6 kpl olympiakultamitalisteja, 4 kpl hopeamitalisteja ja 11 kpl pronssimitalisteja. Vuonna 1984 moukarin olympiakulta ei ollut juuri mitään suomalaiselta mitalitulvan keskellä, joka unohtuikin melko nopeasti.

Toki tuolloin vielä kesä ja talvikisat olivat samana vuonna. 1984 parhaaksi äänestettiin Marja-Liisa Hämäläinen ja olympiavoittajista ilman valintaa siis jäivät tuolloin Matti Nykänen, Juha Tiainen, Pertti Karppinen, Jouko Salomäki ja Arto Härkönen, sekä tukku muita mitalisteja.
2016 olympiapronssi voi riittää Vuoden Urheilijaksi.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös