Still HCH; Where have all the Gongers gone?

[HardCore Hooligan]

Näyttämöllä vuodatettu veri, uhrautuva tulkinta ja veripisarat soittavat pianoa.

Hallusinoimme itsemme lähtökartalle ja meille avautuu uusia ulottuvuuksia lähtömaailmasta.

Tyhjä poimintakori, me popsimme ne lähtösienet ja vaseliinit, nekin myös. Kannamme kaiken vastuun, tyhjät korit ja purkit...ne ovat symboleita.

Kirjoitamme tämän ranneteippeihin ja kirjoitamme sen lähtökielellä, monitulkintaisella salakielellä.

Syövätkö petokärpäset ihmisiä? Kuka kirjoitti tekstin puhekuplaan?

Paxton Leroux ja se jaksaa yllättää, se taistelee vastaan!

Juurihan se veti boxlaa Ontariossa, nerokasta...

 

[HardCore Hooligan]

Traverse Cityn lähtötapahtuma ja sen raportoinnissa, HCH:n kädenjälki.

Nyt olemme hylänneet sen, mutta Leroux räjäyttää siellä lähtöpankin ja tekee sen tuolla taustalla.

Niin Jarramia, niin Jarramia...ei, tämä on enemmän!

Liikumme kananlihasta kananlihaan ja kuin pakkomielteen vallassa, teemme asentoa sekä otamme hattua pois päästä.

Levitämme punaista mattoa ja nousemme puhujapönttöön, ylistämme siellä itseämme.

Tärisemme ja vavahtelemme, mutta aivan vaihvihkaa ja hiuksenhienosti kuin nuorallatanssija.

Sitten rummut ja ilmentääkö tämä kaikki HCH:n uutta nousua?

 

[HardCore Hooligan]

Paxton Leroux ja primeikäisenä sisään O:n lähtövirtaan. Ei tullut kultalusikka suuussa vaan rystyset verillä.

Kierteli leirejä 16-vuotiaasta, pakkasi kamansa ja häipyi vähin äänin.

Vain äärilaidan äänitorvi kinui sitä maisemiin ja muistutteli joskus sen olemassa olosta.

Ennen kaikkea kesäkaudella, boxlan kukkiessa ja tämä jätkä, se on ottelija sydämeltään ja sielultaan.

Hahmot, niiden pitään purra ja tarinoiden iskeä.


Lähtöviisaiden kyselytunti ja oletteko ajatelleet sen operoivan OA ruudussa 2013-2014.

Ei, emme ole ja me sentään olemme lähtöviisaista viisain, mystikko ja nostalgikko.

Todellakin, Leroux OA ruudussa ja Knights...tai ehkäpä Spits.

Aistimmeko anarkistisen tuulahduksen ja Carlsonin lasit, Schmautzin keihäs, Wensinkin afro...

Kyllä, tämä on vastarintaliike, maanalainen lähtöarmeija.

Pukeudumme valepukuun ja peilistä katsoon Snepsts, Harold Snepst.

Huh huh, mitä matskua. Hengitellään taas vähän inspiroivaa lähtöpölyä...

Leroux vastaan Jarram ja teoksen esillepano sekä suorittavat hahmot, rinnakkainen lähtötodellisuus.

Emme ole vieraantunut tästä ajasta, me olemme polttava keskipiste.

 

[HardCore Hooligan]

Mitä ihmettä, salamat halkovat ilmaa ja maa tärisee jalkojemme alla.

Syliimme tippuu helmi, kiistaton helmi ja esittävän lähtötaiteen neroleimaus.

Petesin Cam Lizotte ja Bullsin Jake Marchment ja arvon lähtöystävät, suoraan aloituksesta.

Olimme epäröiviä, mutta tämä tempaisi mukaansa ja tarjosi kananlihat sekä bum bumit.

Sukupuut sivuun ja Lizotte, 1997-syntynyt jätkä ja otteli kuin ottelija, ottelija menneisyydestä.

Iskua matkaan kunnes viikatemies korjaa ja huikea itsensä esittely, näin toimivat soturit.

Jopa 16-vuotiaat ja musta silmäkulma, se on aina muodissa, uskottavuuden tae.

Nyrkeillä, niillä murskataan sydämiä ja tehdään täyskaatoja.

 

[HardCore Hooligan]

Heti pilvilinnoiksi ja jos Lizotte oli pikkupoika, nyt se ei ole sitä enää.

Kypärää takaraivolle, hihoja ylös ja punaviivalle pullistelemaan.

Kintaita jäihin, valomerkkiin asti ja pakista laitaan.

Ikuinen resepti ja kuin taikaiskusta, hahmon ylle ilmestyy sädekehä.


Spits ja perinteisten lähtöarvojen puolesta.

Riveissä Cam Hughes, 1996-syntynyt ja ponnahduslautana Jr.B:n EOJHL.

Siinä ainekset keitoon ja ottelija sieltä pulpahtaa ulos.

Maailman on avoin, vastaukset selvillä ja jokainen ilta lupaus seikkailusta.

 

[HardCore Hooligan]

Steven Janes, se otti häkkipäänä yli 200 minuuttia uskottavuutta ja HCH hehkutti.

Tuo äärilaidan ylimyksellinen lähtöguru ja uskoimme Janesin potentiaaliin tuottaa sisältöä.

Sitä elintärkeää lähtöpölyä ja siitä se sisäinen rauha sekä mielen harmonia, bongarille.

Kruununa, se on boxlajätkä ja todellakin, hanskat saumoista auki ja ranteet pyörivät kuin kermavaahtoa vatkatessa.

Ei aivan näin, ammuimme harhaan ja Janes on vaeltanut harmaudessa, pysynyt keskikaistan tasapäistävässä tylsyydessä.

Nyt se on ottanut kaupan Spitsiin ja sille tarjotaan, sille tarjotaan tarjottimella..

Nyt ei pidä yökkäillä tai tuhista vaan ottaa kaikki irti, kaataa ja niittää.

 

[HardCore Hooligan]

Boxla ja luohan se pohjaa, kahdella kädellä.

Ottaen ja antaen, se on vuorovaikutusta ja vuoropuhelua.

Näillä sanoilla hyvästelemme Emerson Clarkin ja Clark, yksi lajinsa viimeisistä.

Jälleen kerran, paskat päänahoista tai 10 sekunnin moukaroinneista.

Se on viihdyttämistä, iltojen viihteellistämistä. Kiivaita lähtönäytöksiä ja villejä iskujuhllia.

Me humallumme, lähtöpölyä olkapäillä ja musta silmäkulma peilissä.

Missä varttamisopas ja 200 Eppulaista. Ei, yksi Emerson Clark ja perusrungoksi "Higgy".

Taas kiertyy teippi ranteisiin ja ammoniakki tuoksuu, sit penkkii, sit vatsaa, sit säkkii...

 

[HardCore Hooligan]

Unohtakaa Antonovka, perusrungoksi aina "Higgy".

Se hulluus, arvaamattomuus sekä vaarallisuus on vaalimisen arvoista, save Rock and Roll.

Kyseisiä ominaisuuksia olisi kaivannut myös Daniel Zweep ja ei saatu tästä jätkästä sitä hirviömäistä mörköä mitä toivottiin.

Sitä verenhimoista petoa ja aika vässykkä tämä korsto oli.

Vähän heijaria ja niin hengetöntä, niin väsynyttä. Ihan haukotuttaa ja ai niin, shakkiklubi tänään.

Toki Zweep yksi parin viime lähtösesongon kovimmista ilman kintaita, mutta tämä aika?

Se ei kerro mitään kovuudesta tai luonteesta, ei ole uskottava mittari.

Zweep katoaa Brock Universityn uumeniin ja onneksi ei ottanut antaumuksella iskua sisään, joten nyt voi sitten täydellä terävyydellä imeä tietoa kupoliin.

 

[HardCore Hooligan]

Pysäyttäkää kellot, ajanlasku ja kaikki!

Jr.B:n GOJHL ja kulttuurillisesti raiskattu sekä häpäisty, mutta tarjoaa kuitenkin lähtöelämyksiä.

Niiden metsästys, se on elämäntyömme. Ne kiksit, olemme niiden orja. Olemme riippuvainen, lähtöriippuvainen.

Luke Jackson ja viime sesonkiin se tuhosi oikeallaan P.J. Vandervaartin, moukaroi ja merkkasi sen.

Liiga kuin liiga, yksi viime kauden kohokohdista. Tyly nyrkkipano ja täydellinen hyväksikäyttö.

Kaksi 1995-syntynyttä ottelijaa ja nyt Vandervaart palasi takaisin. Osoitti, että siitä on vielä ottelemaan.

Se hankki hahmolleen lisäelämiä ja osoitti omaavansa luonnetta.


O:n preseason ja perjantaina Bulls vastaan Fronts. Tyhjenevätkö penkit ja kuka vetää hullunringit?

 

[HardCore Hooligan]

Stick fight, suoraan ensimmäisestä aloituksesta ja blaa blaa...


Toisaalla Spits ja Cam Hughes. Työnäyte ja hanskaton elonmerkki.

Vastassa Niagaran Mack Lemmon ja otettu taistelu, se on päämäärä.

Aika on ankea ja lohduton, mutta meillä on hyvä kutina tästä jätkästä.

Pelastusliivejä hukkuville, sydänhierontaa kuihtuville ja purkupallo otsaan.

Olemme bongailuvalmiudessa, on teipit ja vaseliinit. Suihkuttelemme ammoniakkia ja popsimme kofeiinitabuja.

 

[HardCore Hooligan]

Bilcke, Bowen, Hughes sekä Zack Percy ja 80-luvulla heittämällä tällä nelikolla yli 100 lähdön.

Silloin oli tuulta lähtöpurjeissa ja homma elämyksellistä, illat tarunhohtoisia.

Niin seikkailun omaista ja aikamatkaajan paratiisi.


Toki nykyiselläänkin, tuo nelikko ottelevassa ja onhan se vastalause.

Spits on Spits ja kulttuuri elää, kun kintaat lepäävät jäässä.

Taululla turpaan, mutta tuo nelikko askiin ja aurinko paistaa taas.



Preseason ja pohjoisessa Wolves vastaan Hounds. Kuohuva lauantai-ilta ja se polttava huomionkipeys, vähintään kymmenen lähtöä.

 

[HardCore Hooligan]

Noah Bushnell ja tulevaisuus säteilee edessämme.

Se kiehnaa, se lupaa ja poimii meidät kuin kypsän hedelmän.

Bushnell ja 16-vuotias Sarnian jätkä, kaksi hanskatonta esiintymistä preseasoniin.

Taustalla kovan pojan maine häkkipäänä, hanskattomia kohtaamisia ja ennen kaikkea sillä on paloa, kutsumusta myös boxlaan.

Seteleitä sataa yllemme ja vannomme siinä oli sateenkaari, huomenna taivaanrantaan jatkuva halli.

Ehkä ennakoimme, hätäillemme, mutta tämä on varteenotettava lupaus viihteestä, hanskattomasta seikkailusta.

Me innostumme, intoilemme ja nautimme siitä tunteesta, kun tärisemme ja vapisemme.

Se on heittäytymistä ja käsissämme tuo tunne, kun elämä istuu päälle ja tarjoaa huikeat kyydit.

 

[HardCore Hooligan]

Ottelijat, ne vähäiset ja liikehdintä lähtökartalla.

Genovese Ottersiin ja ottelija, tulevatko leimat nykyisellään halvalla?

Poimitaanko niitä alennuskorista ja onko rimat laskettu eurojen tasolle?

Onhan Genovese todistanut luonteensa, lähtövalmiutensa ja uransa herkkupalassa tuhosi McGuiren.

Heitti vihaisen oikean markkinoille ja McGuire nielaisi sekä näki tähtiä.

Tuollainen lähtö, jossa poljetaan toinen jäänrakoon ja syödään itseluottamus ikiajoiksi.

Toki, onko McGuire maisemissa 2013-2014 ja palaako tämä takaisin.

Tanssiiko vielä Genovesen haudalla ja pidot ovat köyhät, mutta meillä on odotuksia, lähtöodotuksia.

 

[HardCore Hooligan]

O:n poimintarupeama avataan torstaina ja katsommeko silmiin, rintoihin vai ohi?

No, ainakin toinen jalka välinpitämättömyydessa ja toinen käsi...niin, se on rinnoilla.

Joka tapauksessa korit poimijoille ja kirjanpito-osastolla laskurit käteen.

Hyvät puolet ja tämä aika paljastaa kaiken, se läpivalaisee ja jokainen lähtö taltioituu.

Kukaan ei pysty elämään valheessa tai esittämään kovaa poikaa katteetta.

Huonot puolet ja sitä on liikaa, aivan muserrumme sen alle.

Kaikki se kitinä, ininä ja hysteeriset purkaukset, älyttömyyksiin karannut visiirinpalvonta.

Tässä voisi aivan masentua ja tuikata kaiken tuleen, ottaa siitä ne viimeiset vapinat ja polttelut.

Onneksi on tuo käsi, kosketus ja ne rinnat eivät ole huonot, tässähän innostuu...

Kananlihasta kanalihaan ja jyskyttävät bum bumit.

 

[HardCore Hooligan]

Spits avaa lähtösesongin kotonaan ja kohtaa Gensin torstaina.

Gensin jätkät keskiviikkona paikalle, silmät kiiluen Sin Cityn yöhön ja antaumuksella koko setti strippareista hierontoihin.

Krapulaiset hikoilut, muutamat oksennukset kopissa ja sitten verta, kuolaa ja sylkeä Barnissa.

Verta, kuolaa ja sylkeä, aivan tässä syttyy ja tiukkaakin tiukempaa, maailmankaikkeuksia syleilevää.

Se oli kuin GA:n Kimballa, maailmankaikkeutta hyväilevä ja katse lepäsi siinä.

Haloo, 2013-2014!

Kurjaa, niin kurjaa ja valoissa, pukeeko Spits neljä ottelijaksi laskettavaa?

Jos näin, sitten Mount Everestin huipulle huutamaan tämä sankariteko julki.

Gens ja Hunter Smith, Windsorista...."Motor City Smitty".

Kypärätön viiksinaama ja viihdearvo piikissä, se oli kuin sarjakuvahahmo.

Teksti puhekuplassa, siinä lukee; "kuka keksi tylsyyden".

 

[HardCore Hooligan]

Tänään korit jakoon ja poimijat suuntaavat innokkaina lähtömetsään.

Meidän osaksemme jää normeista vapaa nautinnon hakeminen ja lähtömaiseman esteettinen tulkinta, kuvaus ja arvotus.

Suruliputetaan vähän, näin juhlan alla ja Wolves heitti Thibodeaun leikkuriin.

Ottelija pois kattauksesta ja yksi kori jää vastaanottamatta.

No, onhan sillä leimat rystysissään, mutta hohkaa kieltämättä harmautta ja tuollainen lähtöosaston peruspuurtaja.

Emme vuodata kyyneleitä tälle ja toisaalta otamme mielihyvin vastaan uutisen, jos se löytää uuden laskeutumispaikan O:n lähtökartalta.

Valehtelimme kyllä vähän ja kahleet siellä metsässä kolisevat, hahmot loistavat poissaolollaan.

Kuoleman synneistä raskauttavin, lähtököyhyyden tietoinen aiheuttaminen ja kiroamme sen.

Me kiroamme sen, irstailumme lomassa.

 

[HardCore Hooligan]

Ai ai ja tämä kirpaisee, heti pohjanoteeraus ja avokämmen poskelle.

Kierroksen kulmakivi Spits vastaan Gens lähdöittä ja valelimme jo seiniä bensiinillä.

Sitten paukahti herätyksello soimaan ja koimme lähtökulttuurillisen ilmestyksen.

Loren Ulett Frontsin ottelevassa ja tuttu nimi Spitsin leiriltä parin vuoden takaa.

Uskomme taas ja tämä kutina, kihelmöinti. Ounastelemme hyvää ja janoamme lähtörikkautta.

 

[HardCore Hooligan]

Kukkaan puhkeavien lähtöjen varjossa ja täysin puskista, Loren Ulett.

2013-2014 ja siellä pitäisi olla turhanpäiväisiä euroja sekä neppailevia junioreita.

Ulett, primeikäisenä sisään ja kyllä, se tulee leimoilla.

Tulivuoret purkautuvat ja maailmankuvat mullistuvat.

Tarinankeronnallinen nerokkuus ja Karl Racki, vittu Karl Racki.

Sen väreilyn aistii ilmassa, sen poltteen tuntee sormenpäissä ja Fronts vastaan Spits runkosarjassa.

Stick fight keskiympyrässä ja kahden hullun vimmainen vuoropuhelu, veret pitkin pleksejä.

Ammuimmeko yli haaveissamme ja onhan siellä edelleen taustalla se kokoon parsittu Mavety.

Yksi kiekkohistorian tunnetuimmista keihästaistelijoista ja O:n 80-luvun lähtönostalgian keskeinen vaikuttaja.

Ulett lähtee ensimmäisen kerran K-townissa ja Mavety tyhjentää jo penkkiään, siellä johtohahmojen aitiossa.

Ulett, tämä on voittava arpa ja lisäarvoissa, toivottavasti se on aivan hillitön doku.

 

[HardCore Hooligan]

Tie uskottavuuteen ja positiivisen kautta, Spitsin ottelevassa Hughes, Bilcke sekä Bowen.

Visiirinaama painaa päänsä häpeissään, se häpeää kyyneleitään, hysteerisia kohtauksiaan.

Se on tyttö. Tyttö, joka ei kiinnosta meitä...vähän kuin poika.

Tuo on kuitenkin lupaus seikkailusta, lähtöseikkailusta ja vedämme lipun salkoon.

Jokainen poimii sen kolmekymmentä ja mitä, kuulemme taas sen kilinän, kahleiden kolinan.

Kahlittu halu ja onneksi ne ovat poikia, visiirinaamaisia poikia.

O:n perjantai ja kahdeksan otteluparia lähtöuunista ulos.

Nautimmeko, viihdytetäänkö meitä?

Vai näemmekö vain ne ilkkuvat pojat visiireissään, kauhistelemassa kaikkea ja suojelemassa kupoleita?

 

[HardCore Hooligan]

O:n tarinat, perjantai ja ei sadistisia kaikuja tai villiä lähtökimaraa.

Gensin sekä Sarnian matsissa lähtivät kuitenkin Josh Brown sekä Josh Chapman.

Olimme pidättyväinen, ennakkoluuloinen, mutta taistelijat suoraan aloituksesta matkaan.

Lähtö, joka mursi panssarimme ja annamme tälle kaksi Kimban pebaa.

Railakas iskujenvaihto, oikeasta vasempaan ja vasemmasta oikeaan.

Tempauduimme mukaan ja annoimme lähdön viedä sydämemme.


O:n lauantai ja kaiken salliva sekä mahdollistava rähinähuuma.

Silkkaa heittäytymistä ja naapurit paukuttamaan makuuhuoneen seinää.

Illat villeiksi, kuolat poskille.

 

[HardCore Hooligan]

Nyanssit, makuelämykset ja vavahtelevat mielenliikkeet.

Hahmojen purevuus ja kehykset, niiden merkitys on joskus suurempi kuin itse teoksen.

Whalersin Connor Chatham. Se otti taistelun, se otti lähdön ja luopui kintaistaan.

Ensiesiintyminen ja vastassa Ottersin Genovese, gladiaattorit matkaan suoraan aloituksesta.

Meissä virisi toive, Genovese nuijii ja murjoo sen. Vasaroi vihannekseksi ja lähettää sen paketissa takaisin Trailer Parkiin.

Nämä lähdön alkupuolen tunnelmia ja Chatham hallitsi tilanteen, se osoitti pystyvänsä ottamaan.

Se pyrki palauttamaan ja se otti taistelun, se otti lähdön.

Ei manata sitä vielä takaisin serkkunsa kainaloon ja hyvä tiltti, kaksi Kimban pebaa.

 

[HardCore Hooligan]

Lähtöymmärrys, lähtökäsitys ja hengittää, kokea sekä elää lähtöjen kautta.

Erikoistuminen, syventävät opinnot ja valaistauminen lähtöpölystä.

Petesin sekä OS:n matsissa lähtivät Cody Thompson sekä Stefano Pezzetta, kaksi paikkaansa etsinyttä ja hissillä kulkenutta.

Ajatelkaa, näiltä on viety se mahdollisuus tehdä jotain suurta, muuttaa koko elämänsä ja tarttua kynsin hampain unelmaansa.

Ottaa kolmekymmentä ja ilotulittaa nimensä lähtötähtiin, kivuta merkityksellisten joukkoon.

Oliko tämä vain kuriositeetti lähtövirrassa vai onko siellä edelleen taustalla se halu tehdä itsestään elinkelpoinen?

Lähteekö jätkillä poimintajuna puksuttamaan, ilo pulpahtelemaan ja taas se kilinä, poimintakahleiden ahdistava kolina.

Olla tulessa, painaa viiden illan poimintaputkessa ja sitten tämä harmaus, siitä ei saa revittyä minkäänlaista tajunnanvirtaa.

Ketään ei kiinnosta väliinputoaja, muutaman hassun lähdön ottaja. Kevytsarjalaisen pitää olla aina valmiudessa, hillittömän aktiivinen, tyrkky ja kärkäs.

Heittää oikeasta vasempaan ja vasemmasta oikeaan, pukeutua vain mustaan silmäkulmaan.

Siitä se oikeus kääriä ne hihat, heittää se pipo tyylikkäästi takaraivolle ja pullistella koppavana punaviivalla.

Siitä ne leimat rystysiin, sädekehä ylle ja junnut kinumaan nimmaria.

Sitten tulee se tajunnanräjäyttävä ilta, leimaava ja kohtalokas. Minuutin räiskyvä tykitys ja suoraan klassikoiden hyllyyn, perusopinnot suoritettu.

 

[HardCore Hooligan]

Sunnuntain ainoassa Cents, tai mikä helvetti tämä North bayn jengi sitten onkaan ja 67's.

Tuo rauhanomainen hippiorganisaatio ja kunnioitamme sitä vuosien läsnäoloa O:ssa, mutta onhan se vitsi.

Vitsi, kuin visiirinaama show'ssa ja vuosikausienko patautumia tässä nyt puretaan?

Toki näin Fight Tape diggarina ja onhan siellä helmiä, Centsin sekä 67's kohtaamisissa.

On tärinää, vapinaa, kananlihaa sekä Bum Bumia. On mustavalkoraitaisia hipstereitä ja kaikkea kaunista.

Ehkä nuo viimeiset sitten muualla, nuo avohakkuut ja isot investoinnit.

Olivathan kuitenkin nuo tämän iltaiset lähtölistat lohduton näky, yhtä puuroa ja tuohon verrattuna James Joyce sisäistyy sulavasti.

Kuka tästä syttyy, kuinka nuori ja kokematon täytyy olla saadakseen tuollaisesta jotain poltteita?

Näytelmän rumuus on juuri nyt sietämätöntä ja nyt sitä Lindaania tänne, otetaan torjuntavoitto ja annetaan kyydit.

Lähtee kalat sekä linnut ja suojavarusteet ovat nössöille, olo kuin 80-luvun nostalgiassa.

Erikoisosaamisalueemme ja 67's koutsina Chris Byrne, arvostamme ja fanitamme sitä.

Se on kultti, Ontarion gonger.

Ei, tämä nurinkurinen maailma. Nyt jotain webcam strippailua ja valot loistamaan ansarissa.

 

[HardCore Hooligan]

Lähdöille omistetut illat, sisällöllinen puhtaus ja pianoa soittavat verenpisarat.

Avaus ei ollut hekumallinen, se ei kiehnannut vasten kylkeä tai räjäyttänyt tajuntaamme pirstaleiksi.

Emme eksy radaltamme, etenemme maagisen realismin keinoin ja lähtötähtiin luottaen.

Olemme HCH, siinneet suoraan lähtökulttuurista ja Spits jatkaa torstaina Sarnian kanssa.

Majesteetillinen lähtönäytelmä ja kylmät väreet, se on elinehto.

Jäässä lepäävät kintaat ja mystifioiva rituaalibongailu, muista kastella kukat!

 

[HardCore Hooligan]

Autio lähtömetsä ja ylhäisistä ylhäisin HCH siellä popsimassa lähtösieniä. On hiljaista ja ei näy synkkenevässä lähtömaisemassa poimijoita koreineen. Ei edes sitä mörriä ja kai se lymyää jossain harmaudella vuoratussa kolossaan.

Spits, se on lähtötarinoiden alkulähde ja lähtörunouden sykkivän pulppuava hermokeskus. 15 vuotta ja silloin Curtale Spitsin aitossa, se oli vangitsevaa läsnäoloa ja kipinoivää mukana elämistä.

Kaikesta on kauan, miksi kaikesta puhuttelevasta, koskettavasta on niin helvetin kauan. Miksi kaikki kiinnostava on siellä kaukana takana, tavoittamattomissa ja onneksi on nämä hallusinaatiot, elävöittävät aikaportit.

Curtalen koutsaus, se oli silkkaa sydäntä, kuin paluuta 80-luvun nostalgiaan. Stayzerin jotaman jengin rähinäilme, väkivaltamomentti ja tämä sekava, räjähdysaltis tyyppi siellä aitiossa. Hullunkiilto silmissä ja kuolat poskilla, seikkailija löysi kotinsa.

Siinä tavoitettiin ydinajatus, se oli puhdasta lähtöteatteria, esittävää lähtötaidetta. Se lähtöorientoitunut näytelmä ostettiin ja sitä rakastetaan edelleen, sen edessä kumarretaan. Curtalen ristiretki on ehkä lähtökulttuurillisesti viimeinen suuri tai merkittävä juttu kartalla, näissä lähtöpölyisissä maailmoissa.

Se oli harmittoman vapaata aikaa ja tämä usvainen lähtömetsäkin, se on itse asiassa luomuomenatarha. Spitsin jätkät hihat käärittyinä, kypärät takaraivoilla, yhtä ylimielistä ja koppavaa lätkäjätkää. Mustissa silmäkulmissa ja vailla etuhampaita, aina yössä kaatamassa ja taistelut takana.


Parempi vaieta nyt tai kohta on edessä hullunringit ja varjonyrkkeilyt peilin edessä.