Still HCH; Where have all the Gongers gone?

[HardCore Hooligan]

Tunteiden ja tuntemusten vuoristorata, ei haukoteltu ja pureudutaan yksityiskohtaisemmin.

80-luvun kaiut jääteatterissa ja Petesin Josh Maguire heittää terävän leukaan, Jacob Busch putoaa ja lyhdystä on valot sammuneet.

Maguirella fiilarit tapissa ja tämä on sykkivää Major junior kulttuuria, paskat jostain kääpiöiden konservatiivisista normeista ja pitää heittäytyä, olla koko sydämellään mukana.

Aistimme illan elementtejä ja tätä ei tarvitse romantisoida eloon, olemme vuodessa 1987 ja sirkus velloo vapaana, lähtökarnevaalit täyttävät maiseman.

 

[HardCore Hooligan]

Koimme onnistumisen ja leijailemme pää pilvissä, lähtöpölyn hengittelyn huumaamina ja tajunnanvirran nerokkuuteen hukkuneena.

Ei ja Bilcke kiskoo meidät alas, se on rumista rumin tarina ja lähdönvastainen aika on lyönyt sille suitset, kahlinnut sen orjakseen.

Se on edelleen läsnä, esittää osaansa näytelmässä ja siitä on tehty statisti, se on vajonnut harmaaseen sivurooliin.

Ottelija, joka ei ottele ja automaatti, joka ei tuota.

Siitä on tehty vitsi ja kuka nauraa, kuka haluaa sen saappaisiin ja se on taipaleista kivisin.

Rohkeutta olisi heittäytyä martyyriksi, asettua giljotiinin alle ja ymmärrämme tämän, jopa äärilaidan fanaatikkona.

Se haluaa pysyä kiinni pelissä, uskoa unelmiinsa ja ammattilaiskehien vapaampaan lähtöilmastoon, itsensä käyttökelpoisuuteen.

Tässä näytelmässä se on nykyisellään turhake ja 19-vuotiaana jo värikylläisen sekä rikkaan menneisyytensä vanki, eilispäivän uutinen.

Nyt vaeltaa hanskat käteen liimattuina ja pitää yllä hahmonsa hiipuvaa liekkiä, se on kohtaloista tylyin ja olla olemassa vain selviytyäkseen parempaan huomiseen.

 

[HardCore Hooligan]

Nyt olemme sitten taas masentuneita ja vajonneet epäolennaisuuksien suohon, Kenth Westerlundin lapa ja se oli hyvä tikku saada.

Vedimme siitä eteenpäin aika sillä kärkihuukilla ja nyt visiirit naamalle, tervaa ja höyheniä äärilaidan lähtökeikarille.

Pitää vapista, kuolata, olla kananlihoilla ja teippailla ranteitaan, siihen ne kulttiriimut ja yltiöpäisen väkivaltaiset viestit.

Tarvotaan siinä visiirinaamaisessa pikkupoikien suossa ja ihmetellään hölmönä suu auki, Everett Clark ja siinä paketissa olisi kaikki edellytykset nautinnoille, viihtymiselle.

Siitä aistii halun sekä tarpeen hakeutua valokeilaan, mutta jalka ei lepää kaasulla ja hedelmät jäävät puuhun, kori ei täyty.

Miksi tämä sairaanoloinen köyhyys ja keskikaistainen mielen yksioikoisuus, on menohalut sekä nälkä ja toisaalta halu nauttia, olla kokonainen.

Nuorempi Clark ja meidän pitäisi puhua 30-40 otetusta lähdöstä, karata sirkuksen mukaan, elää maailmanpyörässä ja olla sateenkaaren pää.

 

[HardCore Hooligan]

Hatut ilmaan, meillä on tulevaisuus ja puhkumme innostuksesta, Bilcke suorittamassa ja kahlittu hakeutui hanskattomaan valokeilaan sunnuntaihin

Hän elää!

Hurraa ja hulluuuden kiiltoiset fanfaarit, muttä tämä on loppuun kaluttu lähtöluu ja missä kuolat, tärinät sekä vapinat?

Tästä puuttuu syke, se rytmi ja kiehnaus kylkeä vasten, emme aisti lupausta seikkailusta ja pallo vierii kouruun...ei kaatoa.

 

[HardCore Hooligan]

Lähdöt sydämessä, pöly keuhkoissa ja tempautua mukaan, olla innostunut ja yhtä tärinää.

Bongailun ilot ja kulttuurin maku, Nikko Sablone vastaan Luke Jackson GOJHL:ssä ja kuin oppikirjasta, villeistä lähtöunista.

Matkaan suoraan aloituksesta ja kiivas sekä sykkivä iskujuhla, ottelijat heittäytyneinä ja kuninkaallisesti läsnä.

Hetken suuruus ja kokonaisvaltainen mukanaeläminen, emme aisti väsähtänyttä ulkopuolisuutta tai bileitä hylkivää ahdasmielisyyttä.

Plankissa paukkuu ja ilmassa leijjuu huumaava yhteisymmärrys, gladiaattorit loivat helmen ja uhrasivat itsensä lähtöalttarilla.

Halleluja!

Kananlihasta kananlihaan ja elää nauttinnoille, ratsastamme salamalla ja viuhdomme kuin orkesterinjohtaja.

Äärilaidan puolihullu kapellimestari ja maailma tarjoaa kuolalappua, vieroittautua lähdöistä ja meille vain äärilaidan hoidot.


Jackson kotoisin Londonista ja Sablone Windsorista, tätäkö se Southwesterin kipinöivä vastakkainasettelu on nykyisellään?

 

[HardCore Hooligan]

Asiat vesittyvät, ne heitetään romukoppaan ja on vain tämä yököttävä visiirinaamojen valtakunta.

Nämä Jr.B:n ylväät gladiaattorit ja pari lähtösesonkia sitten olisimme maalailleen O:n saumaa, training campit ja iskeytyminen lähtövirtaan.

Se on nyt hautausmaata ja 90-luvulla nämä olisivat olleet myötäelettävän tyylikkäitä kulttihahmoja, Jr. B sekä Jr.A ja hihat ylhäällä, kypärät takaravoilla.

Ylimielinen sekä koppava lähtöolemus ja ne olisivat olleet sadunomaisia sankarihahmoja, tilatuista viihdelähdöistä ja Metro sekä Golden Horseshoe...täällä HCH!

Nyt saavutamme parhaimmillaankin vain hopeaa ja onko se seikkailu, kantaako se onneen ja tuottaako ravintoa sielulle?

Pitäisikö meidän myöntää tappiomme ja ottaa Cocteaun kaksoset , LB:n terävimmät sekä köysi, hautakiveen HCH ja koko elämä lähdöille sekä leikkoruusun viljelylle.

 

[HardCore Hooligan]

Uusi veri, tuore veri ja mielellään näyttämölle luovutettuna, pisarat soittamassa pianoa.

Väkivaltaisen kiehtovat sävelmät ja alkukantainen eläimellisyys, petomainen halu astua esiin ja casting couchille johdattava huomionkipeys.

Nimi huulille, papereihin ja otettu lähtö, ikuisesti pelin paras mainiospaikka ja kirjanpitoon tallennetut kasvavat korkoa lähtöpankissa.

Knights ja ottelevassa operoi 17-vuotias Chandler Yakimowicz, joka antanut viitteitä halukkuudesta sekä hanskattomasta potentiaalista.

Ei vielä leimoja rystysiin, mutta ohi kahleiden kilinän on aiheellista nostaa tämä lähtötarina seurattavaksi ja heittää kolikko lähtökaivoon.

Sisältöä tuottava viihdetaiteilija, joka vimmaisella otteellaan sytyttää iltojen liekin värikylläiseen loistoon ja paukuttaa menemään, ottaa kuten couchilla tulee ottaa.

Paskat yliopistoista ja täällä sykkii sydän, verinen kädenjälki O:n lähtövirtaan ja tarvittava koulutus hankitaan kintaiden pudotessa.


Tai sitten tämä on yksi rajan ylittänyt turhake, joka lopulta palaa kaikessa hiljaisuudessa asuntovaunuun ja nai siskonsa...tässä vaihtoehdot ja lähtökolikolla on kaksi puolta.

 

[HardCore Hooligan]

Toki taipaleen yököttävä pumpuli ja aikanaan olisi ollut kivisempää, viholliset punaviivalla höyrypäissään pullistelemassa ja uhittelemassa sekä vittuilemassa jenkkipojan niskaan.

Näin se meni, se meni oikein ja kannukset lunastettiin, yleisöstä tuli niskaan räkää sekä kaljaa ja kovan pojan mittarit olivat kohdallaan.

Et ollut tervetullut ja training campit jo veristä sotaa, kaikki pörräsivät rajan ylittäjän perässä ja halusivat nuijia sen hylkiön helvettiin.

Siinä ulkopuoliselle heti sauma taistella se kunnioitus sekä arvostus omien silmissä, sitten hihat ylhäälle, kypärä takaroivolle ja elintärkeät tunnusmerkit kohdalleen.

Palapelit kokosivat itsensä, koirat haukkuivat vieraat ja löysimme aina kotiin, oli lähtöpölyä, rähinähuumaa ja näimme penkkien tyhjentyvän.

Muukalaiset ja onhan siinä aina oma komiikkansa nähdä euron ottelemassa, mutta tämä jätkä ei ole halpa feikki ja Sladok Suomeen.

O:n lähtötaustaa ja Sladok oli sisäistänyt roolin, hahmossa oli iskostettua viihdearvoa ja se oli ottelevassa vain otellakseen.

 

[HardCore Hooligan]

Jr.A ja OJHL, operoi perinteisessä lähtömaastossa ja aikanaan niin suotuissa lähtöilmastossa.

Siinä oli taikaa ja suoraan aloituksesta, pitkät square offit, yleisö mukaan ja hiotut iskunäytökset...yhdessä sovitun koreografian mukaan.

Nam!

Näytit eksyneeltä turistilta, jos hihat eivät olleet ylhäällä tai kypärä tylysti takaravolla...tyylikkyydestä ei tingitty.

Keskeiset, pääosissa viihtyvät koppavina punaviivalla ja inhoamme jättikokoisia seinäruusuja...saamme niistä ihottumaa.

Venyttelevät nöyrinä kulmissa ja sitten heittävät maalin edessä sen poikkarin, tuijottelevat tuimasti ja yrittävät astua kovan pojan saappaisiin.

Helvetin tylsät portsarit ja ei se mene näin, sen pitää mennä käsikirjoituksen mukaan ja hahmojen pitää toimia, tarinankerronnallisesta kiehtovuudesta ei pidä tinkiä.

Paloa pitää kantaa sydämessä ja nauttia lähtöjen suomasta valokeilasta, kukkoilla edustuskelpoisena punaviivalla ja tirehtöidä illan lähtösirkusta.

Kantaa sitä hattua, ottaa kuninkaan viitta ja nykypäivän OJHL, me emme vain saa lähtöyhteyttä tai tunne potkuja tajunnassamme.

Joku oksensi liigan päälle, Game lähdöstä ja Southern Ontario, täällä mentiin kulttuurillisesti käsi kädessä ja talvella oteltiin luistimilla, kesäkäudella boxlassa.

Nämä elämäntapaottelijat, esittävän lähtötaiteen maestrot ja huikaisevia kahden käden ilotulituksia, täydellinen uppoutuminen rooliin ja huolelliset viestit ranneteippeihin.

Lähtörunouden syvimmät rivit ja aistimme karikot, koemme tyskyt ja elämme myrskyt.

Yksi malliesimerkki ja Lindsayn Bryce Sweeting, luo tarinaa kahden lajin puitteissa ja se on autommaattinen uskottavuuslisä, jopa 2014.

Sillä otettuna kolme taistelua ja se on kuraa, visiiriä ja jofaa...inhorealismin rumat kasvot ja kyllä, ravistelette meitä kammottavuuksillanne.

 

[HardCore Hooligan]

Tämä intohimoinen haikeus ja teatraalliset square offit, juhlavat toe-to-toe näytökset ja villisti tuuletellen boksiin.

Ottelemisen aakkoset ja rakkaudesta lähtöihin, joku oksensi ja se lähdönvastainen löyhkä myrkyttänyt Ontarion liigat porras portaalta.

16-vuotiaana tulokkaana Jr.A ja O:n varaus taskussa, siellä korttiin O:ssa vetänyt OA ja lähtöuniversumin ikuista kiertokulkua.

Oppirahoja maksuun, isoa lähtövaluuttaa pankkiin ja nimi huulille pyörimään, sitten 17-vuotiaana nälkäinen isku O:n lähtövirtaan ja illasta toiseen näyttöjä casting couchilla.

16-vuotiaana tulokkaana Jr.D ja olet ylenkatsottu O:n draftissa, training campin kautta sisään ja täydellinen Bush League.

Meno kehässä kaaottista, jätkät juovat kaljaa erätauoilla kopissa ja maaleja ei edes lasketa, maalauksellisen kaunista ja veistoksellinen ylistyslaulu väkivaltaisuuksille.

Primeikäisenä kiinni unelmaan ja training campin kautta Jr.A:n jengiin, et ryve enää paskaisissa viemäreissä vaan operoit vakavasti otettavassa kiekkoliigassa

Takana kivinen polku lähtöviidakossa ja leimat hankittuna rystysiin, olet esittävän lähtötaiteen viihdemaestro ja viimein Jr.A...30 lähtöä on tikettisi kulttimaineeseen.

Eivät toimi enää nämä lainalaisuudet, kaikki kääntynyt päälaelleen ja nyt pulpahtelee jo syntymävisiirejä, ne eivät edes ymmärrä hävetä tai tiedosta olleensa joskus alinta kastia, pilkan kohteita.

 

[HardCore Hooligan]

Olimme tulleet Suomeen ja Forssan kuplan käytävällä kohtaaminen kanssa David Saundersin, meillä matsi tuon näytelmän perään ja ne käppäilemässä koppiin toisen erän jälkeen.

Tiesimme sen haalimat boksit, ne halvat boksit ja sen yllä valheellista, hypetyn kovan pojan paheellista sädekehää.

Sitä ainutlaatuista leimaa, joka kuuluu hulluille, arvaamattomille ja taistelunsa ottaneille, eläimellisen villeille kilipää kuninkaille.

Se visiirissään siinä, annamme laulaa siitä lapsellisesta euro-varustuksesta sekä nyyhkyilevätä yliopistopojan taustasta, pelkurimainen farmipoika kirjojen ääreen ja sitten pullistelemaan visiirinsä taakse eurokehiin.

No, ehkä se luki meidän lävitsemme, sillä spykologian koulutuksellaan ja me taas huudamme samaa edelleen, visiiri naamalla ja joku toisarvoinen yliopistopoika tekopyhästi öykkäröimässä.

 

[HardCore Hooligan]

Lällystä rajuun ja Metro A, viikon matsi ja niitä sairaita väkivaltanäytöksiä televisioitiin.

Meidän iloksemme, onneksemme ja nautinnoksemme, lähtöpölyn intomielinen hengittely ja siloiteltu tie huumaannuttavaan lähtöstranssiin.

1992-1993 ja Game Seven, Wexford Raiders vastaan Barrie Colts.

Raidersin jätkä neppaa kiekon maaliin kongin kumahdettua ja kulttuurillisesti iso No-No, on aika pestä sarjan likapyykki ja liedellä olleet kattilat kiuhuvat yli.

Hehkuva keitos räjähtää käsiin ja tunteet purkautuvat kasvoille, mystinen taikasauva heiluu ja on aika runoilla, luoda henkevää tajunnanvirtaa.

Missä ranneteipit?

Häkissä kaaottinen rähinäsirkus ja kaikki osallistuvat, huoltajat sekä katsojat ja ulkopuolisuutta ei tunneta.

Hekuman äärimmäinen piste ja käsinkosketeltava hetken suuruus, Coltsin jätkä painaa killumaan pleksille ja tätä ovat iltamat, tätä ovat vimmaiset tanssiaiset.

Katsoja heittäytyy tarinaan ja kolaa sen raivolla alas, huikea tuokiokuva pelin myllertävässä historiassa ja olemme ytimessä, paistattelemme kehäväkivallan ikimuistoisessa loisteessa.

 

[HardCore Hooligan]

Maailma on täynnä kysymyksiä, vailla vastauksia ja kaikki on yhtä sekavaa arvoitusta.

Kenet olisit kohdannut, missä olosuhteissa ja nyt unet vapaaksi kahlaista, haaveiden siivet kantamaan.

Sinne pilven reunalle unelmoimaan ja meille Paul Higgins, railakas sekä villi bench clearing brawl kirkaissa.

Suljetun osaston hullujen raivoisa kohtaaminen ja ilman sääntöjä, kaikki keinot ja aseet vapaasti käytössä.

Keep on loving you...se popittelee taustalla kiusallisen, mutta oivallisen aistikkaan ja totuudenmukaisen tunnelman.

 

[HardCore Hooligan]

Peli on väkivallattomampaa kuin koskaan, eläimellisyys loistaa poissaolollaan ja silti O:ssa lyödään vimmaisella otteella kakkua.

Halut on kahlittu ja jarrut lyöty puuroon, teidän ei tule viihdyttää ja meidän ei tule nauttia.

Painajaismainen ahdinko ja emme näe ulospääsyä, meille luvattiin ruusutarha, elimme pää pilvilinnoissa ja uskoimme satujen mörköihin.

Lähes 300 iltaa hyllyä ja pilkkakirveet iskeytyvät, lyödään kaikki kakulle ja viedään siitä hulluuden glooria, kovan pojan sädekehä.

Nostalgiassa se oli tunnustus, portti kulttimaineeseen ja nyt samaa halpaa kuravelliä kuin kaikki muukin, hysteerisen kauhistelun säväyttämään ja äärilaidan klassikoita hylkivää.

Epäonnistumisen upottava suo, ideat eivät kanna ja Silent Spring poisti DDT:n, tämä kammottavuusko HCH:n?

 

[HardCore Hooligan]

Punch-up in Piestany ja perusmateriaalia alan opiskelijoille, myös oivallisen opettava iltasatu kerrottavaksi ja hyvä sekä paha selvästi erotettavissa.

Maan asukkaat vastaan epäilyttävän epämielyttävät muukalaiset, mutta ohjaimissa Bert Templeton ja tämä yhteenotto parakkikoirien kanssa vain yksi sivujuoni tarinassa.

Sillä oli arvovaltaisen herkkä liipasinsormi ja se osasi koutsaamisen salat, hallitsi iltojen vihhteellistämisen ja isännöi suuren mittakaavan tanssiaisia.

Se kuuluun penkin tyhjentäjien kuningasluokaan ja kuulemme väkivaltaiset kaiut, ne tempaavat meidät mukaansa ja innostavat tarttumaan taas lähtöprofessuuriin.

Kävelemme kirjastoon ja pydähdymme klassikoiden hyllyn eteen, veret seisahtuvat ja huhtikuu 1974, Jr.B:n Sutherland Cup.

Hamilton Red Wings vastaan Metron Bramalea Blues ja Templeton Hamiltonin koutsina, myrsky raivoaa ja laineet lyövät yli heti ensimmäiseen jakoon.

Myyttinen sekä mystinen ilta, joka on poikinut mitä huikeimpia tarinoita ja kuvauksia eläimellisestä väkivallasta.

Hallissa sotatila, täydellinen kaaos ja yleisö tulvi jäälle, ne eivät halunneet jäädä statisteiksi ja poliisi hyökii sisään mellakkavarustuksessa.

Aseistukseksi kelpasi kaikki ja se oli henkiinjäämistaistelu, olisitte halunneet olla mukana ja siitä ne kuolat poskillanne, pakonomainen vapina käsissänne.

Romantisoidun runollinen yhteenotto Ontariossa ja sarja jäi tuohon yhteen matsiin, Bramalea suljettiin ulos ja tällä haluttiin välttää tulevat mielipuolisuudet, seuraavat pyykkikoneen pyörähdykset.

Hamilton julistettiin mestariksi ja pyttyyn ei kaiverettu mitään, se friikkishow haluttiin unohtaa ja pyyhkiä pois historian sivuilta.

Tarinat kuitenkin elävät ja ne innostavat asiaan vihkiytyneitä, kuume nousee, hourimme tajunnanvirtaa ja lasi liikkuu lähtökartalla.

 

[HardCore Hooligan]

Ontario ja lähtökaupungit, luovat kasvualustat ja muokkaavat maaperät.

Tiltikuninkaat ja menohalut piikissä, timantinkirkkaita viihdenäytöksiä ja silti suorittaminen tyylikkkään harkitusti, tappajan itsehillinnällä.

Nekkailua veitsenterällä ja annat tunteen viedä, huidot tyhjää kuin euro ja otella kuin kirurgi, mutta olla silti pankin räjäyttävä viihdetaitelija ja huikaiseva sirkustirehtööri.

Pukeutua rooliasuun ja se vaati lahjoja, omistautumista, huomionkipeyttä sekä sydäntä...historiallinen vastalause "pelaa kuin iso poika" kuralle.

Se valhe toi tylsät 6´5 portsarit estradeille ja kenenkään silmä ei lepää tanssilanttian köyhähkössä ilmeessä ja mitä ihmettä taas satuilemme ranneteippeihin?

Veristä tajunnanvirtaa ja näyttäkää meille maailmanpyörä, me johdatamme teidät sateenkaaren päähän.

Mitalikolmikkona Windsor, Hamilton sekä Thunder Bay ja joskus nämä kantoivat merkityksiä, kuten uniformut ja hallit.

Otella halvan keinotekoisen laajennusjengin paidassa ja vetää gladiaattorinäytösiä nostagisessa perinnepaidassa, onhan siinä valovuosien huutava ero ja näihin pitää uskoa, uskoa pitää olla!

 

[HardCore Hooligan]

O:ssa Whalers vastaan Otters ja sisältöä viiden kohokohdan edestä, iloinen lähtökimara ja viihdeteollinen ilotulitus.

Kaikki me haluamme nauttia, kokea olevamme elossa ja nyt ne silmäkulmat mustiksi...pari omaa alakoukkua sisään ja parvekkeelta pää edellä alas.

Heittäytyä seikkailuun ja löytää itsensä, mutta epäusko valtaa meidät ja me epäröimme, kyseenalaistamme oman juhlamielemme.

Innostua nyt tästä ja se olisi kuin veljeilisi visiirinaamojen kanssa, kauhistelisi hysteerisessä kuorossa, vaatisi kunnioitusta ja pukeutuisi jofaan visiirillä.

Onnekantamoinen spontaanisuus, sattumanvaraiset kaadot ja me haluamme nauttia lähtömme tilattuina, pureutua niihin hahmojen kautta ja kaikkien tautienkin uhalla ilman suojavälineitä...buckets off!

Tämä tapahtuma vielä sijoitettu rajan väärälle puolen ja illan elementit eivät johdata meitä nyanssien taikamaahan, suljemme itsemme ulos ja pitäydymme romantisoidussa folkloriassa.

 

[HardCore Hooligan]

Bilcke tulessa O:n torstaihin ja nämä ovat hyvästejä, jäähyväisiä.

Lähtöhiekka valumassa loppuun ja poimintajuna saapumassa asemalle, tuh tuh tuh!

Sieltä tuodaan vainajia ja otteleminen ei ole enää muotia, se on menneen talven lähtölumia.

Tämä näännyttävä haikeus ja vastassa Bilckella Saginawin Brandon Prophet, siinä oli polttoaineena ounasteltavuutta ja ennustettavuutta.

17-vuotias Prophet huikkaa Bilckelle aloituksessa ja ilmoittaa omaavansa lähtöhaluja sekä menovalmiuksia, projektori päälle ja piirtoheitin heijastaa tanssivan parin valkokankaalle.

 

[HardCore Hooligan]

Ah, me saamme takautumia ja nähdä hahmot partioimassa punaviivalla, tyylikkään koppavina ja hullun ylimielisinä.

Se oli hahmojen catwalk, myyttinen punaviiva ja siinä mittattiin hahmon tenho sekä lumovoima ja valittiin illan parit.

Siihen kulminoitui kaikki, nostalginen punaviiva, olit siellä tai ulkona, kulmista ei tultu tanssimaan ja nöyrät olivat köyhiä.

Ne pysyivät seinäruusuina ja illan bileiden toimikunta punaviivalla, sai olla äärikonservattiivinen jofapää ellei olla katsomossa alkulämmössä ja nautinnollisen kananlihainen katse naulattuna punaviivaan.

Bongarin kiikarit taltioivat illan käsikirjoituksen, hahmojen läsnäolon luoman juonikulun ja olisiko se kiehtova elementti veri, muuten ei selitettävissä tuo punainen.

 

[HardCore Hooligan]

O:ssa euroa hylkivä sekä visiiriä karttava lähtökierros perjantaihin, hakeuduttiin innokkaasti valokeilaan ja viihdyttäminen oli taas muodissa.

Kierros levitti punaisen maton ja ottelijat astuivat ulos lähtöuunista, orkesteri taikoi taianomaisen lähtötunnelman ja antakaa meidän eksyä ikuisuuksiksi tähän lähtöpölyyn.

Koimmeko siis lähtöiloittelun nautintoja, liityimmekö karavaaniin, karkasimmeko mukaan sirkuksen ja osallistuimmeko kuulennolle?

Olivat hihat ylhäällä ja kypärät takaraivolla, alkupaloina silmää hivelevät square offit ja pääosanesittäjät villisti tuuletellen boksiin.

Spitsin DiGiacinto ja osallisena helmessä, tämä jätkä johdattaa tämän vuotavan tankkerin satamaan ja meri on mustanaan öljystä...lähtee linnut ja kalat.

 

[HardCore Hooligan]

Otteleminen ja halu vahingoittaa, halu viihdyttää...ne kulkivat kihlatusti käsi kädessä.

Kuin USP:n sisällä, jaot olivat selvät ja rajalinjat pitivät kutinsa aina kuolemaan.

Pelastut turvautumalla omiin ja sisäistit ne opit jo nuorena...teipt, hihat kypärät sekä punaviivat.

Ottelemisen kannalta olennaiset jutut ja eurot, jenkit sekä sammakot...glorifoiva päänahka ensisijaisesta vihollisleiristä.

 

[Aunt Wang]

Tämä on vissiin myös OHL-ketju? No ei sillä oikeastaan ole väliä, jos joku on asiastani kiinnostunut niin varmasti löytää tänne.

Elikkä siis Saginaw Spiritin keskushyökkääjä Terry Trafford on kuollut. Sai ensin fudut joukkueesta bilettämisen takia ja katosi samana iltana, nyt jannu löytyi kuolleena. TheStar: Missing OHL hockey player Terry Trafford found dead in his truck

 

[HardCore Hooligan]

Väkivaltaisuuksien kiehtovat soidinmenot ja teatraalinen esillepano, galdiaattorien rituaalit ja kaikki kiehtovaa memorabialiaa.

Taas pakenemme nostalgiaan ja näemme peilistä omat kasvomme, mutta O:n sadistiset tarinat ja virta heitti pureskeltavaksi luun.

Bilcke vastaan Genovese, kartan suuret ja panoksena egot sekä statukset.

Genovese, yksi viidestä ja niittasi tarinassaan sen Hell´s Kitchenin irkun.

Tuo päitä tarjottimella ja Bilcke, tuo marttyyri sekä automaatti...primeikäisten iskijöiden välienselvittely Ontarion runollisilla jäätantereilla.

Ruusuista kuin leikkoruusun viljely ja taivaankappaleet kohtasivat intohimoisessa näytelmässä, runkosarjan kyttilä palamassa loppuun ja edessä siintää veriset pelit.

Kerätään hullut ja tyhjennetään penkit, se oli silloin nostalgiassa ja kruununa isot rähinät Memorial Cupissa.

Legendaarisin sanoin, "I'd rather be fishing" ja sähkötuolista uudestisyntymään.