Stanley Cup finaalit: Chicago Blackhawks - Philadelphia Flyers

  • 128 204
  • 387

Eager

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Eagles, HPK ja Barça
Kerran kun TweetyLeaf aloitti niin laitetaanpas Flyersistakin jotain.

Ketjut ovat poffien aikana eläneet turhankin paljon kiitos loukkaantumisten, mutta laitetaan nyt ne millä oletettavasti Hawks-sarjaan lähdetään.

Gagne - Richards - Carter

Ketju ei ole pelannut tässä koostumuksessaan kuin vasta pari peliä eli Habs sarjan kaksi viimeistä, mutta osoittivat vaarallisuutensa ja potentiaalinsa kuitenkin heti toisessa matsissaan. Richards ja Gagne toki ovat tuttuja toiselleen jo pitkältä aikaa. Tämä viimeisin muutos eli pitkään Richardsin kanssa pirun hyvin pelannut Carcillo vaihtui Carteriin muutti myös koko ketjun roolia aika paljon. Aikaisemmin se oli varsin puhdas puolustava ja vastustajan tähtiä eliminoiva kenttä, joka Richadsin loistokkuuden vuoksi sai myös tehoja aikaiseksi. Carterin myötä niitä jopa odotetaan ja vieläpä kohtuu paljon.

Richards on tämän ketjun dynamo ja sen tärkein pelaaja. Toistaiseksi loistavat poffit pelannut loistelias kahdensuunnan sentteri, joka viimeistelee, rakentaa, taklaa, raastaa, taistelee ja ennenkaikkea sijoittuu viisaasti ja lukee peliä hyvin. Tarpeen vaatiessa ne hanskatkin putoavat, mutta tässä vaiheessa kautta se ei ole niin olennaista. Johtaja isolla J:llä, jonka pelaamisesta saa jo aika hyvän kuvan kun menee katsomaan NHL.comista viime yön highlightspätkän.
Gagne teki vahvan paluun loukkaantumisensa jälkeen, mutta meno on jälleen hivenen hyytynyt siis maalien muodossa. Niin no voiko hyytymiestä puhua, mutta Carterin tulon jälkeen ei ole enää maaleja tehnyt, joten kertoo sekin jo varmasti omaa kieltään. Puhutaan kuitenkin liukasliikkeisestä ja ihailtavan työmoraalin omaavasta pelaajasta, joka yhdessä Richardsin kanssa muodostaa hyvän pimennyskaksikon. Tunkevat yhdessä Richardsin kanssa myös hyvin vastustajan maalille. Haistaa myös hyvin maalipaikkoja, mutta se viimeistely voisi olla nykyään kliinisempää. Kova duunari kuitenkin ja tärkeä pitkänlinjan Flyers (ainoa, siis kun puhutaan ~30+ pelaajista tämä nuori kaarti on sitä sitten tulevaisuudessa) ja johtohahmo joukkueessa.
Carter on sitten varsin puhdas sniper ja omaa joukkueen parhaan rannarin, joka on kylvänyt jo NHL:kin ihan kivasti tuhoa. Richardsin kanssa myös hyvä ystävä kaukalon ulkopuolellakin, joka on varmasti helpottanut uuteen ketjuun ja uudella pelipaikalle siirtymistä kun puhutaan kuitenkin ainakin toistaiseksi omimmalta paikaltaan sentteristä. Pari tärkeää maalia viime pelissä, joten putki on jälleen avattu. Nopea, kookas ja vaarallinen hyökkäspelote, joka osaa myös puolustaa sekä on jopa joukkueen paras aloittaja.

Ketjun rooli on Carterinkin kanssa pelata kovia minuutteja vastustajan ykköstä vastaan (siis silloin kun tämä on mahdollista eli vaihtoetu olisi Flyersilla), mutta myös niitä tehoja vaadittaisiin. Jännä nähdä pelaavatko Toewsin ja Richardsin kentät vastakkain myös Chicagon päässä vai haluaako Quenneville peluuttaa Bollandin kolmosta Richardsia vastaan vai pelaako tämä Brieren kenttää vastaan? Se nähdään sitten viikonloppuna.

Hartnell - Briere - Leino

Flyersin poffien ehdoton yllätyskenttä, joka jouduttiin jälleen kasaamaan loukkaantumisten seurauksena (pelasivat myös runkosarjassa jonkin verran yhdessä silloinkin Carter oli loukkaantuneena) ja ketju on pelannutkin pirun hyvin. Mielenkiintoinen kenttä siinä mielessä että Hartnell ja Briere pelasivat kovilla palkoillaan runkosarjan jonkin verran alakanttiin ja Leino ei liiemmin edes pelannut, mutta nyt poffeissa on kaikki muuttunut ja kolmikon peli kulkee. Briere ja Leino muodostavat taitavan kaksikon, joka pyörittää peliä nätisti vastustajan päässä jos tähän vain tilanteet siunaantuvat. Taitoa ja käsiä siis löytyy. Varsinkin Briere on pelannut pirun upeat poffit, joskaan ei Leinostakaan ole valittamista. Briere on kuitenkin monipuolisempana vieläkin tärkeämpi palanen Flyersia.
Kolmantena pyöränä sitten Hartnell taklaa, taistelee, raataa, tekee tilaa taitavammalle kaksikolle ja tunkee ahnaasti maalille. Lisäksi Scott on osunut jonkun kerran maalipuidenkin väliin, joten hyviä poffeja mies on pelannut varsinkin sen Lavin kanssa Bruins-sarjan aikana käydyn keskustelun jälkeen.

Puhtaasti tehokenttä, jonka hyvyys ja hyöty näkyy tehdyistä pinnoista sillä puolustuspäässä eivät ole niin maagisia sillä Briere ei ole mikään sen kummallisempi sentteri omassa päässä. Tietynlainen akilleen kantapääkin Flyersille sillä jos ketju ei tee tehoja vaan päin vastoin ketjua vastaan isketään maaleja niin silloin asiat eivät ole niin hyvin.

JVR - Giroux - Asham

Kaksi nuorukaista ja yksi veteraani ovat muodostaneet läpi kauden hyvän kentän, jonka hyvyys ei vain ole oikein meinannut realisoitua tehojen muodossa. Nyt poffeissa ovat saaneet tärkeitä tehojakin aikaiseksi, mikä on tärkeää. Ketjun ehdoton aivot ja avainmies on Giroux. Jos oli Richards tärkeä mies ykkösessä niin sitä on myös Claude kolmosessa. Ei ole vielä nuoren ikänsä ja lyhyen NHL-uransa ja siten pienempien meriittiensä vuoksi varmasti monillekaan kovinkaan paljon puhuva nimi, mutta mielestäni tässä on Flyersin toiseksi paras ja tärkein hyökkääjä heti Richardsin jälkeen. No okei Carter on varmasti jollekkin sitä, mutta Giroux'n kokonaisvaltaisuus vain mielyttää omaa silmääni. Puhutaan siis äärettömän taitavasta ja loistavasti kenttää näkevästä kaverista (parhaiten Flyersista), joka pystyy heittämään niitä sydämmiä pysäyttäviä syöttöjä jos tarve vaatii. Taitojen lisäksi miehellä on hyvä liike ja ennenkaikkea kyky lukea peliä mikä tekee miehestä nuoresta iästään huolimatta myös hyvän puolustavan pelaajan ja mm. tärkeän AV-pelaajan Richardsin vierelle. Lisäksi puhutaan kovasta taisteliasta ja henkistä kanttia omaavasta kaverista, joka myös kykenee suojaamaan sitä kiekko pienestä koostaan huolimatta (mm. se Bruins-sarjan game 7 ja kolmannen erän lopun vaihto). Tärkeä pelaaja siis kyseessä, joka juonikkuudellaan on paha pideltävä kenelle vain, mutta on kuitenkin vielä nuoresta iästään johtuen hivenen ailahteleva jos nyt verrataan vaikkapa Richardsiin.

JVR on mukava panos vähän kaikkea. On kokoa, liikettä, käsiä, pelinäkemystä, asennetta...etc. Mikään ominaisuus ei ole sinänsä erinomainen, mutta koska kokonaisuus on osiensa summa niin tulevaisuutta ajatelleen tässä on kasvamassa varsin hyvä paketti Flyersille. Nyt tulokas on vielä turhan heiveröinen eikä pysty käyttämään kokoaan parhaalla mahdollisella tavalla hyödykseen, mutta täyttää kuitenkin tonttinsa ja lisäksi Giroux'n kanssa kemiat toimivat. Asham tuo sitten ketjuun sitä fysiisyyttä ja vääntömomenttia ja lisäksi tasapainottaa sitä hyvällä puolustuspelaamisellaan ja iän myötä kehittyneellä pelin lukemisellaan. Kokonaisuutena ei siis mikään nimekäs ja suurta huomiota keräävä kenttä, mutta joka kaikesta huolimatta on pelannut varsin hyvät poffit ja ollut vaarallinen melkipä ottelusta toiseen. Tehoja vain voisivat tehdä hivenen enemmän.

Lappy - Betts - Powe

Kuten Hawksillakin myös Flyersillakin tämä nelonen on melkoinen jyräysosasto, jonka tehtävänä on tuoda sitä energiaa kentälle. Ketju on myös hyvä shutdown kenttä ja varsinkin otteluiden lopuissa pelaavat todella paljon jos Flyersilla on johtoa puolustettavanaan. Hyvin usein myös aloittavat ottelut ja erätkin, joten Lavi luottaa ketjuun. Lappy on todellinen soturi, joka blokkaa kaiken ja vähän enemmänkin eikä väliä millä ruumiinosalla kuten näissäkin poffeissa jo nähtiin. Todellinen soturi ja johtaja. Betts on mielestäni todella aliarvostettu kaveri sillä pelaa vain pirun hyvin omassa puolustavassa roolissaan. Powe on sitten todellinen tykinkuula ja tuulen nopea kaveri. Todella sähäkkä tapaus, joka osaa myös ärsyttää ja hiillostaa.
 

Eager

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Eagles, HPK ja Barça
Kun ei mahtunut yhteen niin laitetaan sitten näin...

Carle - Pronger

Kaikkihan tietävät ja tuntevat Prongerin, joten ei miehestä sen enempää kuin että pirun tärkeä kaveri Flyersille vastustajan tähtiä vastaan ja oman maalinedustan tukkimisessa sekä erikoistilanteissa. Carlesta voisi kuitenkin sanoa sanan tai pari. Matt pelaa ottelusta toiseen pirun kovia minuutteja, mutta virheettömästi ja eleettömästi. Tekee jatkuvasti oikeita asioita ja ihailtavalla rauhallisuudella sekä maltilla sitä hätäilyä ja hosumista ei liikaa nähdä. Ei siis voi olla pitämättäkään. Hyvä kiekollisena ja pärjää myös kaksinkamppailuissa eikä liikekkään ole huonoa.

Timonen - Coburn

Toinen yhtälailla valtavia minuutteja pelaava kaksikko, joka on myös pelannut poffeissa toistaiseksi pirun vahvasti. Timonen nyt tuskin yllättää ketään. Pienestä koostaan huolimatta vahva kaksinkamppailuissa, hyvä pelin luku, loistavat kiekolliset avut, etc. Liike ei ole sinänsä vahvuus (ainakaan omasta mielestäni), mutta pärjää myös jalallakin. Braydon Coburn on ollut kyllä todella positiivinen näky näissä poffeissa. Iso ja erittäin hyvin liikkuva kaveri, joka taitaa myös kiekollisenkin pelin hyvin ja ennenkaikkea uskaltaa pelata mikä on ollut pitkään se kaverin ongelma. Fyysisyyttä voisi olla enemmänkin, mutta siinäkin on tullut poffeissa petrausta. Pelinluku on se suurin ongelma, mutta tämäkin on parantunut ja tätä myös auttaa kokenut veteraani rinnalla. Ajoittain kuitenkin virhealtis ja se haavoittuvaisin kaveri Flyersin paljon pelaavasta to-4 osastosta.

Parent - Krajicek

Pelaavat sen verran mitä tarve on. Silloin kun kaksikko ja varsinkin molemmat pelaavat sen n. 10 niin Flyers on voittanut ottelun aika selvästi tai sitten vastavuoroisesti takkiin on tullut ja rumasti. Muuten Krajicek 5. puolustajana pelaa sitä 5-10 minuuttia ja Parent puolestaan alle 5 minuuttia. Ei siis suuren suurta roolia kummallakaan, mutta täten ovatkin avainasemassa etteivät kerää niitä miinuksia vähäisestä peliajastaan huolimatta. Varsinkin Parent joutuu aina kylmiltään kaukaloon, joten ei ole helppo paikka pelata siellä omien maksimien rajoilla. Krajicekin liike on hyvää, jopa todella hyvää, ei ihan Coburn tasoa, mutta kuitenkin, joten siitä ei ainakaan jää kiinni. Kiekkokin tottelee ihan kivasti, joskin pienillä minuuteilla se itseluottamus ei ole tähän ihan suurimmillaan. Kaksinkamppailupelaaminen ja ylipäätään fyysisyys on se ison tshekin suurin ongelma. Raameja olisi, mutta turhan pehmeää. Parent sen sijaan on sanotaanko näin kauniisti hidas kuin etana, joten Ryanilla tulee varmasti kiire niissä muutamissa vaihdoissa mitä saa pelata. Vääntövoimaa ja kokoa kyllä löytyy eikä mies nyt mikään puukäsikään ole, mutta se liike ja sen riittävyys on ongelma ja varsinkin Hawksin kaltaista hyvin liikkuvaa joukkuetta vastaan.

Leighton

Yllättänyt ainakin allekirjoittaneen täysin sillä miten nopeasti on kyennyt palaamaan hyvään pelivireeseen. Kolme nollapeliä Habsia vastaan hivenen liioittelevat miehen hyvyyttä, mutta yhtä kaikki hyvin on Michael pelannut loukkaantumisensa jälkeen kuten toki ennenkin sitä. Flyersin kohdalla on kuitenkin kyse siitä miten hyvin joukkue kykenee tukemaan miestä eli siivoamaan maalinedusta, pitämään vastustajan poissa paraatipaikoilta, blokkaamaan vetoja, siirtämään maskimiehiä sivuun etc. Leighton ei ole kassari, joka pystyisi suurinpiirtein yksin kannattelemaan joukkuettaan ja vuotavaa puolustustaan, mutta koko joukkueen puolustuspelaamisen onnistuessa on ainakin tähän asti pystynyt nappaamaan ne tarivittavat kiekot eikä niitä helppojakaan ole mennyt.


Poppariosastolla on sitten todellakin Carcillon ja Nödlin kaltaisia hyvin poffeissa pelanneita energisiä kavereita tarjolla, joten sillä sektorilla tilanne on ihan hyvä. Puolustukseen on sitten Bartulis, joka on ihan ok seiska/kuutos pakki, mutta ei enempää. Voisi pelata ne pienet minuutit samalla tavalla kuin Parentkin ja paremman liikkeensä vuoksi olisi oikestaan jopa papempi vaihtoehto Hawkseja vastaan, mutta joo ei enää tässä vaiheessa mitään vaihtoja muuta kuin pakon edessä. Maalille ei sitten oikein ketään olekkaan sillä Backlund on melkoinen turisti NHL kaukaloissa. Emery ja Boucher ovat siis loukkaantuneina.

------------

Tässä nyt joitain hajatelmia Flyersin nipusta. Toivottavasti selvensi. Hyttynen, Kuival, Jay ja kumppanit sitten täydentäkööt ja täsmentäkööt näitä jos tarvetta ilmenee sillä aika nopeasti tämän kirjoitin.
 

reme

Jäsen
Suosikkijoukkue
-Chicago Blackhawks-
Fanit jotka oikeasti seuraavat jääkiekkoa, eivätkä mieti mitä pizzaa ostaisivat erätauolla...

Jep seuraavat juu, viime keväänä kysyin Joe Louis arenalla Chi-Det matsissa vieressä istuvalta paikalliselta punaniskalta, että tiedätkö mistä maasta se toi Filppula oikein on kotoisin? Vastaus tuli: olisko se Tsekki?
 

Wiesellike

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blackhawks & Kärpät
Viimevuonna oli kieltämättä todellakin aktiivisempi yleisö ja sen takia se Madhouse on Madison kyltti sinne tungettiinkin.
Tämä vuosi on sitten mennyt vähän hiljaisemmissa merkeissä mutta en nyt sanoisi ettei yleisö ole aktiivinen.
Osittain hommaan saattaa vaikuttaa se että Chicagossa taitaa tällähetkellä olla "In" olla Blackhawks fani ja lehtereille eksyy kaikenmailman kertakäyttö faneja.
Toivotaan että finaaleihin ei anneta lippuja noille muovifaneille.

Hyvin menneellä kaudellakin on varmasti oma vaikutuksensa. Yleisö odottaa joukkueen voittavan, joten se näkyy äänessäkin. Philadelphiassa on varmasti vaikuttanut yleisön äänekkyyteen joukkueen voittoputki altavastaajana ja uskomaton nousu Bostonia vastaan.

Lisäksi Chicago ei ole saanut vastaan niin sytyttäviä vastustajia. Nashville tuskin monia kiinnosti, Vancouver oli kiekosta jotain tietävien mieleen, mutta tietääköhän moni haukkojen uusista muovifaneista, missä koko Vancouver edes on. San Josekin on kaukana Chicagosta eikä sarjassa paljon tunnetta ollut. Jos Detroit olisi ollut Sharksin sijaan vastassa, niin United Centerin katto olisi noussut maata kiertävälle radalle. Siitä olen varma.

Ja varmasti yleisössä on nyt paljon "faneja", jotka ovat vain tulleet näyttäytymään kaupungin cooleimassa paikassa. Sunnuntaina pelin loppu hetkillä oli kuitenkin mieletön tunnelma ja uskon, että ääntä riittää nyt kun on kannu horistontissa.
 

Hyttynen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia Flyers
Nyt kun saatiin molemmilta puolilta hyvät analyysit pelaajista, niin entäs sitten valmennus? Paperilla ainakin joukkueet ovat todella tasaväkiset, joten varmasti tämä sarja tulee lepäämään siinä kumpi valmentaja pystyy kehittämään oikeanlaisen pelitavan omalle joukkueelleen, sekä vastaamaan oikealla tavalla vastustajan pelaamiseen.

Toisaalta valmennuksen on osattava pitää pelaajat kurissa ja liika jännitys poissa. Mielenkiitoista nähdä miten pinna kestää kun vastakkain ovat näin nuoret joukkueet.

Molempien joukkueiden päävalmentajat ovat saaneet Sormuksen, mutta Quenneville "vain" Coloradon apuvalmentajana. Ja siitäkin on jo aikaa melkein 15 vuotta. Laviolette voitti Stanley Cupin Carolinan kanssa 2006.

Kuten on mainittukin, Lavin Flyers pelaa todella tiivistä viisikkopuolustusta omalla alueella. Oma maalinedusta tukitaan todella tarkasti ja vastustaja pakotetaan ottamaan "low-percent" laukauksia kaukaa. Pelin avauksia tehdään monesti pitkillä syötöillä ilman suurempaa kiirrettä. Yleensä avaajia ovat Pronger tai Timonen, molemmat maailmanluokan syöttäjiä. Ilman näitä kahta Flyers tulee olemaan vaikeuksissa pelinavausten kanssa. Tosin myös Carle on hyvä avaaja.

Hyökätessä Lavi on ohjeistanut Flyersin pelaamaan melko suoraviivaisesti maalille. Viivalaukauksiakin tulee jonkin verran, mutta ennemminkin puolustajat tekevät melko rohkeitakin nousuja hyökätessä. Kuvastaa tätä Flyersin viisikkopelaamista eli joukkueena pelataan puolustuksen lisäksi myös hyökätessä. Harvinaisen vähän mitään puolustuksen hajoamisia tämän vuoksi on tapahtunut, koska hyökkääjät yleensä ovat olleet paikalla pakkien seikkaillessa.

Peluutuksessa puolustajista jo Eager kertoi Top4:n pelaavan lähemmäs puolta tuntia ja Parent-Krajicekin olevan vain jämäminuuteilla. Hyökkäyksessä minuutit vaihtelevat paljon pelivireen mukaan ja Lavi peluuttaa niitä joilla peli sujuu parhaiten. Richardsin ketju yleensä kerää eniten vastuuta, mutta Brieret ja Giroux't ovat yleensä melko tasoissa. Nelosen rouhijat saavat peliaikaa yleensä pelitilanteen mukaan. Jos tarvitaan vielä erityisen varmaa puolustusta, Betts ja kumppanit ovat jäällä. Bettsin ketju pelaa myös yleensä kaikkein tärkeimmät aloitukset.

Ja Lavioletten taidot pelaajiensa herättelyssä on myös mainittu. Bruins-sarjan Game 7:nin ensimmäisen erän puhuttelu on jo aivan legendaarinen herätyshuuto uinuneelle joukkueelle. Lavi tykkää käyttää timeoutteja aika ahkerasti ja niitä on tainnut tulla melkein joka pelissä. Varsinkin kun tilanne on tiukka. Ja sitä timeouttia käytetään myös muulloinkin kuin vain viimeisessä erässä viimeisen 5 minuutin aikana. Positiivisesti, verrattuna kaikkien vanhaan inhokkiin John Stevensiin, Lavi myös uskaltaa riekkua ja riehua ja osoittaa tunnettaan pelaaja-aitiossa, mikä myös vaikuttaa pelaajien tunnetasoon.


edit: faneista puheenollen, saapa nähdä jatkaako Flyers-fanit tuota "Ole Ole Ole" -lauluaan. Habseille pottuillakseenhan tuota huudettiin, mutta ikävä kyllä se on melko tarttuva luritus...
 

SaucerPass

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leafs
Milläköhän kertoimella rahat tulisivat takaisin, jos väittäisi, että Hossa on se pelaaja, joka kääntää finaalit Chicagon eduksi. Itse en ainakaan pysty Hossaa syyttämään yrityksen puutteesta niiden pelien perusteella, mitä olen nähnyt ja joku Hawks-fanikin asiasta jo mainitsi, joten tuskin ihan hakoteillä ollaan. Enemmänkin näkisin, että kiekot eivät ole pomppineet suotuisasti, mikä on sitten johtanut mailan puristamiseen, kun tulosta pitäisi tehdä tuolla palkalla. Pienestähän se on kiinni ja yksi onnistuminen voi kääntää kaiken. Hossakin taatusti pelaa todella suurien paineiden alla jo senkin takia, että epäilen, että yksikään pelaaja ei ole koskaan ollut häviämässä kolmena vuonna putkeen Cupin finaaleja kolmen eri joukkueen kanssa. Tuskin Hossakaan haluaa olla ensimmäinen. Hossalla on sekin etu puolellaan, että vahvana pelaajana hänellä pitäisi olla kaikki mahdollisuudet painia kulmissa jopa Prongerin kanssa.

Hienoa liigan kannalta, että finaalissa nähdään kahden suuren ja perinteikkään urheilukaupungin joukkueet, mikä luultavasti nostaa NBC:n katsojaluvut vähintään samalle tasolle kuin viime vuonna. Bettmanillekin tämä Plan-B kelvannee, vaikka Crosbya tai Ovechkinia ei nähdäkään. Sinänsä allekirjoittaneella ei ole väliä, kumpi pytyn vie, mutta toivottavasti nähdään tiukkoja pelejä, ettei kauden huipennus lässähdä.
 
Nyt kun saatiin molemmilta puolilta hyvät analyysit pelaajista, niin entäs sitten valmennus?

Q:sta mainittakoon sen verran että mies todellakin on täysi Fanaatikko tuon match-up juttunsa kanssa, eli Lavilla tulee olemaan kädet täynnä duunia saada oikeat miehet kentälle oikeaan aikaan.

Yksi piirre on kauden aikana tullut enemmän ja enemmän esille ja se on se kuinka syvälle Chicagon hyökkääjät tulevat auttamaan puolustusta ja blokkaamaan laukauksia. Usein siellä maalin edessä on 5 Hawksia ja 2 Vihua. Tästä huolimatta Antti on onnistunut löytämään kiekot.
Tämä jättää vihun pakeille tilaa mutta jostain syystä harvemmin pakit ovat onnistuneet tuota tilaa käyttämään.

Lisäksi Q:lla on selkeästi muutamia lempi kikkoja ja yksi niistä on Hossan "shuflaaminen" ympäri kenttiä.
Eli kun homma rupeaa menemään metsään niin Hossa pelaa joka kentän kanssa hieman ja rikkoo sen samoilla kentillä menemisen, yleensä tämä tuottaa tulosta, ei välttämättä siis sille kentälle missä Hossa kulloinkin on, vaan jollekkin muulle minkä kanssa Hossa kävi ottamassa vaihdon.

Varmasti omanlaisensa herätys se on kavereille kun yksi laituri vaihtuukin yhtäkkiä ja sitten ollaan taas takaisin tutussa kokoonpanossa.

Toinen erinnäisiä vaihtoja muissa kentissä saava on Eager joka energia puute tilanteessa saattaa käydä jopa ykkösessä asti.

Maddenia käytetään ahkerasti kuten todettu niin aloittamassa.

Q on shakinpelaaja tyylinen valmentaja ja Hawks penkillä energia ja voimavarat eivät tule sieltä suunnalta vaan Captain Serious hoitaa tuommoiset hommat.

Chicago pelaa hyvin vahvasti kiekko kontrolli peliä mutta on myös valmis coast to coast latkään ja usein on tuollaisista taistoista noussut voittajana esiin leveän ratkaisija määränsä ja nopeutensa ansiosta.
 

reme

Jäsen
Suosikkijoukkue
-Chicago Blackhawks-
Q:sta mainittakoon sen verran että mies todellakin on täysi Fanaatikko tuon match-up juttunsa kanssa, eli Lavilla tulee olemaan kädet täynnä duunia saada oikeat miehet kentälle oikeaan aikaan.

Aiemmissa sarjoissa Q on vienyt suvereenisti valmennuksen osuuden vs. vastustajan koutsi. Hawks kääntää nopeudellaan erinomaisesti pelinsä myös hyökkäyksestä puolustuksen suuntaan ja päinvastoin.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Aiemmissa sarjoissa Q on vienyt suvereenisti valmennuksen osuuden vs. vastustajan koutsi. Hawks kääntää nopeudellaan erinomaisesti pelinsä myös hyökkäyksestä puolustuksen suuntaan ja päinvastoin.
Anteeksi ohi aiheen huutelu, mutta Vancouveria vastaan tilanne oli tosin se, että Vigneaultin oli erittäin vaikea edes yrittää peluutuksella voittaa, kun kakkosketjusta 2/3 pelasi silmin nähden loukkaantuneina (Keslerin ja Burrowsin ketju olisi varmasti ollut muuten vahva kahden suunnan ketju), pakeista pelasi pahimmillaan puolet ja selkeää jarruketjua ei ollut kauden lopussa. Hankala on asettaa päällystakkeja ja käyttää tuota peluutusta edukseen, kun terveitä päällystakkimiehiä ei ole.

Q on ahkera peluuttamaan pareja vastaan, mutta seurasin häntä vuosia kahdeksan pelin keskinäisellä kausivauhdilla ihan riittävästi Coloradossa tietääkseni sen, että hän ei ole esimerkiksi Vigneaultiin nähden mikään suvereeni tuossa hommassa, jos materiaalia ei syystä tai toisesta johtuen riitä. Chicagolla on vain valmentajalle siinä mielessä hyvinkin ihanteellinen tilanne, että joukkueelta löytyy paljon syvyyttä ja vaihtoehtoja, joukkue on yhtä syvyyspakkia lukuun ottamatta (nähdäkseni) terve, joukkueella on erinomainen jarruketju sekä huippuluokan pakkipari Keith ja Seabrook, joita voidaan peluuttaa paljon ketä vastaan tahansa.

Niin, kukas sen kissan hännän nostaisi jne., mutta pisti vain silmään, kun tuo onnistuminen ei nyt nähdäkseni pelkästä valmennuksen suvereenista onnistuneesta peluuttamisesta johtunut, vaan mielestäni esimerkiksi Vancouveria vastaan enemmänkin materiaalista, joka salli tuollaisen jarruketju-/selkeä huippuluokan varjostava pakkiparitoiminnan ja joukkueiden hyvinkin erilaisista terveystilanteista.

Ja jotta tämä kirjoitus ei antaisi väärää kuvaa siitä mitä ajan takaa, niin sanotaan nyt tähän loppuun sekin, että Chicago olisi mitä todennäköisemmin voittanut sarjan, vaikka Vancouverin alakerta ei olisi ollut 50%:sti rikki ja vaikka Canucksilla olisi pelannut joukkueen ykköspakki. Q on tuossa hommassa hyvä ja ahkera, mutta ei mikään luonnonlapsi, joka päihittäisi vastustajan kokeneet ja ansioituneet valmentajat suvereenisti.
 

reme

Jäsen
Suosikkijoukkue
-Chicago Blackhawks-
Toki San Jose sarjassakin vaimennettiin vastustajan suuret tähdet aikalailla hyvin ja noissakin molemmissa sarjoissa onnistuttiin siinä hyvin myös vieraskentillä. Rapakon takanakin huomioitiin hyvin Q:n vieneen valmentajataistot siinä missä Antti hoiteli omansa ratkaisevilla hetkillä.

Loukkaantumistilanteet ovatkin sitten asia erikseen, ei niistä huudella ja Chicagonkin ukoilla on taatusti erilaisia pikkuvaivoja, kuten Keithin seitsemän hampaan lädönkin voisin kuvitella suussa tuntuvan. Toki täysin ulkona on vaan Johnsson joka olisi ollut kruunu meidän puolustukseen.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Mielenkiintoinen finaalipari. Fiilikset ovat ehkä hiukan enemmän Flyersin puolella jengin huikean loppukauden vuoksi ja kyllähän Timoselle sormuksen soisi. Chicagon nuoret tähdet tulevat omansa jossain vaiheessa varmasti ottamaan, mutta kovin suuri vääryys ei olisi, vaikka se tulisi jo nyt. Kun nyt saisi tuon maksukanavan näkymään ennen finaaleiden alkua.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Toki San Jose sarjassakin vaimennettiin vastustajan suuret tähdet aikalailla hyvin ja noissakin molemmissa sarjoissa onnistuttiin siinä hyvin myös vieraskentillä. Rapakon takanakin huomioitiin hyvin Q:n vieneen valmentajataistot siinä missä Antti hoiteli omansa ratkaisevilla hetkillä.
Nuo maalivahti- ja valmentajavoitot otetaan usein esiin silloin kun joukkue voittaa (ja vastaavasti esimerkiksi Ed Belfour oli häviävä ja floppaavakin maalivahti Chicagossa monien mielestä niin kauan, kunnes voitti Dallasisssa paljon myöhemmin mestaruuden...). Mutta kuinka suuri ansio Q:n peluutuksella oli lopulta voitoissa ja kuinka suuri merkitys peluutukseen oli nimenomaan Q:n vaihtorumbasta johtuvaa eikä pelaajamateriaalin ansiota, siitä voidaan olla eri mieltä.

Q:n ansioksi voi laittaa Canucks-sarjassa sen, että Bollandin ketju ja Keith-Seabrook pelasi paljon Sedineita vastaan. Mutta ei kai kukaan pysty kieltämään heidän tulevan kokonaan kentälle? Nythän nähtiin sitä samaa kaavaa, mitä Vigneault on käyttänyt usein Keslereiden kanssa, eli jos ketjun peluutus ei suoraan aloituksesta onnistu, kiekko päätyyn ja viisikko vaihtoon, niin saadaan 'oikeat' miehet peliin.

Sedineiden oli kuitenkin pakko pelata ja kun muu hyökkäys ei tuottanut riittävästi tehoja, Sedineita vastaan oli liiankin helppo laittaa päällystakit. Menee jossitteluksi, mutta Q:n "suvereeni peluutus" olisi ollut todennäköisesti huomattavasti vaikeampaa, jos Canucksin kakkonen olisi pelannut sillä tasolla millä ketju on totuttu näkemään ja jos alakerta olisi ollut paremmin terveenä.

Nyt tuo päällystakkimeininki ei ollut mielestäni kuitenkaan mitään varsinaista peluuttamisen riemuvoittoa, vaan se kertoi enemmän joukkueen käytössä olevasta pelaajamateriaalista suhteessa vastustajaan, mahdollisuudesta tuollaiseen pelaajaralliin ja tietysti monenkin valmentajan halusta pelata vahvasti vastakkain. Tuota vastaavaa ei nähty Q:n Colorado-kausien aikana ainakaan meitä vastaan silmiin pistävän onnistuneesti, kun hänen käytössään ollut materiaali oli aika erilaista ja Canucksilla oli tuolloin usein kuskin asema.

reme kirjoitti:
Loukkaantumistilanteet ovatkin sitten asia erikseen, ei niistä huudella ja Chicagonkin ukoilla on taatusti erilaisia pikkuvaivoja, kuten Keithin seitsemän hampaan lädönkin voisin kuvitella suussa tuntuvan. Toki täysin ulkona on vaan Johnsson joka olisi ollut kruunu meidän puolustukseen.
Johnsson on laatupuolustaja, mutta hänen pelaamisensa tai pelaamattomuutensa ei Chicagon laivaa käännä yhtään mihinkään. Hän olisi ollut terveenäkin vain syvyyspakki teillä, mikä kertoo alakerran erinomaisuudesta enemmän kuin Johnssonin taidoista. Hänen tilallaan pelannut Hendry on ollut tietyissä ongelmissa, mutta yhtään maalia en muista hänen virheidensä vuoksi kuitenkaan tulleen omaan päähän (en ole tosin nähnyt Chicagolta puoltatoista Predators- ja kahta Sharks-peliä tänä vuonna).

Ihan mielenkiinnosta omaa tulevaa seuraamista kohtaan kysyn sellaista Chicago-faneilta, että huomaako teidän mielestä jonkun teidän pelaajan pelaavan vammojen rasittamana parhaimmillaan (esimerkiksi Keslerin puolikuntoisuuden huomasi Chicagoakin kannattaneet ihmiset Canucks-sarjassa, kun se oli niin silmiinpistävää), kun minun silmään tuollaisia ei ole näkynyt? Tarkoitan tuolla siis ihan muuta kuin hammasongelmia, kurkku- tai nenäkipua.

Mutta se näistä. Edessä on hienot finaalit, joissa pelaa ehdottomasti kaksi finaalipaikkansa ansainnutta joukkuetta. Kieltämättä joukkueiden marssi näin pitkälle on ollut samalla minulle myös hieman yllättävää. Tai ehkä ennen kauden alkua nämä joukkueet olisivat olleet molemmat hyviä vaihtoehtoja kovassa kilpailussa, mutta siitä huolimatta joukkueiden eteneminen näin pitkälle tuli jotenkin nopeasti ja yllättävästikin.

Joukkueista Flyers on ollut tämän kauden lopun upea tarina. Kevät runkosarjassa meni kaikkea muuta kuin hyvin, kun joukkue hävisi viimeisistä 15 pelistään 10, selvitti tiensä playoffeihinkin todella niukasti, raivasi suurten vaikeuksien kautta itsensä playoffeissa pinnalle (tappiolla Bostonia vastaan jo voitoin 0-3) ja nyt joukkue on finaaleissa. Yleisesti kakkosvahtina NHL:ssä pidetty Leighton'kin on pelannut uransa ensimmäisiä playoff-pelejä kuin playoffien voittava veteraanimaalivahti.

Chicago otti puolestaan vain vuosi sitten ensimmäisen playoff-voittonsa seitsemään vuoteen. Jokainen tiesi Blackhawksin lahjakkuuden ja pystyi odottamaan menestystä tulevien kausien aikana, mutta joukkueella vaikutti olevan ulospäin tiettyjä ongelmia runkosarjan lopussa ja Nashville-sarjassa, eikä tulokasvahti Niemeen kai yleisesti luotettu (paitsi ehkä Chicagossa?). Nyt joukkue on finaaleissa, mikä on kaikesta odotuksesta huolimatta minulle kieltämättä pieni yllätys - ja lähinnä tulokasvahti Niemen vuoksi. Mutta siitä ei jää kahta sanaa, että ehdottomasti Chicago on Flyesin tavoin finaalipaikkansa ansainnut ja Niemi on pelannut hyvin.

Mielenkiinnolla pitää seurata tuon Flyersin puolustuksen pelaamista. Flyers on pelannut playoffinsa käytännössä neljällä pakilla. Pronger, Timonen, Coburn ja Carle ovat pelanneet, Krajicek ja Parent istuneet lähinnä penkillä. Tyylissä on vahvuutensa jos avainpakit pysyvät terveinä, ja Ducks voitti Stanley Cupin pari vuotta sitten myös kapealla alakerran peluuttamisella, mutta mielenkiinnolla pitää seurata sitä, miten pakit kestävät sarjan liikettä.

Chicago on äärimmäisen nopea joukkue. Blackhawks on paljon nopeampi joukkue kuin Flyersin tähän astiset vastustajat playoffeissa. Aikookohan Flyers jatkaa tuon vuoksi alakerran neljän pakin kierrätystä? Ja jos aikoo, miten tuo pakkinelikko tulee kestämään Chicagon vauhdin todennäköisesti yli neljän pelin ajan? Voisi tietysti helposti sanoa, että tässä vaiheessa tuo on vain kestettävä, mutta se ei tule olemaaan silti niin helppoa käytännössä.
 

Taito-Ojanen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Anaheim Ducks, Kärpät
Laitetaan pari veikkausta. Uskon, että sarjasta tulee aika tasainen, mutta että Niemi varastaa pari matsia Blackhawkseille, mikä loppujen lopuksi ratkaisee sarjan. Hän teki niin ainakin Sharkseja vastaan, enkä näe syytä sille, miksei Niemi pystyisi samaan nytkin. Mielestäni Leighton ei ole tehnyt vastaavaa Philadelphialle. En tarkoita, että Leighton olisi pelannut huonosti, mutta en näe hänen yltävän samanlaisiin urotekoihin kuin mitä Niemeltä on jo pariin otteeseen nähty.

Samalla veikkaan, että Hossa pistää aivan kaiken peliin mitään säästämättä ja on finaaleiden hahmoja.

Katsotaan sitten, miten kohdalleen arviot menevät.
 

TML

Jäsen
Finaalit alkaa ja vastakkain joukkueet joiden "pitikin" olla siellä. Nimenomaan ennen kauden alkua piti olla. Flyers alisuoritti runkosarjassa huolella, mutta kaikki on otettu takaisin pleijareissa, vieläpä korkojen kera. Hawks nyt oli ennen kauden alkua lännen suurin suosikki (IMO) ja on hoitanutkin runkosarjan ja pleijarit tyylillä.

Materiaalit siis ovat kyllä ihan SC-finaali -tasoa, siitä ei pääse mihinkään. Ainoa mikä laittaa silmät pyörimään päässä on nuo maalivahdit. Ei siinä mitään, kaikki kunnia Leightonille ja Niemelle, ovat olleet huikeita mutta... Tässä näkyy taas juuri se mistä olen aikaisemminkin puhunut. Maalivahdit elävät ns. kuumista jaksoista ja jos se joskus sattuu osumaan huhti-toukokuun vaihteeseen niin avot. Esimerkkejähän löytyy yllin kyllin vastaavista. Ei siis mitään vittuilua ole tarkotus rakentaa maalivahdeista mutta erikoinen on SC-finaalien maalivahtikaksikko.

Tosin helppohan se on pelata kun edessä on tuollaiset puolustukset. Flyersilla on 4 kaveria jotka pelaavat hurjan paljon ja nauttivat siitä. Tuntuu että lähes kokoajan on jäällä joko Pronger tai Timonen. Carle säestää hyvin ja on varmaotteinen pakki, samaa ei voi ihan sanoa Coburnista. Coburn on TOP4 pakki kyllä, mutta aika hazardilta on kentällä näyttänyt. Liike pelastaa paljon.

Hawksilla on vastaavasti 5 pakkia jotka pelaavat säännöllisesti ja heistäkin 2 parasta jauhavat todella kovia minuutteja. Keith-Seabrook pariskunta on koko liigan pakkipari ja Keith jo itsessään liigan paras. Heitä tukee Campbell, Hjalmarsson ja Sopel, joten paketti on kasassa. Kummankaan puolustus ei mitenkään erityisen fyysinen ole, joskaan ei mikään heikkokaan (fyysisesti). Seabrook on kova kuin yö putkassa, Pronger taas pelottaa jo olemuksellaan.

Hyökkäyksen vertailu on mielestäni aika mielenkiintoista. Toewsin ketju vastaan Richardsin (tai no Carterihan sentterinä pelaa) on melko tasainen tällä hetkellä. Hawksin ketju on suurempi ilo silmälle mutta Flyersilla koko kolmikko tuntee toisensa erittäin hyvin. Carter ja Richards tuntevat jo nuorisomaajoukkueista toisensa. Vastakkain myös kaksi nuorta kapteenia jotka ovat osoittaneet olevansa isoja liidereitä.

Flyersin kakkosketju on ollut pleijareissa murhaava. Paljon parjatut pelaajat ovat nostaneet huikeasti tasoaan ja se on näkynyt tulostaululla. Taiturit Leino ja Briere ovat saaneet rinnalleen Flyersin oman Liisan, Scott Hartnellin. Hawksilla puolestaan löytyy hyvin roolitettu vitja jossa suurin kiinnostus kohdistuu Marian Hossaan. Joko nyt? Minun puolestani kyllä, vaikkei hän ole lähelläkään omia suosikkeja.

Alemmat 3.-4. ketjut menevät mielestäni Hawksille. Kolmosessa löytyy erittäin hyvä paketti joka toimii molempiin suuntiin. Bolland on todella hyvä molemmissa päissä ja laitureista toinen on fyysinen ja puolustava, toinen taitava ja arvaamaton hyökkäyspäässä. Tämä ketju voi ratkoa mestaruuden. Flyersin vastaava ketju on pelannut hyvät pleijarit, mutta ainakin ennakkoon Hawksin vastaava kyykyttää. Asham on kokenut jyrä ja pelasi hyvän game vitosen Habsia vastaan. Giroux on yksi idän nerokkaimmista pelaajista ja Van Riemsrykki on tulevaisuuden nimi joka jo tällä kaudella on noussut hyväksi pelaajaksi. Nuoria sällejä monta vastakkain näissä ketjuissa.

Nelosketju vertailukin menee Hawksille. Madden on edelleen kova sano pimentämishommissa ja häntä tukee täysmulq-Burish (on tosin rauhoittunut sitten viime kevään (johtuen injurystä?)) ja kova pommittaja Eager. Fyysisyyttä ja likaisuutta löytyy, sekä Madden pimentämässä. Flyersilla Laperrierre kestää kokemusvertailun Maddeniin ja hän on fyysinen siinä missä Hawksin nelosen laiturit. Jos Crapcillo pelaa kokoonpanoon Powen tilalle, paranee Flyersin ketju hieman, mutta siltikin Betts ja Powe eivät mitään kovia nimiä neloseen ole, joskin hommansa hoitavat kyllä.

Erikoistilanteista en osaa sanoa juuri mitään kun en tilastoja muista ja täällä niihin tartutaan heti. Valmennuksenkin arviointikin on vähän ympäripyöreetä. Toivottavasti nähdään kuitenkin huikeat finaalit ja ennenkaikkea jännät. Flyersilla on muutama mulkku pelaaja jolle on mestaruutta soisi, joskin olisi ihan kiva saada Flyersin tyylisuunnan edustaja mestariksi. Pronger, Timonen ja Laperrierre ansaitsisivat kannun uurastuksistaan. Richardsille myös, hänellä tosin on aikaa hankkia niitä vaikka kuinka paljon.
Hawksia puoltaa se että kyseessä on viihdyttävä seura ja erittäin perinteikäs sellainen. Big-Buff on jo muutaman vuoden ajan ollut yksi suosikeistani ja Jonathan Toews on näyttänyt jo nyt olevansa liigan parhaimpia johtajia. Hawksilla on nuori nippu ja aikaa voittaa kannuja ja tämä vuosi olkoon se ensimmäinen niistä useista.

Hawks vie 4-1 ja Chicagossa alkaa ennennäkemätön hulina.
 
Hendry on ollut tietyissä ongelmissa, mutta yhtään maalia en muista hänen virheidensä vuoksi kuitenkaan tulleen omaan päähän (en ole tosin nähnyt Chicagolta puoltatoista Predators- ja kahta Sharks-peliä tänä vuonna).
Hendry pelaa keskimäärin 13.1 vaihtoa per peli ja TOI/G on näissä playoffeissa 8:15.
Tuolla vähäisellä vastuulla toivoisi plus miinus tilaston olevan jotakin muuta kun joukkueen huonoin. (-4. Viisi miinusta yksi plussa).
Eli kyllä mies aika paljon tuheroi siellä kentällä ja aiheuttaa vaaratilanteita Hawks päätyyn.

Ihan mielenkiinnosta omaa tulevaa seuraamista kohtaan kysyn sellaista Chicago-faneilta, että huomaako teidän mielestä jonkun teidän pelaajan pelaavan vammojen rasittamana parhaimmillaan

Kaikkihan pelaa pikkuvammaisena varmasti tähän aikaan vuodesta ja Smashville sarja ei varmaan ollut Hawksille se mieleisin vaikka ilman vakavia loukkaantumisia selvittiin sieltä varmasti pikkuvammoja jäi (niinkuin varmasti Flyersillekkin Boston sarjasta).

Hossa ei ole kyllä ollut niin napakka laukomaan kiekkoa mitä aikaisemmin ja miehen 2+9 tukee tätä hieman, ettei olis olkapäässä vikaa ?
Mutta en kyllä voi sanoa että Hossa loukkaantuneena pelaa muuten kaverin peli on niin vahvaa.

Ladd loukkasi itseään Sharksia vastaan viimeisessä pelissä, Q on sanonut että mies palaa pelaamaan sarjaan mutta ei sanonut pelaako vielä ensimmäisessä pelissä. Ensin se oli "its nothing serious" ja "he will play" ja nyt ollaankin sitten näemmä epävarmempia asian suhteen.

Kerrottu ei ole mitä siellä on mutta ilmeisesti käteen/olkapäähän/kyynärpäähän/vastaavaan paikkaan on sattunut.
 

Kaner

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hawks, SaiPa
Eli kyllä mies aika paljon tuheroi siellä kentällä ja aiheuttaa vaaratilanteita Hawks päätyyn.
Tuo on aika paljon sanottu kaverista, joka ei esim. Sharksia vastaan tehnyt yhtään merkittävää virhettä. Hendry haparoi hieman pudotuspelien alkupuolella, mutta viime aikoina mies on täyttänyt oman pienen ruutunsa vähintäänkin hyvin. Tästä yhtenä esimerkkinä voisi käyttää tuota esille ottamaasi plusmiinussaldoa, joka näyttää Hendryn kohdalla nollaa viimeisen kahdeksan pelin ajalta.
 

Eager

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Eagles, HPK ja Barça
Coburn on TOP4 pakki kyllä, mutta aika hazardilta on kentällä näyttänyt. Liike pelastaa paljon.

Kyllähän Coburnilla on ja tulee aina olemaan mukanaan se hazardi puolensa, johtuen juuri hivenen vajaavaisesta pelinluvusta mikä näkyy sitten vääränä sijoittumisena, tilanteista ulos ryntäilynä etc. Näissä poffeissa mies on kuitenkin ollut toistaiseksi todella ja tässä tapauksessa siis tarkoitan että todella varma ja niitä virheitä ei olla nähty kuin vähää alusta. Toivotaan että sama vire jatkuu. Mikä on myös yksi avainelementti siinä että Flyers on näinkin pitkällä. Habs-sarjan game 5 oli tosiaan Braydonilta heikoin peli pitkään aikaan, joten terästymistä tarvitaan. Tosin mies pelasi hivenen yllättäenkin eniten Flyers puolustajista, joten se osittain hivenen selittää tätä. Seuraavaksi nähdäänkin että miten mies kykenee reagoimaan entisestään kasvavaan haasteeseen mitä Hawksin leveä ja hyvin liikkuva hyökkäys tuo tullessaan. Ehdottomasti se Flyers puolustuksen eräänlainen jokerikortti. Eikä siis pelkästään hyvässä mielessä vaikka tähän mennessä sitä on ollutkin.

Jos Crapcillo pelaa kokoonpanoon Powen tilalle, paranee Flyersin ketju hieman, mutta siltikin Betts ja Powe eivät mitään kovia nimiä neloseen ole, joskin hommansa hoitavat kyllä.

Tässä oikeastaan realisoituu varsin hyvin se mitä jo mitä aiemminkin sivusin eli Blair Betts ja Darroll Powe ovat kohtuu aliarvostettu kaksikko. Eiväthän miehet niminä sano hirveästi varmaan kenellekkään, mutta kun kavereiden otteita on nähnyt ottelusta toiseen niin eipä hirveämmin negatiivista sanottavaa ole jäänyt vaan päinvastoin. Itselleni kaverit ovat ainakin kovia nimiä neloseen. Onneksi Lavin silmissä myös sillä otteluiden loppuhetkillä mikäli siis Flyersilla on johtoa puolustettavanaan niin nelonen pelaa melkipä Richardsin kentän kanssa ne minuutit puoliksi ja muut ketjut käyvät vetämässä joitain hajavaihtoja. No nyt kun manaukset on suoritettu niin varmaan seuraavassa matsissa ovat todistamassa paria helppoa maalia ja joku pääsee tätä viestiä lainaamaan, mutta se on silloin se.

Lisäksi sekä Powe ja varsinkin Betts ovat loistavia alivoimapelaajia, joten tärkeistä kavereista puhutaan. Flyersin kannattajien keskuudessa miesten arvo onneksi tiedetään ja tunnustetaan ja hyvä niin.

Nuckilta hyvä huomio Flyersin top-4:n jaksamisesta. Sitä ollaan arvuuteltu niin Bruins kuin Habs sarjaankin lähdettäessä ja toistaiseksi turhaan. Nyt kuitenkin vastassa on ehdottomasti laajin, liikkuvin sekä vaarallisin hyökkäyskalusto mitä näissä poffeissa on vastaan asettunut, joten haaste on entistä kovempi. Coburn varmasti jaksaa erinomaisen liikkeensä ja liukunsa sekä kokoonsa nähden kevyen rakenteensa ansioista vaikka ensi kauteen asti, mutta entä muu kolmikko? Tämä on kyllä asia mitä Lavin pitää vakavasti pohtia. Eli antaako lähinnä Krajicekille enemmän peliaikaa, vai ei? Molemilla vaihtoehdoilla on puolensa tiivistetysti siis siis muiden jaksaminen kontra Krajicekin top-4:ää suurempi virhealttius ja haavoittuvuus varsinkin viime aikojen pienemmän peluutuksen myötä.

Onneksi nyt siunaantuu useampi tärkeä lepopäivä mikä on ehdottomasti hyvä asia. Lisäksi on myös hyvä muistaa että Habsia vastaan ne kolme ensimmäistä kohtaamista olivat varsin selvänumeroisia ja aikaisin ratkenneita matseja (varsinkin ensimmäinen ja kolmas) jolloin Lavi aivan oikein antoi kohtuu reilusti jääaikaa Krajicek-Parent osatolle, jota emävaleet eli tilastotkin tukevat eli kaksikon peliajat ensimmäisessä ja kolmannessa kohtaamisissa olivat Krajicek (16:35 ja 12:45) sekä Parent (14:26 ja 10:32). Toisessakin kohtaamisessa molemmat kellottivat sen lähes 10 minuuttia mikä on sekin huomattavasti enemmän verrattaessa kaksikon tavanomaisiin minuutteihin näissä poffeissa varsinkin Parentin kohdalla. Tämän myötä Habs sarjassa ei kellotettu kuin kahdesti yli 30 minuutin peliaikaa Flyers puolustajille eli Prongerille neljännessä ja Coburnille viidennessä, mikä siis muutoin on ollut lähes maantapa varsinkin Prongerin kohdalla. Tämän myötä Habs-sarja ei ollut niin rankka Flyers puolustukselle kuin mitä Devils ja Bruins sarjat, joka sekin varmasti auttaa verrattuna varsinkin siihen että jos näin ei olisi ollut. Ehdottomasti yksi sarjan avainasioista on Flyersin top-4:n jaksaminen Hawks hyökkäjien kanssa ja varsinkin läpi sarjan.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Kun tuolla ensimmäisellä sivulla oli keskustelua, että löytyykö Philadelphian hyökkäyksestä enemmän leveyttä maalintekoon, niin tilastojen mukaan löytyy. Tässä on laskettuna maalit ketjuttain.

Byfuglien (8) -Toews (7) - Kane (7) = 22
Brouwer (2) -Sharp (7) -Hossa (2) = 11
Ladd (2) -Bolland (5) -Versteeg (4) = 11
Burish (0) -Madden (1) -Eager (0) = 1
muut: Kopecky (3)

vs.

Simon Gagne (7) - Mike Richards (6) - Jeff Carter (4) = 17
Scott Hartnell (3) - Danny Briere (9) - Ville Leino (4) = 16
James van Riemsdyk (2) -Claude Giroux (8) - Arron Asham (3) = 13
Ian Laperriere (0) -Blair Betts (0) -Darroll Powe (0) = 0
muut: Carcillo (2)

Ero varsinkin kakkosketjun kohdalla on merkittävä. Mielenkiintoinen kysymys onkin, että jos Flyersin ykkösestä Carter ja Gagne olisivat olleet terveitä, niin olisiko maaleja syntynyt yhtä paljon kuin Hawksien kollegoilta.
 

Ben Marco

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blackhawks
Ladd loukkasi itseään Sharksia vastaan

Kerrottu ei ole mitä siellä on mutta ilmeisesti käteen/olkapäähän/kyynärpäähän/vastaavaan paikkaan on sattunut.

Hawks-boardia eilen lueskelin ja mielestäni höpöttivät jotain venähtäneestä peukalosta. Tuo tilanne mistä mies koppiin luisteli tukisi jotain tämän tyylistä.

Edit: Omat 2 centiä Hendrystä ovat seuraavat: Tuo kiekon parhaimmillaan Ginger-tyylisesti hyökkäys-sinisen tuntumaan, jopa suhteellisen vaivatta. Mutta kun paine on Hawks-päädyssä joutuu yleensä kasan alimmaiseksi kun peliä ei saadakaan ilman hazardia auki. Myös muutama tyypillinen giwe-away tulee aina paikoittain. Tuo hyvää energiaa ja käsiä/jalkoja löytyy, ratkaisujen täytyy vain olla hivenen nopeampia.
 
Viimeksi muokattu:

anatsu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Thrashers
Hawks-boardia eilen lueskelin ja mielestäni höpöttivät jotain venähtäneestä peukalosta. Tuo tilanne mistä mies koppiin luisteli tukisi jotain tämän tyylistä.

Aika hauskaa, että Laddilla on "vain" venähtänyt peukalo ja ei pelaa, kun Keith taas on menetti 7 hammasta ja pelaa. Mutta tosiasiassa tuo peukalo taitaa olla jääkiekon kannalta huomattavasti pahempi vamma. Itselläni on käynyt samoin ja eihän tuolloin saanut edes otetta mailasta, kun peukalo ei mennyt varren "ympäri". Hampaiden puuttuminen nyt ei kauheasti tekniseen suorittamiseen vaikuta. Henkistä kanttiahan se sitten kysyy aika paljon.

Noista hyökkäyksistä sen verran, että en todellakaan tiennyt Claude Girouxin olevan noin kova playoff-mies. Uran 23 playoffpelissä 22 pistettä. Mielestäni "hatut pois päästä"-suoritus 22-vuotiaalta. Tasanhan nuo maalimäärät taitaa mennä, kun laskee Kopeckyn ja Carcillon vielä mukaan, mutta jotenkin tuntuu, että tuo Blackhawks hyökkäys on vahvempi, vaikka tilastot muuta kertovatkin. Mutta nämähän ovat taas näitä kuuluisia mielipidekysymyksiä. Toiset tykkää tyttärestä, toiset äidistä.
 

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Nuck tiedusteli loukkaantumisista Chicagon osalta. Mitään isompaa vammaa ei ainakaan peliesitysten mukaan pitäisi kenelläkään olla. Campbell tuskin olisi palannut runkosarjassa näin nopeasti kehiin, Burishin otteet eivät ole aivan niin railakkaita kuin mihin on totuttu. Kunnossa hän varmasti on, mutta pitkä loukkaantumisjakso on verottanut kenties parasta virettä. Brouwer on korkeintaan henkiksesti loukkaantunut ja nyt Ladd sai siipeensä. Tiedä sitten koska palaa kehiin. Kaiken kaikkiaan Chicagolla näyttäisi olevan hyvä tilanne tässä suhteessa ja se on myös yksi merkittävä tekijä, että näin pitkälle ovat päässeet.

***

Sinällään ihan mielenkiintoisia nämä ennakkovertailut. Omiin silmiin näiden kahden joukkueen kohdalla ei suuria eroja ole. Molemmilla on syvyyttä sekä hyökkäyksessä että puolustuksessa, maalivahdit ovat olleet erinomaisia ja valmennustiimeistä löytyy rautaisia ammattilaisia. Marginaalit ovat pieniä ja tänäkin keväänä on varsinkin idässä nähty, että ennakkoon vahvemmat joukkueet eivät ole onnistuneet samaan kaikkea potentiaalia konkretisoitumaan jäälle. Sanoisin, että näillä molemmilla joukkueilla on yhtä hyvät mahdollisuudet voittaa mestaruus. Tietenkin toivon sydämeni pohjalta, että Blackhawks vihdoin korjaa potin.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
En tiedä, olenko nyt missannut jotain oleellista, mutta aika usein saa lukea, että helppohan Niemen on pelata Hawksin pakiston takana. Kai kuitenkin nelisenkymmentä kutia muutamaan kertaan torjuttuna kertoo muustakin kuin vain pakiston hyvyydestä. Yhtään sen enempää Niemeä hehkuttamatta. Enkä luule, että em. kaltaiset toteamukset olisi Niemen dissaukseksi aina tarkoitettukaan, kuten TML totesikin edellä, kunhan tässä vain ihmettelen.
 

Wiesellike

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blackhawks & Kärpät
Tuo on aika paljon sanottu kaverista, joka ei esim. Sharksia vastaan tehnyt yhtään merkittävää virhettä. Hendry haparoi hieman pudotuspelien alkupuolella, mutta viime aikoina mies on täyttänyt oman pienen ruutunsa vähintäänkin hyvin. Tästä yhtenä esimerkkinä voisi käyttää tuota esille ottamaasi plusmiinussaldoa, joka näyttää Hendryn kohdalla nollaa viimeisen kahdeksan pelin ajalta.

Tuli niitä virheitä, joista ei vain onneksi rokotettu. Oliko San Jose-sarjan kolmannessa pelissä kun Jordan lähti kuljettamaan ja keskialueella heitti rännikiekon suoraan Jumbon luistimiin. Seurauksena ylivoimahyökkäys omaan päähän, jota Sharks ei onnistunut onneksi hyödyntämään. Finaaleissa mahdollisimman vähän vaihtoja Hendrylle.
 

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
En tiedä, olenko nyt missannut jotain oleellista, mutta aika usein saa lukea, että helppohan Niemen on pelata Hawksin pakiston takana. Kai kuitenkin nelisenkymmentä kutia muutamaan kertaan torjuttuna kertoo muustakin kuin vain pakiston hyvyydestä.

Hyvä pointti! Jos minulta kysytään, niin Niemi oli suurin yksittäinen syy voittoon Sharksia vastaan. Vaikka Byfuglien iskikin tärkeissä paikoissa ratkaisevat häkit, niin ilman Niemen huippuvenymisiä taistelu saattaisi jatkua vielä. Siinä ensimmäisessä pelissä Niemi otti niskalenkin Sharksin tulituksessa ja siitä saatu itseluottamus kantoi koko sarjan loppuun asti.
 

reme

Jäsen
Suosikkijoukkue
-Chicago Blackhawks-
Hyvä pointti! Jos minulta kysytään, niin Niemi oli suurin yksittäinen syy voittoon Sharksia vastaan. Vaikka Byfuglien iskikin tärkeissä paikoissa ratkaisevat häkit, niin ilman Niemen huippuvenymisiä taistelu saattaisi jatkua vielä. Siinä ensimmäisessä pelissä Niemi otti niskalenkin Sharksin tulituksessa ja siitä saatu itseluottamus kantoi koko sarjan loppuun asti.

Kuten myös Vancouver sarjassa. Jostakin syystä Hawks on aloittanut lähes kaikki pleijarimatsinsa heikosti ja Niemen apu on silloin ollut tarpeen.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös