Huikea hiihtopäivä siis takana, ja Suomen miehet tekivät sellaisen jymypaukun, että sellaista en oikein osannut hurjimmissa kuvitelmissanikaan odottaa. Tiesin kyllä Jauhojärven ja Niskasen olevan hyvässä kunnossa viestin perusteella, mutta ajattelin silti, että se riittäisi korkeintaan pronssille. Toisin kävi, ja kisat tuli pelastettua. Jauhojärven olympiaura taisi saada huikean päätöksen, vai lähtisikö Musti vielä yllättämään ja ottamaan toista kultaa 50 kilometrin matkalta?
Varmaa on, että tätä kultaa pidetään joissain piireissä väärin voitettuna. Jos saksalainen ei olisi kaatunut ja horjuuttanut samalla venäläistä, olisivat nämä ehkä lyöneet Jauhojärven kirikamppailussa. Näin voi hyvinkin olla, mutta mitä sitten? Kilpailun aikana sattuu aina tuollaista, ja se ei vie tätä suoritusta yhtään himmeämpään suuntaan.
Iivo Niskanen on äijä! Ei voi muuta sanoa tästä huikeasta pojanklopista. Porilaisten marssin kuuleminen tänään oli mahtava hetki. Harvoin tulee iltapäivästä otettua konjakkia, mutta tänään oli pakko juoda tilkka mummulta saaduista perintölaseista samalla kun katsoin jääkiekkopelin erätauolla boxilta hiihdon ratkaisuhetket...