Kyllähän tuossa 41-50 otteluiden joukossa oli hyviäkin pelejä. Ei välttämättä aina hohdokasta jääkiekkoa, mutta mukana se peli Tapparaa vastaan kun ekan erän jälkeen Liigaplotin maaliodottama oli Tapparalle jotain 0.05 luokkaa. Mutta sitten alkoi tämä nykyinen korpivaellus. Selkeästi parempi jakso tuli siinä kun Hakkaraisenkin mukaan treenejä kevennettiin, mutta siitä ei tietoa että mitä sen jälkeen kävi. Viime kaudella se korona ja otteluruuhka on ikävä tosi asia, mutta vaikea nähdä että tällä kaudella se olisi laman aiheuttanut. Kyllä vikaa on jossain muussakin.
Ja Lukon pelissä se vaade on kova että homma lähtee toimimaan,
@Kyljys sitä joskus avasi erittäin ansiokkaasti ja en viitsi lähteä samanlaista yrittämään, kun veikkaan että omat taidot eivät riitä ja varsinkin kun ei näe pelejä hallilla kuin muutaman kaudessa, niin ei aina näe mitä koko viisikko puuhaa. Mutta silloin kun ajoitukset on kunnossa, vastustajan pelinavaaminen on vaikeaa ja meillä on isokokoisia tai muuten vaan sinnikkäitä hyökkääjiä voittamassa kaksinkamppailuja ja hakemassa riistoja. Tämä myös pakottaisi vastustajan rikkomaan, jolloin ideaalitilanteessa voitaisiin ylivoimalla parantaa lukemia, sekä pakottaa vastustaja samalla avaamaan peliään enemmän, jolloin Lukon oma peli myös helpottuu.
Nykyinen tilanne jos koko joukkue on kipsissä, eikä saada avausmaalia tehtyä, mahdollistaa vastustajan pelaamisen paremmin juuri Lukon pelitapaa vastaan. Ellei tukitoimet ole kunnossa, Lukon kärkikarvaajat ovat herkästi tilanteesta ulkona ja vastustaja pääsee liian helposti ylittämään Lukon siniviivan. Melkein parhaiten tuo aktiivinen pelaaminen näkyy alivoimalla. Se onkin ainoa osa-alue joka on kunnossa. Jos viisikkopeli sakkaa, sekä ylivoima on täysin kuralla, niin eipä joukkueella ole sellaista selkärankaa johon nojata. Eikä tämä johdu mielestäni pelitavan puutteesta, vaan itseluottamuksesta, kaikki on paskaa ja itsestäänselviä päätöksiä joutuu pelaaja ehkä miettimään ja on heti myöhässä.
Ja jos mietintäni tuosta osuu oikeaan, niin ei siihen mitään taikakeinoa tai kikkakolmosta ole jolla tilanteen saa kuntoon. Kaupungissa saattaa ikävä kyllä olla negatiivinen ilmapiiri ja kannatus hallissa ei välttämättä ole samaa kuin alkukaudella, mutta kyllä tuon muutoksen pitää mielestäni lähteä pelaajistosta. Onko se sitten samanlainen kriisipalaveri kuin JVDT piti ennen joulua (vai oliko se jouluna), jossa kerrataan pelitapaa ja joukkue sitten saa itse miettiä että miten jatketaan. Vielä pleijareissakin homma voi kääntyä, ensimmäisessä pelissä suvereeni esitys ja joukkue on seuraavassa pelissä aivan eri tasolla, siihen sitten toinen voitto putkeen ja yhtäkkiä jopa Nyman on 20cm pidempi ja 10kg painavampi. Sitten kahden pelin voittoputkessa kolmas matsi kotona ja koko kaupunki on taas joukkueen takana, 4-0 tai 4-1 ekasta sarjasta jatkoon ja sexyhoki is bäck. Tai sitten sama arkailu jatkuu ja kotihallissa on hiljaista (olisko ollut Toivolan kaudella kun eräässä matsissa oli niin hiljaista että kuuli mitä tuomarit pelaajien kanssa puhuvat ja valmentajan sanat erotti myös hyvin). Sitten edessä pitkä kesäloma.
Iso osa tästä menee Virtasen piikkiin, sellainen keskikokoinen slice sitten itse joukkueen piikkiin ja pieni osuus Kallen piikkiin, yv-moottoria on tarvittu pitkään ja onko kopissa oikeasti niitä johtavia pelaajia? Tarkoitan siis pelaajia kuten Koivisto, Heikkinen, Vahalahti ja miksei myös toinen Meidän Ville, eli Nieminen. Eli pelaaja joka on nähnyt lähes kaiken ja osaa tarvittaessa ottaa joukkueen "henkisen isän" roolin, sellainen jota kaikki kuuntelevat. En tiedä varmaksi, mutta tuntuu että Hagu, Repo, Piipponen tai Mattila eivät tälläisiä ole, enemmän sellaisia hyviä kapteeneja, mutta ehkä jotain puuttuu.