Blues suorastaan omisti kaukalon keskustan kolmessa viimeisessä ottelussa. Jokerit näennäispainosti hyökkäyspäässä, pelaili enimmäkseen kulmissa ja huonoissa sektoreissa, Blues pelasi hyvin Brucklerin edessä ja Bruckler pelasi hyvin Bluesin takana.
Tässä menevät samaan nippuun Shedden, Baxter ja Hanlon (oletuspohjalta):
Pohjoisamerikkalaisilla valmentajilla on suuria vaikeuksia Euroopassa, koska he siirtävät pikkukaukaloiden vauhdikkaan pelin sellaisenaan suoraan lentokentille. Sheddenin HIFK ei pelannut ollenkaan poikittaissuuntaan eikä myöskään rakentanut toisen aallon hyökkäyksiä. Samoin on pelannut Sheddenin Jokerit ja Baxterin HIFK. HIFK:ssa ja viime kauden Jokereissa Shedden kuitenkin rakensi keihäänkärkensä edes maalin eteen. Tällä kaudella hän aloitti 4-ketjupelin eli ristikulmiin hakkaamisen. Jos pakilta nyt sattui tulemaan jonkunlainen avaussyöttö. Mikä vittu siinä on niin vaikeaa näille sälleille käsittää kaukalo kaista-ajattelun pohjalta? Käytössä on myös kaukalon leveys ja jos vastustajalla on hyvä veskari, on elintärkeää saada hänet poikittaisliikkeeseen. Tai sitten pommittaa toisesta aallosta, kun omat hyökkääjät ovat jo valmiiksi ribarista tappelemassa = syvyysajattelu. Jalosen HPK oli parhaimmillaan kuin eurooppalaisen kiekon oppikirjajoukkue, se vei kiekkoa yhtä kaistaa pitkin ja hallitsi myös painotonta puolta / muita kaistoja. On ihan AHL-meininkiä hakata kiekkoa ristikulmiin ja hapuilla sieltä ilman sen kummempaa suunnitelmaa maalin edustalle. Niin pelaavat joukkueet, joilla ei ole riittävästi taitoa muuhun. Mutta on aivan perseestä peluuttaa jotain Jokerien tasoista nippua SM-liigassa niinkuin se olisi Saipa. Eli ei kykeneväinen käyttämään kaukalon leveyttä ja syvyyttä. Leinon ja Santalan jättäminen ilman nopeita avaussyöttöjä ja hyvää porrastusta on lähellä sitä ajattelumallia, missä tilataan Michelangelo maalaamaan taloa. Koska hänhän on hyvä maalari. Maalarit ja taitelijat ovat eri asia.