Oliko Elina Lappalaisen blogi jo täällä? Ja anteeksi, kun en tutki koko ketjua sen takia, mutta jos on niin pyydän anteeksi.
Blogiin pääsee tästä:
elinalappalainen.net
Tässä on jossakin määrin maltillinen näkökulma, josta en kyllä täysin ole vielä itse samaa mieltä, koska tässä mielestäni tehdään melkoisia yksinkertaistuksia. Pääministerin rooli on muuttumassa sikäli mielenkiintoiseksi, ettei perinteisesti juuri pääministeriltä ole odotettu konkretiaa asioihin. Marinille sopiva vertailukohta lienee Juha Sipilä, sillä hän istui koko kautensa (lähes) pääministerinä.
Juha Sipilältä löytyi voimakasta poliittista konkretiaa, jota tässä ihan aiheellisesti myös Marinilta nyt pyydetään. On aivan totta, että Marin on ollut henkilönä passiivinen politiikassa, mutta kyllä hänen hallituksensa on siitä huolimatta tehnyt päätöksiä. En muista, että Marinin edeltäjiltä olisi tällä tavalla blogitasolla vaadittu erittäin konkreettisia, välittömiä ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin. Blogissa annetaan ymmärtää, että politiikka ja päätökset on jätetty Marinin vahtivuorolla tekemättä. Tämä on eittämättä valheellista, koska koko koronan ajan hallitus on tehnyt päätöksiä. Myös Venäjän kriisin aikana hallitus on tehnyt jatkuvasti päätöksiä. Marin on ollut johtamassa erittäin toimintakykyistä hallitusta.
Hallituksiin sinänsä liittyy kroonisesti se, että ne sammuttavat tulipalot aina väärin. Tässäkin blogissa nostetaan yleisellä tasolla lukuisia ongelmakohtia esiin, mutta blogin kirjoittajaa ei ole sen enempää kuin juuri ketään muutakaan kiinnostanut kirjoittaa, millaisia ratkaisuja näihin ongelmiin on tulossa. Marinilta hän vaatii ratkaisuja - hallitus on tehnyt ratkaisuja. Hallituksen ja Marinin toimintakyvyn arvelu vaikuttaa faktuaalisesti todella köyhältä, koska päätöksiä on tullut ja näyttää tulevan hallituskauden loppuun asti.
Palataan siitä huolimatta Sipilään. Sipilä keskittyi koko hallintokautensa lähes pelkästään politiikkaan ja hän johtikin politiikkaa hyvin määrätietoisesti, yritysjohtajan strategisella tasolla, lähes. Sipilä sai myös muutoksia aikaan, mutta tuntuu monelta unohtuneen, että viime hallitus ei pystynyt sen enempää nuijimaan minkäänlaista päätöstä hoitajapulaan eikä se päässyt minkäänlaiseen sopuun sotesta. Sotesta viime hallituskaudella tuli himmeli, joka purkautui siihen, kun keskusta halusi maakuntamallinsa ja kokoomus valinnanvapauden. Valinnanvapaus olisi tarkoittanut terveydenhuollon erkanemista eli rahapussin paino tarkoittaisi parempaa hoitoa. Kokoomus kyllä yritti tuoda kaikki hyvät hommat mukaan, mutta tosiasia on se, että viime hallitus ei saanut hoitajaongelmaan yhtään tämän suurempaa ratkaisua.
Sipilän hallituksen kova politiikka oli rakastettavaa varmasti jonkun mielestä, koska velan sijan rahat vietiin niiltä, jotka eivät voi äänestää jaloillaan. Sipilän hallituksen taustana oli ajatus yhteiskuntasopimuksesta, josta kaikilta ryhmiltä viedään tasapuolisesti: työssäkäyviltä, opiskelijoilta, eläkeläisiltä...koko yhteiskunta piti saada säästöliekille. Ja näin Sipilä myös hallituksensa johdolla teki. Yhteiskuntasopimukset eivät yksinkertaisesti toimi, koska korkea keskiluokka ja rikkaat äänestävät jaloillaan, koska he voivat. Ne, ketkä eivät voi äänestää jaloillaan, kestävät seuraukset.
Kansa antoi Sipilän hallituksella tuomionsa - se äänesti Sipilän vaaleissa näytöstyylisesti ulos. Kansa olisi myös passittanut keskustan oppositioon, mutta jonkinlainen kultainen yhteinen sävel löytyi. Keskusta toki on tässäkin hallituksessa riutunut, koska se on aika yksin ajatuksineen. Marinin hallituksen päätöksiä voi siis täysin samoin perustein kritisoida kuin aikaisemminkin - mikään ei sitä estä. Sen sijaan jostain syystä tekniikaksi on valittu se, että Marinin pitäisi yksin saada konkretiaa aikaiseksi - miksi Marinin konkretiaksi ei kelpaa se sama konkretia, jota syntyi Juha Sipilän hallitukselta? Ehkäpä päätökset ovat olleet monen mielestä pakollisen tarpeellisia ja jonkinlaista arvostusta on siihen, että työ on edes aloitettu. Sote etenee.
Pitkän kierroksen kautta sanon edelleen, että Marinin poliittista toimintaa sekä valittuja keinoja pystyisi kritisoimaan ihan täysin samoin pelisäännöin kuin aikaisempien hallituksien toimia. Näitä keinoja saa ja tulee kritisoida - se on ihan ok. Minulle näyttää enemmänkin siltä, että Sanna Marinin politiikkaa ei saada kiinni eli äänestäjien kiinnostusta ei pystytä herättämään poliittisilla irtiotoilla - ei päästä kunnolla kiinni sieltä. Tämän seurauksena kritisoinnin fokus on enemmän Marinin henkilössä kuin hänen edustamansa hallituksen politiikassa.
Blogiin pääsee tästä:
Pääministeri | Elina Lappalainen
En ole tähän asti kommentoinut pääministerin kuvia, ulkomaanmatkoja, bileitä, kännejä tai festareita, koska olen pitkälti samaa mieltä ettei niillä periaatteessa pitäisi olla merkitystä. Eikä niillä olisikaan, mikäli ne olisivat yksityisiä ja pääministerillä olisi myös harkintaa siinä keneen...
elinalappalainen.net
Tässä on jossakin määrin maltillinen näkökulma, josta en kyllä täysin ole vielä itse samaa mieltä, koska tässä mielestäni tehdään melkoisia yksinkertaistuksia. Pääministerin rooli on muuttumassa sikäli mielenkiintoiseksi, ettei perinteisesti juuri pääministeriltä ole odotettu konkretiaa asioihin. Marinille sopiva vertailukohta lienee Juha Sipilä, sillä hän istui koko kautensa (lähes) pääministerinä.
Juha Sipilältä löytyi voimakasta poliittista konkretiaa, jota tässä ihan aiheellisesti myös Marinilta nyt pyydetään. On aivan totta, että Marin on ollut henkilönä passiivinen politiikassa, mutta kyllä hänen hallituksensa on siitä huolimatta tehnyt päätöksiä. En muista, että Marinin edeltäjiltä olisi tällä tavalla blogitasolla vaadittu erittäin konkreettisia, välittömiä ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin. Blogissa annetaan ymmärtää, että politiikka ja päätökset on jätetty Marinin vahtivuorolla tekemättä. Tämä on eittämättä valheellista, koska koko koronan ajan hallitus on tehnyt päätöksiä. Myös Venäjän kriisin aikana hallitus on tehnyt jatkuvasti päätöksiä. Marin on ollut johtamassa erittäin toimintakykyistä hallitusta.
Hallituksiin sinänsä liittyy kroonisesti se, että ne sammuttavat tulipalot aina väärin. Tässäkin blogissa nostetaan yleisellä tasolla lukuisia ongelmakohtia esiin, mutta blogin kirjoittajaa ei ole sen enempää kuin juuri ketään muutakaan kiinnostanut kirjoittaa, millaisia ratkaisuja näihin ongelmiin on tulossa. Marinilta hän vaatii ratkaisuja - hallitus on tehnyt ratkaisuja. Hallituksen ja Marinin toimintakyvyn arvelu vaikuttaa faktuaalisesti todella köyhältä, koska päätöksiä on tullut ja näyttää tulevan hallituskauden loppuun asti.
Palataan siitä huolimatta Sipilään. Sipilä keskittyi koko hallintokautensa lähes pelkästään politiikkaan ja hän johtikin politiikkaa hyvin määrätietoisesti, yritysjohtajan strategisella tasolla, lähes. Sipilä sai myös muutoksia aikaan, mutta tuntuu monelta unohtuneen, että viime hallitus ei pystynyt sen enempää nuijimaan minkäänlaista päätöstä hoitajapulaan eikä se päässyt minkäänlaiseen sopuun sotesta. Sotesta viime hallituskaudella tuli himmeli, joka purkautui siihen, kun keskusta halusi maakuntamallinsa ja kokoomus valinnanvapauden. Valinnanvapaus olisi tarkoittanut terveydenhuollon erkanemista eli rahapussin paino tarkoittaisi parempaa hoitoa. Kokoomus kyllä yritti tuoda kaikki hyvät hommat mukaan, mutta tosiasia on se, että viime hallitus ei saanut hoitajaongelmaan yhtään tämän suurempaa ratkaisua.
Sipilän hallituksen kova politiikka oli rakastettavaa varmasti jonkun mielestä, koska velan sijan rahat vietiin niiltä, jotka eivät voi äänestää jaloillaan. Sipilän hallituksen taustana oli ajatus yhteiskuntasopimuksesta, josta kaikilta ryhmiltä viedään tasapuolisesti: työssäkäyviltä, opiskelijoilta, eläkeläisiltä...koko yhteiskunta piti saada säästöliekille. Ja näin Sipilä myös hallituksensa johdolla teki. Yhteiskuntasopimukset eivät yksinkertaisesti toimi, koska korkea keskiluokka ja rikkaat äänestävät jaloillaan, koska he voivat. Ne, ketkä eivät voi äänestää jaloillaan, kestävät seuraukset.
Kansa antoi Sipilän hallituksella tuomionsa - se äänesti Sipilän vaaleissa näytöstyylisesti ulos. Kansa olisi myös passittanut keskustan oppositioon, mutta jonkinlainen kultainen yhteinen sävel löytyi. Keskusta toki on tässäkin hallituksessa riutunut, koska se on aika yksin ajatuksineen. Marinin hallituksen päätöksiä voi siis täysin samoin perustein kritisoida kuin aikaisemminkin - mikään ei sitä estä. Sen sijaan jostain syystä tekniikaksi on valittu se, että Marinin pitäisi yksin saada konkretiaa aikaiseksi - miksi Marinin konkretiaksi ei kelpaa se sama konkretia, jota syntyi Juha Sipilän hallitukselta? Ehkäpä päätökset ovat olleet monen mielestä pakollisen tarpeellisia ja jonkinlaista arvostusta on siihen, että työ on edes aloitettu. Sote etenee.
Pitkän kierroksen kautta sanon edelleen, että Marinin poliittista toimintaa sekä valittuja keinoja pystyisi kritisoimaan ihan täysin samoin pelisäännöin kuin aikaisempien hallituksien toimia. Näitä keinoja saa ja tulee kritisoida - se on ihan ok. Minulle näyttää enemmänkin siltä, että Sanna Marinin politiikkaa ei saada kiinni eli äänestäjien kiinnostusta ei pystytä herättämään poliittisilla irtiotoilla - ei päästä kunnolla kiinni sieltä. Tämän seurauksena kritisoinnin fokus on enemmän Marinin henkilössä kuin hänen edustamansa hallituksen politiikassa.
