Kuten todettua, itse olen espoolainen. Olen käynyt silloin tällöin katsomassa sekä Bluesin lätkä että Hongan futismatseja, ja kyllä ainakin musta sitä espoolaisuutta on enemmän noissa Hongan matseissa..Tämä ei ollut provo ja myönnän hyvin, että tämä saattaa olla subjektiivinen ajatusmalli. Lätkäjoukkehan minulla jo on, mutta futisjenginä Honka saa minut ainakin hieman syttymään!
En sanoisi, että Honkakaan on mitenkään hirveän yhteisespoolainen. Se on ennen kaikkea Tapiolan joukkue. Muilla alueilla merkittäviä ovat EPS, Espa ja Pohjois-Espoon/Leppävaaran FC Espoo. Toki Honka on näistä isoin ja pelaa liigaa, mutta kuten Bluesin kohdalla, ei voida todellakaan puhua mistään yhteisestä espoolaisesta asiasta.
Siinä mielessä esim nimim. scholl on puhunut jo pitkään asiaa, että ehkä identiteetin rakentaminen ennen kaikkea espoolaisuuden kautta on vähän ongelmallista. Mitään oma kylä, omat pojat touhua on näin laajassa, hajanaisesti asutetussa ja muualtamuutolla kasvavalla kaupungissa vaikea organisoida. Varsinkin kun kaupungin
laji-ihmiset ovat identifioituneet vanhempiin, pienempiin seuroihin (itsehän olin aikanaan nimenomaan jäähonkalainen). Nyt vasta pari vuotta sitten Matinkylässä, Laaksolahdessa, Leppävaarassa ja Espoonladessa pelaa 8-12 -vuotiaita bluesilaisia. Ja meillä on ollut kilpailukykyinen liigajoukkue ehkä kymmenen vuotta.
Entäs sitten jos se on perinteisempien joukkueiden kannattajien mielestä noloa tai häpeällistä. Niin se vain nyt on, että sillä on vaikutusta. Meitä joille Espoo Blues merkitsee paljon on todella vähän. Väittäisin jopa, että vähemmän kuin espoolaisen kiekkoilun parissa olevia, joille jokin muu liigajoukkue on tärkeämpi.
Toki osa lajia lähellä olevista, ja valtaosa nykyisistä junnuista, "kannustaa" Bluesia, ja usein heille on tärkeää espoolaisuus sekä nuorten mahdollisuus kulkea tie aina liigaan asti. Mutta suurta yleisöä ei tämä kiinnosta. Ei massoja kiinnosta missä joku tomisallinen tai rooperanta on pelannut ulkolätkää; suurin osa näistä massoihin kuuluvista ei edes tiedä missä on Kivenlahti, mikä oli kupla, kuka Jan Långbacka on tai mitä Matinkylän Mahti merkitsee. Eikä tarvitsekaan, ei Baronalla pelaavan joukkueen espoolaisuudella ole heille mitään merkitystä. Ne 1000-1500 rivikatsojaa, 10-15 täyttä aitiota sekä klubiseuruetta ja noin 50 000 euroa (liput+muut) per runkosarjapeli ovat kiinnostuneita kilpalukykyisestä joukkueesta, ammattitaitoisesta organisaatiosta, laadukkaista palveluista sekä miellyttävistä olosuhteista.
Ehkä sitten joskus näiden "ylimääräisten" lisäksi hallilla on nykyisen 2500 fanin sijasta samanmoinen lisää.
Salonojan ongelma on se, että hän oletti, että näitä tosifaneja on enemmän. Tarpeeksi täyttämään halli ja tuottamaan rahaa. Nyt hän syyttää yleisöä ja espoolaista kiekkokokulttuuria siitä ettei onnistunut, ja moni muu täällä pyörittelee päätään "kuinka tämä on käsittämätöntä noin isolle kaupungille" ja kuinka "meillä täällä
perinteikkäässäpikkukaupungissaollaankunnonfaneja ja homma toimii, teille ei kelpaa mikään...hopeaakin saitte". Kelatkaa nyt; Espoossa on ollut yhtenäinen ja kilpailukykyinen, yhden seuran ympärillä pyörivä, kiekkokulttuuri ehkä kymmenen vuotta. Ei perinteet, kulttuuri, tapa käydä vuosi toisensa jälkeen peleissä koko joukolla, no matter what, hetkessä synny.
Se, että seura, halli tai varmaankin molemmat ovat tappiollisia ei ole selitettävissä espoolaisuudella tai sen puuttumisella, espoolaisten nirsoilulla tai HIFK:n ulkomainoksilla. Se on selitettävissä epäjohdonmukaisella, kokemattomalla ja ammattitaidottomalla johtamisella.
Jääkiekkoseuran pyörittäminen on helvetin hankalaa touhua. Ja Espoon kaltaisessa kaupungissa se on helvetin paljon vaikeampaa, jos ei tiedosta kaupungin erityisluonnetta.
Se ei riitä, että joukkuessa on yhtenä vuotena liigan top3 tähtipelaaja tai toisena vasta finaaleissa taipuva taisteleva soturilauma. Tarvitaan organisaatio johon luottaa, organisaatio joka "takaa" määrätietoisella ja jatkuvuuteen perustuvalla toiminnallaan, että tässä ollaan ja ollaan muuten vielä sadan vuoden päästäkin kun naapurin seura juhlii kaksisataavuotisiaan. Tarvitaan organisaatio joka luottaa omaan toimintaansa ja joka tarjoaa hyvän tuotteen, jossa on tarttumapintaa. Tuotteen joka ei päästä otteestaan...