Nostanpa avaamaani ketjua taas ylöspäin, aivan uusiin sfääreihin.
Nivusvaivat, joista aiemmin täällä kirjoitin, menivät onneksi melko nopeasti ohitse, ja toivottavasti eivät milloinkaan tule takaisin. Maalivahdin hommia on nyt tehty sitten melkein vuosi, ja aika mukavaa puuhaa se vieläkin on. Tosin välillä tuntuu, että minua viedään siellä kuin pärekelkkaa, toisina päivinä vain ei mitään jää kiinni. On oikeasti aika paljon pääkopasta kiinni tämä harrastuksen muoto.
Satunnaisia kertoja olen käynyt tuuraamassa kavereiden joukkueissa ihan peleissäkin. Spiral-sarjassa jollain alemmalla tasolla pelaa kavereita, joiden kanssa käydään keskiviikkoisin samalla vuorolla. Neljä peliä olen heillä pelannut, voittoprosentti on tasan 50 (hmm.. onko parempi kuin Tamilla?). Yhdessä pelissä muuten minulle tehtiin veivimaali, sekin erikoisuus koettuna.
Toinen, missä olen käynyt vierailevana maalivahtina, on yhden kolmosdivariin nousseen joukkueen treenit. Heidän sunnuntaihöntsyissä on kuulemma harvoin kumpikaan vakimaalivahdeista, siellä on ollut hyvä tilaisuus käydä kehittämässä itseään. Yksi asia, mikä piti oppia samantien tarkemmin, oli sijoittuminen. Vaikka heidän treeneissään meno on suht. leppoista, niin ellen sijoittumista olisi saanut paremmaksi, niin kyyti olisi ollut kylmää. Ei se kuitenkaan mitään veskarin ihannehommaa ole kaivella kahta palloa kolmesta verkon perältä. Perinteisessä höntsyssä siinä saa vielä jotain anteeksi.
Puolustuksen ja maalivahdin yhteistyö nousee kyllä uusiin merkityksiin, olen nimittäin huomannut, miten tärkeä osa ne pakit ovat peliä. Välillä tulee sellaisia päiviä, että pystyy jotain pakkien kömmähdyksiäkin paikkaamaan, mutta minä en itseäni näe sillä tasolla, että sitä voi jatkua kovin pitkään.
Samoin täällä olen aiemmin puhunut, että menen helposti maihin. Siitä tavasta olen asteittain oppinut pääsemään eroon, ja senkin koen aika isoksi asiaksi. Avaussyötöt ovat vielä aika selkeä heikkous, on turvallisempaa, että pakit tulevat alhaalta hakemaan kuin että lähden kovin pitkää avausta yrittämään.
Salibandy on kaiken kaikkiaan hieno laji, ja maalivahdin hommassa jokin aina vaan kiehtoo, vaikka välillä tulee niitä päiviä, että mikään ei jää kiinni.