Johannekselta muuten loistavasti analysoitu Suomen menestys World Cupissa.
Taisin tästä jopa avata ketjun viime viikolla joten ei toisteta.
Summasen lyhyen, mutta menestyksekkään, uran jälkeen kaikki Suomen kotipsykologit, duunipaikan järjestämän kahden project management -kurssin kokemuksella, ovat kertoneet, käyttäen sanoja ja lauseita joita moni kiekkofani (tai edes kirjoittaja) ei 100%:sti ymmärrä, mm seuraavaa:
1. Summasen tyyli ei sovi normaaliin työympäristöön,
2. pelaajien henkinen kasvu ja kehitys pysähtyy,
3. "pelaajat ovat aikuisia miehiä" ja heille pitäsi pystyä kertomaan asiat rauhallisesti, huutamatta ja henkilökohtaisuuksiin menemättä,
Täyttä tuubaa.
1. Ensinnäkin maajoukkuetta ei voi verrata normaaliin työpaikkaan.
MM-kisat tai mikä tahansa arvoturnaus on pisimmilläänkin reilun kuukauden mittainen projekti jossa panokset ovat suhteellisen korkeita ja jossa ulkopuolisten asettamat tavoitteet ovat aina kovat ja joskus jopa täysin epärealistiset.
Ns. "work hard, play hard" -ympäristö, joissa panokset (rahalliset tms) ovat korket ja jossa vaaditun tuloksen saavuttaminen voi tuoda ryhmän eri jäsenille suuren palkkion (rahaa, mainetta jne), johtamiskeinot ovat pakostakin täysin erillaiset kuin normaalissa työpaikassa.
Ryhmän johtajalla (valmentajalla) ei aina ole varaa/aikaa miettiä yksilön etuja ja muita normaalista työelämästä tuttuja lässynlässyn kuvioita.
Kiekkoturnausta voisi melkein verrata taistelukenttään jossa johtajan on pakko laittaa kokonaiskuva yksilön edun edelle ja joskus on joukkueen edun takia myös pakko uhrata yksilöitä.
Projekteihin osallistuvat ovat normaalisti kaikki kovaksikeitettyjä ammattilaisia jotka tietävät että projektin eri vaiheissa saattaa ryhmän etu mennä henkilän oman edun edelle, paskamainen tilanne yksilön kannalta mutta tarkoitus pyhittää keinot.
2. Maajoukkueen valmentaja ei voi projektin aikana miettiä mahdollista pelaajan henkistä kasvua ja kehitystä, kaikki tuo tehdään jo seuratasolla jonne Summasen tyyli ei ehkä sopisikaan, mutta toisaalta Summasen keinolla-millä-hyvänsä-voittoon -tyyli, Westerlundin taktisilla taidoilla lisättynä, sopii kyllä kuin nyrkki silmään arvoturnausprojekteihin.
3. Arvostan monet suomalaiset pelaajat todella korkealla, olen todellinen HC kiekkofani ja jopa pelaankin vaikka ihan old farts harrastelijatasolla mutta siitä huolimatta (tai ehkä juuri siksi) pidän ammattipelaajia keskimääräistä kovapäisempinä jopa hölmömpinä kuin tavalliset 9-5 matti meikäläiset.
Juuri tuon em. takia, vaikka kyseessä onkin ammattilaiset, niin motivoiminen pelkästään selittämällä asiat rauhallisesti ja ystävällisesti saattaa joskus olla hieman vaikeaa ja kohdassa 1 kerrotun takia joskus onkin pakko käyttää hieman kovempiakin otteita.
Ja kiekkofanina, projektin ulkopuolisena, minulle on ihan sama vaikka valmentaja uhkasi vaimon/tyttöystävän/lapsen jne kidnaapaamisella jotta tulosta syntyy.
Kanadalaisilla on mielestäni aivan oikea asenne kiekkoon ja olen aikamoisen varma että NHL:ssä pelaavat ovat tottuneet kovempaan käsittelyyn valmentajan taholta kuin mitä esimerkiksi Suomen maajoukkueen valmentajalta. On vaan jotenkin vaikeampi niellä fidduilua toiselta suomalaiselta ja vielä
entiseltä pelikaverilta kuin ulkomaalaiselta.
Lehdistölle on myös vaikeampaa niellä jos joku nostaa hieman päätään siitä tasapäisten joukosta ja tekee jotain hieman eritavalla kuin muut, ja jos ko. henkilä ei noudatakkaan lehdistön sääntöjä olemalla kaveri kaikkien toimittajien kanssa niin totta munassa ko. henkilö on lynkattava keinolla millä hyvänsä.