Riku Blackmoren aktivoituminen Purplen tai Rainbowin kanssa on osastoa "uskon vasta kun itse näen" tai tässä tapauksessa edes täysin virallinen tiedotekin kelpaa todisteeksi. Noita huhuja lienee vellonut medioissa niin kauan, kun Blackmore on luuttua soittanut saarivaltion ylängöillä, mutta lienee edistystä tapahtunut johonkin suuntaan, jos kitarasankarimme on itse avannut pelin.
Näkisin jopa Blackmoren ennemmin Rainbowin kanssa kiertelemässä niin, että Turner on mikin varressa Rainbow:ssa kuin Purplen riveissä, koska edelleen tuntuisi varsin etäiseltä se ajatus, että Gillan ja Blackmore olisivat kaikista puheista huolimatta samalla lavalla. Lisäksi fakta on myös se, että Steve Morse on ollut jo niin kauan tärkeä osa Deep Purplea, että miten mies sen ottaisi, kun Blackmore yhtäkkiä kaivetaan takaportin kautta kaikkien vuosien jälkeen. Kaikesta huolimatta Blackmorehan on the one and only kitaran varteen mitä tulee etenkin vanhoihin Purplen biiseihin. Sitä klassista soundia ja taidokasta soundia niihin biiseihin ei saa kuin maestro itse aikaan, Smoke On The Waterkin on Blackmoren käsittelyssä lähes eri biisi kuin muiden kitaristien "hevimmät" versiot.
Rainbowin puolelta Dion aika on ehdottomasti parasta mitä sateenkaari on pystynyt tarjoamaan. Se aika ei kuitenkaan takaisin enää tule, mutta en vieroksu lainkaan Turnerin tai Bonnetin aikaa Rainbow:ssa. Se on vain erilaista rockia ja piste ja sellaisena se myös pitää ottaa kaikkena kaupallisuutenaan.
Kannattaa muuten lukaista Ritchie Blackmoresta kertova elämänkerta nimeltään musta ritari. Puuduttavan alun jälkeen kirja kertoo oivasti vaitonaisen kitaravirtuoosin ajatusmaailmaa.