Jaaha, kaatunutta maitoa runsaasti liikkeellä, tämä lienee ainoa viesti, jolla edes tunnustan eilisen "pelin" olemassaolon historiassa. Tästä eteenpäin kaikki kielletään, kovalevy formatoidaan tältä osin, trauma torjutaan, mikä kaikessa muussa paitsi penkkiurheilussa ei tietenkään ole hyväksi, tiedoksi sinne perheen pienimmille, joista huomattava osa kaikesta (lue tasosta) päätellen taitaa tännekin kirjoitella. Kaikki on jo sitä paitsi sanottu. Vain Suomi. Vain Ruotsi. Vain jääkiekko. Vain maajoukkue-pelit. - Tokihan ne oman kylän joukkueen seikkailut monille kirpaisee yhtä paljon tai enemmän, mutta kylä on kylä ja maa on maa. Jokerit-Hifk tapahtuu eri tasolla kuin Suomi-Ruotsi.
Voisihan tosiaan kuvitella, että jotain olisi pelinjohdollisestikin tehtävissä, kun oman joukkueen peli silmissä romahtaa (toisen kerran vuoden sisällä). Riskien haku on joskus toiminut hyvin, joskus huonosti - eilen Hurme ei onnistunut, toissapäivänä suuri kuoro kirjoittajia vaati miestä kentälle. Fanius on siinä mielessä epäsuhtaista, että noin keskimäärin peliin laitetaan suhteettoman vähän panoksia: niillä, jotka ovat arvostelijoiden silmissä täsmälleen yhtä hyviä tai huonoja kuin eilinen pelisuoritus, on pelissä elinkeino, ura ja monesti jopa terveyskin. Niillä taas jotka heitä arvostelevat äärimäisellä varmuudella ja kovuudella, niin, tosiaan, mitäs heillä onkaan pelissä? Kai voi kysyä? Takapenkiltä tietää kaiken, eikä ole vastuuta mistään. Voi aina olla oikeassa. Toki voi sanoa, että kysymyksessä on viihdeteollisuus ja nämä pelaajat saavat yleisön viihdyttämisestä suurta palkkaa. Mutta alunperin kyse on ollut urheilusta, poikkeuksellisesta taidosta ja jopa tietynlaisesta sankaruudesta ja tietynlaisesta lojaliteetista, kunnioituksesta. On totta, että kapitalismissa kunnioituksella ei ole mitään sijaa, kysymys on vain rahasta, ja kaikkihan me maksamme lippumme, ostamme tuoppimme ja katsomme mainokset - eli kustannamme näiden viihdetaitelijoiden palkan ja siten omistamme heidät ja totaalisen arvosteluoikeuden. Ja onhan pelissä sentään suuria tai ainakin voimakkaita tunteita, mukana elämistä ja nautintoa ja tuskaa: kysymyshän on laatuviihteestä.
Mutta joo, kävi niin kuin kävi. Vain Suomi. Vain Ruotsi. Meidän jälkeemme muistinmenetys.