Projekti: Kissa

[Shardik]

Vähän iloisempi tarina kadonneesta kissasta: Siskon kissaparin ensimmäinen pentue on nyt luovutusiässä ja eka pentu luovutettiin tässä pari päivää sitten. Tätä edellisenä päivänä oli sisko ollut aika paniikissa kun oli jossain vaiheessa laskenut pennut ja jäänyt yhden vajaaksi. Yksi ikkunoista oli auki ja sisko oli laskenut 1+1. Lopputulos ei ollut kovin miellyttävä kun hän asuu neljännessä kerroksessa. Oli kierrellyt sitten ikkunan alustoja ja yrittänyt kysellä naapureilta, muttei ollut kadonnutta kisua näkynyt. Lopulta oli sitten hoksinut netistä/facebookista jonkun "löytyneitä eläimiä" -listan ja siellä oli mainittu kuvaukseen sopiva kissanpentu löydettynä korttelin päässä siskon asunnolta. Oli kiikutettu eläinlääkäriin ja ainoa vamma oli joku kitalaen painauma tai vastaava, ilmeisesti aika yleinen tippumistapauksissa, muttei mitään vakavaa. Seuraavana päivänä pentu luovutettiin uudelle omistajalle.

 

[Jari66]

Ensinnäkin pidän kissoista.

Mutta elämäni suurin virhe oli antaa lupa hankkia talouteen ns. sisäkissa. Ei toimi. Ja tunne on molemminpuolinen.

Sellaista pientä neuvottelukontaktia olen yrittänyt hallituksen toiseen jäseneen saada josko etsittäisiin mourukollille parempaa kotia esimerkiksi maalaistalosta.

 

[Rixa]

Ensinnäkin pidän kissoista.

Mutta elämäni suurin virhe oli antaa lupa hankkia talouteen ns. sisäkissa. Ei toimi. Ja tunne on molemminpuolinen.

Sellaista pientä neuvottelukontaktia olen yrittänyt hallituksen toiseen jäseneen saada josko etsittäisiin mourukollille parempaa kotia esimerkiksi maalaistalosta.

Onko kyseinen kissa leikattu? Mikäli näin ei ole, suosittelen lämpimästi leikkaamista, yleensä vähentää kummasti mouruamista.

 

[pernaveikko]

Onko kyseinen kissa leikattu? Mikäli näin ei ole, suosittelen lämpimästi leikkaamista, yleensä vähentää kummasti mouruamista.

Aikamoinen eläinsuojelurikos olisi jättää sisäkissa leikkaamatta. Kyllähän se mouruaminen siitä loppuu kokonaan.

 

[Lone Wanderer]

Onko kokemuksia kuinka kauan kissanomistajilla ulkokissat olleet reissuillaan? Emännän kissa livahti n. 24 h sitten ulos ja ollut aika vähän ulkona. Yleensä muutaman tunnin poissa. Nyt ei minkäänlaista havaintoa. Leikattu 2 v narttukissa kyseessä siis.

 

[penkinlämmittäjä]

Onko kokemuksia kuinka kauan kissanomistajilla ulkokissat olleet reissuillaan? Emännän kissa livahti n. 24 h sitten ulos ja ollut aika vähän ulkona. Yleensä muutaman tunnin poissa. Nyt ei minkäänlaista havaintoa. Leikattu 2 v narttukissa kyseessä siis.

Meillä ollut tänä vuonna kaksi kertaa kissa kateissa. Ensimmäinen karkasi muuton yhteydessä parvekkeelta pakettiauton katon kautta. Halusi vaan vähän seikkailla ja tuli kotiin seuraavana aamuna. Oli pyrkimässä jopa oikeassa kerroksessa huoneistokäytävään. Toinen sitten putosi parvekkeelta neljännestä kerroksesta. Tämä kissa on arka, joten oli vaikea saada kiinni. Lopulta puolentoista viikon jälkeen viimeinkin meni loukkuun ja pääsi kotiin. Kun vaan huolehtii, että ruokaa piisaa, niin pysyy lähellä. Tosin leikatut kissat eivät yleensä kauaksi lähde. Jos ei rupea palaamaan kotiin, niin sitten vaan eläinsuojeluyhdistykseltä kyselemään loukkua lainaan.

 

[Mauri-Antero]

Onko kokemuksia kuinka kauan kissanomistajilla ulkokissat olleet reissuillaan? Emännän kissa livahti n. 24 h sitten ulos ja ollut aika vähän ulkona. Yleensä muutaman tunnin poissa. Nyt ei minkäänlaista havaintoa. Leikattu 2 v narttukissa kyseessä siis.

Erittäin tapauskohtaista käsittääkseni. Kotona maaseudulla asuessani toinen kissoista ( tavallinen maatiaiskissa ) tapasi kesäisin tehdä jopa viikon pituisia retkiä. Todennäköisesti oli nuohonnut lähiympäristön ladoissa ja pelloilla hiiriä metsästämässä. Retkien jälkeen annettiin aina matokuuri, kun ei tiedä mitä kaikkea oli "lomallaan" syönyt.

 

[Lone Wanderer]

No joo tää tyttö on tosiaan ollut enimmäkseen sisällä. Ja asutaan rivitalossa taajama-alueella(Raumalla) välillä päästetty päivällä ulos yksin ja aina palannut muutaman tunnin jälkeen syömään. Eilen sitten ensimmäistä kertaa pimeällä ulos ja ei ole näkynyt. Lähialueen autotien varret kierretty tänään ja pistetty fb:n kautta kuvaa jakoon. Emäntä ihan paskana kun kyseessä hänen "vauva" itse yritän lohdutella että kyllä se sieltä tulee. Mitään käärmeitä isompia petoja tässä nyt ei ole näkynyt ja luulisi että jos kyy purrut niin tulisi omaan pihaan apua etsimään.

 

[penkinlämmittäjä]

Kyllä se sieltä kotiin tulee. Liikenne se tuppaa yleisin uhka olemaan. Kannattaa myös olla yhteydessä löytöeläinkotiin. Ties vaikka olisi jo viety sinne tai jos viedään, niin on tuntomerkit tiedossa ja saatte puhelun kun saapuu.

 

[tsajari]

Routa porsaan kotiin ajaa, vai miten se menee.

Kissojen retket ovat tosiaan erittäin tapauskohtaisia, mutta jos kaksivuotias kisuli ei ole hirveästi ulkona tottunut olemaan niin herkästi saattaa tehdä vähän pitempiä matkoja kun itseluottamus muutaman ulkoilukerran jälkeen nousee. Kuten sanottu niin liikenne se on pahin uhka taajamissa kissoille, mutta omien empiiristen tutkimusten perusteella uroskissat jäävät selkeästi herkemmin autojen alle kuin nartut. Tosin kyllä narttujakin liikenteessä valitettavasti menehtyy, en minä sitä sano. Kun nyt taitaa olla vähän reilu vuorokausi vasta mennyt niin vähän turha on alkaa vielä panikoimaan. Kissat kuitenkin luonteeltaan ovat villipetomaisia ja pärjäävät luonnossa loistavasti omillaankin.

Toinen ongelma taajamissa on, että naapurit saattavat joko tarkoituksella tai sitten ajattelemattomuuttaan tehdä hallaa kissojen omistajille kun ruokkivat muiden kissoja ja ottavat niitä vierailemaan kotiinsa. Jos katti saa naapurin emännältä kinkun jämiä lautaselta tarjoiltuna niin retkiin saattaa tulla herkästi muutama päivä lisää kun mitään pakottavaa tarvetta ei ole käydä kotona moroja heittämässä.

Omia kissakokemuksiakin on ehtinyt sattumaan. Anoppi laittoi aika mielenkiintoisen kuvan kun maatilalla asuva vanha kissarouva oli tuttuun tapaansa tuonut saaliinsa pihaan näytille. Tällä kertaa saaliina ei ollutkaan tavanomaisia lintuja tai hiiriä vaan värityksen perusteella väittäisin sitä hilleriksi. Saattoi se olla minkkikin, mutta väritys viittaisi vähän enemmän hilleriin mitä nyt nopealla googlettelulla sain tarkisteltua. Joka tapauksessa kertoo kyllä miten oivia saalistajia kissat pystyvät parhaimmillaan olemaan kun hilleritkin taitavat olla äärimmäisen nopeita otuksia, mutta niin vain Iines-kissa oli saanut tarrattua tätä kurkusta kiinni. Mitään jälkiä aiemmasta loukkaantumisesta ei otuksella näyttänyt olevan, esimerkiksi auton alle jäämisestä. Enkä edes tiedä käyvätkö kissat muiden haaskoilla, vai ovatko liian ylpeitä sellaiseen?

 

[rpeez]

Hyviä kommentteja onkin jo tullut. Ei nyt vuorokauden jälkeen kannata suuremmin vielä hätääntyä, (edit meilläkin on narttu usein päiviä poissa jos kelit on hyvät). Pistetään nyt jonon jatkoksi vielä yksi ehdotus lisää kun noin nuoresta ja kokemattomasta katista on kyse, ja meillä kävi vastaava aikanaan: Kissa voi olla puussa, eikä tiedä osaavansa tulla alas.
Toinen kissa tai muu uhka voi sen sinne ajaa. Eli kun etsitte kannattaa tarkailla lähipuitakin, voi olla korkeallakin.

 

[Lone Wanderer]

Joo siellähän se aamulla oli takaoven takana maukumassa. Hyvin syöneeltä näytti eli joko se on saanut jopa jotain kiinni tai sitten käynyt naapurissa kerjuulla. Paluunsa jälkeen onkin nukkunut lähinnä ja ruoka on uponnut hyvin. Eli nou hätä. Kiitoksia kaikille vastauksista kuitenkin. Itsellä kun ei hirveästi ole kissoista kokemuksia(itsellä koira) ja tyttöystävällekin tuo on eka lemmikki.

 

[Squit]

Itse olen aina ollut koiraihminen ja kissoja inhonnut. No onhan minulla huono historia kyseisten maukujien kanssa. Kun olin 10-vuotias meille kotiin muutti kissapoika. Sen lempihommaa oli hypata kynnet esilla meikalaisen naamaan yolla kun nukuin. Kun tuohon poikaseen alkoi hiukan kiintya parin kuukauden paasta, niin sitten ei tullut enaa reissultaan takasin. Poikulin kohtalosta ei ole tietoa, mutta toivottavasti loysi kodin muualta. Kerran ajoin kissan yli. En edes huomannut kun taajamassa tien oikeanpuoleinen puska heilahti ja joku jai renkaan alle. Kukaan ei olisi voinut vaistaa tuota, mutta kunnon paska olo siita silti aina tulee. Siina sitten soittelee kissan omistajalle (kissalla oli panta), etta tapoin kissasi. Hienoa saatana. Pakko oli silti se tehda, mikaan ei ole raukkamaisempaa kuin jattaa alle jaaneet elaimet taakseen katsomatta miten on kaynyt. Kavereilla on ollut erikoisia kissoja joilta kusi lentaa ja jotka kay kimppuun kun yrittaa silittaa. Emannalla on musta naaraskissa ja eihan me oikein toimeen tulla. Tuo kissaneiti on sisakissa, mutta aikas villi tapaus silti. Vain emannan se hyvaksyy, mutta muuten tulee kyntta ja muuta paskaa.

Vuosi sitten emanta rupesi puhumaan, etta kissavahvuuteen olisi kiva hommata vahvistuksia. Kaverilta loyty pentuja ja uroksenpoikasen halusi kotiuttaa. Noh ajattelin, etta antaa menna vaan. No sitten asia muuttui siten, etta alettiinkin puhua kahdesta uroskissasta, veljeksista. Ei saakeli ajattelin. No pojat tuli taloon ja olin aluksi todella kiukkuinen. Kissanpennut on viela suht raivostuttavia. Mutta jokin naksahti kohdilleen jonkun ajan paasta. Meitsihan tykkaa noista karvaturreista. Kylla on meikalaisen kelkka kaantynyt kovin vanhoista ajoista. Molemmat kissat on seurallisia ja hemmetin hauskaa seurattavaa. Nukkuu kasassa keskenaan ja painii joka paiva. Toinen niista jumaloi meitsia. Se viettaa puolet aikaa sylissa ja nuolee naamat ja kakki. Emantakin valilla mustasukkainen tuosta kissasta. Se tulee aina mun kainaloon nukkuu oisin. Toinen on enemman "kissamainen" mutta kova puheleen on poika. Todella herttaisia molemmat. Sisakissoja kaikki ja se sterilisointi on helvetin tarkeata. Yks kaks meikalainen siis kissaihminen. Helvetin hauskoja otuksia nuo ovat.

 

[tsajari]

Joo siellähän se aamulla oli takaoven takana maukumassa. Hyvin syöneeltä näytti eli joko se on saanut jopa jotain kiinni tai sitten käynyt naapurissa kerjuulla. Paluunsa jälkeen onkin nukkunut lähinnä ja ruoka on uponnut hyvin. Eli nou hätä. Kiitoksia kaikille vastauksista kuitenkin. Itsellä kun ei hirveästi ole kissoista kokemuksia(itsellä koira) ja tyttöystävällekin tuo on eka lemmikki.

Kiva kuulla, että katti on löytynyt.

Emannalla on musta naaraskissa ja eihan me oikein toimeen tulla. Tuo kissaneiti on sisakissa, mutta aikas villi tapaus silti. Vain emannan se hyvaksyy, mutta muuten tulee kyntta ja muuta paskaa.

Vuosi sitten emanta rupesi puhumaan, etta kissavahvuuteen olisi kiva hommata vahvistuksia.

Miten naaraskissa alkoi käyttäytymään uusien tulokkaiden tulon jälkeen? Monesti sisäkissat voivat yksin ollessaan vähän ärhennelläkin, mutta muuttuvat uusien kissakavereiden jälkeen seurallisemmiksi ihmisille. Ylimääräinen energia kuluu lajitoverien kanssa taisteluun niin ihmisille jää aikaa osoittaa rakkauttaan enemmän. Jos taloudessa on vain yksi kissa se vaatii aika paljon seuraa ja viihdykkeitä nuorempana jotta ei pura virtaansa pahantekoon. Uskoisin, että asiantuntijatkin suosittelevat aina kahta kissaa yhden sijasta samaan talouteen jos se vain mitenkään on mahdollista. Ulkokissat sitten tietysti erikseen kun pääsevät purkamaan energiansa ulkoilmassa metsästykseen tai muiden kissojen kanssa nahisteluun.

 

[pettter]

Mulla on tuolla kaapissa valeriaanateetä, mitä pidän pussissa kun se haisee niin pahalle. Sinne pussiin oon pari kertaa pistänyt myös tuollaisen kissan pienen pehmolelun pariksi päiväksi imemään tuoksuja. Kissa on siihen sitten aivan hulluna.

 

[Squit]

Miten naaraskissa alkoi käyttäytymään uusien tulokkaiden tulon jälkeen?

Tietenkin oli aluksi naaraalle shokki, mutta siitä toivuttuaan oli parempi, kunnes eräs kerta vietiin kaikki kolme tarkistukseen eläinlääkäriin. Tuon reissun jälkeen oli ihan erilainen. Sähisi ja antoi käpälää jos vain paikka oli iskeä. Kai konkun trauman sai tuosta ja automatkasta ja kun reissu meni pikkukissojen kanssa niin assosioi jotenkin ne siihen traumaan? En tieda. Mutta ajan myötä on taas parempi koko ajan. Iso juttu heidän suhteelle oli poikuleitten sterilisointi.

Mutta on tuo narttu muuttunut ja paljon. Aikaisemmin juoksenteli matrixmaisesti pitkin seiniä, mutta nyt ei varmaan jaksa enää, kun saa purettua poikien kanssa intoaan. Heillä on vähän on off suhde. Narttu tykkää olla yksikseen ja silloin ei kannata sitä häiritä. Toisinaan taas painii poikien kanssa. Yleensä se loppuu kun narttu suuttuu, kun häviää painissa pojille. Ei ole enää pikkukissoja mitä pystyi pistämään pataan silloin tällöin. Nii kyllä narttu on nyt myös paljon sosiaalisempi. Välillä tulee mullekin etsimään rapsutusta. Lisäksi antaa paljon enemmän koskea ja vaikka ottaa syliin. Puolivilli pantteri oli aikaisemmin, nyt vanha akka joka sähisee nuoremmilleen.

Kyllä itsekin suosittelen, että aina vähintään kaksi sisäkissoiksi. Ja mielummin samasta pentueesta niin sidekin jo syntynyt. Kyllä olisi ollut katastrofi jos tuo yksi kolli olisi vain tullut kahden sijaan. Tuo neiti olisi varmasti kiusannut sen pilalle.

 

[kyykäärme]

Projekti päättyi eilen 16 vuoden jälkeen. Siitä 15 vuotta ehdittiin olla parhaat kaverit, yhdessä joka päivä. Tyhjä on olo ja koko ajan itkettää.

 

[Musta Nuoli]

Projekti päättyi eilen 16 vuoden jälkeen. Siitä 15 vuotta ehdittiin olla parhaat kaverit, yhdessä joka päivä. Tyhjä on olo ja koko ajan itkettää.

Otan osaa. Kissasi 16 vuotta olivat varmasti kuitenkin hyvää elämää, ja enempää ei voi vaatia oli elonpäivien määrä mikä tahansa niin ihmisillä kuin kissoillakin.

Välillä tulee väkisinkin itsekin pohdittua tulevia vuosia, koska vanhin kissani on 13-vuotias ja vaatii kilpirauhaslääkitystä. Vointi on sinänsä hyvä ja meno vauhdikasta, mutta ei kissa nuorenekaan. Täytyy vain olla kiitollinen takana olevista vuosista ja jäljellä olevasta ajasta.

 

[kyykäärme]

Otan osaa. Kissasi 16 vuotta olivat varmasti kuitenkin hyvää elämää, ja enempää ei voi vaatia oli elonpäivien määrä mikä tahansa niin ihmisillä kuin kissoillakin.

Välillä tulee väkisinkin itsekin pohdittua tulevia vuosia, koska vanhin kissani on 13-vuotias ja vaatii kilpirauhaslääkitystä. Vointi on sinänsä hyvä ja meno vauhdikasta, mutta ei kissa nuorenekaan. Täytyy vain olla kiitollinen takana olevista vuosista ja jäljellä olevasta ajasta.

Kiitos, näinhän se on. Meillä viimeinen vuosi mentiin tavallaan jatkoajalla, koska vajaa vuosi sitten kissa sairastui ja luultiin jo, että se on menoa. Samaa mieltä oli eläinlääkärikin, mutta päätettiin vielä silloin viikonlopun yli katsoa, kun ei vaikuttanut kärsivältä. Ja ennalleen kissa parantui silloin, tosin aika hitaasti.

Nyt ei ollut enää toivoa, kun oksenteli verta ja oli ikenistä aivan kalpea, ei syönyt eikä juonut, ei pysynyt pystyssä ja mourusi. Eilen kävi eläinlääkäri kotona lopettamassa.

 

[Alamummo]

Osanottoni. On raskasta menettää rakas lemmikki.

 

[Milles Mortenson]

Tänään tuli kissanpentu talouteen. Omassa lapsuuden kodissani ja samoin vaimon kotona on ollut periaatteessa aina kissa, mutta vanhuksista on muutama vuosi sitten aika jättänyt, eikä kissaa ole kummankaan vanhemmilla enää ollut.

Hieman käy pentua sääliksi, kun kasvattajalta haettaessa oli oikein touhokas ja iloinen, mutta nyt kyyhöttää peloissaan kodinhoitohuoneen kaapin alla. Automatkalla myös paskoi pelosta/heilumisesta, joten oli mukava ajella vajaa kaksi tuntia, kun auto haisi kissan paskalle. Ihmisläheinen kissa vaikuttaisi olevan, koska vaikka on kaapin alla, niin maukuna alkaa melkein heti, jos ei näe ihmistä lähellä. Toivottavasti alkaisi pian kotiutumaan, niin pääsisi paremmin tutustumaan uuteen tulokkaaseen.

 

[Tarinankertoja]

Kissin sopeutuminen uuteen kotiin kestää, mutta tapahtuu vääjäämättä, nou hätä. Ole kiva kisulle, se tulee oleen kiva sulle. Shokki kotoa muutettaessa on aina pennulle iso, mutta sopeutumatonta, kissipentua joka ei olisi rakastunut uusiin omistajiinsa ei ole kasvattajauran aikana tullu eten.

Miu

 

[Trenchtown]

Shokki kotoa muutettaessa on aina pennulle iso...

Varmasti näin ja muutenkin kirjoituksesi oli täyttä asiaa. Meillä kun silloinen tyttöystävä, nykyinen vaimo muutti luokseni, niin toi mukanaan kolme aikuista kissaa. Yksi kotiutui parissa päivässä, mutta tuo nyt muutenkin on jollain lailla läheisriippuvainen, jatkuvasti silittelyä ja syliä kaipaava yksilö. On kuulemma liian aikaisin erotettu emostaan, joten johtuisiko siitä, en ole kissojen ajatus- ja toimintatavoista kovin hyvin perillä. Kahdella muulla kesti kuukausikaupalla tottua uuteen kotiin, kaikkein arkajalkaisin vietti varmasti ekat pari kuukautta pääasiassa sängyn alla käyden yöllä syömässä jne. Pikku hiljaa se siitä rohkaistui, mutta aikaa siihen tosiaan meni.

Mä olen aina tykännyt kissoista ja vaikka ensin olikin sellainen fiilis, että kolme kissaa kaksiossa on ehdottomasti liikaa, niin en mä noista kyllä luopuisi. Tykkään mä koiristakin, mutta kissoissa jotenkin kiehtoo niiden välinpitämättömyys ja itsenäisyys. Ja onhan ne pirusti koiraa helpompia joka näin liikuntarajoitteisena on merkittävä asia.

 

[Milles Mortenson]

Tutustumiskäynnit kaapin alta alkoivat jo eilen illalla. Pikkuhiljaa tehtiin suurempi ja suurempi kierros kämpässä ja aina palattiin takaisin kaapin alle turvaan. Nukkumaan mennessä kissa jo kiertelikin koko kämppää ja naukui kovalla äänellä. Hyvin pian kissa jo kiertelikin sänkyä ja lopulta nukkuikin meidän kanssamme yön samassa sängyssä. Todella nopeasti alkaa sopeutumaan ja tottumaan uusiin ihmisiin, mutta vähän levoton ja äänekäs tuntuu vielä olevan. Ja mikä positiivisinta, niin hiekkalaatikko löytyi heti!

 

[Haastattelija]

Meille saapui perjantaina hesystä 7-vuotias Elli. Ekat päivät se tutustui kämppään ja meihin, on nukkunutkin kaikki yöt sängyn jalkopäässä. Todella sosiaalinen ja iloinen tapaus, puskee kokoajan ja tulee hakeman rapsutuksia tasaisin väliajoin. Nyt tunti sitten tuli aik iso oksennus ja heti perään 3-4 pienempää vetistä puklua. Tuon jälkeen Elli on ollut jotenkin poissaoleva ja apaattinen. Uusina kissanomistajina ollaan täällä vähän huolissaan. Onko tuollainen apattisuus oksentamisen jälkeen ihan tavallista ja jos on, niin missä vaiheessa oikeasti pitää huolestua? Ruoka maistui oksentamisen jälkeen ja vettäkin kävi lipittämässä äsken. Ehkä täällä ylireagoidaan, mutta better safe than sorry, joten...