Projekti: Kissa

[Alamummo]

Onko porukoilla kokemusta kissahotelleista tai -hoitoloista?
Olisi tarkoitus lähteä mamman kanssa lomailemaan viikoksi etelän aurinkoon loppukesästä ja Börje pitäisi saada viikoksi hoitoon. Onko tietoa hinnoista ja minkä tasoista hoitoa tuollaisissa saa???

Jos olet helsinkiläinen niin Patolassa on kaverini mukaan ihan kelpo koira/kissahoitola Tassu&Tassu. Hinnaston mukaan kissalle vuorokauden hoito on 25€.

EDIT: Etpä näköjään ole täältäpäin, mutta samoissa hintaluokissa nuo lienevät. Löytyisikö esim. Suomen Rotukissayhdistyksen sivuilta hoitoloita. Kennelliitostakin voi kysyä, sillä useat eläinhoitolat hoitavat koiria ja kissoja.

 

[vehhhmanen]

Kiitonkia.
Suuren ja mahtavan googlen avustuksella löytyi täältä kotikulmiltakin pari paikkaa johon Börje "pääsee lomailemaan".
Arvelluttaa vaan millä tavoin äijä mahtaa viihtyä tollaisessa hoitolassa. Kotosalla kun on 130 neliöö temmellyskenttää, jossa saa painella menemään...

 

[pikkukatti]

Hitto meidän kollipoika on juoppo. Tykkää ville vallattomasta, siis siitä juomasta. No onhan siinä maitoa. Taas kun katse välttää niin koittaa lipittää sitä miun lasista. Aiemmin on koittanut juoda kahvilikööriä sekoitettuna maitoon. Tyttökissa ei siitä välitä. Aiemmin tällä viikolla käytiin maaseudun rauhassa kissojen kanssa. Siellä ne saa olla vapaana. Kumpikaan ei tosin uskaltautunut ulos päivänvalossa. Illan hämärtyessä molemmat sitten halusi ulos. Kuten myös talon oma kissa, joka on tuon kollin emo. Siellä sitten kolmestaan kirmailivat pitkin pihaa. Muutaman tunnin päästä menin huhuilemaan katteja josko tulisivat sisään, kun halusin nukkumaan. Ja tuo kolli ei ole ulkona ollut öitä ikinä. No siinä pihapiirissä ne kaikki oli. Ulkohuussista tultua huomasin että tämä kolli on läpimärkä. En sitten tiedä missä raukka on käynyt uimassa. Tuskin saimaassa ainakaan. Viime kesänä ei uskaltanut tulla kymmentä metriä lähemmäs rantaa. Iso järvi pelotti. Kuten myöskin tyttökissaani. Tuo kollin emo taas on tottunut siihen ja juoksee laiturille heti jos joku menee rantaan päin. Se kun tietää että laiturin päässä on nyt katiska ja siellä saattaa olla kalaa. Se myöskin ymmärtää tuon sanan kala, jos sille sanoo sisällä "mennään kalaan" se juoksee oitis ulos ja rantaan. Se tykkää myöskin itse pyydystää nuo kalat. Yleensä sieltä tulee pieniä ahvenia mitkä sitten laitetaan vatiin, mistä kissa nämä sitten yksi kerrallaan tassullaan pyydystää ja kantaa johonkin ja syö ne. No, nämä meidän kaupunkilaiskatit ei tietenkään raakaa kalaa syö...
Kollilla näemmä taas liikaa energiaa. Naukuu pitkin kämppää ja vaatii huomiota. Vihdoin sentään alkoi itsekseen leikkiä. Kiva lelu tuo korvapuikko. Niitä se kerran ryösti kasapäin laatikosta mikä oli jäänyt auki. Tyttö taas tykkää leikkiä mehupullosta tms. irrotetulla rinkulalla. Siis siitä korkista. Sitä se pirulainen tuo joskus öisin sängylle ja heittelee miun niskaan. Jaahans mistä toi poju tuon tuorekelmu palan sai... Ihme otuksia nuo on joskus.

 

[Murmeli]

Enpä ole paljoa kertoillut tästä laumasta. Viisi näitä meillä kuitenkin on, josko nyt pienen kappaleen jokaisesta.. Vaikka joku raavas mies minua homona pitäisikin.

Jos kissojen luonnekuvaukset ovat tyhmiä tai ämmämäisiä, jatka seuraavaan threadiin.

Addu (Adidas-Kissa, ei itse nimetty) (s. 1995) tuli mulle tossa kymmenen vuotta sitten Pikku-Kissan kanssa. Ensin molemmat oli kuukauden ajan hoidossa ja kun emäntä valitettavasti sai kissa-allergian, otin molemmat mielelläni, kun minulle heitä tarjottiin.

Addu on rontti, hirvittävän suloinen koska tietää sellainen olevansa. Tosin silloin kun ruokakuppi on tyhjä tai siellä on huonoa sapuskaa, kaikki paperit ja pahvit kelpaavat silputtavaksi, kunnes asia korjataan. Tietää, että ei saisi niin tehdä mutta tekee, kunnes asiat ovat häntä tyydyttävällä tasolla. Ikää Addulla on 12 vuotta.

Pikkunen (Pikku-Kissa) (s. 1994) on nimensä mukaisesti pieni kissa, jota monet luulevat parin vuoden ikäiseksi. Ikää on kuitenkin vuoden verran Addua enemmän ja se näkyy lauman emännän otteina. Pienemmät (edes reilusti isompi Addu) ei pääse yleensä hyppimään silmille, sillä Pikkunen pitää asemastaan kiinni. Tulee aina nukkumaan mennessä mahani päälle makoilemaan, kun luen ennen unia.

Ötökkä (s. 1999) tuli minulle vuonna 2000 vuoden ikäisenä. Pikimusta pieni pelokas kissa, joka pelokkuutensa sai paikassa, josta hänet hain. Siellä pientä raukkaa ei käsitelty oikein ja häntä hakiessa otus tikkasi kahdeksan reikää ranteeseeni ja karkasi kirjahyllyn taakse. Isäntäperheen olettamuksesta huolimatta otin pienen otuksen mukaani ja olen pitänyt kuin kukkaa kämmenellä. Omaa huikean piiloutumiskyvyn, jonka avulla on pelästyttänyt tämän perheen pariin otteeseen muuton jälkeen. Tulee aina juomaan vettä emännän lasista yöpuullekäymisen yhteydessä.

Viivi (s. 4/2006) on toiseksi tuorein yksilö perheessämme. Loistavan röyhkeän ja seikkailevan luonteen omaava kisu, jonka voi myös määritellä itsetuhoiseksi. Kiipeilee verhoissa, tuuletusikkunoissa ylös asti. Ravaa ympäri kämppää hyppien pöydille välittämättä mitä edessä on. Nukkuu kuin tukki. Rääkyy jumalattomasti, kun on juoksut.

Peppi-Pirpanan (s. 7/2006) startti on ollut vaikea. Ensin kissalla luultiin olevan äärimmäisen vaarallinen FIP mutta se uhka lienee jo ohi. Kissa on jäänyt kitukasvuiseksi, paska tulee aina löysänä ja raukan takatassuja saa pestä joka päivä. Kisu on kuitenkin supersuloinen ja kömpii tuon tuosta peiton alle lämpimään telttailemaan.

Tällaisia meillä. Jos olisi isompi kämppä, olisi enemmän kissojakin. Tähän kämppään ei enempää mahdu. :)

Koska IRC-galleria ei nyt skulaa ok, lisään kuvat kissoista myöhemmin. Vaikka ei kiinnostaisikaan.. :)

 

[pernaveikko]

Vaikka joku raavas mies minua homona pitäisikin.

Joo, taitaa noi aika hinttijuttuja olla.

Meidän Janis on myös ihan pikkuinen, pikimusta ja pelokas. Tai en tiedä pelkääkö se niinkään, mutta protestoi yleensä voimakkaasti kaikkeen ihmisläheisyyteen. Joskus malttaa hetken olla. Pelokkuus on tullut selvästikin siitä, kun emo hylkäsi pennun heti pienenä.

Tai sitten tämä lievä häiriökäyttäytyminen johtuu siitä, että se on turkulainen. Ihan oikeasti se kannettiin tänne Petoluolan nurkille Turusta, mistä sen tietää miten se vaikuttaa.

 

[fiftyeight]

Onko porukoilla kokemusta kissahotelleista tai -hoitoloista?
Olisi tarkoitus lähteä mamman kanssa lomailemaan viikoksi etelän aurinkoon loppukesästä ja Börje pitäisi saada viikoksi hoitoon. Onko tietoa hinnoista ja minkä tasoista hoitoa tuollaisissa saa???

Aiemmin kiusasimme tuttuja ja sukulaisia kissanhoitopyynnöillä lomiemme aikana, kunnes pari vuotta sitten törmäsimme sattumalta erääseen vanhempaan eläkkeellä olevaan herrasmieheen, joka pientä maksua vastaan käy hoitamassa kissoja kotonamme loman aikana. Yleensä hän on tunnin verran päivässä leikkimässä kissojen kanssa, ruokkii ne, hoitaa laatikon, ruokkii myös kalat ja hakee postit, kastelee kukat jne. Varsin toimiva ja ennen kaikkea luotettava juttu. Ennen kaikkea, kissat saavat olla kotona omissa oloissaan ja kun niitä on kaksi, niin hyvin pärjäävät.

 

[JuVii]

Onko porukoilla kokemusta kissahotelleista tai -hoitoloista?
Olisi tarkoitus lähteä mamman kanssa lomailemaan viikoksi etelän aurinkoon loppukesästä ja Börje pitäisi saada viikoksi hoitoon. Onko tietoa hinnoista ja minkä tasoista hoitoa tuollaisissa saa???

Ei ole kokemusta, mutta Helsingin Kissahotelli on yksi vaihtoehto. Kuvista päätellen vaikuttaa ihan viihtyisältä paikalta.

 

[E]

Toinen kissoistamme nukkui tänään pois, kun olimme töissä. Kunnioitettava 16v ja 3pv ehti ikää tulla mittariin - tosin kissa oli ehtinyt olla meillä joulusta 2002 (tuli vaimon serkun allergian vuoksi eläkepäiviään etelään viettämään). Kotiin tullessa toinen kissa oli vastassa, hänellä oli todella asiaa. En tajunnut vielä silloin. Tunnin verran ehdin olla kotona, kun tajusin oikeasti, että toista kissaa en ole ehtinyt edes nähdä vielä. Meidän sängyn alle oli sitten mennyt kuolemaan, oli jo ihan kangistunutkin - varmaan alle tunnin töihin lähdön jälkeen mennyt ottamaan viimeisiä uniaan. Oletettavasti sydän oli pettänyt, ei näyttänyt kovinkaan kärsineeltä, mikä edes vähän lohdutti.

Kiitoksia Tuikulle näistä vuosista. Ihanat muistot jäi. Tosin vapun 2007 muistaisin mieluummin jostain muusta. "Vähän" laski fiilikset.

Onko kellään muulla kokemusta siitä, että kaksi käytännössä saman ikäistä kissaa ovat eläneet keskenään koko elämänsä - toinen lähtee. Pitäisikö tässä varautua toisenkin masentumiseen ja sitä kautta pikaiseen lähtöön?

 

[Gellner]

Kiitoksia Tuikulle näistä vuosista. Ihanat muistot jäi. Tosin vapun 2007 muistaisin mieluummin jostain muusta. "Vähän" laski fiilikset.

Onko kellään muulla kokemusta siitä, että kaksi käytännössä saman ikäistä kissaa ovat eläneet keskenään koko elämänsä - toinen lähtee. Pitäisikö tässä varautua toisenkin masentumiseen ja sitä kautta pikaiseen lähtöön?

Osanottoni. Ilmeisesti kissasi ei kärsinyt millään lailla, vaan nukkui onnellisena pois. Hyvä niin.

Meidän perheessä oli joskus aikoinaan kissa ja koira samaan aikaan. Koira oli ollut jo kuutisen vuotta talossa ennen kuin kissa tuli meille. Eipä tuo kissa ehtinyt olla kuin pari vuotta, kun sitten jäi auton alle ja kuoli. Koiramme masentui tästä todella pahoin ja kuoli itse pari viikkoa kissan kuolemasta. Koiramme oli kuitenkin jo vanha, joten uskoisin että tuo kissan äkillinen poismeno oli vain se viimeinen niitti. Oma neuvoni on, että koita keksiä kissallesi virikkeitä ja tekemistä, jotta masennus ei pääse iskemään. Ja varmaan sitä huomiotakin voi ainakin toistaiseksi antaa tavallista enemmän.

Syytä huoleen ei kyllä ole, tiedän parikin tapausta jossa toinen lemmikki on kuollut ja toinen porskuttanut vielä kymmenenkin vuotta.

 

[fiftyeight]

E: otan osaa.

Periaatteessa kannattaisi ottaa uusi kaveri jäljelle jääneelle, mutta jos/kun hän on aika vanha niin siihen uuden, nuoren kissan kaveriksi ottaminen saattaa olla aika vaikea rasti. Tarkoitan siis että siinä voi käydä hyvin, huonosti tai hyvin huonosti.

 

[E]

Kiitokset Gellnerille ja fiftyeightille.

Toisen lemmikin ottaminen ei ole nyt oikein fiksuna vaihtoehtona, siitä olen kertonut toisessa ketjussa (siis meille tulee vauva -ketjussa). Täytyy toivoa, että tuo toinen kisu nyt jaksaa pitää itsensä virkeänä. Koko ajan hyörää tässäkin vieressä, ei selvästi halua olla yksin. Kamalasti kerjää koko ajan syliin. On se varmaan sillekin aika traumaattista olla kuolleen siskonsa kanssa täällä monta tuntia kahdestaan ennen kuin tulimme töistä kotiin. Vieläkin kurkkii välillä todella pelokkaan näköisenä sängyn alle - ruoka tosin maistuu ihan hyvin. Kyllä tässä kuitenkin alkaa olla hieman eilistä luottavaisempi siitä, että tuo toinen jaksaa vielä jonkun aikaa olla meidän ilonamme - on se on jotenkin pirteämmän oloinen kuin eilen.

 

[solamnic76]

Vessa haisee kissanpissalle vaikka kissa asiansa hiekkalaatikkoon tekee. Kakkakikkareet olen osannut kerätä pois, pissaiset hiekat karkailee tuon lapion ravoista. Eikai sitä joka pissan jälkeen tarvi vaihtaa sitä koko hiekkaa? Antakaa joku jotain vinkkejä sisäkissan pitämiseen. Mä olen vähän ulalla vielä, mutta sydän on viety jo mennessään.

Onneksi olkoon, olet saanut elämääsi jotain valloittavan ihanaa, mutta välillä hermoja raastavan ärsyttävää.

Kissanhiekan vaihtamistarve riippuu kissasta, ja hiekan tyypistä. Itse suosin rainbowin ruskeassa paketissa toimitettavaa kissanhiekkaa. Periaatteessa sitä ei pidä vaihtaa erityisen usein, mutta kun kissa alkaa oikein huolella kaapimaan (se etsii sen puhtaan kohdan ja peittää vanhoja), niin se on ensimmäinen merkki hiekan vaihtamisesta.

Kun hiekka ei pitkällisellä kaapimisellakaan ole hänen korkeutensa mielestä enää puhdas, saattaa se tehdä tarpeensa jonnekin muualle.

Kissan persoonan ja kissahiekan tyypin, ja niistä muodostuvan koko kissanhiekan vaihtovälin suhde löytyy ajastaan. Kun kakan ja pissan mukana lähtee hiekkaa pois, on hyvä lisätä sekaan samalla hiukan puhdasta.

 

[Triton]

Kissanhiekan vaihtamistarve riippuu kissasta, ja hiekan tyypistä. Itse suosin rainbowin ruskeassa paketissa toimitettavaa kissanhiekkaa. Periaatteessa sitä ei pidä vaihtaa erityisen usein, mutta kun kissa alkaa oikein huolella kaapimaan (se etsii sen puhtaan kohdan ja peittää vanhoja), niin se on ensimmäinen merkki hiekan vaihtamisesta.

Kun hiekka ei pitkällisellä kaapimisellakaan ole hänen korkeutensa mielestä enää puhdas, saattaa se tehdä tarpeensa jonnekin muualle.

Minulla on kolme kissaa, joille käytän tota Rainbow- kissanhiekkaa tai sitten semmosta sinisessä pussissa olevaa Eldorado- kissanhiekkaa (samaa tavaraa erinäkösessä pussissa). Se menee niin tiiviiksi paukuiksi, että on tosi helppo kerätä pois sieltä vadista (ja ne tosiaankin kannattaa kerätä sieltä joka päivä, eikä oottaa että kissu muualle alkaa pissimään ;) ). Pysyy vati siistinä ja eikä tosiaankaan haise. Ja varsinkin jos on vaan yks kissa, se yksi pussi kestää tosi kauan. Sitten kun tulee tarve ostaa uusi pussi hiekkaa, niin yleensä vielä pesen ja desinfioin sen vadin ihan kunnolla.

 

[Erkka]

Myös nuo alkukodin 3 kattia on tuolla samassa albumissa.

Wow. Täytyy sanoa, että äijämäisempää kissaa en ole vähään aikaan nähnyt kuin mitä tuolta löytyi. Melko huikean oloinen kaveri, vahvaa peukkua tänne suuntaan:

http://irc-galleria.net/view.php?nick=irGGu&image_id=47121714

Kohta tulee 5v täyteen siitä kun oma katti lopetettiin vanhuudenvaivojen myötä. Jonain päivänä hankin varmasti uuden, mutta kun kyse on kuitenkin jopa 20 vuoden sitoutumisesta, niin pitää olla asiasta varma. Sitten kun kissan otan, niin etusijalla ovat uutta kotia etsivät löytökissat, sellainen tuo ensimmäinenkin oli. Juuri eilen tuli havaittua, että Vaasan kissatalolla löytyisi vekkulin näköinen karvapallo ja vieläpä nimeltään syystä tai toisesta... Tepsi! :)

http://www.vaasankissatalo.org/images/kuvia2007_2/Tepsi.jpg

 

[fiftyeight]

Kissanhiekoista saisi varmaan pystyyn satasivuisen ketjun, mutta lyhykäisyydessään vain totean että meillä on käytetty alusta asti niitä valkoisia helmiä. Vaikka pussissa lukee "1 cat, 1 package, 1 month" niin eihän se pidä paikkaansa. Tai sitten se on jo sekä eläin- että ihmisrääkkäystä. Alunperin kun oli yksi kissa, kaksi pussia kesti kaksi viikkoa ja nyt kun on kaksi kissaa niin kaksi pussia kestää viikon. Se on kuitenkin niin erinomaista kaikin puolin, että emme halua vaihtaa.

Aiemmin olen jo kirjoitellut tänne mm. meidän juniorista, Kasperista jolla on tänään 2v-synttärit! On se aika epeli, hyppii ovien päälle vaanimaan yms., ja ruoka maistuu. Se on varmaan reilusti yli kaksinkertaisen kokoinen meidän vanhempaan Santra-narttuun verrattuna. Santra on n. 5-vuotias. Hyvin tulevat toimeen keskenään, mutta kyllä välillä on aikamoista matsaustakin.

Btw. Sitä tässä ollaan ihmetelty, että miten tuolla Kassulla voi vielä olla niin pehmeä turkki. Se on kuin pennulla edelleen, todella pehmeä, vaikka on jo kaksivuotias.

 

[ISH]

Tässäpä oma kissani viikko sitten kuvattuna. Ikää tällä tyttösellä on jo 16 vuotta.

Tuli meille aikoinaan erikoisten sattumien summana kuurona vastasyntyneenä (alkoi kuulla vasta vajaan vuoden ikäisenä) ja kuurona myös lähtee. Kuuroutui täysin pari vuotta sitten. Tuo kuulon palautuminen vuoden jälkeen oli varsin erikoinen yllätys, kissa kun ei siihen asti reagoinut mihinkään ääniin ollenkaan. Kaikesta päätellen kuuli kuitenkin kuulon palautumisen jälkeen normaalisti koko elämänsä kunnes siis kuuroutui uudestaan.

On ollut täysin terve koko elämänsä (käynyt lääkärissä kerran ja silloinkin poistettiin sukupuolivietti) joten saa nähdä kuinka kauan vielä elelee. Ollut aina pienikokoinen ja hyväkuntoinen.

On nähnyt ja kokenut paljon, kadonnut aikoinaan yli kuukaudeksi kunnes palasi eräänä tammikuun pakkasyönä. Istui ikkunalaudalla ja raapi ikkunaa että pääsiskö sisälle. Noh, tarinoita tuon 16 vuoden varrelle mahtuu kyllä jos jonkinlaisia.

Elelee onnellisena mökillämme saaressa aikaisesta keväästä lumien tuloon ja talven viettää kaupunkiasunnossa. Seuraa silmä kovana ongen kohoa ja odottaa huuliaan lipoen kala-ateriaansa.

 

[Jyty]

Sitä tässä ollaan ihmetelty, että miten tuolla Kassulla voi vielä olla niin pehmeä turkki. Se on kuin pennulla edelleen, todella pehmeä, vaikka on jo kaksivuotias.

Meiltä löytyy vuoden ja kaksi kuukautta vanhat sisarukset. Uroksen turkki on kyllä niin pehmeä, että sametti tuntuu tosi kovalta siihen verrattuna. Nartun turkki taas muuttui hyvinkin nopeasti syntymän jälkeen sellaiseksi kovaksi ja ihmeellisen piikikkääksi. Ilmeisesti sitten kuuluu sukupuolten välisiin eroihin ihan luonnostaan tämä selkeä eroavaisuus.

 

[BOL]

Meillä käytetään kissanhiekkana Kerox Pellettejä, toki muitakin merkkejä on tullut kokeiltua kuin myös ihan "aitoa" kissanhiekkaakin. Meillä nuo pelletit toimivat parhaiten, ihan jo siitäkin syystä, että ne voidaan pienissä erissä huuhtoa jopa pöntöstä alas. Saisi kaiketi heittää biojäteastiaankin, mutta sitä ei ole tullut harrastettua, ainakaan vielä.

Lapsiperheessä nuo pelletit ovat muutenkin siitä hyviä, että "nesteytyksen" myötä ne muuttuvat sahanpuruksi. Se taas pienentää likaisen hiekan mahdollisuutta päätyä lasten suuhun. Olen näistä pelleteistä kirjoitellut aikaisemminkin, joten ei niistä tällä kertaa sen enempää. Kirjoitukset löytynee tästä ketjusta viime talven/ kevään tienoilta, jos kiinnostaa.

Meidän kohta 6v. kollinpuolikkaamme, josta olen "ylevästi" aikaisemminkin kirjoitellut, teki taas tänään niin viehättävän tempun, että. Herra nimittäin otti ja kusi mikroaaltouunin ALLE! Kaveri pelkää imuria ja miehen imuroidessa kusijaakko ilmeisesti ahdisti itsensä nurkkaan ja laski alleen. No, siinä meni puinen leikkulauta, lapsen herkut ja muutama muukin tavara. Sinänsä ei mikään maailmanloppu, mutta ei moinen kyllä mielialaa juuri nostatakaan. Vielä kun keittiöstä kysymys, niin yök! Kissanretale viettikin jossakin piilossa seuraavat 6h, ennen kuin uskalsi tulla näytille. Turha enää torua, eikä kai muutenkaan, kun minkäs peloilleen mahtaa.

Tämä samainen katti harrastaa muutenkin näitä ruikkimisia. Ne taas loppuivat muutamaksi kk:ksi, mutta muuttomme jälkeen vessan matot on taas läpikustu lahjakkaasti. Seurauksena meillä ei pidetä vessassa mattoja lainkaan, sen verran taattu lopputulos on, kun laulu on taas lähtenyt soimaan.

Muutenkin tässä vähän mietyttää, millaiseksi tämä kuseksiminen mahtaa muodostua, jos jää levy päälle. Perheeseemme syntyy toinen lapsi lähiaikoina ja ei niin hirveästi innosta alkaa kissankusia joka päivä siivoamaan muun vaipanvaihdon lisäksi. Yölliset aariat ovat tällä yksilöllä viime aikoina lisääntyneet ja niistä toivottavasti päästään eroon piakkoin, koska vauvan yöheräilyjen lisäksi tuskin suhtaudun kissan yökukkumisiin kovinkaan iloisesti. Varsinkaan, jos uusi tulokas on kovin herkkäuninen, mitä esikoinen ei onneksi kissojen suhteen koskaan ole ollut. No, annas kattoo, kaikki selvinnee aikanaan.

Rakashan tuo onneton ruikkija on, joten en nyt ihan helposti ole enää luovuttamassa hänen suhteensa, kun kerran yhteistä taivalta on takana kohta jo tuo 6v. ja olen tähänkin asti jaksanut jollain lailla. Olen kuitenkin realisti ja jos tilanne muuttuu täysin sietämättömäksi, täytyy tutkailla eri vaihtoehtoja tarkemmin. Mutta siitä nyt lähdetään, että kyseessä on taas joku vaihe, joka menee pian ohi, tullakseen taas uudelleen jossain vaiheessa.

 

[obi-wan]

Meillä käytetään kissanhiekkana Kerox Pellettejä, toki muitakin merkkejä on tullut kokeiltua kuin myös ihan "aitoa" kissanhiekkaakin. Meillä nuo pelletit toimivat parhaiten, ihan jo siitäkin syystä, että ne voidaan pienissä erissä huuhtoa jopa pöntöstä alas. Saisi kaiketi heittää biojäteastiaankin, mutta sitä ei ole tullut harrastettua, ainakaan vielä.

Lapsiperheessä nuo pelletit ovat muutenkin siitä hyviä, että "nesteytyksen" myötä ne muuttuvat sahanpuruksi. Se taas pienentää likaisen hiekan mahdollisuutta päätyä lasten suuhun. Olen näistä pelleteistä kirjoitellut aikaisemminkin, joten ei niistä tällä kertaa sen enempää. Kirjoitukset löytynee tästä ketjusta viime talven/ kevään tienoilta, jos kiinnostaa.

Agrimarketista Vapon pellettejä kunnon säkissä. Maksaa 6 € (about) ja kestää meillä kahdella kissalla ikuisuuden. En ole toviin kaupasta ostanut niitten versioita.

 

[TosiFani]

Agrimarketista Vapon pellettejä kunnon säkissä. Maksaa 6 € (about) ja kestää meillä kahdella kissalla ikuisuuden. En ole toviin kaupasta ostanut niitten versioita.

Mitä ainetta nämä pelletit ovat?? Turvetta??

Onko kukaan kokeillut pelkkää turvetta kuivikkeena??

 

[Poison]

Kissanhiekoista saisi varmaan pystyyn satasivuisen ketjun, mutta lyhykäisyydessään vain totean että meillä on käytetty alusta asti niitä valkoisia helmiä. Vaikka pussissa lukee "1 cat, 1 package, 1 month" niin eihän se pidä paikkaansa. Tai sitten se on jo sekä eläin- että ihmisrääkkäystä. Alunperin kun oli yksi kissa, kaksi pussia kesti kaksi viikkoa ja nyt kun on kaksi kissaa niin kaksi pussia kestää viikon. Se on kuitenkin niin erinomaista kaikin puolin, että emme halua vaihtaa.

Meillä on myös käytössä Best Friendin helmet. Ovat parempia kuin esim. Rainbown helmet, eläinkaupan vastaavia en ole koskaan kokeillut. Aivan loistavaa hiekkaa, jos kissa vain hyväksyy tuotteen vessaansa. Ei haise ja kakatkin voi viskata suoraan vessanpönttöön, kunhan varistelee hiekat ensin pois. Muutoin vain sekoittaa hiekkoja päivittäin. Meillä riittää yhdelle kollille yksi iso pussi (kahdelle kisulle tarkoitettu) tai kaksi pientä noin 3 viikkoa. Sitten vain vaihtaa kaiken kerralla, pesee ja desinfioi laatikon ja laittaa puhtaan hiekan. Helppoa, hajutonta, yksinkertaista, nopeaa... Sen olen huomannut, että mitä runsaammin hiekkaa laittaa, sen paremmin se toimii. Aluksi käytin vain yhtä pussia kerrallaan, mutta silloin hiekka oli nopeasti märkää, ei imenyt kunnolla jne. Ja tosiaan juuri tuosta imevyydestä huomaa aina hyvin, milloin on syytä vaihtaa. Pissankeltaiseksihan tuo hiekka myös värjäytyy, ja kun laatikko alkaa näyttää enemmän keltaiselta kuin valkoiselta on syytä ruveta hiekanvaihtoon.

Helmet lyövät kaikki aiemmin kokeilemani hiekat 100-0 hajuttomuudessa ja helppoudessa. Kissa arvostaisi kai eniten eläinkaupan mikrohiekkoja, mutta kun nämäkin kelpaavat, niin näillä mennään. Käyttipä mitä hiekkaa tahansa, niin tärkeintä on se, että putsaa laatikon päivittäin - pissat ja kakat pois.

Ruokinnallakin voi vaikuttaa aika paljon kissan jätösten määrään ja hajuun. Kun muistaa, että kissa on lihansyöjä ja syöttää sille sen mukaista laadukasta ruokaa (kissa ei esim. tarvitse vehnää, perunaa tai ihania markettimurojen herneitä ja monet katit ovat vielä laktoosi-intorelantikkojakin), on kaikilla hyvä mieli.

 

[Tpip]

Rakashan tuo onneton ruikkija on, joten en nyt ihan helposti ole enää luovuttamassa hänen suhteensa, kun kerran yhteistä taivalta on takana kohta jo tuo 6v. ja olen tähänkin asti jaksanut jollain lailla. Olen kuitenkin realisti ja jos tilanne muuttuu täysin sietämättömäksi, täytyy tutkailla eri vaihtoehtoja tarkemmin. Mutta siitä nyt lähdetään, että kyseessä on taas joku vaihe, joka menee pian ohi, tullakseen taas uudelleen jossain vaiheessa.

Yksi mikä tuota ruikkimista voi aiheuttaa on virtsakiteet/kivet, näin yön tunteina en muista mikä tuo virallinen nimitys on. Eli yksi vaihtoehto voisi olla ell:n kanssa keskustelu ja kusinäytteen antaminen dopingtestien tyyliin.

 

[Jääkoneenkuljettaja]

Tulipa mieleeni kissoista, näin kun paikallisessa lehdessäkin niistä on puhetta.

Itsellä tuolla lapsuuden kodissa oli kissaa. Sittemmin, kissoja pihoilla vaikkei omaa kissaa laisin (allergiaa taloudessa). Sittemmin naapuriin muutti ihme vempula, joka oli valjastanut kissansa. Tuota tapaustahan siinä alun 90-luvulla pidettiin suorastaan kerettiläisenä, pahaa verta herätti naapurustossa (kyllä kyllä, "maalta" olen kotoisin, ylläri?). Itseäni kiehtoi suuresti tuo, että miten kissa voisi tulla samalla tapaa totutetuksi hihnaan mitä koirakin. Sen vähän mitä kissankasvatuksesta sitten ehdin omaksua tuolta neidiltä kunnes jälleen muutti, oli, ettei kissan kouluttaminen ole vaikeaa. Samalla tapaa oppii kuin koirakin, ehken jopa koiriin tuttoneelle palkitsevampaa tuo kissojen kanssa peuhaaminen.

Siksipä ihmetyttää, että miksi vielä tänäänkin joku koettaa puolustella kissojen irti laskemista vapaaksi, "koska se on kissan luonto"? Hieman kyllä epäilisin, että kyse ei ole kissan luonnosta, vaan kissan omistajan omaksumasta käsitteestä "kissan luonto". Mutta onko jossakin olemassa jokin muut pois sulkeva todiste siitä, että kissa on kissa, vain jos se päästetään ulos elämään kissan elämää? Kissanhan sanotaan pitävän hiirten, myyrien ja rottien aiheuttamat haitat vähissä. Näin ollenhan tuo vapaan pitäminenhän on perusteltavaa.

Vaan olenko minä väärässä ajatusteni kanssa, kun olen tässä viime vuosina nähnyt enenevissä määrin kissoja talutettavan, enkä mielestäni näe kissojen kärsivän heiltä riistetyn vapauden kaipuusta? Onko tuo vanha tapa pitää kissat oman onnensa nojassa ulkona, sittenkin vain relikti sieltä ajalta ennen vahinkoeläinten tehokkaampaa hallintaa?

Miksi siis, kissaa pitäisi voida pitää vapaana?

 

[Alamummo]

Iltis uutisoi Oscar-kissan kyvyistä Azraelin lähettiläänä:

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=1410509

 

[JuVii]

Me on alettu pikkukissan kanssa tulemaan toimeen melkoisen hyvin. Vessa haisee vieläkin kissanpissalle, hajut onneksi pysyvät siellä eivätkä leviä kämppään. Isosisko suositteli sisäkissan entisenä omistajana myös täälläkin mainittuja pellettejä. Eivät roskasta (tuota kissanhiekkaa on joka puolella tupaa. pakko todennäköisesti ostaa kunnon seinällinen/katollinen hiekkalaatikko)

Meidän kissan kohdalla katollinen hiekkalaatikko on aivan ehdoton juttu, meni hermot kun ensimmäisten vessakertojen jälkeen oli suurin osa hiekasta pitkin lattioita. Niin ja karhea matto hiekkalaatikon edessä on aika kätevä, käpälistä tarttuu (ainakin täällä) suurin osa hiekoista mattoon.

Käytössä on Pirkan hiekka, kerran päivässä tyhjentää, ei haisi kusi. (Paitsi heti käynnin jälkeen) About kuukauden välein sitten koko laatikon tyhjennys ja desinfiointi.