Ennen sarjaa jo hieman ihmettelin sitä, että täällä oltiin nostamassa Pelicansia suosikiksi. Pelicans kun suli jo runkosarjassa todella usein ratkaisevissa paikoissa ja tärkeissä peleissä, suora playoff-paikka saavutettiin Ässien loppupelien yhtäläisen sulamisen ansiosta. Joukkueessa on paljon potentiaalia, mutta se on ollut koko kauden valitettavasti vähemmän kuin osiensa summa. Parhaat pelit pelattiin melkeinpä pahimman loukkaantumissuman aikoihin, jolloin taisteluilme oli kohdillaan.
Ajoittain peli on hyvää, mutta tiukan paikan tullen ei vaan tunnu löytyvän venymiskykyä. Luotin Petun sen pleijareihin kaivavan, mutta viimekeväisen HIFK-sarjan ilmeeseen ei vaan päästä, vaikka joukkue on selvästi edelliskautista nimekkäämpi. Tämä kausi oikeastaan kulminoitui tämäniltaiseen peliin ja kahteen eri tapahtumaan. Leimun hylätty johtomaali sekoitti koko joukkueen pelin ja KalPa pääsi nakuttelemaan nopeaan tahtiin ratkaisevat maalit. Ymmärrän kyllä turhautumisen tuomioon, mutta noin ei vain saisi käydä. Kolmas erä oli jo parempaa, kunnes tarjottiin todellista mahdollisuutta lopun 5min ylivoimalla. Se oli sitten aivan kuraa, vaikka aiemmin pelissä yv oli todella vaarallista.
Nyt on sitten todellinen venymiskyvyn testaus edessä, kun sarja on KalPalle 3-1. Syön sanani ja hattuni, jos joukkue tuosta vielä nousee. Viisi vuotta sitten vastaavassa tilanteessa nousu tehtiin Kärppiä vastaan puolivälierissä kolmella peräkkäisellä voitolla, nyt ei vain kannattajalla meinaa enää usko riittää.