Kärpät on runkosarjan keskinäisten kokemusten perusteella mielestäni suht sopiva vastustaja Tapparalle. Tarkoitan tällä sitä, että Tappara löysi yhteisissä kohtaamisissa aseita Kärppien pelin horjuttamiseen. Eri joukkueita vastaan pelattuja playoff-sarjoja ja niiden antamia viestejä on sinällään mielestäni turha alkaa vertailla, koska jokainen joukkue lähestyy sarjaa omien vahvuuksiensa kautta ja vastapuoli pyrkii ottamaan tätä huomioon. Joku toinen joukkue pystyy vastamaan toisen joukkueen vahvuuksiin paremmin kuin toinen - Lukko varsinkin aiheutti puolustamisellaan harmaita hiuksia Tapparalle, mutta vastaavasti raumalaisten hyökkäämisen rakenne kärsi puolustamisen korostamisesta. Tämä taas viestii siitä, että Lukko joukkueena ei vielä ollut valmis. SaiPalla ei yksilövoima yhdessä oman pelitavan kanssa ilmeisesti pystynyt vastaamaan kunnolla Kärppien peliin. Nyt ovat vastassa kaksi taktisesti valveutunutta joukkuetta ja sarja alkaa elää omaa elämäänsä riippumatta siitä, miten on Lukkoa tai SaiPaa vastaan painittu.
Viimeisimmässä keskinäisessä kohtaamisessa Raksilassa 11.2. Tappara tuli aktiivisesti peliin, ei kuitenkaan saanut tulosta ja Kärpät sai aikaan vähemmillä paikoilla vaarallisempia tilanteita. Kärpät pääsi myöhemmin peliin mukaan karmeiden Tapparan virheiden edesauttamana, mutta Tapparan viime minuuttien kirin siitä pelistä muistamme varmaan vielä ensi syksynäkin. Sitä edellinen tammikuun 21. päivän kohtaaminen oli puolustavampaa ja puskevampaa Tapparaa, ja siitäkin napattiin voitto. Viimeisimpien kohtaamisten perusteella Tapparalla on siis avaimia Kärppien todelliseen haastamiseen eri tyyleillä, mutta nyt on nyt ja tulevat pelit näyttävät, onko noista kohtaamisista opittu minkä verran, kummallakin puolella.
Tapparalla on ollut Kärppiä kiperämpi tie kevään huipennukseen. Tapparalta löytyy yhteisiä haastavia kokemuksia, kohdattuja (sekä voitettuja!!) vaikeuksia ja tehtyjä (ja niistä opittuja!!) virheitä ihan viime hetkiltäkin Lukko-sarjasta. Mikä näiden kokemusten merkitys on sarjassa, jossa vastassa on hieman pienemmällä kuormalla ja vähemmillä pelillisillä vaikeuksilla matkaa taittanut Kärppä-ryhmä? Pystyykö Tappara ammentamaan näistä kokemuksista kokemusperäistä voimaa niissä tilanteissa, joissa sitä voimaa tarvitaan? Kahden hyvän joukkueen kohdatessa molemmille tulee väistämättä vaikeita hetkiä ja parempi joukkue pystyy kääntämään nämä vaikeat hetket nopeammin edukseen. Näissä vaikeiden hetkien kääntämisissä voitoiksi voi aiempien vaikeiden kokemuksien perusteella olla paljonkin hyötyä.
Joukkueiden aidossa peruspelaamisessa on vivahde-ero, vaikka molemmat painottavat pelinopeutta. Tuttu huuto Tapparan penkin takaa on ”LUISTELE!” ja Rautakorpi painottaa moneen otteeseen eri yhteyksissä luisteluvoimaa ja peli on onnistunut silloin, kun sitä luisteluvoimaa löytyy. Kärpillä aito peruspeli pohjaa taas käsittääkseni enemmän kiekon liikkeen luomaan pelin nopeuteen kuin pelaajien liikkeen nopeuteen. Molemmilla joukkueilla on kiistattomat vahvuutensa, ja ne pystyvät kuitenkin myös varioimaan peliänsä tarpeen mukaan. Tappara on tuonut playoffeissa peliinsä runsasta pelin rytmittämistä ja lisännyt rintamahyökkäyksiään verrattuna aiempaan. Lisäksi luisteluvoima on auttanut alueiden voittamisessa hyökkäysalueelle edetessä, mutta siellä hyökkäyspäässä peli on useimmin puuroutunut kulmiin ja vaarallisuus on liian usein jäänyt näennäiseksi ja peli ikään kuin staattiseksi.
Omien valmentajasukupolviensa taktiset huipputekijät kohtaavat pohjimmiltaan eri lähestymistavoilla – miten sarja pelillisesti muotoutuu? Molemmat esittävät ensin jotakin, sen jälkeen vähintään toinen joutuu reagoimaan, josta syntyy taas uusi tilanne. Syntyy siis sarja erilaisia reagointeja suhteessa toiseen. Lopulta katsotaan, kumpi valmentaja reagoi toista laadukkaammin toisen peliin ja pystyy luomaan omalla panoksellaan oman joukkueensa peliin parempaa rakennetta kautta kentän suhteessa toiseen.
Loppuviimeksi yksittäisissä tilanteissa kyse on sitten ihan puhtaasti yksilösuorittamisesta, pystytäänkö eteen sitten rauhallisemmin tai nopeammin tulevissa paikoissa syöttämään tai laukomaan tarpeeksi laadukkaasti ja nopeasti niin, että puolustus tai maalivahti ei onnistu vastaamaan tarpeeksi. Näissä tilanteissa tulee esiin pelaajamateriaali ja sen vahvuudet/heikkoudet. Molemmilla löytyy maalintekovoimaa ja kiekollista varmuutta ja kumpi, Tappara vai Kärpät, saa sitä pelinsä kautta paremmin esiin maalipaikoissa hyödynnettäväksi, on vahvoilla. Playoff-sarja on lopulta vain sarja yksittäisiä pelejä, mutta tarjoaa sarjamuotoisena huiman mahdollisuuden nopeaankin pelin kehittämiseen ja reagointiin suhteessa vastustajaan.
Pelaajamateriaaleissa joukkueilla on eroa, etenkin pakeissa on etu ”kärjestä tyveen”-laajuudessa Tapparalla. Tottakai Kukkonen tulee loistamaan, mutta päivän vire lopulta ratkaisee ja etenkin Kankaanperä pystyy haastamaan varmuudessa. Tapparan pakistossa kokemus loistaa, kun Kärpillä löytyy pari nuorempaakin kokelasta, toki tasonsa osoittaneita. Mutta se varmuus niissä yksittäisissä tilanteissa, kun Nieminen painaa suu auki niskaan, tai toisaalta kokemuksen tuoma hitaus, kuinka käy esim. Junttila vs. Saravo Tapparan päässä? Hyökkäyksessä taas on tasaisempaa, mutta Kärpillä vaikuttaa olevan Tapparaa yksilövoimalla mitattuna hieman paremmat hyökkäysketjut, Aaltonen etunenässä. Molemmilla joukkueilla on tarjota peliinsä sitä tarvittavaa virtuositeettia, mutta kumpia pääsee sitä pelinsä kautta todennäköisemmin hyödyntämään, muodostuu ydinkysymykseksi.
Pelaajamateriaalia täytyy tietysti aina tarkastella suhteessa pelitapaan ja sen vaatimiin ominaisuuksiin. Tapparalla tämä pelaajiston suhde itse peliin on teoriassa hyvässä kunnossa. Tapparan hyökkäyksestä löytyy enemmän pienikokoisia, kevytrakenteisia sekä luisteluvoimaisia laitureita, jotka sopivat luisteluvoimaiseen tilanvoittopeliin. Toisaalta on myös vahvempaa sentteriä (Voutilainen, Green, Plihal) ja vahvempaakin laituria (Nieminen, Sawada), ihan riippuen pelisuunnitelmasta ja peluutuksesta. Loukkaantumishuolia toki aina on ja ainakin noiden senttereiden kohdalla on ollut puhetta pienistä vaivoista, spekulaatiota vain vai faktaakin, kuka tietää.
Tapparalla on vielä suuri potentiaali ykkös-kakkosketjuissa tuloksenteossa tasakentällisin tarkastellessa sitä, mitä on playoffeissa tähän asti heiltä nähty. Ylivoimalla homma on kyllä molemmilla ketjuilla toiminut, niin kuin tietysti pitääkin. Varsinkin kakkoskenttä Järvisen johdolla on menettänyt hohtoaan ja etenkin runkosarjan maalikuningas Palola on ollut vaisu. Palola oli runkosarjassa loistava pienen tilan pelaaja ja suoraviivainen laukoja, mutta nyt kun tila pyörimiseltä ja aika laukomiselta otetaan entistä paremmin pois ja vastuu on ollut koko kauden läpi suuri, näkyy se, että Palola on nyt vasta tällä kaudella astunut kunnolla esiin. Kehitystä kaivataan vielä, mutta aihio on hänen kohdallaan loistava.
Kärpillä on kolmeen ensimmäiseen kenttään huima taitopotentiaali eikä fyysinen ilmekään kalpene liiaksi. En Kärppien rosteria suhteessa sen peliin pysty kummemmin pohtimaan kunnollisen aineiston puuttuessa, mutta laadukasta kiekkokontrollia ja korkeaa puolustusvalmiutta tuolla voidaan eittämättä pitää yllä.
”Asian ulkopuolisena” skenaariona ei voi olla kuitenkaan miettimättä Karhusen asemaa Kärppien maalilla. Loistavat playoffit toki tähän asti, mutta jälleen viikon tauko peleistä ja kovin vastus tähän asti tiedossa. Jos osoittautuu, että Karhusella alkaa pomppia tms, minkä viestin mahdollinen maalivahdin vaihto antaa ja toisaalta mikä on sitten Rynnäksen pelituntuma? Metsola on Tapparan kiistaton ykkösvahti ja joukkue on oppinut pelaamaan Metsolan edessä läpi koko pitkän kauden. Tämän kauden perusteella pidän ihmeenä, jos yksin vain Metsolaan kaaduttaisiin.
Eli kyllä mää tämän pohdinnan jälkeen näkisin, että sarja lähtee aikalailla tasaväkisissä merkeissä. Sarjan alulla on helvetin suuri rooli, kumpi uskaltaa lähteä viemään peliä omien vahvuuksiensa mukaan ja vastaavasti kuinka nopeasti toinen pystyy reagoimaan toisen esittämään haasteeseen. Ihan yksittäisilläkin tilanteilla voidaan tehdä eroa, erikoistilanteet ja niissä onnistuminen voivat kantaa pitkällekin. Molemmilla av ja yv ovat kunnossa ja kumpi pystyy murtamaan toisen erikoistilannepelaamisen paremmin, voi olla yllättävänkin lähellä voittoa, varsinkin, jos tasakentällispelissä lähdetään molempien osalta pelaamaan nolla-nollaa, minkä molemmat varmasti paikan tullen osaavat.