Ray Sheron kohtaloksi lopulta koituivat nähdäkseni seuraavat seikat:
- Luottamus Dan Bylsmaan
Lemieux ja Burkle totesivat eilen antamassaan haastattelussa vuoden menneen hukkaan, kun eivät tehneet viime kesänä näitä siirtoja. Tässä ei nähdäkseni ensi sijaisesti puhuta Sheron potkuista, vaan siitä että Shero antoi viime kesänä luottamuslauseen Bylsmalle ja puolusti vahvasti tämän jatkamista, jolle omistajat antoivat sitten hyväksyntänsä. Se oli virhe ja se koitui Sheron kohtaloksi. Bylsma hävisi jälleen kerran valmentajien välisen taiston playoffeissa, ja tuloksena jälleen nololla tavalla ulos playoffeista. Shero kantaa päätöksestään nyt vastuuta, ja Bylsma kaiken järjen mukaan seuraa perässä heti kun uusi toimitusjohtaja on palkattu. Lemieuxin ja Burklen puheiden pohjalta on vaikea nähdä miten Bylsma voisi jatkaa valmentajana. Burklen mukaan Jacques Martinin mukaantuominen oli Lemieuxin idea, ei Bylsman kuten mediassa viime kesänä asia kerrottiin. Vaikea nähdä tuon pohjalta luottamuksen Bylsmaa kohtaan olevan kovinkaan suuri. Omistajat olivat lisäksi muun muuassa tyytymättömiä nuorten pelaajien peluutukseen, ja siitä vastuussa on ensi sijassa valmentaja eikä toimitusjohtaja. Bylsma on dead man walking.
- Viime kesän pelaajasiirrot
Lemieux ja Burkle olivat myös selvästi tyytymättömiä tämän kauden joukkueen rakenteeseen. Liian vanha, liian pehmeä, liian vähän asennetta. Tuosta Shero kantaa vastuun, ja siinä etenkin viime kesän siirrot olivat ratkaisevassa asemassa. Sheron viime kesän ykkössiirto oli Rob Scuderin tuominen takaisin, ja siinä onkin kenties Sheron uran heikoin siirto. Scuderi oli todella heikko tällä kaudella, ja vaikka syitä voi hakea sille (taso tippui loukkaantumisen jälkeen, Letangin loukkaantumiset/sairastuminen), niin onhan tuo sopimus taakka joukkueelle tällä hetkellä Scuderin tämän hetkisellä tasolla. Toinen iso virhe oli Pascal Dupuisin jatkosopimus, ja tässä on Sheron perisynti nähtävillä eli ei vaan osaa päästää pelaajista irti ajoissa. Joukkue kaipasi tällä kaudella selvästi Dupuisia tämän loukkaantumisen jälkeen, ja tuskin kukaan yksittäinen pelaaja sen enempää kuin kapteeni, mutta olihan Dupuisin pelillinen taso laskenut jo syksyllä ja viime keväänä nähtiin ettei tuo ykköskenttä ole tosipeleissä toimiva kokonaisuus. Siitä huolimatta Shero toi Dupuisin takaisin isolla palkankorotuksella, vaikka joukkue olisi kaivannut muutoksia. Sen tiesi virheeksi silloin, ja se oli sitä myös tämän kauden perusteella (toki suurelta osin loukkaantumisenkin vuoksi). Lisäksi Craig Adamsin jatkosopimus vaikutti isolta osin siihen että joukkue oli yksinkertaisesti liian vanha, liian vähän nuoruuden intoa.
Nuo siirrot olivat myös syynä siihen miksi palkkakaton suhteen oli koko kauden tiukka tilanne, ja miksi joukkueessa oli liian vähän syvyyttä. Dupuisin ja Scuderin sopimuksilla olisi saanut hyvin palkattua kahden pelaajan sijasta neljä hyvää pelaajaa. Cappitilanne oli tiukka Sheron valintojen johdosta. Scuderin tuominen mukaan teki viime kesänä myös Matt Niskasesta selkeästi odotettavissa olevan palkkakaton uhrin, ja vain ja ainoastaan Tomas Vokounin loukkaantuminen viime syksynä pelasti Niskasen jatkon Penguinsissa. Sheroa voi kiitellä paljon siitä miten kärsivällisesti hoiti tuon tilanteen, vaikka täälläkin koko kesän ajan odoteltiin sitä kauppaa. Mutta nuo kiitokset häviävät sille, että kyseessä oli jälkikäteen tarkasteltuna ison luokan virhe (Scuderin sopimus ja Niskasen joutuminen sen vuoksi todennäköisesti capin uhriksi), ja Sheron pelasti tältä osin vain yhden pelaajan valitettava sairastuminen. Siitä ei voi toimitusjohtajaa kiitellä. Lemieuxilta tuli lisäksi hieman epäsuoraa kritiikkiä sen suhteen, että Niskanen on nyt UFA-statuksella sen sijaan että hänet olisi ajoissa sidottu riveihin pitkällä (ja kohtuuhintaisella) sopimuksella. Niskanen todennäköisesti kävelee nyt vapaana agenttina uuteen joukkueeseen läpimurtokautensa jälkeen.
Shero laittoi viime kesänä luottamuksensa jälleen kerran myös Marc-Andre Fleuryyn, vaikka tämä epäonnistui täydellisesti Islanders-sarjassa ja epäonnistuminen ei ollut todellakaan ensimmäistä laatuaan. Tänä keväänä joukkue ei kaatunut Fleuryyn, mutta ei Fleury myöskään auttanut joukkuettaan voittoihin kuten vaikkapa Lundqvist teki. Fleury tarjosi joukkueelleen enimmäkseen mahdollisuudet pysyä peleissä mukana, mutta yhtään voittoa ei suoranaisesti torjunut joukkueelle. Teki paljon isoja pelastuksia, mutta vastapainoisesti päästi usean helpon maalin taas. Kun maalivahti vie $5 miljoonaa capista, ja joukkue kaipaisi hyökkäykseen syvyyttä enemmän, niin tuo ei vaan ole riittävää. Fleury olisi pitänyt korvata halvemmalla maalivahdilla viime kesänä. Toki se olisi voinut olla iso riski, jos luotto olisi laitettu sittemmin sairastuneeseen Vokouniin, mutta lopputulos tuskin olisi kuitenkaan erilainen vaikka Zatkoffilla tai jollain toisella olisi pelattu playoffit. Ja viimeisen vuodenkin sisällä seuraa ovat vaihtaneet Bernierin, Scrivensin, Khudobinin ja kumppanien kaltaiset maalivahdit kohtuullisilla hinnoilla. Sen sijaan Shero luotti maalivahtiin, jota vastaan vastustajien strategia oli vaan toimittaa kiekkoa maalille joka paikasta ja odottaa joko imurointia tai mehukkaita reboundeja. Ratkaisupeleissä ei riitä nykypäivänä tällaiset torjuntaprosentit maalivahdilta: .889, .867, .882, .897 ja .900. Vaikka joukkue kaatuikin ensi sijassa taas tehottomuuteen, niin pelejä on myös keskimäärin aika vaikea voittaa maalivahdin pysäyttäessä kiekkoja noilla prosenteilla Ei vaan riitä.
Moni voisi lisäksi nostaa huonosti hoidettujen sopimusten listalle Kris Letangin jatkosopimuksen, ja varmasti ihan aiheesta. Letangin kausi oli loukkaantumisen värittämä ja pelillinen taso ailahteleva jo ennen tuota pelottavaa sairauskohtausta. Mutta pidän sitä edelleen tärkeänä kiinnityksenä, ja uskoa Letangiin riittää joten en siitä lähde Sheroa arvostelemaan.
Yksi huono kesä toimitusjohtajalta ja tässä on tulos.
- Vapailta markkinoilta tehdyt signaukset ja varaushistoria
Kaksi edellistä kohtaa olivat ne keskeiset syyt sille, miksi Shero sai eilen potkut, mutta nämäkin on hyvä nostaa esille. Shero on useana vuotena ollut aktiivisena FA-markkinoilla yrittämässä tuoda joukkueeseen vahvistuksia (Jagr, Parise, Suter), mutta ei ole onnistunut yrityksissään. Suurimmat signaukset vapailta markkinoilta ovat Paul Martin, Zbynek Michalek ja Rob Scuderi - kaikki puolustajia. Hyökkäyksen suhteen Shero on epäonnistunut vahvistusten hankkimisessa vapailta markkinoilta. Matt Cooke ja Petr Sykora lienevät parhaat FA-hankinnat ja niistäkin on jo kulunut reilusti aikaa. Ei ole pystynyt tuomaan kärkikenttiin vahvistuksia, eikä vahvistamaan alempia kenttiä todella hyvien löytöjen avulla (Rangersin Benoit Pouliot viime kesältä yksi esimerkki alempiin kenttiin tehdystä hienosta signauksesta jollaisia Shero ei ole kyennyt tekemään juurikaan ikinä). Sheron FA-saldo on luvalla sanoen aika heikko ja osaltaan syynä siihen miksi joukkue on nyt tässä tilanteessa. Tätä huonoa saldoa on sitten aina paikkailtu siirtotakarajalla rentaleita hankkimalla, ja siinä Shero onkin pystynyt tekemään päteviä hankintoja, mutta sitä on maksettu tulevaisuuden kustannuksella aina. Niitä vahvistuksia olisi pitänyt pystyä tekemään jo kesällä. Tässä on myös yksi syy miksi kaikkien näiden vuosien jälkeenkin vielä Sidney Crosbyn oikea laituri on Pascal Dupuis.
Sheron aikana joukkue ei ole päässyt varailemaan kärjen tuntumassa, ja varausvuoroja on paljon kauppailtu siirtotakarajalla rentaleihin, joten varaushistoria ei sen vuoksi ole erityisen upeaa katseltavaa. Shero on kohtuullisesti onnistunut varauksissaan, ja etenkin puolustukseen on löytynyt paljon talenttia. Lisäksi viimeisten vuosien varauksia on hieman liian aikaista arvostella vielä tässä vaiheessa. Mutta olisihan sieltä pitänyt pystyä löytämään myös hyökkäykseen niitä vahvistuksia, ja siinä Shero on suurelta osin epäonnistunut. Ei mahda mitään.
---
Shero on tehnyt paljon hyvääkin joukkueen hyväksi, ja etenkin siirtotakarajalla on onnistunut vahvistamaan joukkuetta. Se on sitten maksanut tulevaisuutta aina, eikä ole tuottanut viiteen vuoteen sitä kirkkainta kruunua, mutta yritystä on ollut kesken kauden heikkouksien paikkaamiseksi. Lisäksi Sheron yhtenä parhaana suorituksena voidaan pitää Sidney Crosbyn ja Evgeni Malkinin sitoutumista joukkueeseen lähes loppu-urakseen heti ensimmäisen tilaisuuden koittaessa. Tai oikeastaan vielä aikaisemmin, sillä molemmat tekivät sopimukset ennen kuin se edes oli virallisesti mahdollista. Sitä on vaikea sanoa kuinka suuri vaikutus Sherolla nyt noihin loppupeleissä oli, mutta ei sitä hänen vaikutusta ole syytä varmasti vähätelläkään. Lisäksi samoin lähes kaikki muut pelaajat Shero on pystynyt pitämään joukkueeseen niin halutessaan, Marian Hossa ainoana poikkeuksena.
Sheron uran suurin virhe oli kuitenkin tosiaan toiminta viime kesänä. Silloin olisi pitänyt tehdä muutoksia, mutta Shero itsepäisesti laittoi luottamuksensa Bylsmaan ja lähestulkoon samaan rosteriin joka epäonnistui Bostonia vastaan. Se maksoi sitten työpaikan. Ainoa isompi muutos oli Scuderin tuominen mukaan, ja kuten todettua se oli ison luokan virhe. Jos joukkue ensisijaisesti viime keväänä kaatui tehottomuuteen, niin sama ongelma oli tälläkin kaudella, ja sitä ongelman ratkaisua ei mikään vanhan kokeneen shutdown-puolustajan mukaan tuominen millään tavalla auttanut (ja kun vielä epäonnistui omassakin roolissaan). Shero maksaa nyt työpaikkansa muodossa hintaa viime kesän epäonnistumisista. Sellaista on pelin henki.
Saa nähdä päätyykö Reiska nyt sitten Washingtoniin. Olisi mielenkiintoista nähdä miten tämä pystyisi siellä rakentamaan joukkueen Ovechkinin ja Bäckströmin ympärille. Viimeisten viiden vuoden aikana ei siinä onnistunut Pittsburghissa, sillä siellä edelleenkin on Pascal Dupuis ykköskentän oikea laituri ja hyvän kauden pelannutta Jussi Jokista ei alunperin todellakaan tuotu mukaan Malkinin kentän kolmanneksi lenkiksi.