Näin sen näen
Ehdin lopulta syöksymään sisälle pesiskesään. Porukka näyttäisi jakautuvan varsin selvästi neljään eri tasoryhmään.
SUOSIKIT
Hyvinkää
Näyttää hyvältä. Ulkopeli on taottu loistokuosiin parin viime kesän aikana, ja paluumuuttaja Timo Rantatorikka on todellinen vahvistus tuodessaan juuri sitä mitä on puuttunut: kotiutusvoimaa. Samaten pelinjohtajaksi palaava Pasi Virtanen tuo kaivattua räväkkyyttä sisäpeliin.
Kevään ensimmäisiin tuloksiin ei koskaan pidä liikaa tuijottaa, mutta alku on ollut kerrassaan komea. Seinäjokea vastaan 27 kolmostilannetta, ja Joensuussakin 25. Yksikään muu jengi ei kevään koleudessa ole vielä kahdenkympin rajaa rikkonut. Samaan aikaan Tahkon avausyhdeksikön miehistä on pahimmillaan ollut jopa kolmannes sivussa.
Suuri kysymysmerkki Tahkon kohdalla lienee syksyllä voittamisen kulttuurin puuttuminen.
Kitee
Lähes samalla viivalla Tahkon kanssa. Romahti viimeksi karsintasarjaan asti, mutta Toni Kohonen, Sami Partanen ja Ville Huuhtanen ovat turkasen kovia vahvistuksia, kun Tahkoa lukuun ottamatta kaikki kärkijengit ovat heikentyneet pahastikin.
Ulkopeli on tulokkaiden johdolla sarjan eliittiä, mutta vaikka sisällä on lyöntivoimaa laajalti, jää materiaali hieman tasapaksuksi terävän kärjen puuttuessa. Mutta toisin kuin Hyvinkäällä, Kiteellä tiedetään, miten voitetaan.
TASAINEN HAASTAJALAUMA
Sotkamo
Jymy heikentyi merkittävästi jo toisen kerran peräkkäin, ja vaikka junnuaines huippuluokkaa onkin, alkavat menetykset pakostakin jo tuntumaan. Viime kaudella SoJy nousi kesän mittaan haastajasta suosikiksi, mutta nyt matka on kertaluokkaa pidempi, kun Kohonen, Markku Hylkilä ja Jimi Heikkinen lähtivät. Ailahdellee kevään mittaan paljonkin, mutta lienee syksyllä jo haastajien kärkikastia.
Sisäpelissä on kovaa valuuttaa jo nyt, mutta ulkona nuori yhdeksikkö voi repsahdella kelien lämmitessä.
Kuopio
Puijon Pesis ylisuoritti viime kaudella jonkin verran. Nyt yllätysetu on käytetty, ja muut kärkijoukkueet osaavat ottaa puijolaiset tosissaan. Teemu Haataja, Heikki Litmanen ja Riku Rahikka ovat kuitenkin sen luokan vahvistuksia, ettei Kuopio suostu alaspäin taipumaan. Hyvä, monipuolinen materiaali, voittamisen kulttuuria vähemmän.
Oulu
Pieniä muutoksia kokenut Lippo (Vainionpää&Rajala ulos, Pohjola&Mäntylä sisään) on paperilla ehkä hivenen heikentynyt, mutta jos pelinjohtajaksi tullut Santeri Haipus parin kauden tauon jälkeen saisi Lipon pelaamaan materiaalin edellyttämällä tasolla, nostavat oululaiset tasoaan viime kesästä ja ovat tiukasti mitalitaistossa mukana. Lukkari Mika Väisänen lienee taas suurin kysymysmerkki, sillä kilpakumppaneilla on kokemusta ja taitoa lautasten äärellä riittämiin.
Huomioitavaa lienee, että Lippo on vaihtanut kotipallonsa kimmoisampiin Suomi-palloihin, joten juoksumäärät kasvanevat. Toistaiseksi Oulussa on kylläkin oltu umpijäässä, kun edes tilanteita ei ole peleissä saatu aikaan, mutta ehkä sitten, kun aurinko auttaa enemmän.
Seinäjoki
Pohjanmaan kolmikko on niin tasavahva, että näiden järjestykseen saaminen on lähinnä arpapeliä.
Maila-Jusseja on kehuttu ja haukuttu nuoreksi ja lupaavaksi joukkueeksi jo pitkään, mutta tosiasia on, että parina viime kesänä Jussit on aina hieman edelliskesästä petrannut. Ja kun pelaaja-aines tosiaan nuorta (ja sitä myöten kehittyvää) on, jatkunee trendi nytkin. Huippuvaihtaja Tommi Murto on hyvä bonusvahvistus nousujohteisen kehityksen takaamiseksi.
Jere Dahlströmin tykki on ollut hieman hukassa alkukierroksilla, mutta kaipa ne isot miehet lämpiävät hieman hitaasti.
Nurmo
Ei tämä poppoo mestaruutta voita eikä sarjasta putoa, mutta melkein mitä vaan muuta lienee lupa odottaa. Seura on nousija, mutta joukkuetta on sellaiseksi vaikea mieltää, sillä niin paljon kokeneita pelimiehiä Nurmon kokoonpanoon on mahdutettu.
Materiaali on vahva, joten kaiken natsatessa Nurmo tappelee tosissaan paikasta neljän joukkoon. Suoritustason tasaisuus ja joukkuepelaaminen onkin sitten jo toinen juttu vaikeuksien hetkellä, sillä ryhmässä on useita vahvoja persoonia.
Lyöntivoimaa on, etenemispuolella on huomattavasti hiljaisempaa. Janne Oinonen ei mikään huippuluokan kärkietenijä ole, mutta Teijo Kankaanpää sentään on yksi Superin nopeimmista.
Yksi asia on varma: Nurmo ei ole kauden yllätysjoukkue. Siltä kun osataan odottaa melkein mitä vaan.
Koskenkorva
Tilanteiden rakentelun supermiesten Haatajan ja Murron menetykset eivät voi olla näkymättä. Tilanne on menetyksistä huolimatta kuitenkin valoisampi kuin pykälää alemmas rankatuilla Järvenpäällä ja Pattijoella, sillä lahjakkaat nuorukaiset ottavat lisää vastuuta ja paikkaavat menetyksiä joukkueet sisältäpäin. Ei Kossu hallimestaruudesta huolimatta silti ainakaan vielä runkosarjassa ole valmis kärkikahinoihin.
ALEMPI KESKIKASTI
Järvenpää
Jos Kinnari saa - kuten jo viisi ja puoli vuotta sopupelien jälkeen olisi oikeudenmukaista - Markus Meriläisen takaisin kehiin, hengittää se tiiviisti kahdeksan parhaan ryhmän niskaan. Mutta ilman Partasta, Meriläistä ja Timo Rantatorikkaa materiaali jää liian kapeaksi. Ulkopeli kestää loistavan lukkarin Riku Rantasen johdolla, mutta sisällä on vaisua.
Toisin kuin nuori ja kehittyvä joukkue, ei Järvenpään konkariryhmä pysty paikkaamaan lähtijöitä joukkueen sisältä, ja tulokkaat Hakola ja Repo ovat liian kokemattomia suureen ruutuun. Nuorukaiset tosin ovat olleet syksyn ainoita pirteitä ilmestyksiä JäPen aneemisessa ryhmässä.
Tällä hetkellä Järvenpää näyttäisi ottavan ainakin pisteen Kiteeltä Savonlinnassa, ja henkisesti nuo onnistumiset tulevat todella suureen tarpeeseen.
Pattijoki
Pitkälti samat sanat kuin yllä. Menetykset (Pohjola, Tokkari, Kankaanpää, Viinamäki, J Partanen ja Rantala) ovat kovaa luokkaa, eikä taustalla ole sellaisia lupauksia, jotka voisivat suuriin saappaisiin astua. Ulkopeli kestää joten kuten, mikäli Ykköspesiksestä napattu lukkari Topi Kosonen pärjää, mutta sisällä vastuu jää liian harvojen harteille.
JÄLKIJOUKKO
Sarjanousijat eivät ole varsinaisesti huonoja, mutta tehtävä on kerrassaan haastava, kun varsinainen alakasti puuttuu sarjasta kokonaan. Jotta joku jäisi taakse, pitäisi Järvenpään tai Pattijoen syöksyä syvälle murheen alhoon.
Joensuu
Nousijajoukkueiden osalta huomio kiinnittyy hurjiin päästettyjen juoksujen määrään Ykköspesiksessä. Siihen nähden Joensuun vahvistukset Jimi Heikkinen ja Markku Hylkilä ulkokentän eliittipelaajina ovat erittäin arvokkaita hankintoja. Pomputon kotikenttä on oiva apu, mutta kovin korkealla materiaali ei millään riitä parista profiilipelaajasta huolimatta.
Vimpeli
Näyttäisi hivenen Joensuuta heikommalle, mutta tervetuloa vaan Vimpelillekin Superiin, vaikka kiusaajan roolia enempää tuskin on luvassa. Vimpeli tosin lienee sekä yhteinäinen että nuori ja innokas porukka, ja jos kaikki natsaa kohdillaan, voi niillä eväillä päästä varsin pitkällekin. Toisaalta vaarana on, että itseluottamus loppuu kesken jatkuvien tappioiden suossa.