Mites Tirkkosen Saipa? Aika nopsaan lähtivät ylöspäin.
OK, no sitten ymmärrän mitä tarkoitat. Tosin se ei ollut omiaan selventämään asiaa, kun kirjoitit myös: "NHL:ssä monien seurojen ykkösvalinta voi olla pystysuunta mutta jos se ei ole mahdollista tai jos arvioidaan kiekkokontrollin tuottavan paremman tuloksen, mennään sen mukaan".
Kaiken kaikkiaan en itse näe puhtaassa pystysuunnassa oikein mitään järkeä ja taitaako sitä enää kukaan ammattivalmentaja peluuttaa Esa Tikkasen lisäksi?...
Seurasin Tapparan otteita ikävä kyllä vain kahdessa harjoituskauden ottelussa, Blues-harjoituspeli ja Djurgården-ET-avauspeli. Huomasin niissä puolustusryhmityksissä yhden toistuvan seikan: Tapparan vetäytyessä puolustusalueelle sentteri meni laitaan ja sen laidan laituri vastaavasti keskelle. Näkemyksiä miksi?
Tarkennatko vielä, että puhutko nyt PAPP:sta (PuolustusAlueen PuolustusPeli), vai ohjauspelistä?
Täytyy perjantaina tuota koittaa seurata.
Eiköhän tuossa keskialueen ohjauspelistä kyse ole, koska ryhmitys mistä Sekera puheli sopii nimenomaan keskialueen ohjaukseen.
Miten J.Grönvallin mielestä Tappara ryhmittäytyy omalle alueelle puolustuspään pelaamiseen? Ja nyt tarkoitan omalla alueella Tapparan puolustussinisen jälkeistä aikaa.
Etukäteen tuntuisi loogiselta, että Tappara lähtee pelaamaan ensisijaisesti tilan tekemiseen perustuvaa jääkiekkoa, kiitos rosterin joka täynnä pienessä tilassa viihtyviä pelaajia eikä niinkään voimaluistelijoita, jotka olisivat taas arvossaan tilaa voitettaessa.
Ja eikö hyökkäyspelaamisessa suoritettava lyhytsyöttöpeli ole tilan voittamisen ja tekemisen yhdistelmä? Pelaajien liike yhdistettynä kiekon liikkeeseen, kiekon liike ts. syöttäminen tekee tilaa ja vapaana olevan pelaajan saadessa kiekon tapahtuu tilan voittaminen luistelulla eli haastolla tai tilan tekeminen jatkuu syöttämällä uudelleen.
Ja eikö hyökkäyspelaamisessa suoritettava lyhytsyöttöpeli ole tilan voittamisen ja tekemisen yhdistelmä? Pelaajien liike yhdistettynä kiekon liikkeeseen, kiekon liike ts. syöttäminen tekee tilaa ja vapaana olevan pelaajan saadessa kiekon tapahtuu tilan voittaminen luistelulla eli haastolla tai tilan tekeminen jatkuu syöttämällä uudelleen.
Tilan tekeminen saattaa painottua enemmän kuin tilan voittaminen juuri joukkueen rakenteesta johtuen, mutta mielenkiinnolla seuraisin myös noita laiturien nousuja ja leikkauksia omalta laidalta hyökkäyksissä ts. tilan voittamista kiekonhallinnalla ja luistelunopeudella. Viisikon pysyessä mukana myös pelinopeus tällöin säilyy ja vahvat kulmavääntäjät esim. Erkinjuntti ovat tällöin pelitavallisesti arvossaan.
En tiedä, onko täällä koskaan sivuttu aihetta, mutta eilen kun katselin futista televisiosta niin tuli sellainen mieleen, että voisikohan jossain vaiheessa peli mennä siihen suuntaan että maalivahdeista tehdään aktiivinen osa kiekkokontrollia? Tänä päivänä futiksessa maalivahdit ovat monessa joukkueessa olennainen osa pelin avaamista ja pallon kierrätystä, tosin yleensä paineettomassa tilanteessa.
Juu samaa olen joskus leikkimielellä pohtinut ja miksei joku erittäin taitava mailapelaaja voisi tässä auttaa. Ongelmaksi tulee varmasti tuo veskarin jähmeä liikkuminen, vrt. futismaalivahtiin.
Niin, en tiedä tuleeko se muuten kuin avauspelaamisessa, sen ns. helpon syötön antamisessa.
Mutta palautuksissa omiin voisi olla ihan käyttökelpoinen vaihtoehto, jos niin sovitaan. Jos et löydä omaa pakkiparia vapaana ja toinen vaihtoehto on luistella kiekon kanssa "karkuun" tai luopua kiekosta, niin miksi sitä ei heitetä esim. hyökkäyssiniseltä omalle maalivahdille (jos filosofiana on pitää kiekko omilla tai välttää alivoimaisia hyökkäyksiä)? Tai tilanteessa, jossa viiveellä otettu hyökkäys menee pakin kuskaamiseksi, ja tulee painetilanne, niin miksi puskea kiekko eteenpäin väkisin, palautetaan kiekko maalivahdille ja uusi lähtö.
Eihän tämä nyt ole kauhean yleisöön menevää, mutta kyllä siinä vastustajaa saadaan pidettyä kiekosta irti :).
Jalkapallossa on tietysti maalivahdilla (ja muillakin pelaajilla) se etu, että pelivälineen voi hädän tullen purkaa surutta ja helposti katsomoon.
Tämä lisättynä maalivahdin mailapelaamisen epävarmuustekijöihin, niin en usko että suunnitelmallista maalivahdille pelaamistä nähdään lähivuosikymmeninä, ainakaan menestyksekkäästi. Joitain hätäisiä maalivahdille palautuksia muistan kyllä kiekossa jo nähneenikin.
Jalkapallossa toki osa johtuu siitä, että sääntö muuttui (muistaakseni vuonna 1993) sellaiseksi, että jos oma pelaaja palauttaa jalalla pallon maalivahdille, maalivahti ei saa enää pelata palloa käsillä / ottaa haltuun. Sen jälkeen jalalla pelaaminen alkoi muodostua osaksi jalkapallomaalivahdinkin pelaamista.
Siis kyllä, itse sanon aina niin, että ensin on tehtävä tilaa jotta se voidaan taas voittaa. Eli tavallaan jääkiekko on tilanvoittamispeli, mutta se vaatii onnistuakseen tuota tilan tekemistä.
Minusta esimerkiksi kulmapelissä tämä toteutuu:
Pelaaja A:lla on kiekko ja paine, liike kulmasta kohti viivaa -> tehdään tilaa.
Pelaaja A antaa jättösyötön laitaa pitkin tyhjään tilaan, jonne tulee pelaaja B -> tila voitetaan.
Ja tätähän voi jatkaa teoriassa vaikka kuinka pitkään.
Ihan sitä, että ei ole järkevää syöttää oman maalin eteen edes maalivahdin kiekollisilla taidoilla varustetulle puolustajallekaan, saatika sitten pelkälle maalivahdille. Toki sitä palautusta voidaan "menestyksekkäästi" käyttää spontaanisti ja kertaluontoisesti (ja on varmaan käytettykin), mutta ei minusta osana pelitapaa.Mitä tarkoitat sillä, ettei tämä voisi toimia menestyksekkäästi? Eihän kyse ole kuin kiekon antamisesta maalivahdille joka vähimmillään luovuttaa sen omalle puolustajalle. Onko parempi siis luopua kiekosta ja "ulkoistaa vastuu"?
Tuottaako tällainen kulmapeli aluepuolustusta vastaan yhtään mitään? Tässäkin esimerkissä tila on voitettu kulmaan? A jättää B:lle - B jättää C:lle - C jättää A:ll jne....... Pakkien kurkkailut viivasta ei puhko aluepuolustusta.
Yksi ratkaisu (ainakin NHL:ssä ja joku joukkue liigassa) on, että A ja B pelaavat vastaliikkeellä eli A joko kuljettaa kohti siniviivaa tai päätyviivaa ja B tulee laidan puolelta vastaan, jolloin ehkä saadaan sauma auki. Jos A ja B eivät saa murtauduttua keskelle tai tila loppuu kesken - heitetään kiekko maalin taakse johon C on valmiina reagoimaan sovitusti maalin edustalta ja tätä kautta saadaan PAPP:n rivejä rikottua.
Ihan sitä, että ei ole järkevää syöttää oman maalin eteen edes maalivahdin kiekollisilla taidoilla varustetulle puolustajallekaan, saatika sitten pelkälle maalivahdille. Toki sitä palautusta voidaan "menestyksekkäästi" käyttää spontaanisti ja kertaluontoisesti (ja on varmaan käytettykin), mutta ei minusta osana pelitapaa.
Tietysti säännöt ja varusteet voivat kehittyä, mutta tällaista kehitystä en näe.
"Mä luulen, että suomalainen peli on mennyt tässä viime vuosina kiekollisessa pelissä paljon eteenpäin ja meillä on nyt enemmän variaatioita sen suhteen, että pystytään pelaamaan tämmöistä nopeata kiekkoa, reagointikiekkoa, mutta silloinkun ei päästä sitä pelaamaan suoraan eteenpäin, niin pystytään myos pelaamaan kontrolloidusti. Tässä varmaan joukkueet hakee nyt itteensä. Mä uskon ensimmäisenä vaihtoehtona siihen nopeeseen reagointipeliin ja tilanteiden hyödyntämiseen sitä kautta, mutta sitten meidän pitäisi osata myös se vähän hitaampi lähto ja kontrolloiva peli." - Erkka Westerlund Yle Puheen kiekkoilta 11.9.2013).
On se siinä mielessä ihmeellinen näkemys, kun tuolla pelitavalla on menestetty erittäin hyvin. Toisaalta tuo lausunto johtuu varmasti siitä, että Pique on ollut jo niin kauan Barcelonassa, että samanlaisen ja vaativan pelitavan toteuttaminen vuodesta toiseen aiheuttaa varmasti sekä fyysistä, että henkistä väsymystä.Eipä sinänsä mikään ihmeellinen lausunto ja näkemys. Olennaisintahan tuossakin on sana kehittyminen. Ei pidä hirttäytyä yhteen pelitapaan vaan koko ajan olla avoimin mielin ja kehittyä. Ja näköjään se juttu pelitavoissa on nykyisin monipuolisuus, mikä tuo yllätyksellisyyttä ja vaihtoehtoja pelaamiseen.