Pelitapakeskustelu

[Sateentekijä]

Jääkiekon evoluutiosta puheen ollen...

erittäin mielenkiintoinen puheen aihe.

Aloitetaan siitä, että millä jääkiekko-ottelut voitetaan? Maaleilla.

Millä tavalla vastustajan kivinen keskialue ylitetään? Nerokkuudella... kysykää esimerkiksi Pavel Datsyukilta. Mutta tähän tarvitaan yhteistyötä... vakaata muurahaisten tukemista... jokainen tukee toinen toistaan... itseluottamus nousee... joukkueen henkinen tila on lyömätön.

Jääkiekon evoluutio olisi kiva muuttaa tällaiseksi mahdollisimman pian. Kaikkihan tässä maailmassa kehittyy. Mikä on paras tapa tehdä maaleja?

Niin kuin eräs Tomi Lämsä sanoi, että tämä on pääpointti ensi kauteen lähdettäessä.

Tärkeää olisi mielestäni se, että mitkä tavat ovat fiksuimpia ylittää keskialue ja saada kiekko vastustajan puolustusalueella haltuun.

Taas tullaan siihen kamppailupelaamiseen ja viekkauteen... pelisilmään.

Yllätyksellisyyden nostaisin parhaimmaksi jutuiksi ja monet eri variaatiot... vakoojista mallia... voittoon tarvitaan tulevaisuudessa monia eri-osatekijöitä.

Neuvostoliiton selkäydinjääkiekko oli tuhoisa ase... lähes voittamaton. Teknologia on ottanut ihan uskomattomia harppauksia, miksi ei myös jääkiekko.

Nyt tarvitaan viisaita valmentajia... sellaisia myyttien murtajia... sitten voidaan jääkiekostakin puhua kauniina pelinä...

jalkapallon taide on vain parempaa tällä hetkellä... toki kiekkokin on parhaimmillaan huikeaa (turha taas toki verrata kahta maailman hienointa pallopeliä)

Jääkiekon fyysisyys yhdistettynä taitoon... niin kyllä ainekset ovat erinomaiset.

---

Ennakointi ja yllätyksellisyys... kun kukaan ei odottanut... kuten esim. Miken ilmaveiviä... nuo adjektiivit ja superpelaajat ja henkinen voima, työn pitkäjänteisyys ja tasaisuus...

siinä niitä isoja ja tärkeitä juttuja... sanoina toki lyhyitä, mutta. Niin. Ihan kaikessa.

---

Toivottavasti tulevaisuudessa ymmärretään, että minkä tahansa pelikirjan syö (skouttaus kun on ollut jo käytössä pitkään) pelaajien kemia, selkäydinjääkiekko ja henkinen ylivertaisuus. Ja tietenkin yllätyksellisyys.

Helpostihan sitä kyllä luullaan, että parhaat pelaajat = mestaruus

Jännästi sitä on vain nämä dream teamit sortuneet... on sitä ollut Venäjällä ja Kandalla lätkähistorian aikana vaikka millaista superjoukkuetta... mutta ei ne nimet edelleenkään, jos yhteistyö on nolla ja ajatellaan varsin yleisesti LUULEMALLA, että kukaan ei voi meitä pysäyttää.

Mutta kyllä se saumaton yhteistyö, just like muurahaiset...

silloin joukkue on vahvimmillaan, kuten JYP osoitti tänä vuonna SM-liigassa.

 

[siffa]

Jalkapallon EM-kisat olivat Espanjan pelityylin juhlaa jo kolmansissa kansainvälisissä suurturnauksissa peräkkäin. Jääkiekossa Jukka Jalosen ja Timo Lehkosen kehittämällä Meidän Pelillä on minusta eniten yhtäläisyyksiä Espanjan menestyksellisen pelityylin kanssa. Tähän on syytä palata syksyllä tarkemmin. Pallonhallinta/kiekonhallinta tuottavat molemmissa laadukkaan puolustamisen sekä hyökkäämisen. Ero Espanjan jalkapallon pelaamisessa ja Suomen jääkiekon Meidän Pelissä on pelaajamateriaalissa. Siinä, missä Espanjan valmentaja Bosquella on käytettävissään maailman huipputason pelaajia, joutuu Jukka Jalonen peluuttamaan maajoukkuettaan pelaajamateriaaliltaan vaatimattomammalla joukkueella.

 

[Osmo Rapeli]

Esitän ensi kaudeksi palstan pelitapaintoilijoille myös haastetta - tuonne jääkiekkoaiheiselle puolelle laitetaan pystyyn jonkinmoinen intoilevien analyytikkojen tekemä ranking siitä, kenellä SM-liigavalmentajista on vahvin pelikirja. Ei, kuka on porukan mielestä paras valmentaja kokonaisuutena, tai mikä on paras kokonaisuus joukkueena, ainoastaan pelikirjaan ja pelitapaan liittyvä. Lisämausteena siihen, minkätyyppistä kiekkoa valmentajien uskovan kauden mittaan peluuttavan.

Liigaseuran lopullinen menestys on iso kokonaisuus, mutta voisi olla mielenkiintoista nähdä, tapahtuuko sitten kauden aikana minkäänlaista trendiä sen suhteen, mitkä joukkueet kenties menestyvät yleisiä sijoitusarvioita paremmin. Ja peluuttavatko valmentajat ennakko-arvioiden mukaista kiekkoa. Siis, vertaamme tulosta sitten kokonaisuuden ennakko-arviointeihin ja lopputulemaan. Jos joku "kiekkokontrollifriikkikoutsi" pärjää palstan pelitapaintoilijoiden alusarvioissa, muttei joukkueeseen uskota, ja jengi menestyykin hyvin, voidaan kenties sitten taputella sellaista koutsia ja kiekkokontrollia onnistuneeksi. Tai päinvastoin.

Voi mennä tappeluksi, mutta entä sitten. Viime kaudella pystysuunta vei jonkin sortin selkävoiton, Johtavalle se oli negatiivista, toiset olivat hyvillään, miten tulee ensi kaudella käymään.

 

[siffa]

Jukka Toijala kertoi juuri aamutv:n urheilu-uutisissa, että tämän illan koripallovastustaja Belgia on, kuten mekin, hyvin organisoitu ja sitoutuu pelitapaansa tiukasti.

Eilen ilmestyneessä Urheilulehdessä Esko Seppäsen ansiokkaassa haastattelussa Alexander Ring kertoo pelaavansa pelitilanteet entistä tarkemmin taktisesti oikein. "Ringin Bundesliiga-joukkueen päävalmentaja Lucien Favre on perfektionisti. Tästä syystä puhumme samaa kieltä jalkapallokentällä. Taktisesti hän on erittäin vaativa. Pelitapaa noudatetaan täsmällisesti sekä harjoituksissa että peleissä. Kun kaikki ovat tälläisissa asioissa samalla sivulla, tulee joukkuehengestä samanlainen mestariteos kuin vuosi sitten".

Siinä pari huomiota kahden ison pallopelin pelitapojen merkityksestä. Jääkiekko ei poikkea tässä suhteessa mitenkään isommistaan. Mielenkiintoista on nähdä, mihin suuntaan Suomen jääkiekkosarjoissa pelikirjoja ja niiden sisältämiä pelitapoja kehitetään ensi kauden aikana. SM-liigassa kiinnostavat erityisesti HIFK:n, Jokerien ja SaiPan pelikirjat SM-liigassa 1. kauttaan aloittavien päävalmentajiensa vuoksi. Sormusen, Lämsän ja Tirkkosen pelikirjoihin päästään piakkoin tutustumaan. Myös paluun SM-liigavalmentajaksi tehneen Jukka Rautakorven ja Tapparan pelikirja on mielenkiinnon kohteena. HPK:n Rautakorpi vei hopealle muutettuaan kesken kauden joukkueen pelitavan vahvaksi Meidän peliksi. Kalpa suoraviivaistaa peliään jonkun verran Sami Kapasen mukaan. Lukon ja Dufvan pelikirja tulee olemaan myös mielenkiintoista nähdä. Kärpät jatkanee Aravirran johdolla vahvaa kiekkokontrollipeliä. Aho lisäsi JYP:n pelaamiseen kiekkokontrollia jonkin verran jo viime kaudella. Pekka Virta jatkanee Turussa omalla, vahvalla kiekkokontrollipelillään. TuTo Turussa Tamin johdolla pelaa vuoren varmasti nopeaa, pystysuunnan jääkiekkoa, joten Turussa on nähtävissä nykykiekkoilun äärilaidat, näin uskon. Helminen ja Ilves ovat täysiä arvoituksia, mutta jotain on sielläkin pelikirjan suhteen tehtävä, jotta viimeiset kaksi kautta vältettäisiin. Porissa jatkettaneen viime vuoden pelikirjalla niinkuin Espoossakin Marjamäen johdolla. HPK:n ja A-P Selinnin pelikirja kuuluu myös mielenkiinnon kohteisiin, veikkaan, että SaiPan ajoista Selin nostaa kiekkokontrollin tasoa. Suikkanen jatkanee Pelicansissa entisillä linjoillaan pelikirjan suhteen.

 

[LaTe_Show]

Jääkiekko ei poikkea tässä suhteessa mitenkään isommistaan.

Tottakai joku "pelitapa" pitää olla ja perus taktiikat selvillä, mutta nopeampi tempo ja lentävä vaihdot tekevät jääkiekosta ainutlaatuisen lajin.

 

[Fordél]

Suomen korismaajoukkuekin on hyvä esimerkki siitä kuinka pelitapa on aina alisteinen materiaalille. Se on luotu tälle nykyiselle materiaalillemme, joka tulee kannattelemaan suomalaista korista vielä vuosia. Koska meillä ei ole taitavimpia yksilöitä eikä erityisen kookkaita yksilöitä, perustuu pelaaminen hyvin tiiviiseen ja agressiiviseen puolustuspelaamiseen, jossa ohjataan vastustajan pelaamista. Hyökkäyksessä on taas tärkeää liikuttaa palloa eli antaa pallon tehdä työn. Jollain muulla materiaalilla pelitapa voisi olla erilainen. Päävalmentaja Dettmankin muistaa aina nostaa keskiöön juuri yksilön. Dettmanin mukaan "ei pidä yrittää kehittää tätä lajia uudestaan vaan kehittää pelaajia".

 

[J.Grönvall]

Tottakai joku "pelitapa" pitää olla ja perus taktiikat selvillä, mutta nopeampi tempo ja lentävä vaihdot tekevät jääkiekosta ainutlaatuisen lajin.

Verrattuna mihin?

Suomen korismaajoukkuekin on hyvä esimerkki siitä kuinka pelitapa on aina alisteinen materiaalille. Se on luotu tälle nykyiselle materiaalillemme, joka tulee kannattelemaan suomalaista korista vielä vuosia.

Ei se aina ole, siitä kertovat jo lukuisat esimerkit ympäri maailman. Lisäksi on tehtävä ero seura- ja maajoukkueympäristön välillä. Toisessa pelitapa joissain tapauksissa joudutaan luomaan olosuhteiden pakosta, toisessa on mahdollisuus muokata materiaali halutunlaiseksi.

Suomen tapauksessa koripallo on lähtenyt omalle tielleen, koska tavoitteena on paras mahdollinen menestyminen jo nyt. Jalkapallossa mennään taas juuri päinvastaista reittiä eli pyritään opettamaan pelaajille uutta (kehitetään sitä yksilöä), ja oikeastaan sama koskee myös jääkiekkomaajoukkuetta.

Esimerkiksi FC Barcelonassa materiaali on alisteinen pelitavalle ja tulee varmasti näin olemaan jatkossakin. Ja ihan samalla tavalla muutkin maailman huippufutiskoutsit rakentavat joukkuettaan seuratasolla, ja maajoukkueessa niissä maissa joissa on mistä rakentaa.

Ei pidä painaa villaisella Alexander Ringin sanoja, vaan ottaa oppia.

EDIT. Tappara ja Jukka Rautakorpi lähtevät kauteen rytmittämällä hyökkäyksiä ja pelaamalla keskustan kautta kiekkokontrollijääkiekkoa. Tämä on nähtävissä jo yhden ottelun perusteella.

 

[LaTe_Show]

Verrattuna mihin?

Siffan yllä mainittuihin jalka- ja koripallo esimerkkeihin.

 

[obi-wan]

Verrattuna mihin?

No nyt vaikka jalkapalloon. Tai amerikkalaiseen jalkapalloon. Osittain myös koripalloon

 

[Fordél]

Ei se aina ole, siitä kertovat jo lukuisat esimerkit ympäri maailman. Lisäksi on tehtävä ero seura- ja maajoukkueympäristön välillä. Toisessa pelitapa joissain tapauksissa joudutaan luomaan olosuhteiden pakosta, toisessa on mahdollisuus muokata materiaali halutunlaiseksi.

Suomen tapauksessa koripallo on lähtenyt omalle tielleen, koska tavoitteena on paras mahdollinen menestyminen jo nyt. Jalkapallossa mennään taas juuri päinvastaista reittiä eli pyritään opettamaan pelaajille uutta (kehitetään sitä yksilöä), ja oikeastaan sama koskee myös jääkiekkomaajoukkuetta.

Esimerkiksi FC Barcelonassa materiaali on alisteinen pelitavalle ja tulee varmasti näin olemaan jatkossakin. Ja ihan samalla tavalla muutkin maailman huippufutiskoutsit rakentavat joukkuettaan seuratasolla, ja maajoukkueessa niissä maissa joissa on mistä rakentaa.

Hyvä huomio ja tuo aina sana oli kyllä väärin kirjoituksessani kun ajatellaan asiaa tosiaan prosessina ja miten se etenee. FC Barcelonassa on pelitapa ja sitten siihen kehitetään pelaajat. Suomalaisessa koripallossa on tosiaan tehty toisin ja se näyttää toimivan tässä tapauksessa mainiosti. On lähdetty katsomaan millaista materiaalia meillä on pääasiassa käytössä ja luotu sille paras mahdollinen pelitapa. Ei siis ole tässäkään asiassa yhtä totuutta vaan hyvään lopputulokseen voidaan edetä monella tapaa.

Olisi mielenkiintoista tietää miten koripallossa tämä valittu pelitapa tulee vaikuttamaan nuorten pelaajien kehittymiseen. Käsittääkseni A-maajoukkueen pelitapaa on viety nuorisomaajoukkueisiin ja myös seuratasolle yhtenä vaihtoehtona. Tulevaisuudessa meillä pitäisi siis olla vielä paremmin tähän pelitapaan sopeutuneita pelaajia käytettävissä A-maajoukkueessa. Toki siltikin kaiken keskiössä on koko ajan se yksilön kanssa tehtävä kehitystyö, josta kaikki lähtee.

 

[J.Grönvall]

Siffan yllä mainittuihin jalka- ja koripallo esimerkkeihin.

Ok. Erilainen kyllä mutta ainutlaatuinen ehkä ei. Tai no onhan jokainen laji ainutlaatuinen jos sen niin miettii.

 

[J.Grönvall]

Tulevaisuudessa meillä pitäisi siis olla vielä paremmin tähän pelitapaan sopeutuneita pelaajia käytettävissä A-maajoukkueessa. Toki siltikin kaiken keskiössä on koko ajan se yksilön kanssa tehtävä kehitystyö, josta kaikki lähtee.

Tämä on koko prosessin ydin. Kuitenkin haluaisin vielä tuoda tärkeänä seikkana esiin sen, että vielä ennen kuin voimme kehittää yksilöä on tiedettävä mihin ja miten häntä kehitetään. Tässä kohtaa astuvat esiin meidän peli ja vastaavat hankkeet futiksessa ja näemmä myös koriksessa.

 

[Tarinankertoja]

vielä ennen kuin voimme kehittää yksilöä on tiedettävä mihin ja miten häntä kehitetään. Tässä kohtaa astuvat esiin meidän peli ja vastaavat hankkeet futiksessa ja näemmä myös koriksessa.

Tässäpä tämä on kiteytettynä. Mixu yrittää luoda suomalasien peli-identiteetin futikseen, Detman on onnistunut oikeastaan tässä koriksessa (se etenee hyvin junnutasolle asti). Lätkässä "meidän peli" on jääkiekkoliiton toimesta ajettu junnutoimintaan asti (harmi että Rautakorpi lähti Tapparan valmentajaksi, jäi homma kesken ehkä siltä pätevimmältä kaverilta tätä tekeen).

Lentopallon osalta on vaikea sanoa vielä mitään, koska lentiksen "curre" eli Berrutto loi vasta sen itseluottamustason, jolla voidaan menestyä. Saas nähdä löytyykö vielä jokin alatasolle asti vietävä pelitaparakennelma.

.. Tätä koko organisaation kattavaa rakennelmaa ei Suomessa oikein seuratasolla olla ymmärretty tai vaan saatu toteutettua, vaikka nimenomaan se yhtenäinen joukkueeseen liittyvä pelitapaidentiteetti näkyy menestyksenä vähän lajissa kuin lajissa. . . Nyt kun Tapparalla on ehkä maan kovin ”meidän pelin” rakenteen kouluttaja, voidaanko ennusta Tapparalle kohta menestysten vuosikymmentä?

 

[Wäinö#16]

EDIT. Tappara ja Jukka Rautakorpi lähtevät kauteen rytmittämällä hyökkäyksiä ja pelaamalla keskustan kautta kiekkokontrollijääkiekkoa. Tämä on nähtävissä jo yhden ottelun perusteella.

Muu olisikin ollut vähintään erikoista, kun viime vuodet Rautakorpi on pääasiassa vienyt liiton ajamaa pelitapaa seuroihin. Tässä olisi ollut myös yksi vahva peruste Rautakorven palkkaamiseksi tulevaisuudessa maajoukkueeseenkin, mutta ehkäpä pesti tulisi nyt syksyllä jo liian nopealla aikataululla.

 

[LaTe_Show]

Tämä on koko prosessin ydin. Kuitenkin haluaisin vielä tuoda tärkeänä seikkana esiin sen, että vielä ennen kuin voimme kehittää yksilöä on tiedettävä mihin ja miten häntä kehitetään. Tässä kohtaa astuvat esiin meidän peli ja vastaavat hankkeet futiksessa ja näemmä myös koriksessa.

Nyt vissiin puhutaan aikuisista ja nuorista (A/B/C-ikäisistä), eikä "junioreista" tai lapsista?

 

[Fordél]

Tämä on koko prosessin ydin. Kuitenkin haluaisin vielä tuoda tärkeänä seikkana esiin sen, että vielä ennen kuin voimme kehittää yksilöä on tiedettävä mihin ja miten häntä kehitetään. Tässä kohtaa astuvat esiin meidän peli ja vastaavat hankkeet futiksessa ja näemmä myös koriksessa.

Niin ja vielä pitäisi tietää, että kehitämmekö vaikka lätkässäkin pelaajia seuran edustusjoukkuetta, A-maajoukkuetta vai NHL:ää varten? Eikö taidollisesti, fyysisesti ja psyykkisesti mahdollisimman hyvät pelaajat sopeudu uransa aikana pelitapaan kuin pelitapaan. Toki sitähän se maakuntiin viety Meidän Pelikinjuuri on, että yksilö osaa osana viisikkoa reagoida pelitapahtumiin samalla tavalla kuin muutkin viisikon jäsenet. Ei välttämättä tarvitse pelata juuri tietyllä tavalla joka paikassa vaan kehittää pelaajien taitoja ja peliymmärrystä, jotta pystyvät jatkossa toimimaan mahdollisimman hyvin osana viisikkoa, oli se pelitapa sitten uran aikana mikä tahansa.

 

[Fordél]

Muu olisikin ollut vähintään erikoista, kun viime vuodet Rautakorpi on pääasiassa vienyt liiton ajamaa pelitapaa seuroihin. Tässä olisi ollut myös yksi vahva peruste Rautakorven palkkaamiseksi tulevaisuudessa maajoukkueeseenkin, mutta ehkäpä pesti tulisi nyt syksyllä jo liian nopealla aikataululla.

Rautakorpi on vienyt tosiaan liiton ajamaa pelitapaa seuroihin, ei Jukka Jalosen Meidän peliä. Tästä asiastahan on täällä (vai oliko Sihvosen ketju) väännetty viimeisen vuoden sisällä eli ne eivät ole yksi ja sama asia. Toinen on selkeä yksittäinen pelitapa ja toinen enemmänkin raamit yhteiselle pelaamiselle ja yksilön kehittämiselle sitä varten.

 

[J.Grönvall]

Nyt vissiin puhutaan aikuisista ja nuorista (A/B/C-ikäisistä), eikä "junioreista" tai lapsista?

No jos puhutaan peli-identiteetistä ja sen myötä laajojen lajitaitojen kehittämisestä, niin minun mielestäni sen on lähdettävä jo pikkupojista/tytöistä asti.

Yksinkertaisesti siis:

A. On oltava joku malli, tai ideaali mihin halutaan päästä, kun ajatellaan suomalaista jääkiekkoa. Eli minkälaista lätkää on suomalainen jääkiekko.

B. Vasta tämän jälkeen voidaan lähteä luomaan tarvittavia työkaluja niin junnuille kuin varttuneemmille pelaajille.

Pienen juniorin harjoittelu alkaa tietenkin ihan luistelusta ja muista perusasioista, mutta jos nyt hahmotellaan, että tavoite olisi joskus isona pelata Jukka Jalosen pelikirjalla, niin se tulisi olla siellä taustalla mielessä koko ajan. (Ja tietyssä mielessä siis jokaisen pelaajan kohdalla, vaikkei tietenkään aleta tunkea heitä mihinkään putkeen saman tien. Lähtökohta olisi kuitenkin jokaisen kiekkokouluun tulevan junnun kohdalla se, että hän VOI pelata joskus SM-Liigassa tai maajoukkueessa).

Eli annetaan pojille kiekko ja tehdään sen kanssa kaikenlaista jne. Ja sitten kun osaavat jo vähän hahmottaa kenttää ja peliä, niin lisätään erilaisia pelillisiä elementtejä mukaan pikkuhiljaa.

Tähtäin kuitenkin vaikka 10-15 vuoden aikajänteellä olisi se, että mikäli pelaajasta joskus kasvaa liigapelaaja tai enemmänkin, niin hän osaisi suomalaisen pelin ytimiään myöten, se olisi hänen "selkäydinjääkiekkoaan".

Ja edelliseen vielä lisäten, että jos se uljas tavoite on ollut Jukka Jalosen peli, niin jokainen meidän junnujärjestelmän läpi käynyt pelaaja osaisi pelata ja ymmärtäisi taktisella tasolla esimerkiksi viisi eri hyökkäysrytmiä, kiekkokontrollipelaamisen ja kaikki ne tuhannet vivahteet mitä näistä jo voidaan johtaa. (Pidän esimerkiksi kahden rytmin pystysuunnan jääkiekkoa johdannaisena viiden rytmin pelikirjasta).

Niin ja vielä pitäisi tietää, että kehitämmekö vaikka lätkässäkin pelaajia seuran edustusjoukkuetta, A-maajoukkuetta vai NHL:ää varten? Eikö taidollisesti, fyysisesti ja psyykkisesti mahdollisimman hyvät pelaajat sopeudu uransa aikana pelitapaan kuin pelitapaan.

Ei välttämättä tarvitse pelata juuri tietyllä tavalla joka paikassa vaan kehittää pelaajien taitoja ja peliymmärrystä, jotta pystyvät jatkossa toimimaan mahdollisimman hyvin osana viisikkoa, oli se pelitapa sitten uran aikana mikä tahansa.

Peli-identiteetin hienous (tai vaikeus) tulee juuri siinä, että se varioituu niin paljon. Eli vaikka on suomalainen tapa pelata, niin seuroissa voi olla taas omasta perinteestä kumpuava pelillinen identiteetti.

Lähinnä ihan perustaitojen kannalta meidän peli olisi mielestäni hyvä, koska peliteorian tasolla se ei sulje pois mitään, toisin kuin, vaikka kategorinen ylöspäin pelaaminen.

Tällöin pelaaja osaisi isompana pelata oikeastaan mitenkä päin vaan tätä jääkiekkoa, aivan kuten hyvin kirjoitat. Oikeastaan lihavoin sen tärkeimmän asian johon MINUN mielestäni tulisi pyrkiä aina, vaikka sen pikkujunnun tavoitteet eivät tietenkään ole muuta kuin pysyä luistimilla pystyssä. Ei näiden asioiden tarvitse kuitenkaan sulkea toisiaan pois.

Uskon, että pelaajakin saa nautintoa enemmän, sarjatasosta riippumatta, jos kaikki ovat tosiaan sillä samalla pelikirjan sivulla ja pelissä saa ja pitää pelata kiekolla. Siitähän se jääkiekon hauskuus syntyy, taklailut ja muut tulevat sen jälkeen, kukaan ei junnu ei halua pelkästään taklailla.

 

[siffa]

Suomen korismaajoukkuekin on hyvä esimerkki siitä kuinka pelitapa on aina alisteinen materiaalille. Se on luotu tälle nykyiselle materiaalillemme, joka tulee kannattelemaan suomalaista korista vielä vuosia. Koska meillä ei ole taitavimpia yksilöitä eikä erityisen kookkaita yksilöitä, perustuu pelaaminen hyvin tiiviiseen ja agressiiviseen puolustuspelaamiseen, jossa ohjataan vastustajan pelaamista. Hyökkäyksessä on taas tärkeää liikuttaa palloa eli antaa pallon tehdä työn. Jollain muulla materiaalilla pelitapa voisi olla erilainen. Päävalmentaja Dettmankin muistaa aina nostaa keskiöön juuri yksilön. Dettmanin mukaan "ei pidä yrittää kehittää tätä lajia uudestaan vaan kehittää pelaajia".

Dettmania haastateltiin juuri Belgia-murskavoiton jälkeen. Dettman mainitsi juuri tuon, että kaikki lähti tiukasta puolustuspelistä. Kun puolustuspeli toimii, niin silloin heittopelikin toimii, oli Dettmanin viesti. Tapansa mukaan Dettman antoi kiitoksen pelaajille, jotka ovat pelanneet nuorten maajoukkueissa samalla konseptilla, millä miesten maajoukkuekin pelaa, jolloin Dettmanin mukaan on helppo tulla miesten maajoukkueeseen mukaan.

Suomen nuoret maajoukkuepelaajat ovat taitotasoltaan erittäin hyviä, joten juniorityö on tehty koripallopuolella hyvin. Koripallosta paremmin tietävät voisivat kertoa lajin harrastajamääristä ja juniorityöstä, minkä täytyy olla tulosten perusteella laadukasta.

 

[msg]

Suomen nuoret maajoukkuepelaajat ovat taitotasoltaan erittäin hyviä, joten juniorityö on tehty koripallopuolella hyvin. Koripallosta paremmin tietävät voisivat kertoa lajin harrastajamääristä ja juniorityöstä, minkä täytyy olla tulosten perusteella laadukasta.

Ainakin kaikki kolme suurehkoa espoolaista seuraa ovat Nuori Suomi -seuroja ja olivat kaikki viime kaudella minityttöjen eteläisen alueen 1. divarin neljän joukkueen aluefinaalissa mukana...
Niin ja se neljäs mukana ollut vantaalaisseurakin on samaa iloista Nuori Suomi -joukkoa

 

[siffa]

Mielenkiintoinen kausi pelitapakeskustelunkin puolesta on avattu. Katsoin TuTo-Kookoo ottelun Mestis-tv:stä noin 1. erän puolesta välistä alkaen. Kiinnostuksen kohteina olivat Tamin ja Juujärven oman pään hyökkäysten avaamiset. En vielä tehnyt tarkempia HVP-tilastoja, mutta viivelähtöjä (V) tekivät molemmat joukkueet ja varsinkin Tamin joukkueelta tämä oli uusi kokemus minulle. TuTo pelasi jopa hieman paremmin organisoituja viivelähtöjä kuin KooKoo, jonka peli perustui selvästi jo nyt vahvaan kiekkokontrolliin. Marko Kiprusoffin lyhyet avaussyötöt omille ja ensisijaisesti sentterille olivat pelitapamielessä ottelun parasta yksilöantia. Mielenkiintoisesti aloittivat TuTo ja KooKoo kautensa.

 

[Bruins]

Oho, seurasit jopa melkein yhden erän ! Ja teit samalla syväluotaavan analyysin molempien pelistä. Tuon perusteella? Mikään ei näköjään muutu vuosien varrella. Oli ihan pakko puuttua tähän keskusteluun vaikka aiemmin en ole välittänyt.

 

[Osmo Rapeli]

Katsoin TuTo-Kookoo ottelun Mestis-tv:stä noin 1. erän puolesta välistä alkaen.

Oho, seurasit jopa melkein yhden erän ! Ja teit samalla syväluotaavan analyysin molempien pelistä. Tuon perusteella? Mikään ei näköjään muutu vuosien varrella. Oli ihan pakko puuttua tähän keskusteluun vaikka aiemmin en ole välittänyt.

Tuota...Bruins.

*****

Täytyy sanoa, että pelitapojen opiskelu uusien SM-liigakoutsien kohdalla on mennyt vähäisellä painolla alkusyksyn ajan. Mielenkiintoinen näytön paikka ja havainto on kuitenkin, että Lauri Marjamäen Bluesia ei isosti näytetä ennakkokaavailuissa arvostavan. Selkeä iskun paikka "vahvemman" pelikirjan puolueella, vai mitä?

 

[settingsun]

Oho, seurasit jopa melkein yhden erän ! Ja teit samalla syväluotaavan analyysin molempien pelistä. Tuon perusteella? Mikään ei näköjään muutu vuosien varrella. Oli ihan pakko puuttua tähän keskusteluun vaikka aiemmin en ole välittänyt.

Näin lyhyellä matematiikalla laskettuna siffa seurasi peliä noin kaksi ja puoli erää.

Näin pelitavallisesti mestis on tulevalla kaudella erittäin mielenkiintoinen sarja. Jukureiden peli on mitä luultavammin pelkkää pystysuuntaa, mutta mielenkiinnolla jään odottamaan mitä muut joukkueet tulevalla kaudella tarjoavat.

 

[siffa]

Oho, seurasit jopa melkein yhden erän ! Ja teit samalla syväluotaavan analyysin molempien pelistä. Tuon perusteella? Mikään ei näköjään muutu vuosien varrella. Oli ihan pakko puuttua tähän keskusteluun vaikka aiemmin en ole välittänyt.

Sinulle onkin jo kerrottu, että seurasin TuTo-KooKoo peliä 2,5 erää Mestis-TV:stä. Niinkuin Johtava on meitä opettanut voimiaansa säästämättä jo 8 vuoden ajan, niin peli näyttää kaiken. Ei tarvitse kertailla valmentajien sanomisia tai sanomatta jättämisiä, riittää, kun katsoo peliä. Siihen muutokseen, mitä oli tapahtunut Vaasan Sportin Tamin ja eilisen TuTon Tamin peluuttamiseen riitti 1. erän loppupuolen seuranta. Tamin pelikirjastaan valittu pelisuunnitelma eiliseen peliin oli nähtävissä jo muutamissa oman pään hyökkäyksiin lähdöissä: oli viivelähtöjä ja oli hidastamisia (pakki-pakki-pakki). Näin Tamin Sportin pelaavan kymmeniä otteluita ja muutos niihin oli eilen pelitapamielessä selvä. Jää nähtäväksi, oliko eilinen vain yhden pelin pelisuunnitelma vai onko Tami muuttanut/muuttamassa pelikirjansa näihin koko viime kautena tv:ssä mainitsemiinsa "slow-break" hyökkäyksillä rytmitettyihin oman puolustusalueen hyökkäyksiin. Toki Tamin tavaramerkki "fast break" omista ylös oli eilenkin pääosassa. Tästä on mielenkiintoista jatkaa, varsinkin, kun Juujärven KooKoo pelasi hyvin organisoituja viive- ja hidastamislähtöjä ja KooKoolla oli myös muutama palautus eilisessä pelisuunnitelmassa.

Tänään on oltava jo ruutuvihon kanssa kynä terävänä tekemässä HVP-tilastot, kun Jokereiden ja HIFK:n päävalmentajia kokeneemmat SM-liigavalmentajat johtavat joukkueidensa peliä.