Tätä Jokerit-nimisen jääkiekkojoukkueen tökkimistä ja sohimista on nyt katseltu sen verran, että on riittävästi referenssiä tehdä muutamia johtopäätöksiä.
Tärkein niistä lienee se, että Jokerien pelaaminen on organisoinnin puolesta hyvin riisuttua, minimaalista. En pysty myöskään näkemään, että Jokerien pelaamisessa olisi nyt menossa jokin sellainen vaihe jossain "peliprosessissa", joka tässä kohtaa näyttäytyisi pelaamisessa ikään kuin pelaajien toimintaa jarruttavasti. En näe punaista enkä minkään muunkaan väristä lankaa. On vain todettava, että Jokerit pelaa heikkoa jääkiekkoa, ei vain pelaajamateriaaliinsa nähden.
Käytännössä kyse on siitä, että pelaamisessa on joitain viisikko- ja parityöskentelyn asioita, mutta pelaamisen kokonaisvaltainen idea, ajatus, siitä mitä ollaan kollektiivisesti tekemässä ja miksi, puuttuu täysin. Pelaajilla ei ole oikein tarttumapintaa – mennään kaukaloon ja sähistään. Ja kun ei ole ajatusta, jonka ympärille pelaaminen rakentuisi, mikään pelin vaihe ei nivoudu seuraavaan pelin vaiheeseen: sähisemisellä ja tökkimisellä saadaan jotain aikaan, sitten kiekko katoaa flipperiin, juostaan perässä, roikutaan ja tökitään lisää. Siis kutakuinkin: keskialue ylitetään vaivoin, runnomalla voitetaan keskiviiva, lyödään kiekko päätyyn, jahdataan helvetisti myöhässä, peli kääntyy omiin, täyttö kusee, ei saada stoppia, voitetaan kiekko, hyökätään alivoimaisena, vaihdetaan samalla, myös pakit, kiekko kääntyykin hyökkäyssinisellä omiin, tullaan hirveellä kiireellä vaihdosta puolustamaan, tasapaino surkea, täyttö taas surkea, voitetaan kiekko, nepataan se (ei pureta vaan tuuppastaan) vastustajalle, taas jahdataan, roikutaan. Joskus voitetaan kiekko, kuljetetaan hyökkäysalueelle, saadaan joku peli siellä aikaan, mutta ei pystytä luomaan hallitusti. Pakit on viivassa kiekon kanssa paineistettuna ja yrittävät siitä saada jotain toimituksia aikaan, ja sitten sähistään. Joskus syntyy jotain, toisinaan ei. Usein kiekko kääntyy omiin.
Jokerit on: pelaajiensa moneuksia. Toinen pelaaja ei linkity toiseen pelaajaan, saati kolmanteen, neljänteen tai viidenteen.
En osaa sanoa, kuinka ammattitaitoinen päävalmentaja Mestikseen Määttä on. Noviisi hän on tässä sarjassa tässä asemassa. Pelaaminen ei vakuuta. Toki: organisaatio ja koko toimintakulttuuri on luotu vastikään käytännössä nollista. Tosin juuri tällaisissa asioissa valmentajan osaaminen on ihan avainasemassa, ja sillä, miten toiminta ja kulttuuri laitetaan hetkestä 0 alkaen liikkeelle, on kauaskantoisia vaikutuksia. Tähän kun yhdistetään Jokereihin kohdistunut huomio ja se, että hallit myydään maakunnissa loppuun – ja kun samaan aikaan joukkue on lentokone jota rakennetaan samaan aikaan kuin se lentää – paketti on aika iso. Palasia on paljon, ja fokuksen karkaamiselle on kyllä aineksia.
Mielestäni tässä tilanteessa nyt kysytään sitä, kuinka hyvin UTJ Yrjänheikki (& muu organisaatio) pystyy tukemaan päävalmentajaa. Luottamus häntä kohtaan on kuitenkin osoitettu palkkaamalla.