Hirveästi ei jäänyt tästä turnauksesta jälkipolville kerrottavaa pelillisesti. Ensimmäinen erä Ässiä vastaan oli todella hyvä, mutta sen jälkeen oltiin kyllä vastaanottavana osapuolena.
Se ei haittaa että yksilötaidossa ollaan jäljessä, mutta aika karulla tavalla osoittivat Liigajoukkueet eron myös fyysisyydessä ja pelinopeudessa. Jokaisessa kulmaväännössä katollaan oli poikkeuksetta valkoinen pelaaja ja kiekkoja menetettiin keskialueelle tolkuton määrä aina kun vastustajat antoivat parilla miehellä painetta.
Nyt on elokuun alku ja pelit puolituntisia, joten ei tässä isoa hätää vielä ole. Paljon oli hyvääkin mukana, mutta kyllä mä rehellisesti odotin että oltaisiin pysytty paremmin peleissä mukana ja hävitty sitten pieniin marginaaleihin. Nyt ei ollut kyllä minkään sortin palaa yhdessäkään matsissa.
Todella nastaa silti katsoa todella pitkältä tuntuneen ajan jälkeen taas Jokereiden pelejä. Omat junnut erottuivat edukseen ja sanoisin että koko kuusikolle löytynee kyllä käyttöä pelaavasta kokoonpanosta.
Viikon päästä kokeillaan sitten miten peli sujuu oman tasoisia jengejä vastaan. Aion olla paikalla.