Takerrun ehkä lillukanvarsiin, mutta mun mielestä toi pystysuunnan roiskiminen EI ole pelitapa. Siis siinä muodossa, että sitä olisi harjoiteltu, tai että sitä ylipäänsä tarvitsisi harjoitella.
Vastailen nyt paremmalla ajalla, ja varoitan jo etukäteen, teksti on kokonaisuudessaan pidempi kuin nälkävuosi. Tässä asiassa on varmasti osin kyse näkemys eroista. Esim. puolustusalueelta tai keskialueella kiekon dumppaaminen eteenpäin ei varmasti vaadi erityistä harjoittelua, mutta itse lasken myös tämänkaltaiset toisteisuudet pelitavaksi. Huomasitko muuten eilisen matsissa miten IFK oli muuttanut tuota roiskimista, yllätyin itsekkin ettei hyökkääjät enää lähteneet roiskimaan kiekkoa keskialueelta ylöspäin, vaan jopa paineen alla tiputettiin kiekkoa pakeille josta lähdettiin uuteen hyökkäykseen, välillä jopa rauhoitettiin oman maalin taakse vaihdon ajaksi. Tämä muutos ei varmasti tullut pelaajien omasta pelin sisäisesti reagoinnista, vaan oli luultavasti osa Törmäsen erilaista lähtökohtaa toiseen Turun ryöstöretkeen, joka meni lopulta puihin sattuneista syistä, ei niinkään pelitavallisista syistä, vaan ensimmäisen erän pelaajien henkilökohtaiset virheet antoivat pari maalia TPS:lle heti alkuun. Pelin jälkeen jopa TPS valmentaja AP-Selin myönsi että ensimmäinen erä oli IFK:n, maalipaikat 6-2 IFK:lle, eikä noita paikkoja luotu pelkästään yksilötaidolla, monta paikkaa tuli tuon avauspelitavan kautta avautuneista paikoista kuten JMA:n puolittainen läpiajo. TPS:n virheitä oli myös paljon, mutta äärimmäisen harvoin hyviä maalipaikkoja tai maaleja saadaan ilman että puolustava joukkue tekee jonkinlaisen virheen.
E: Syy miksi mua riepoo se että puhutaan pelitavattomasta IFK:sta, on se, ettei pelitapa ole mikään yksipuolinen ''roiskiminen'' tai vastaava, vaan pelitapa koostuu monista asioista, kuten puolustusalueen puolustamisesta, hyökkäysalueen puolustamisesta, keskialueen puolustamisesta jne. Ja onhan IFK:lla ollut koko kauden selvä sapluuna esim. puolustusalueen puolustamiseen, ja lyön vetoa ettei pelaajat ole itse luoneet esim. karvaavaa taktiikkaa, tai keskialueen träppiä. Se että missä tilanteissa karvataan tai vetäydytään, on varmasti tilanteen sisällä pelaajien päätettävissä, mutta niinhän se on ollut usein esim. Erkka Westerlundinkin lätkässä, kärkimies tekee päätöksen karvataanko vai ei, ja muut pelaajat seuraa hänen esimerkkiä. Ei Stögö ole todellakaan ainoa maailmassa joka noudattaa monilta osin reagointiin perustuvaa lätkää, ikivanha käsite jo kymmenien vuosien takaa. Stögön tapauksessa se tulkitaan kuitenkin ''pelaajat pelaa ja päättää ja Stögö laiskottelee'', kun taas jonkun toisen filosofiassa se on valmentajasta lähtevää neroutta.
Mulle flow-tila merkitsee sellaista coast-to-coast-kiekkoa, jossa kaikki pelikirjat on juuri tuon pelin nopeuden takia turhia.
Okei, mulle taas flow-tila on henkinen tila jossa pelaajien ei tarvitse ajatella kaukalossa erikseen, vaan liki kaikki tulee selkäytimestä, ja suoritteet virtaavat soljuvasti. Flow-tila voi olla päällä vaikka pelitapana olisi muukin kuin pystysuunnan lätkä. Esim. Karri Kiven Ilves ei pelaa mitään coast-to-coast-kiekkoa, mutta heidän pelejä katsoneena voi todellakin sanoa että siellä pelataan flow-tilassa. Tappara taas on henkisesti toisenlaisessa asetelmassa, homma ei tule selkäytimestä. Onko siellä ennakkosuosikin paineet käyneet liian koviksi, vai onko Tapola tuputtanut pelaajille kauden lopulla lyhyessä ajassa pelikirjan jatko-osan, vai mistä lie johtuu. Niin tai näin, monissa liemissä keitetty Tappara ja rutinoituneet playoff-pelaajat tulee vielä, sen uskallan luvata.
Mulle päävalmentajan tehtävä on myöskin pleijareissa tuoda voittoja, tyylillä ei todellakaan ole väliä. Mutta sitten runkkarista toivon 1) viihdyttävää peliä, 2) tunnistettavaa peli-identiteettiä ja 3) pelaajien kehittymistä. Stögön saavutus näiden suhteen on aika lähellä nollaa.
Tällä kaudella noita kolmea kohtaa on nähty äärimmäisen vähän, viime kausi oli Stögön aikakaudessa poikkeus. Viihdyttävä peli on monilta osin mielipidekysymys, mutta esim. pelaajien kehittymistä viime kaudella Stögön kiekossa todellakin nähtiin. Mm. Jasse Ikonen, Robert Leino ja Mika Partanen pelasivat selvästi uran parhaat kaudet, Auvitu puhkesi lopulliseen kukkaan uudenvuoden jälkeen, eikä Ramukaan ollut urallaan pelannut noin hyvää kautta. Tällä kaudella moni pelaaja on ottanut takapakkia, ja siitä saa ja pitääkin antaa risuja myös penkin taakse.
Toi ylivoima on mielestäni isoin osoitus siitä, ettei Törmänen usko harjoituksen voimaan. Kannattaa katsoa muiden jengien ylivoimia, sieltä löytyy 2-5 variaatiota jokaiselta muulta jengiltä. IFK:lta en ainakaan itse ole löytänyt mitään YV-kuviota.
Mistä moinen uskomus ettei Stögö uskoisi harjoituksen voimaan? Mitä ne Stögön pelaajat siellä harjoituksissa ovat tällä kaudella tehneet? Aivan varmasti tuota surkeasti toiminutta YV:täkin on ennen playoffeja harjoiteltu, menee Stögö-oppositiolla haihattelun puolelle jos kuvitellaan ettei Mestiksen mestaruutta, NLA:n mestaruutta ja Liigassa finaaleihin päässyt Antti Törmänen tajuaisi ylivoiman merkitystä playoffeissa. Katsoin TPS:n 1.ylivoimaa esim. viime pelissä, heti kun IFK:n AV pelasi tiiviinä, TPS:n ainoat maalipaikan tapaiset tuli Tomi Kallion nollakulman nousuista maalille, jotka eivät johtaneet lopulta yhtään mihinkään. Kyllä siellä IFK:llakin on erilaista variaatioita ollut niin 1.YV:llä kuin 2.YV:llä. Kun taas puhutaan tuloksellisuudesta, katastrofaalisen surkeaahan tuo IFK:n YV on ollut, siitä ei pääse mihinkään.
Se ettei YV:tä ole harjoiteltu (tarpeeksi), merkitsee sitä, että pelaajat itse ideoivat "on-the-fly" YV-kuviot. Siinä vaiheessa kun YV ei kulje, niin kumpi on parempi mailaa puristavan pelaajan kannalta: se että hänellä (ja muilla neljällä pelaajalla) on takaraivossa pari kolme vaihtoehtoa kiekon kanssa, vai se, että hän on täysin oman intuitionsa varassa?
Kukaan meistä ei tiedä kuinka paljon YV:tä on harjoiteltu, täysin oman intuition varassa pelaajat siellä YV:llä eivät varmasti ole. Stögö antaa varmasti vapauksia esim. YV:n suhteen (kuten moni muukin valmentaja), mutta onhan tuossa YV:ssä nähty kauden mittaan erilaisia ketjukoostumuksia, ja myös erilaisia variaatioita. Viimeisimpänä vihdoin 2.YV:n laukova muodostelma, josta O'Connor on paukuttanut suoraan vastapalloon, yhden tyhjän maalin Virtanen blokkasi. Pelaajat kantaa vastuun siitä miten he siellä kentällä ne asiat tekevät, haenko hidasta lämäriä vai vedänkö suoraan kun maali on jo tyhjänä, mutta tietenkin valmennus sen tuloksellisen vastuun viime kädessä kantaa, mutta oma vastuunsa on myös pelaajilla. Noita YV:llä päästettyjä maaleja on kuitenkaan ihan turha tunkea minkään harjoittelun tai koutsin piikkiin, C-junnukin tietää ettei YV-pakki alueelle tullessaan heitä kiekkoa keskustassa olevan vastustajan rinnuksiin, vaan joko rauhoittaa, tai pelaa kiekon ränniin, tai syöttää ketjukaverilleen. E2: Pari viilausta.