Eihän siellä sellaisenaan mitään lampaita olekaan, mutta jostain syystä niistä runkosarjassa uskomattoman komealla tavalla vääntäneistä sotureista on näissä viime peleissä kuoriutunut lampaita, jotka pelkää ottaa mustelmia ja ennemmin väistää kohti tulevaa kiekkoa kuin koko pleksin kanssa syöksyisivät naama edellä ottamaan osuman siitä ja estämään kiekon pääsemisen maalille asti. Sen lisäksi mennään aivan uskomattomaan paniikkiin syystä tai toisesta, kun kaveri saa yhden eteen, ja unohdetaan täysin miten yksinkertaisetkin asiat tehdään. Ei tällaista ollut runkosarjassa, vaan kaverin saadessa yhden eteen Pelicans löi yhden vaihteen lisää silmään ja tuli kahta kovempaa päälle. Sillä ei ole yhtään mitään tekemistä roolituksen tai peliajan lisääntymisen kanssa, koska ne ovat pysyneet täysin vakioina runkosarjaan verrattuna. Ongelma lienee henkisen latautumisen ja TPS:n fyysisen preesensin kombinaatio, joka saa nämä nuoret herrat täysin pois tolaltaan, jolloin yksinkertaisetkin asiat tunnutaan tekevän aivan helvetin vaikeasti. Se on täysin ymmärrettävää, että nuorilla pelaajilla kuten Vilén, Jämsen, Haatanen ja Hämäläinen on vielä vaikeuksia vastata tällaisessa tilanteessa siihen vaadittuun huutoon, mutta samalla se automaattisesti syö jo yli yhden ketjullisen kenttäpelaajia Pelicansilta pois.
Mitä tulee huomisiin todennäköisyyksiin, niin kyllä itse sen verran TPS:lle annan eteen, että ne on 55-20-25. Karri Kivi sen nosti eilisessä pelissä hyvin esille: ei tuo tekeminen ole lähelläkään sitä peliä, mitä Pelicans pelaa! Hätäillään, roiskitaan kiekkoa, perusasioiden kuten pakkipakki syötön antamisen sijaan laitetaan kiekko vain hätäillen lasin kautta pitkänä vastustajan päätyyn, ja otetaan samalla pitkäksi venynyt vaihto sekä aloitus omiin, jolla sekoitetaan oman joukkueen pelirytmiä ja annetaan vastustajalle mahdollisuus hallita peliä. Tottakai paljon riippuu siitä, miten TPS on käsitellyt eilisen toisen erän romahtamisen. Kovin paljoa se ei eilisessä kolmannessa erässä tosin näyttänyt häiritsevän, kun niin vahvasti pystyi Pelicansin laittamaan köysiin koko erän ajaksi pienellä kotijoukkueen avustuksella. Toki siinä oli jo kolmen maalin puskuri, jolloin se oman maalin varjelu ja puolustaminen ei niin suuri katastrofi ole, toisin kuin niissä maalin peleissä.
Mitä tulee siihen, että joukkue on ylisuorittanut lähtökohtiin nähden ja pelannut hienon runkosarjan: se on täysin totta, ja ylpeä siihen runkosarjaan täytyy ollakin. Siitä sanottakoon sanoja tarkemmin, kun sen aika kauden päätöspuheissa on. Mutta fakta on se, että kilpaurheilussa ei vain riitä riemukulkueeseen pelkkä pudotuspeleihin osallistuminen, jos tarkoituksena on joskus voittaakin täällä jotain, olkoon ne lähtökohdat kuinka vaikeat. Ja siitä on nyt niin monen monen monta kautta niin monen eri tahon äänellä puhuttu Lahessa. Jokaiselle täälläkin on pelin henki aivan varmasti täysin selvä: tämä lienee muutamaan seuraavaan kauteen ainutlaatuisen otollinen tilaisuus Pelicansille ottaa urheilullista menestystä sen metalli läpyskän muodossa. Sen takia on äärimmäisen raskasta seurata, kun ihan pelkällä omalla puppeloinnilla ollaan vesittämässä sitä. Materiaalissa on toki eroja, mutta materiaalin puutetta voi paikata älyttömän hyvällä pelitavalla, joka Pelicansilta löytyy. Valitettavasti sitä ei henkisen puolen lukkojen takia olla pystytty toteuttamaan halutulla tavalla.