Mä kyllä taisin joskus jo kirjoittaa johonkin sarjakuva/piirretty -ketjuun, mutta kuitenkin. Mä en oo koskaan ymmärtänyt sarjakuvia, tai siis varsinkaan sellaisia, joissa on jotain normaalista ymmärryksestä poikkeavaa. Siis kyllähän mä joskus penskana, siis esimerkiksi ennen kuin täytin 10v, jolloin ei vielä tajua mistään mitään, luin ja mulle luettiin jotain lasten juttuja, mutta en oikeastaan sen jälkeen ole lukenut muita kuin esimerkiksi tinttiä tai lucky lukea, ja siis sellaisia joissa esiintyy normaali "ihminen". Aku ankka taitaa olla ainoa poikkeus, mutta siihenkin mä suhtauduin ihan eri lailla. Mä en muista että mua olisi naurattanut tai edes hymyilyttänyt mikään sarjakuva pitkään aikaan. Nyt en ole vissiinkään sen jälkeen kuin täytin 15v, eli noin reilu kymmeneen vuoteen, lukenut yhtään sarjakuvaa, jotka ovat yli neljä ruutua pitkiä. Nyt eniten ihmetyttää nämä south parkit yms, mutta ne taitaa olla enemmänkin tv-piirrettyjä.
Tämän lähes saman jutun huomaan nykyään esimerkiksi leffoja katsoessani, siis etten ymmärrä tai pysty kuvittelemaan mitään yliluonnollista tai epänormaalia tms, kun en tykkää mistään supermies tai muistakaan esimerkiksi sellaisista leffoista, joissa se henkilö lähtee yhtäkkiä lentämään. Siis täh? En tajua mitä siinä pitäis oikein ajatella, vai pitäiskö olla ajattelematta mitään, mutta eihän siinä ole sitten mitään järkeä. No mä taidan kuulua tämänkin ajatukseni kanssa melko pieneen vähemmistöön.