Suomentaja kun olisi pyytänyt jotain lajin termeistä ymmärtävää kääntämään muutamiakin juttuja, laittanut nimiä oikein ja tilastoja, olisi lukukokemus ollut mukavampi. Fleuryn tarina on hyvä, suomennos järkyttävä.
Kirjat pitää lukea aina alkuperäiskielellä. Toki joskus siihen ei ole mahdollisuutta, jos nappaa vaikkapa jostakin lentoaseman lehtikioskista kirjan mukaansa, mutta pääsääntöisesti kannattaa ostaa alkuperäisteos, sillä käännöksessä tapahtuu jotain, joka ei ole positiivista. Suomessa on juuri sen takia panostettu koulutuksessa kieltenopetukseen ja luotu kohtuullinen koulujärjestelmä, kun meillä on niin vähän suomea osaavia maailmassa. Jokainen kansalainen voi ottaa sitten sen joku 6-8 kieltä työkalupakkiinsa ja hyödyntää kielitaitoaan vaikkapa tässä asiassa eli lukea ne kirjat alkuperäiskielellä. Kun on jonkun aikaa lukenut, pääsee tilanteeseen, jossa vieraita kieliä lukee jo lähes yhtä nopeasti kuin suomea.
Aika vähän on kieltämättä (hyviä) urheilukirjoja tullut luettua.
Minusta tuo kertoo sinusta enemmän kuin kirjallisuudesta. Sellaista kirjaa ei ole olemassakaan kuin urheilukirja tai on tavallaan, jos lukee jostain lajista kirjan. Olen sellaisiakin lukenut. Itse kun keskityn lähinnä elämäkertoihin ja niissäkin mielellään autobiographyihin, niin en joudu tuohon urheilukirjakategoriaan. Ei tarvitse lukea jostain pesäpallon historiasta, vaan voin lukea henkilötarinaa. Niistä osa ovat hyviä kirjoja ja osa puolestaan eivät. Itse olen lukenut paljon todella hyviä ja inspiroivia kirjoja.