Heitetääs pari mitä hyllystä löytyy ja parin vuoden sisään on luettu. Paljoa en jaksa noista kirjoittaa, joita on tässä aivan hetkittäin kommentoitu.
* Selänteen tuorein elämänkerta. Vähän jätti kylmäksi. Mulle tuli tästä sellainen fiilis, että punainen lanka puuttui ja jotain pöytälaatikkojuttuja oli pistetty pikaisesti kasaan. Ei jatkoon.
* Fleuryn elämänkerta. Hyllystä löytyy kahdella kielellä, tosin suomenkielistä laitosta en saanut ikinä loppuun. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja, jatkoon. Muut ovat kertoneet sen verran, että turha mun on jatkaa.
* Selänteen vanhempi elämänkerta. Kertoo paremmin Teemun erästä ja uran alkuvaiheista kuin tuo uudempi tekele. Toisaalta ehkä pahimmat ja mehukkaimmat tarinat puuttuvat, kun kyseessä on kuitenkin silloisen koko kansan maitopojan kirja heti NHL-uran alkuvuosilta ja kirjoittajana on faija. Vähän aikansa tuote, sillä ura kuitenkin jatkui tuon jälkeen "muutaman vuoden", laji ja sarja kehittyivät huimasti ja vastaavaa. Jos vuonna 1993 julkaistaan vuonna 1970 syntyneestä pelaajasta kertova kirja, aika paljon kerrottavaa jää kirjan julkaisun ja 2013-14 kauteen päättyneen uran väliin. Menee kuriositeettina.
* Boogaardista kertova Tappelija. Periaatteessa lahjaton pelaaja nousee ECHL:n ja parin AHL-kauden jälkeen NHL:aan, voittaa fanien sydämet, kärsii päihdeongelmista ja kuolee nuorena. Tarina itsessään on kertomisen arvoinen, mutta vähän kirjaa syö se, että Derek itse ei ole enää sattuneista syistä niistä kertomassa.Sinänsä herättää hyvin ajatuksia siitä, mikä lopulta onkaan tappelujen hinta lätkässä. Jos aihe kiinnostaa, ehdottomasti lukemisen arvoinen. Jos ei, niin parempi jättää hyllyyn.
* Orrin elämänkerta. Ennen kaikki oli paremmin, Don Cherry on vähintään Jeesuksen ja Äiti Teresan lapsi, polvi on paskana, kaikki Eaglesonia lukuunottamatta hyviä tyyppejä. Siinä käytännössä se. Orrin "muutostoiveet lajia kohtaan" eivät oikein itseeni iskeneet. Jotenkin kun noita tarinoita luki, niin mulla tuli mieleen sellainen vanhan kyynisen miehen stereotyyppinen kuva. Johonkin iskee, muhun ei.
* Karalahden elämänkerta. Varmasti viihdyttävää lukemista, josta diggailee Tony Halmeen kirjoista. Kaduttaa, että tämä tuli täysihintaisena kotiutettua. Kirjan verran settiä sekoilusta sellaiselta pelaajalta, jonka nimi on suoranainen synonyymi sekoilulle. Täysin itsekästä ja muille suorastaan haitallista tekemistä sellaiselta pelaajalta, joka omalla toiminnallaan hommasi itsensä pois NHL:sta, sulki ovet Nordikselle, lähti Kärpistä poliisin hoteisiin, kusi jengin pakkiin pronssimatseissa, ei lähtenyt nätisti Jokereista ja jonka perhe-elämä ei kehuja ansaitse. Jos joku hädintuskin lukutaitoinen myöhäisteini löytyy jostain, niin voi olla ihan ykköskirja. Noin yleisesti, parempaa matskua löytyy.
* Marko Jantusen kirja. Ero Karalahteen on jo melkoisesti asenteissa. Siinä missä Karalahden kirja menee sekoiluna, Jantusen kirjassa on mielestäni aivan toinen sävy. Kumpikaan ei ole pyhäkoulusta tullut, kumpikin sekoili päihteiden kanssa ja kummankin päihteily ja muut asennevammaisuudet haittasivat uraa. Mutta toisin kuin Karalahden kirja, Jantunen ei esiinny minään sekoilua ihannoivana teinin tasolle jääneenä wannabegangsterina. Kouluarvosanaksi antaisin seiskan: ihan luettavaa settiä, mutta ei silti mikään pakkolukeminen.
* Bernd Brücklerin kirja. Aavistuksen jo vanhahko, mutta kuvannee silti hyvin sitä, mitä KHL ja Venäjä voivat olla. Mikään ei välttämättä toimi, mutta aina asiat jollain tavalla järjestyvät. Samaan aikaan ollaan tyystin etuoikeutettuja, silti välillä meno on päätöntä. Pelireissun jälkeen matkatavarat voivat olla täynnä huippulaatuista kaviaaria, samalla kun liksat ovat varsinkin verotus huomioiden erittäin kovia. Silti seuraavaan matsiin voi palkattu autokuski ajaa leirikeskukseen "valmistautumaan", kun luotto pelaajiin on kuin Neuvostoliitossa ja liikenne ihan mitä sattuu. Suosittelen.
* Dave Kingin King of Russia. En tiedä onko suomenkielistä tarjolla, mutta ainakin kolmannella kotimaisella hyvää luettavaa. Vaikka kirja on vielä Brücklerin opusta vanhempi, kuvaa tuo hyvin venäläistä toimintaa lätkäjoukkueissa koutsin näkökulmasta. Vaikka KHL:n ja sen osittaisen länsimaalaistumisen (=muutama läntinen joukkue, ulkkarikoutsien vaikutus toimintaan, ulkkaripelaajien määrän nousu, jne.) on ehkä hionut pahimpia särmiä, antaa tuo melko rajun kuvan toiminnasta.
* Markku Jokisipilän Punakone ja vaahteranlehti. Jos historia kiinnostaa, ehdottomasti suosittelen kirjaa. Vanhempi sukupolvi saa varmasti otteluista irti, mulle näin kolmikymppisenä käytännössä kaikki setti on välähdyksinä tai vahvasti taustoitettuna kerrottua. Tavallaan mun on vaikea astua niihin kenkiin, joita tuolloisessa kiekkomaailmassa oli. Toisaalta ainakin itselleni tuo oli loistava katsaus siihen, mikä voi olla urheilun ja politiikan suhde parhaimmillaan tai pahimmillaan: se on enemmän, kuin vain kisailua paremmuudesta kaukalossa, kentällä tai stadionilla.