Paras siideri, maku ja merkki?

[V-G-]

Noteerasin kyllä ensimmäisessä viestissäsi sanan musta, mutta ajattelin, että olisiko ollut ihan ajatuskatkos vaan, kun Suomenlinnan panimon omiltakaan sivuilta ei löytynyt kuin nuo kaksi Tin Soldieria.

Ilmoittelehan tänne, mikäli tarkoittamaasi juomaa löytyy taas jostakin. Voisin käydä maistamassa.

Sitähän ei kuuleman mukaan pulloteta lainkaan, koska hinta nousisi ilmeisen ostokelvottomiin lukemiin. 2010 tilasin ekan tuopin kyseistä siideriä juurikin Suokissa panimon ravintolassa. Hinta taisi olla puolelta litralta jotain reilun kympin luokkaa. Pienet panimot - Suuret oluet -festareilla rautiksella oli tosiaan tarjolla sekä 2011 että 2012, ja pettymys olikin suuri kun tänä vuonna ei natsannut.

Panimolta kerrottiin terveisiä, että tuontantoa ei ole lopetettu, mutta joku oli mennyt tänä vuonna päin prinkkalaa eikä sitä saatu lainkaan markkinoille. Kiekaisen kuuluvasti kun seuraavan kerran näen sitä jossain. Voin tulla privanakin korvan juurelle huutelemaan.

 

[wundermann]

Sitähän ei kuuleman mukaan pulloteta lainkaan, koska hinta nousisi ilmeisen ostokelvottomiin lukemiin. 2010 tilasin ekan tuopin kyseistä siideriä juurikin Suokissa panimon ravintolassa. Hinta taisi olla puolelta litralta jotain reilun kympin luokkaa. Pienet panimot - Suuret oluet -festareilla rautiksella oli tosiaan tarjolla sekä 2011 että 2012, ja pettymys olikin suuri kun tänä vuonna ei natsannut.

Panimolta kerrottiin terveisiä, että tuontantoa ei ole lopetettu, mutta joku oli mennyt tänä vuonna päin prinkkalaa eikä sitä saatu lainkaan markkinoille. Kiekaisen kuuluvasti kun seuraavan kerran näen sitä jossain. Voin tulla privanakin korvan juurelle huutelemaan.

Kyllä sitä tänäkin vuonna SOPPissa oli tarjolla. Tais vaan loppua kesken jo ekana iltana. Tuo musta versio Tinasoltusta on kyllä minunkin mielestäni yksi parhaista siidereistä mitä tiedän. Viidessä pennissä oli joskus myös pari kegiä, eli kyllä sitä aina silloin tällöin jostain löytyy.

 

[ms.qvist]

Sori, on jäänyt huomaamatta sun vastaus. Laitetaan näin jälkijunassa.

En tiedä mitä eroa on tuolla linkkaamallasi Hard ciderillä ja sillä, mitä mä hain takaa. Näin siis nimen puolesta, tarkoitan. Toinen on mustaa ja toinen perus siiderin väristä. Sitä mustaa ei ole ollut saatavilla oikein mistään viime aikoina; ei panimon omasta raflasta, eikä edes pienpanimofestareilta. Se on sääli, koska se on niin perkeleen hyvää.

Tin's soldierin perus Hard cider on yllättävän hyvää suomalaiseksi siideriksi - kuuluu parhaimpien joukkoon, joten heräsi mielenkiinto esille nostamaasi mustaa kohtaan. Jo väri tuntuu eksoottiselta siiderin väriksi ja olisi todella mielenkiintoista päästä tutustumaan myös sen tarjoamaan makumaailmaan - joten olen kiitollinen mikäli laitat vinkin vaikkapa tähän ketjuun jos Helsingin suunnalla siihen törmäät.

Hyvä siideri on aina tutustumisensa väärti!

vlad.

 

[V-G-]

Kyllä sitä tänäkin vuonna SOPPissa oli tarjolla. Tais vaan loppua kesken jo ekana iltana.

No perkele! Yritin vielä tulla ajoissa.

Jo väri tuntuu eksoottiselta siiderin väriksi ja olisi todella mielenkiintoista päästä tutustumaan myös sen tarjoamaan makumaailmaan - joten olen kiitollinen mikäli laitat vinkin vaikkapa tähän ketjuun jos Helsingin suunnalla siihen törmäät.

vlad.

Laitetaan.

Maku on tosiaan aika paljon rikkaampi kuin missää toisessa maistamassani suomalaisessa siiderissä. Omenahan muuttuu tummaksi, jahka sen antaa ikään kuin pilaantua, tai olla kauan suojaamattomana ilman kanssa tekemisissä. Siinä osviittaa siitä, mihin suuntaan se maku taittuu.

 

[Gleb]

Vähän myöhäistä tietysti tässä vaiheessa mutta tuota Suomenlinnan mustaa siideriä oli tarjolla viikonloppuna OlutExpo festareilla eli kyllä sitä aina silloin tällöin jostain saa.

 

[Vuokralainen]

Tämän ketjun innoittamana kokeilin tuota Westonsin Vintagea ja onhan se ylivoimaisesti paras siideri, mitä olen juonut. Puolustuksekseni on sanottava, etten kyllä juurikaan juo siidereitä.

 

[ms.qvist]

On kulunut melkoisen kauan aikaa kun viimeksi ketjuun kirjoittelin. Syynä ei ole se, että en olisi nautiskellut siidereitä tällä välillä vaan syynä on lähinnä se, että en ole juurikaan nauttinut minulle entuudesta tuntemattomia siidereitä viimeisimmän puolen vuoden aikana.

Eilen ostin kokeiluluontoisesti Tampereella käydessäni Alkosta Gwynt y Ddraigin Gold Medal Cideriä. Samaisen valmistajan Farmhouse Cloudy Scrumpy on oikein oivallinen siideri, ei tosin vedä vertoja Westonsin Old Rosie cloudy scrumpylle mutta on kuitenkin selkeästi keskivertoa parempi siideri. Gwynt y Ddraigin Gold Medal Ciderissä huomio kiinnittyy ensissä todella kauniiseen kuparinpunaiseen hyvin voimakkaaseen väriin - ainakin minua kyseinen väri miellytti todella paljon ollen olennaisesti keskivertosiiderein väriä tummempi ja syvempi.

Jos siiderin väri oli silmää miellyttävä niin maussakin oli havaittavissa miellyttävää hapokkuutta, se tuntui mukavana puraisuna suussa olematta kuitenkaan liian hapokas - enpä kyllä olisi valittanut laisinkaan vaikka hapokkuutta olisi ollut tätäkin enemmän. Muutoinkin maku oli miellyttävä ja kypsä, mukavalla tavalla voimakas ja jos makua voi kutsua aromikkaaksi niin sitäkin minussa siiderin maussa oli. Ja vaikka siiderissä on prosentteja seitsemän, ei alkoholi maistu siinä juurikaan - tuoden korkeintaan pienen miellyttävän lisäsäväyksen makuun. Ainoa mikä hiukan kirpaisee on hinta eli ½-litraa maksaa 5,79 € joten ei tätä ihan pelkäksi janojuomaksi viitsi ostaa mutta nautiskeluun ja ruokajuomaksi kylläkin.

vlad.

 

[ms.qvist]

Eilen Helsingissä vieraillessani piipahdin myös Arkadian Alkossa ostamassa muutaman pullon Cornish Orchards Vintage Cider 2012 - samaa kuin tämä mutta vuosikerta 2012.

Kyseessä on kuiva omenasiideri, kuten suurin osa ostamistani siidereistä on - tai vähintäänkin on oltava puolikuivaa - ja mielellään kotoisin sieltä Brittein saarilta tai Ranskasta Normandian suunnalta. Cornishissa on mukana miellyttävää hapokkuutta ja kirpeyttä, jolloin sen tuntuma suussa on näiltä osin oikein miellyttävä ja minulle maistuvaa. Toisaalta pientä kritiikkiäkin on annettava, minusta siiderissä saisi olla voimakkaampi ja hiukan täyteläisempi maku, mutta ei tämä tällaisenaan huonoa juotavaa ole. Sopii minusta kaikkeen seurustelusta ruokajuomaksi, tosin jolleillekin siideri saattaa olla liian kuivaa seurustelujuomaksi mutta omapa on vikanne - mitäs olette pilanneet makuhermonne "litkuilla" joita siidereiden nimellä markkinoidaan.

Hintaa Cornishilla on kohtalaisesti (tai kiitettävän paljon) 5,69 € pullo. Hintaa myös hiukan kritisoisin, on kenties hiukan liian korkea suhteessa juomaan vrt. Henry Westons Vintagen vajaat viisi euroa.

vlad.