Paheesi

[Breeze Harbour]

Viime vuonna täällä mainitsemistani jäi puuttumaan ne epäterveellismmät riippuvuuteni, eli energiajuomat, roskaruoka ja liika koneella vietetty aika. Rahapelejä en onneksi juurikaan pelaa, toisin kuin ketjun aloittaja.

 

[Evil]

Kerran söin porkkanan mutta en ottanut tavaksi. Ihan vahinko oli.

 

[Breeze Harbour]

Huomaan etenkin nykyisin todella usein sortuvani sellaiseen paheeseen että aloitan jonkun leffan, katson sitä noin puoleenväliin asti ja katson sen loppuun joskus myöhemmin ties miten pitkän ikuisuuden päästä. Tälläkin hetkellä mulla on neljä kesken jätettyä leffaa odottamassa että katsoisin ne joskus loppuun... No toi yksi on kyllä pakko katsoa huomenna kun ainoastaan vuokrasin sen 48 tunniksi.

 

[vastaantulija]

Huomaan etenkin nykyisin todella usein sortuvani sellaiseen paheeseen että aloitan jonkun leffan, katson sitä noin puoleenväliin asti ja katson sen loppuun joskus myöhemmin ties miten pitkän ikuisuuden päästä. Tälläkin hetkellä mulla on neljä kesken jätettyä

Huomaan itse tekeväni jatkuvasti sitä, että aloitan jotain uutta leffaa katsomaan, mutta sillä erolla tähän, että jos leffa jää kesken, niin aika epätodennäköistä, että sitä enää koskaan jatkan.

Syytän ohjelmakirjastoja ja nykypäivän ylitarjontaa, jossa on koko ajan mahdollista etsiä vaan jotain parempaa. Eiks Tinder ja vastaavat tee tätä samaa niille ihmisille, joilla on elämää kodin ulkopuolella.

No toi yksi on kyllä pakko katsoa huomenna kun ainoastaan vuokrasin sen 48 tunniksi.

Niin joo, tätäkin voi vielä tehdä. Toista se oli sillon, kun tämä oli ainoa tapa. Sitouttaa ihan eri tavalla, kun polkee vastatuulessa monta kilometriä lainaamaan leffoja, ja kun ne vielä seuraavana päivänä piti kaatosateessa saada palautettua.

Liian helppoa tää nykyelämä

 

[Evil]

Eiköhän nuo ylläolevat kerro enemmän keskittymiskyvyn puutteesta kuin ylitarjonnasta. Ette parin tunnin leffaan jaksa keskittyä? No enpä taida suositella mitään tuhatsivuista kirjaa sitten.

Vähän sama on musiikissa nykyisin, kai. Ei mulle ole mikään suoritus laittaa joku 80-minuuttinen tuplalevy soimaan ja kuunnella alusta loppuun. Mites nuoriso? Jaksatteko kuunnella edes neljän minuutin biisin kokonaan puuhaamatta välillä muuta?

 

[Breeze Harbour]

Eiköhän nuo ylläolevat kerro enemmän keskittymiskyvyn puutteesta kuin ylitarjonnasta.

Kertoo.

Ette parin tunnin leffaan jaksa keskittyä?

En. Kolme varttia menee vielä, tunti tekee jo tiukkaa.

No enpä taida suositella mitään tuhatsivuista kirjaa sitten.

Pliis älä.

Vähän sama on musiikissa nykyisin, kai. Ei mulle ole mikään suoritus laittaa joku 80-minuuttinen tuplalevy soimaan ja kuunnella alusta loppuun. Mites nuoriso? Jaksatteko kuunnella edes neljän minuutin biisin kokonaan puuhaamatta välillä muuta?

Musiikkiin jaksan keskittyä vaikka tuntitolkulla oikealla motivaatiolla. Sama kirjoittamisessa. Asioiden pitkäaikaisessa tölläämisessä, oli se sitten kirja tai televisio, en ole kovin hyvä.

Lapsena mulla oli tästä syystä esimerkiksi hankala motivoitua lukemaan kokeisiin ja siksi keskiarvoni koulussa olikin aina huono tai parhaimmillaan keskiverto.

Kyllä mä silti jo silloin tiesin että en mä mikään tyhmä ole. Mä olen kuuntelija ja mä olen myös vahva aistija. Tykkään kovasti tehdä erilaisia asioita, välillä jopa jotain täysin spontaania. Mutta lukija mä en ole ja tuskin musta hyvää lukijaa milloinkaan tulee. Luonnekysymys.

 

[Ollakseni]

Eiköhän nuo ylläolevat kerro enemmän keskittymiskyvyn puutteesta kuin ylitarjonnasta. Ette parin tunnin leffaan jaksa keskittyä? No enpä taida suositella mitään tuhatsivuista kirjaa sitten.

Vähän sama on musiikissa nykyisin, kai. Ei mulle ole mikään suoritus laittaa joku 80-minuuttinen tuplalevy soimaan ja kuunnella alusta loppuun. Mites nuoriso? Jaksatteko kuunnella edes neljän minuutin biisin kokonaan puuhaamatta välillä muuta?

Välillä fiilistelen 16 minuuttisia ja välillä ei jaksa kuunnella kolmea minuuttia. Musiikki soi yleensä muuta touhutessa ja jos jää mieleen palataan astialle myöhemmin.

 

[Evil]

Jaksan. Sen sijaan tunnustan paheekseni myöhästyä sovituista aikatauluista herkästi.

Vittu mie olen aina vihannut myöhästeleviä ihmisiä. Mulle ukkivainaa opetti, että viisi minuuttia etuajassa on ajoissa. Ja että ihminen, joka myöhästyy, osoittaa jo heti kättelyssä ettei kunnioita koko tapaamista eikä tapaamaansa ihmistä yhtään.

Meillä oli bändissä joskus 80-luvun lopulla kitaristi, joka myöhästeli aina. Ja aina oli joku selitys. Piti mummolle keittää puuroa tai auttaa sokeitten siilien yhdistys tien yli. Lopulta päätettiin yksinkertaisesti valehdella jätkälle treeniaika. Sanottiin että viideltä aloitetaan ja tultiin kuudelta, me muut. Vartin yli kuusi tää jamppa sitten saapui.

Ai miksi ei annettu kenkää sille? No se oli hyvä soittaja, mukava ihminen ja hyvä ystävä. Sillä oli vaan tämä yksi sietämätön ominaisuus. Aikamme yritimme tulla sen kanssa toimeen. Lopulta sitten bändi levisi yhteen keikkaan, kun rumpali kaatui kannujensa päälle, basisti konttasi pitkin lavaa etsimässä piilolinssiään ja minä makasin selälläni lausumassa Saarikosken runoja. Ainoa joka oli soittokunnossa oli tämä myöhästelijä, koska myöhästyi ottamasta huikkaa meidän muiden jännityksenpoistopulloista.

 

[Breeze Harbour]

Ja että ihminen, joka myöhästyy, osoittaa jo heti kättelyssä ettei kunnioita koko tapaamista eikä tapaamaansa ihmistä

Toki jotkut ajattelevat sen näin. Mulla se johtuu enimmäkseen siitä miten huono olen aikatauluttamaan tekemisiäni.

Kyllä mä nykyisin silti pyrin täsmällisyyteen paljon enemmän kuin nuorilla päivilläni. Nykyisin saatan myöhästyä joskus kiireessä minuutilla tai parilla, kun taas nuorempana saatoin myöhästyä epähuomiossa ihan helposti vaikka 5-10 minuuttia sovitusta tapaamisesta.

Kunnioituksen puutetta ja välinpitämättömyyttä on se, jos tiedostaa myöhästelevänsä helposti paikoista, eikä edes yritä parantaa tapojansa.

Voihan sitä sanoa myös vihaavansa alkkiksia mutta niidenkin joukossa on niitä, jotka eivät näe ryyppäämisessään mitään ongelmaa ja sitten niitä, jotka yrittävät ottaa itseään niskasta kiinni.

Yrittäminen on välittämistä. Yrittämällä kehittyy ja kehittyessä saattaa oppia paremmille tavoille.

 

[Evil]

Ehkä sitten epäkunnioitankin, vaikka pidän pahettani pelkkänä inhimillisenä heikkoutena, jos sitä nyt haluaa kutsua heikkoudeksi. Tiedän suomalaisten arvostavan täsmällisyyttä. Ystäväni ovat samanlaisia kuin sinäkin, inhoavat myöhästelyitä. Yhtyekaverini sen sijaan eivät. Viimeksi kun menin harjoituksiin polkupyörällä, lähdin matkaan kello 11:55 vaikka oli tarkoitus aloitella kello 12 korvilla. Saavuin paikalle noin 12:30 ja kaverit olivat jammailemassa. Liityin mukaan ja aloimme soittaa. Meillä ei välitetä niin paljoa aikatauluista, saavutaan paikalle joskus lähelle sovittua ajankohtaa.

Just luin kirjaa Deep Purplesta. Kitaristi Ritchie Blackmore oli studiossa sovittuna aikana, kahdelta. Muita ei näkynyt. Ritchie viritteli kitaraansa. Basisti tuli puoli kolmelta, rumpali kolmelta... jne... Lopulta kun viimeinenkin oli paikalla, Ritchie pisti kitaransa pois ja sanoi että aloitetaan huomenna kahdelta. Lähti pois. Viesti meni perille. Seuraavana päivänä olivat ajoissa.

 

[Breeze Harbour]

Hyvä että olet Punis päässyt soittamaan ilmeisesti samanhenkisten jamppojen kanssa bändissä, sellaisten jotka eivät vaadi muilta täydellisyyttä saapumisajoissa tai muutenkaan.

Vapaus on ihana asia ja hyväksytyksi tuleminen on vielä ihanempaa.

Edit: suosittelen toki silti harjoittelemaan täsmällisyyttä. Joissain paikoissa, etenkin työelämässä voi olla hyvinkin tiukka aikataulupolitiikka ja nollatoleranssi myöhästelylle.

 

[Evil]

Voisin myös yrittää olla ensi kerralla ihan sovittuna aikana paikalla, en siksi että sillä olisi meillä varsinaisesti merkitystä vaan jotta tuntuisi hyvältä olla aikataulussa. Myöhästelyni ei koske vain harjoituksia, koskee lähes kaikkia matkojani. Isomäki lienee nykyisin ainoa paikka jonne saavun aina ajoissa.

Oletetaan että mulla olisi bändi. Bändistä puuttuisi rumpali. Tarjokkaan kanssa olisi sovittu koesoitto klo 14.00. Tyyppi saapuu klo 14.15. Saa kääntyä kannoillaan. Vaikka olisi uusi John Bonham, niin heippa. Jos on ajan kanssa noin epäluotettava, niin miten epäluotettava on muissa asioissa? Ihmisestä kertoo aika paljon tuo suhtautuminen aikaan. Se kertoo kunnioituksesta toisia kohtaan ja yleisesti siitä, miten pystyy pitämään oman elämänsä hanskassa. Haluaisitko, että tuleen syttynyttä kotiasi sammuttaa palomies, joka myöhästelee töistä?

 

[Breeze Harbour]

No joo, työhaastattelusta (=koesoitosta) myöhästyminen vartilla onkin sitten vittumaisempi homma muiden näkövinkkelistä. Jos tuollaisessa tilanteessa priorisoi minkä tahansa muun asian hyvän ensivaikutelman antamisen edelle, niin sietääkin jäädä pihalle.

 

[Evil]

Eli ei kiinnosta kuin oma napa.

 

[Rautapohkeet]

Vittu mie olen aina vihannut myöhästeleviä ihmisiä. Mulle ukkivainaa opetti, että viisi minuuttia etuajassa on ajoissa. Ja että ihminen, joka myöhästyy, osoittaa jo heti kättelyssä ettei kunnioita koko tapaamista eikä tapaamaansa ihmistä yhtään.

Samaa mieltä. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin myöhästely. Jos sovitaan tapaaminen aikaan x, silloin ollaan paikalla aikaan x. Ei ole vaikeata. Jos epäilee ettei kyseiseen aikaan paikalle ehdi olisi syytä jo alunperin sopia myöhempi ajankohta. Eihän töistäkään sovi myöhästellä. Jos työt alkaa klo 8.00, silloin töissä ollaan klo 8.00. En ymmärrä näitä ihmisiä ketkä on töistäkin jatkuvasti 5-10 minuuttiia myöhässä. Miten se on mahdollista? Kyllä kerrasta pitäisi jo oppia.

 

[Individual]

Karkit

 

[godspeed]

Minulla on satunnaisesti eli noin kuukausittain tapaaminen psykologin kanssa, ja hänellä on tapana olla aina myöhässä. On itsekin sanonut, että sovittu aika on NOIN AIKA. Eli hän on käytännössä aina myöhässä joskus jopa vartin. Joo, no tästä päätellen sen tietysti voisi ymmärtää niin, että minä itsekin voisin saapua vastaanotolle NOIN kello 14.10, jos varattu aika on tasalta. Kun ei kerran ole mitään velvoitetta noudattaa sovittua aikaa. Vielä en ole viitsinyt kuitenkaan kokeilla "myöhästymistä", varsinkaan kun itse en ole koskaan myöhässä, vaan jopa usein 10 minuuttia etuajassa. Taiteilijaluonteet eivät todellakaan saa mitään erivapauksia asioiden hoidossa.

 

[Breeze Harbour]

Taiteilijaluonteet eivät todellakaan saa mitään erivapauksia asioiden hoidossa.

Ei tietenkään. Joskin tällä meidän luonnetyypillä "saattaa" olla vaikutus taipumukseen joutua välillä säätämään omien aikataulujensa kanssa muuttaen niitä lennosta jotta ehtisti säntillisesti paikkaan X.

Tiedostan nykyisin miten perseestä se on muille joutua odottamaan aina sitä samaa tyyppiä joka on järjestään myöhästä. Jokunen vuosi takaperin ja tuolloin en vielä ymmärtänyt tehdä asialle mitään. Nykyisin jos mun täytyy herätä aikaisin yhtään mihinkään, laitan kännykän herättämään aina varmuudeksi vähintään kuudesti tasaisin väliajoin. Silti huomaan usein olevani kiireessä lähdön hetkellä.

20-vuotiaana nukuin maanantaiaamuna pommiin mun hygieniapassikoulutuksesta ja se oli vain yksi "hups" muiden joukossa silloin. Saman opintovuoden aikana nukuin työharkan toiseksi viimeisenä päivänä niin pahasti pommiin, että en häpeässäni uskaltanut edes mennä töihin sinä päivänä, vaan kävelin itsekseni kauppakeskus Jumboon ja hengasin siellä pari tuntia. Hyi millanen vastuuton lusmu sitä on tullut oltua.

 

[heketsu88]

Näin filosofisesti voitaisiin pohtia, mikä on pahe ja kuka loppupeleissä määrittelee paheen?

 

[heketsu88]

Jokainen voi määritellä sen ja määritteleekin. On tiettyjä asioita joista melkein kaikki ovat samaa mieltä kuten varastelun ja tappamisen vääryys mutta mielipiteistä löytyy runsaasti kirjoa.

Myönnän joskus kuvittelevani ryöstäväni suurpankin tai -yrityksen ja jakavani niistä saadut rahat niitä tarvitseville (Robin Hoodimainen tarinankuva). Esim. En näe siinä mitään väärää, jos lapsi varastaa ruokaa nälkää näkevälle perheelleen.

Tappaminen on sitten eri asia, koska siinä riistetään toisen elämä. Toisaalta tässäkin tapauksessa on tappamisen motiivi ja tappamiseen johtanut tapahtuma suuressa roolissa siihen, miten tappamiseen suhtautuu. Esim. itsepuolustuksen seurauksena puolustaja on tarkoituksettomasti tappanut uhrinsa uhrin pään osuessa esim. terävään esineeseen, jolloin kyseessä on tappo. Murha on sitten eri asia kuin tappo, koska siinä ihminen suunnittelee tappavansa jonkun ihmisen.

On myös hyvä muistaa, että hyveet ja paheet kumpuavat meille länsimaalaisille länsimaisista arvoista, kristinuskosta ja Rooman valtakunnan perinnöstä.