Intistä viikonloppulomilla muutama vuosi sitten tuli sitten perinteisesti otettua vähän reippaammin ja suhteellisen raivoisien pohjien jälkeen tie vei baariin. Noh, baarin jälkeen tie vei kohti kotia ja koska päivärahoilla ei paljoa takseja makseltu niin tossua vaan toisen eteen. Matkaa kotiin oli ehkä 5km, saatanan kylmä ja lunta tuli taivaan täydeltä. Helsinkiä tunteville asuin siis Pasilassa, olin muistaakseni Iso-Roballa jossain yökerhossa (ei siinä homoille tarkoitetussa) ja jostain ihmeen syystä tepastelin kotia kohti Kallion kautta. Kalliossa sitten tuli eräs neito kysymään tupakkaa ja jäinkin hänen kanssaan jutustelemaan hetkeksi. Kuten niin usein käy, kaksi yksinäistä löysivät toisensa Helsingin yössä ja jatkettiin sitten yksissä tuumin matkaa kohti yhteistä yöpaikkaa.
Oltiin ihan umpijäässä ja kotiin oli liikaa matkaa, joten kuningasideana tajusin että hei, mullahan on vielä vanhan Kallion kämpän yleisten tilojen avaimet nipussa ja voidaan mennä sinne rappuun lämmittelemään. Siinä sitten istuskeltiin ja vaihdettiin sylkeä & ryypättiin lopulta parikin tuntia aamuun saakka kunnes tyttö tajusi että oli aikaista menoa ja joutui lähtemään. Julkiset eivät vielä kulkeneet ja viinaakin oli, joten siirryin rapusta taloyhtiön saunatiloihin jatkamaan kunnes baarit taas aukeaisivat. Unihan siellä sitten tuli ja voin kyllä sanoa, että oli kenties elämäni kuumottavin herätys kun talonmies tulee aamukahdeksalta saunaan ja löytää minut sieltä lauteiden alta taju veks ja täysissä ulkokamppeissa. Ei tainnut kaverin huumori oikein riittää, sen verran kovaa tykitystä tuli. Jotain se poliiseista puhui, en kuullut tarkemmin kun hoipuin niin hyvällä sykkeellä ulos. Tytön numeron olin jossain välissä tajunnut ottaa ja käytiin sitten illalla kahvilla ja päädyttiin seurustelemaan reilun vuoden päivät. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Onhan näitä. On tullut sammuttua baarin pöytään, kadulle, porttikäytävään, Kampin bussiterminaalin liukuportaiden alle (3 kertaa), ties kuinka moneen rappuun, paperiroskikseen, soutuveneeseen keskelle järveä, jne. Ei näitä jaksa katua, ihan hyviä muistoja vaan. Tuntee ainakin eläneensä kun muistelee mitä kaikkea on tullut tehtyä ja koettua.