Magnesiumsitraatti saattaa auttaa. Joskus oli itsellä kramppien kanssa ongelmia, ja tuosta löytyi helpotusta. Ja nimenomaan sitten sitraattia, eikä mitään perus mankkutabletteja.Ei tartte kuin koukistaa varpaita niin tulee suonenveto/kramppi jalkapöytään tai varpaisiin. Äsken avasin kierrikorkkia pullosta ja sama kramppi sormeen. Pohkeesta meinaa vetää ellen saa korjattua asentoa tarpeeksi nopeasti, toivoa jeesusta ja hallelujaa. Mistähän tää nyt kiikastaa?
Käy ihmeessä isossa verenkuvassa. MS-sairaus pitää ottaa huomioon. Tai siis mä ottaisin.Ei tartte kuin koukistaa varpaita niin tulee suonenveto/kramppi jalkapöytään tai varpaisiin. Äsken avasin kierrikorkkia pullosta ja sama kramppi sormeen. Pohkeesta meinaa vetää ellen saa korjattua asentoa tarpeeksi nopeasti, toivoa jeesusta ja hallelujaa. Mistähän tää nyt kiikastaa?
Itsellä ollut läpi elämän kanssa tämä ominaisuus, että varpaita koukistamalla saa krampin jalkapohjaan samantien satavarmasti. Muualle ei ole oma bugi levinnyt vielä onneksi.Ei tartte kuin koukistaa varpaita niin tulee suonenveto/kramppi jalkapöytään tai varpaisiin. Äsken avasin kierrikorkkia pullosta ja sama kramppi sormeen. Pohkeesta meinaa vetää ellen saa korjattua asentoa tarpeeksi nopeasti, toivoa jeesusta ja hallelujaa. Mistähän tää nyt kiikastaa?
Pohjelihaksen alueelle suoritettu kova voimaharjoittelu auttaa lihaksen kuntouttamisessa, mutta myös vahvistamisessa sen suhteen, että se kestää tuollaisen pallopelien kovaa rasitusta, jossa alaraajoihin kohdistuu paljon leikkaavia voimia.Pitääkö tässä alkaa huolestumaan enemmänkin, että vaiva alkaa uusiutumaan ja tihenemään, ja mitä tuolle oikein voisi ylipäätään tehdä?
Ei tartte kuin koukistaa varpaita niin tulee suonenveto/kramppi jalkapöytään tai varpaisiin. Äsken avasin kierrikorkkia pullosta ja sama kramppi sormeen. Pohkeesta meinaa vetää ellen saa korjattua asentoa tarpeeksi nopeasti, toivoa jeesusta ja hallelujaa. Mistähän tää nyt kiikastaa?
Hoi hoi
Itselläni ongelmia oikean jalan akillesjänteen seudulla. Nyt parina iltana kun olen olohuoneen lattialla katsonut töllöä ja samalla venytellyt niin huomannut että kaikki ei ole kunnossa jalan osalta. Kun teen normaalin vetyksen jossa kokeilen ottaa sormille kiinni varpaista syntyy kantapään seudulle sellainen kipu että silmissä miltei sumenee. Taikka jos kokeilen taivuttaa varpaita kohti itseäni niin kipu on luokkaa 9/10.
Jalka ei vaivaa mitenkään muuten. Ainoastaan kun syntyy tämmöinen venytys.
Mitä sanoo lääkärit ?
sairastan epilepsiaa ja kohtauksia esiintyy lähes päivittäin mutta tuo perjantaina saamani kohtaus ei ollut kyllä epilepsiakohtaus ja siitä olen varma ja ei se myöskään atooppisen ihottuman piikkiinkään oikein mene ja koska en muista että mitä mulle sanottiin niin osaisko joku oireiden perusteella sanoa että mikä olis voinut olla syynä.
Epilepsiaan on lääkitys joka ei tosin mitään auta vaikka yhdeksän pilleriä ja siihen vielä puolikas päälle tulee yhteensä päivässä niitä syötyä.
Epilepsia todettiin mulla jo vuonna 2015 ja mulla on siihen 3 eri lääkettä käytössä ja viimeisin muutos tehtiin alkuvuodesta kun hoitava lääkärini lähti menemään ja uusi hyppäsi tilalle niin hän sitten halusi lisätä sen yhden puolikkaan siihen muiden päälle vielä.Lainasin nämä itselle tutuimmat kohdat. Onko aivan lähiaikoina ollut jotain muutoksia lääkityksessä? Olitko ottanut lääkkeet kuinka vähän aikaa sitten?
Tunnistan itse muutaman lääkkeen haittana nuo kaksoiskuvat, eli automaattisena jatkona mietin, voiko olla lääkkeistä lähtevää nuo muutkin oireet.
Tässä helpoin ratkaisu toki on olla yhteydessä hoitavaan neurologiin, tai edes hoitajaan. Itse olen tällaisessa sitkeä, etten hitto vie lähde päivystykseen, kun siellä eteen tulee ne neurologit, jotka ei tilannettani ennestään tiedä, tekevät ehkä jotain turhia liikkeitä. Onneksi lähellä on yliopistollisen poli, jonne saan kyllä yhteyden.
Jos helpompaa, osaan tästä keskustella yksitysviestitsekin. :)
Epilepsia todettiin mulla jo vuonna 2015 ja mulla on siihen 3 eri lääkettä käytössä ja viimeisin muutos tehtiin alkuvuodesta kun hoitava lääkärini lähti menemään ja uusi hyppäsi tilalle niin hän sitten halusi lisätä sen yhden puolikkaan siihen muiden päälle vielä.
Ja silloin perjantaina olin lääkkeet ottanut noin muutama tunti ennen tätä kohtausta ja aika tarkkaan olen myös lääkkeeni syönyt ja yrittänyt pitää myös tasaisena niiden ottamiset mutta unohduksia on myös päässyt tietysti tässä ajassa tapahtumaan.
Ja mun on täällä Raumalla aivan turha lähteä näiden epilepsiaan liittyvien asioiden takia arvauskeskukseen kun mulla on hoitosuhde Helsingissä mutta epäilykseni olikin että tämä ei epilepsiaan liittyisi kun sen verran pitkän pätkän jo epilepsian kanssa olen mennyt että vaikka en kohtausta osaa ennakoida niin tunnistan kyllä joko kohtauksen aikana tai sen jälkeen että sellasen on jälleen saanut.
Ja sen verran itseasiassa unohdin mainita josko sillä vaikka olisi jotain yhteyttä tähän perjantaiseen kun nyt on aika stressaava vaihe elämässä päällä kun tätini nukkui pois lokakuun lopulla ja se oli todella paha paikka mulle ja sitten vielä jouduin taistelemaan puhelimitse yhden sukulaiseni kanssa jolla on mielenterveysongelmia eikä hänen kanssaan pysty mistään puhumaan ja tiedän kyllä mitä ja millaista se on kun mielenterveys reistailee mutta tämä tapaus on aivan eri planeetalta ja jokainen on oma tapauksensa mutta siltikin joten olisko juurikin stressillä voinut olla vaikutusta asiaan että sen takia aiheutuisi tollanen kohtaus?
Joo mulla on kyllä jokseenkin huvittavan/pelottavan välimaastossa noi kohtaukset kun on tullut sellasia että olen lähtenyt tietämättäni seikkailemaan kämpästäni tonne rappukäytävään ja jotenkin eksynyt alakerran varastoon ja tämmösestä harhailusta mulla on ihan pieni muistikuva ja samallaisia harhailuja on tapahtunut ennenkin mutta pelottavin on ehdottomasti se kun tuolla kaupungilla kävellessä sain liikennevaloissa kohtauksen ja lähdin kävelemään punaisten valojen palaessa ja jämähdin KESKELLE RISTEYSTÄ seisoskelemaan kunnes havahdun siihen että kaikki tuijottaa ja liikenne on pysäksissä meikäläisen takia...Vaikka toki epilepsiakohtauksetkin on kirjavampia kuin moni tajuaakaan, niin ehkä sinäkin ne kohdallasi jotenkin tiedostat. Toki jos paniikista puhutaan, olisiko se neurologi Helsingissä mahdoton tavoiteltava silti?
mutta pelottavin on ehdottomasti se kun tuolla kaupungilla kävellessä sain liikennevaloissa kohtauksen ja lähdin kävelemään punaisten valojen palaessa ja jämähdin KESKELLE RISTEYSTÄ seisoskelemaan
mutta leikkaukseen olen menossa ensi vuoden puolella
Kävin verikokeessa ja lipideistä tuli huonot tulokset:
Kolesteroli 5.9
Huono kolesteroli 4.5
Hyvä kolesteroli 0.86
Lipidit 4.
Lääkäri sitten soitteli sanoi, että hälyttävät arvot ja verenpaine pitäisi laittaa seurantaan. Prismasta Omron kassiin ja nyt viikon mittaausten keskiarvo on 118/76, mutta syke korkea 75. Mittaan kaksi kertaa aamulla ja illalle.
Olen 47-vuotias mies, eli riskiryhmässä. Teen voimaharjoittelua 3-5 kertaa viikossa, mutta cardiota en tee lainkaan, mistä varmaan tuo korkea leposykekin kertoo? Muutaman kuukauden päästä uudet verikokeet ja lääkärin kanssa sitten jutulle. Tässä homma vähän pinnalla, niin mietityttää jo, että onko asia kuitenkin niin, että verenpaineen ollessa noissa mun arvoissa, ei ole kovin korkeaa riskiä saada sydän- tai aivoinfarktia?
Kohtauksen aikana tulee kyllä sekoiltua ja puhuttua mitä sattuu mutta en kyllä koskaan ole mitään ihmisiä nähnyt ja ihan yksin olin sillon eli ei mun luona oikeasti ketään ole ollut...
Eihän tämä mitään tunkeilemista ole vaan päinvastoin. Tämä on tukemista koska mulla ei tämän epilepsian kanssa ole mitään tukiverkostoa kun en tunne ketään toista kenellä olisi epilepsia ja enkä ole tietoinen että täällä meikäläisen kotikylässä mitään ryhmiäkään pidettäisiin (en ole hirveästi ottanut kyllä selvääkään) joten kaikki juttu mitä tulee niin on mulle tervetullutta. :)Tunkeilen kommentoimaan sinulle taas, kun jonkinlainen kohtalontoveri olen. Tsemppini, että lääkärin saisit kiinni. Tämä sairaus sen verran kirjava, ettei liian helposti voi päätellä oikein mitään. Mieleeni tuli kuitenkin, ettet ole lääkkeitä unohdellut? Itse näen jokseenkin kuvailemasi kaltaisia unia, jos on iltalääke unohtunut.
Toki tuo mainitsemasi kasvain hyvä muistaa, josko vaikka haluaisivatkin kuvata. Itse hydrokefalian kanssa käyn kuvattavana varsin usein, kun seuraavat nestetilannetta. Mutta tuossa tunnistaa oireita, ettei siellä päässä kaikki tasaiseen virtaa, kun varsinkin seisomaan noustessa tulee jännä säryn tunne ja väsymyskin heittelehtii.
Eihän tämä mitään tunkeilemista ole vaan päinvastoin. Tämä on tukemista koska mulla ei tämän epilepsian kanssa ole mitään tukiverkostoa kun en tunne ketään toista kenellä olisi epilepsia ja enkä ole tietoinen että täällä meikäläisen kotikylässä mitään ryhmiäkään pidettäisiin (en ole hirveästi ottanut kyllä selvääkään) joten kaikki juttu mitä tulee niin on mulle tervetullutta. :)
Lääkkeiden kanssa toimin niin tarkkaan kuin pystyy eli yritän pitää sen 12 tunnin rytmin päällä ja unohduksia ei ole juurikaan tullut ja aina jos tulee vaikka lähdettyä johonkin iltaa viettämään niin otan mukaan seuraavan aamun lääkkeet ihan varmuuden vuoksi koska eihän sitä tiedä että josko kävisi niin että viettäisi yönsä jossain muualla kuin kotona ja tona iltana kun tämä ihme kohtaus tapahtui niin olin ottanut lääkkeet normaaliin tapaan eikä päivässä muutenkaan ollut mitään poikkeavaa.
Kohtauksia tulee kyllä nyt niin suuri määrä ja vieläpä noita isompia joten onhan tässä nyt melkein pakko olla jotain muutoksia taustalla ja oma epäilykseni kohdistuukin tuohon kasvaimeen joka lääkärin sanoin vielä vuosi sitten todettiin sellaiseksi että se ei mulle kuulemma mitään aiheuta mutta nyt näiden lisääntyneiden kohtausten ja muidenkin oireiden takia lähden kyllä melkeinpä vaatimalla vaatimaan että pääni kuvattaisiin vielä uusiksi mutta ensin pitäisi se lääkäri tietysti tavoittaa ja kertoa tästä tämän hetken tilanteesta ja katsoa että mikä tämän lääkärin mielipide tulee olemaan.
Ja tähän loppuun kiitän tsempeistä koska niitä tässä kyllä tarvitaan! :)
Juu kyllähän sitä mielellään tämänkin haluaisi kasvotusten käydä läpi kun saa paljon enemmän irti mitä kirjoittamisesta.Kertoo minusta jotain, että näin nimimerkin takaa en osaa tästä aiheesta yhtä avoimesti keskustella kuin kasvotusten.
Mutta juuri noin, olet oikeassa kyllä. Tukea tarjoan mielelläni. :) Tarinassasi on vielä niin paljon tutun kuuloista, että tempaisee mukaan helpostikin. :)
Saatko hoitoa jossain yliopistollisista vai joudutko taistelemaan aluesairaala-tasolla? Tiedän noissa alueellisissa hieman heittelehtiviä tapoja ottaa asioita hoitoon. Itselläkin onni on tuo, että saan tarvittaessa hoitajia ja lääkärinkin kiinni. Hieman hullusti aina totean, että onneksi on tällaiset tiheää seurantaa vaativat sairaudet, pysyn ainakin yliopistollisen sairaalan hoivassa.
Mutta sinulla hyvin tutut keinot. Muistan jo parikymppisenä olleeni todella huolellinen, että oli lääkkeet matkassa. Vaikka oluita olen aina hörppinyt, on sitä väliin tullut napattua lasi vettä, että saa lääkkeetkin kiskottua. Tuo 12h rytmi alkanut heittelehtiä vasta aivan viime vuosina, eikä sekään tietenkään isosti.
Kerrohan ihmeessä, miten etenee. Jos tämä ketju ei tunnu enää niin oikealta, saa toki yksityisviestilläkin lähestyä. Eli tsemppini vielä. :)
Omasta kokemuksesta, pari päivää hiukan paikat arkoina, ei muuta.En oikeastaan ole lääkäriä etsimässä mutta onko minkälaisia kokemuksia vasektomiasta?
Itelle tehtiin manaantaina ja pallit on turvoksissa niinkuin olettaa saattoi, mutta niissä on myös aika perkeleen moinen tuska. Ennakkoon oli tieto että voi olla arat pari viikkoa, ja jomotusta olla muutama päivä mutta voi ottaa buranaa siihen.
Minulla on perkele selkäkipuihin 100mg Tramalia ja tuska puskee senkin läpi. Ihan paikallaan ollessa ei koske eli ei siinä varmasti ole mistään poikkeavasta kyse mutta kun nousee istumasta tai pitkältään pystyyn niin niin taivas mitkä tuntemukset. Tänään olen ottanut yhen tuommosen Tramalin ja 3x 1g Panadolin mutta tuskan paska ei taitu.
Noh nyt oli vasta kolmas kokonainen päivä operaation jälkeen niin eiköhän tuo tuosta iloksi muutu. Kaverin vaimo, ja samalla kaveri itsellekin, on tuolla urologian osastolla hoitsuna ja oli puhetta että eipä vaikuttaisi olevan muuta kun tuskaa, että troppia naamaan vain. Ei tullu kuitenkaan minun operaatioon avustajaksi vaan olivat vaihtanut duunikaverinsa kanssa asiakkaat.
Velimies teetti jokunen vuosi sitten omansa niin sillä ei jäänyt käytännössä mitään tuskia.
Onneksi tatuoitiin eilen puolikas selkä niin koskee tasapuolisesti joka puolelle.
Omasta kokemuksesta, pari päivää hiukan paikat arkoina, ei muuta.
Itse operaatio alkoi helvetinmoisella tuskalla kun ensimmäinen puudutus ei ihan osunut kohdalleen. Vastaavaa kipua en ollut sitä ennen ja toivottavasti ei tule enää koettua.
Tuttava kertoi ettei pystynyt istumaan melkein viikkoon ilman rohtoja.
Eli vaihtelua paljon toipumisiajoissa, mutta jos ei kivun lisäksi muita oireita (ihan kuin ei riittäisi?), tyyliin kuumetta, niin varmaankin lääkkeillä hoituu.