Yö laitto taas mielen laukkaa ja niinpä aloin kirjottaa omia ajatuksia. Tähän asti oon riimitellyt lähinnä itekseni notepadiin enkuksi joten en ole todellakaan tottunut jakamaan runoilujani julkisesti. Either way, reilun puolen tunnin ajatustyön tulos on tässä:
Aika, tuo ikuinen kusipää
Se ohi kiitää, mut muistot jää
Pitäis kai oppii nauttii joka hetkestä
Ei ykskään kuitenkaa sekuntii kauemmin kestä
On asioit joita en haluis muistaa
Tää elämä yritti mut raiteiltaan suistaa
Oon tuijottanu maailmaa paikasta vailla toivoo
Kaivanu itelleni helvetin syvää kaivoo
Mut sieltä nousin ku feenixlintu tuhkasta
Toivon voivani tarinallani viel joskus muitaki rohkasta
Kadotin itteni ku tavottelin egoo
Mut takas oon löytäny, nyt täynnä eloo
Oon yhä kai rikki, mut haluun uskoo tulevaan
Välil on vaikeet, toisinaan mukavaa
Yhtä kaikki, mä oon viel elossa
Enkä elä enää kuoleman pelossa
Oon valmis etenee päivä kerrallaa
Matkalla kohti jotain parempaa
Mitä se on, vaan aika sen näyttää
Mut aion kaikki tilaisuuteni käyttää
Et joskus vielä saisin unelmani täyttää
Vähemmän yllättäen valvottu yö, kahvi ja lempimusan kuuntelu pisti jälleen aivot pumppaamaan riimejä. Tällä kertaa runoilin itelleni tyypillisemmin englanniksi.
Ja multa ei tosiaan yleensä kovin lyhkäsiä runoja tipu. Nimittäin kun mä pääsen vauhtiin, niin useimmiten se tekstin tuottaminen on niin nastaa että sitä vaan uppoutuu siihen ja unohtaa vähäksi aikaa kaiken muun..
Pieces connected
Into the unknown I dive
I guess I'm lucky to be alive
After everything that I've survived
With a youth full of heavy obstacles
So much shit that I had to face
They left me scarred but I didn't break
No longer ashamed of my past
It didn't define me, it made me find me
Comfortable in my own skin at last
Took me years but I finally got there
Now I'm finally right where...
Right where I need to be
I can see the future looks bright
As long as I keep doing the right thing
I'll face my battles, relentlessly fighting
There's a light that shines from my darkest places
Years go by but one thing never changes
Though I've seen a million and one faces
Only a few left marks on me, changed me
Now I see it's not about finding someone to love you
It's about finding yourself
So that over time, love will find its way to you
Tämä paikkaansa ei pidä,
etkö tosiaan tiedä,
että pysäkeillä kaupunkien torien
spuget toisiaan hässivät kourien
vaikka töihin bussilla menijät
tästä näystä jo kärsivät.
Stadilaine kundi jonka intohimoi aina ollu lätkä
Moni kelas ala-asteel "kui sä oot noi pätkä?"
Haukkuivat retardiks ja heittelivät seinil
Itsemurha-ajatuksii haudoin jo teinin
Sai mut tuntee, en oo hyvä mihinkää
Et jos lähen tänää ei kukaa menetä mitää
Mut sit mä päätin; en oo valmis viel luovuttaa
Hiljallee alko taas löytyy se palo elämää kohtaa
Opin et jos ei demoneitaa kohtaa, ei ikin tuu hohtaa
Mul meni vuosii tajuu et on vahvuutta myöntää olevansa heikko
Ja et jos haluu elämäs mihinkää, on vaa mentävä ja unohdettava pelko
Neljä vuot sit, olin pahemmin hukas ku teinin, luulin etten selvii
Ku et enää tunne ittees, negatiiviset äänet päähän tulvii
Meni vuosii, mut lopultaki tajusin päästää irti
Ihmisest, jota aivan liian pitkää mietin
Vaik sisimmässäni mä kai aina tiesin
Et se kuva jonka täst naisest päässäni piirsin
Oli pelkkä päiväuni ja kuvitelmaa
Kai mä sitä nii kovasti todeks halusin vaa
Et sain jopa itteni siihe illuusioon uskomaa
Nyt vuosi on 2019 ja huomaan et mun mietteet on muuttunu
Eikä peilikuva oo enää rikkinäinen tai mieli turtunu
Oon valmis episodiin uuteen ja elämäst taas innoissani
Ja vaik en oo löytäny "sitä oikeeta", en oo enää siit huolissani
Nyt aion vaa elää ja nauttii elämäst, oonhan mä viel nuori
Ei varmaa lapsuuden kiusaajat uskonu, et liiskatust toukast perhonen kuori
Tämmönen lyhyempi runon tekele eilisen illan inspiroimana. Tästä ketjustahan on melkee tullu dialogi mun ja @Punamusta kesken mut antaa mennä vaan. Pidetään me jatkiksen runotaivas tähdistä kirkkaina.
The Night
Like a butterfly I came out of the cage
Stood there with my own two feet near the stage
Sang along and raised my hands
All of that just because I took a chance
When I'm older I'm always gonna remember
The night which may have changed my life forever
Didn't let fear get the best of me
Followed my passion, it set me free
Now I'm dancing with my demons
Such a funny feeling
The night I could almost touch the ceiling
Seuraava runo on omistettu meidän aivan upealle sekä ainutlaatuiselle leijonalaumalle!
Tähtiin kirjoitettu
Oli Leijona, joka ei kuvia kumartanu
Ei kukaa heil' mitää ikin luvannu
Oli Mörkö, Kaapo ja Pesonen
Koitti ilta, josta muisto jää ikuinen
Kaatui Kanada, löytyi jostain usko
Ku koko sydämes pelii laitat
Murtua voi ikuisinkin lukko
Tän jengin arvoo ei mitattu dollareis
Oli Leijonan sielu terästä ku pelattii mitaleist
Ruotsi ja Venäjä kuhisi nimii ja staroja
Mut se on rautanen tahto mil' voitetaan sotia
Ja tää vuosi, kuin tähtiin kirjoitettu
Oli Suomen Leijonan, nyt se on todistettu
Ei oo kai kivee, mistä Mörkö ei puskis läpi
Suomi on maailmanmestari ja meitsi on happy!
Ei varsinaisesti runo, mutta teksti jonka ammoin kirjoitin ystäväni sävellykseen.
The Way We Are
cold wind blowing from the east
people down but still the feast goes on
sedation for the torn
turn my back to the future, I live in the past
too bad nothing precious ever lasts
well, come what may
if I say
that life was better in the days of yore
she knows the score
that’s the way we are
grab my hand, friend, ’fore I drown
maybe next time it’s the other way around
we are downward bound
did my time, had my share
reaching to the point of I don’t care
any given day
when I say
the devil’s deeds are done by idle hands
she understands
that’s the way we are
all the greed, all the fear
all the lust and hatred won’t help us anymore
but we keep on keeping secrets
we crawl inside ourselves and lock the door
dream for evermore
Pari kahvikupposta antoi taas siivet luovuudelle, joten kehitin vaihteeksi jonkin sortin runon heti näin uuden viikon alkajaisiksi. Tänään oli yksi niitä kertoja kun nää sanat tulivat ikään kuin luonnostaan kun annoin inspiraation viedä mukanaan.
Lighthouse
Moment after another
All gone with the wind
Each becomes a memory
That I'll treasure within
My mind feels like a hurricane
Full of thoughts once buried
Breathe in, breathe out
There's no reason to hurry
Where will this life take me?
Will you show me the path?
I've got so many questions
But the timings never seem to match
There used to be a time
When I wanted to be dead
Stepped away from the darkness
And saw a lighthouse ahead
I kept following that light
It showed me the way back home
Where there used to be emptiness
Now is a heart that's whole
Lupasin pitää tämän ketjun (joten kuten) elossa @Punamusta n absenssin aikana. Viime öinen uni toimi mukavasti liekkinä tämän aamun runoiluille. Oikeastaan mun oli pakko saada nää fiilikset jotenkin ulos ja mikäs sen mieluisampi tapa kuin purkaa taas ajatuksensa runon muodossa.
lonely sky
Like the summer sky is blue
You're my source of inspiration
Behind this poem too
Years will fade
As time passes me by
Yet you still stay
In my dreams at night
I can't help but wonder
'What if we had tried'
Or if things would be any different
If we just had more time
Are you the ocean?
Cause you always leave me drowning
In this emptiness inside of me
But I know I have to keep going
Whatever the future may bring
I carry a piece of you within
Something I just can't escape
You leave me with a question;
If you could read these words
What would you say?