Eipä tässä kovin paljoa testamentattavaa ole. Saa lapset sitten jotenkin jakaa ne vähät mitä on.
Pieni varoittava esimerkki, jos haluatte testamentata esim. lapsenlapsille tai muille alaikäisille. Äitini kuoli tammikuussa ja testamentin saajina on minun lisäksi kolme lastani, joista nuorin on vielä alaikäinen. Vanhemmathan ovat luonnollisesti lastensa edunvalvojia. Luonnollisestikaan minä en nyt kelvannut edunvalvojaksi, koska olen saman kuolinpesän osakas ja tästä aiheutuisi jonkinlainen eturistiriita. Lasten äitikään siis exäni, ei kelpaa edunvalvojaksi, koska muutkin lapset ovat pesässä osakkaina. Täytyi siis hommata edunvalvojan sijainen, jonka hyväksyy maistraatti. Maistraatissa, kuten muissakin valtion laitosissa, käsittelyajat ovat pitkiä. Päätöksen edunvalvojan sijaisesta saimme reilun kolmen kuukauden odottelun jälkeen. Eikä tässä vielä kaikki. Perinnönjako katsotaan niin merkittäväksi toimenpiteeksi, että edunvalvojan sijaisen pitää vielä hakea siihen erikseen lupa maistraatilta. Tätä päätöstä odottelemme edelleen, on nyt ollut sisässä puolitoista kuukautta. Käsittelyajaksi sanottiin kaksi kuukautta, Äidin kuolemasta on siis nyt 7,5 kk ja perintö edelleen jakamatta. Jos siis haluatte, että jälkeläisenne saavat hoidettua asiat nopeasti ja sujuvasti, älkää testamentatko alaikäisille. Ainakaan semmoisille, joille joutuu hakemaan edunvalvojan sijaisen.