Olympiakulta vai Stanley Cup?

[Jaws]

Pelaajana varmasti Stanley Cup, penkkiurheilijan näkökulmasta olympiakulta.

Se yhtenäisyys joukkueurheilussa ja varsinkin sen joukkueeksi hitsautumisen myötä. Pelejä 82 runkosarjaan ja raskaat pudotuspelit päälle, jonka jälkeen kannu käsivarsille ja kohti taivaita. Ei liene tuon tunteen voittanutta.

 

[Ralph]

Stanley Cup, ei näitä voi edes vertailla. Tai siis eivät ole vertailukelpoisia, aina voi vertailla. Mutta Stanley Cup voittaa ylivoimaisesti silti.

 

[Mängimies]

Stanley Cup, ei näitä voi edes vertailla. Tai siis eivät ole vertailukelpoisia, aina voi vertailla. Mutta Stanley Cup voittaa ylivoimaisesti silti.

Ottaisin Olympiakullan neljän vuoden välein ja silti jäisi aina neljä kautta aikaa saada edes yhden kerran nimi Stanley Cupin kylkeen.

 

[Diablo]

Stanley Cup helposti.

Vaikka olympiakulta on myös upea saavutus, niin se on loppujen lopuksi vain parin viikon turnaus. Ei vedä mitään vertoja yli 100 ottelun NHL-kaudelle.

Tämä. Samaa mieltä ehdottomasti näin ex-kiekkoilijana ja kun miettii asiaa omaltakin näkökantilta. Stanley Cupin eteen joutuu vetämään läpi pitkän ja rankan kauden playoffsineen, kun taas olympiakulta on mahdollista voittaa viikon parin rutistuksen aikana, jossa sattumalla ja tuurilla on paljon enemmän sijaa ja voittajat ratkotaan kerrasta poikki -mentaliteetillä. Kyllähän se SC pelaajienkin keskuudessa ripauksen arvostetumpi pytty on. Pitkän kauden, tai vuosien aikan, siitä omasta jengistä on tullut pelaajalle eräänlainen perhe ja seuroissa on vahva yhteilöllisyyden tunne, jonka seurauksena se pytyn voitto kaverien kanssa on tavallaan vielä astetta hienompaa.

Yllättävänkin paljon (~45%) saanut olympiakultakin tässä kyselyssä kannatusta.

EDIT:

Olympiakulta.
Jos suomalainen voittaa jääkiekossa Stanley Cupin, olen iloinen.
Jos suomalainen voittaa jääkiekossa olympiakultaa, itken ilosta.

Tämäkin on ihan totta ja hyvä pointti - näin penkkiurheilija näkökulmasta katsottuna, mutta kuitenkin jos nimenomaan miettii itseään pelaajana ja miltä pelaajana tuntuisi, niin mielestäni silloin vaaka kallistuu ehdottomasti Stanley Cupiin.

 

[KuumaaKamaa]

Penkkiurheilijan näkökulmasta ehdottomasti Suomen Olympiakulta. Tosin senkin edelle menee Jokereiden SM-kulta ja todella helposti.

Kuitenkin ymmärsin kysymyksen niin, että kumman haluaisit voittaa, jos olisit huippujääkiekkoilija. Tästä ei kahta sanaa. Stanley Cup.

 

[erku]

Jos olisin hiihtäjä, niin haluaisin eittämättä voittaa olympiakullan ennen maailmancupin kokonaiskisaa, vaikka jälkimmäisen voittaminen vaatiikin noin 25-kertaisen kilpailu-urakan osakseen. Tässä mielessä en tajua miksi jääkiekonkaan kohdalla tuo olisi se oleellinen asia. Sitä ei voi kukaan kiistää etteikö olympialaisten ratkaisupelit olisi absoluuttiselta urheilulliselta tasoltaan selkeästi edellä NHL:n pleijarien ratkaisupelejä. Ja omasta mielestäni on arvokkainta voittaa nimenomaan silloin, kun kaikki parhaat on kehissä ja taso kovin mahdollinen.

 

[Andrew]

Itse en ole hirveän kiinnostunut maajoukkue turnauksista. Minusta on mielenkiintoisempaa, kun jossain joukkueessa on pelaajia monesta eri maasta ja tästä joukkueesta kehittyy yhtenäinen tiimi, joka kauden päätteeksi voittaa mestaruuden.

Lisäksi kuten edellä olevissa viesteissä jo mainittiin niin turnauksissa sattumalla ja onnella on liikaa merkitystä. Sarjassa missä pelataan playoffit paras seitsemästä järjestelmällä parempi joukkue tulee aina voittamaan.

Jääkiekon MM-kisat ja Olympialaiset ovat vähän aikansa eläneitä kulahtaneita turnauksia.

 

[Musta Nuoli]

Itse en ole hirveän kiinnostunut maajoukkue turnauksista.

Jääkiekon MM-kisat ja Olympialaiset ovat vähän aikansa eläneitä kulahtaneita turnauksia.

Aika mielenkiintoinen näkökulma kirjoittajalta, jonka suosikkijoukkueen kohdalla lukee "Czech Republic - Nagano miracle 1998".

Mikäs Naganon ihme se tuommoinen Tshekin olympiaturnaus sitten oli, kun se kerran on niin aikansa elänyt kulahtanut turnaus josta et ole hirveän kiinnostunut?

 

[Andrew]

Aika mielenkiintoinen näkökulma kirjoittajalta, jonka suosikkijoukkueen kohdalla lukee "Czech Republic - Nagano miracle 1998".

Mikäs Naganon ihme se tuommoinen Tshekin olympiaturnaus sitten oli, kun se kerran on niin aikansa elänyt kulahtanut turnaus josta et ole hirveän kiinnostunut?

Naganon Olympialaiset ovat minulle henkilökohtaisesti uskomattoman hieno muisto ja tosiasia, että Tshekki laittoi luun kurkkuun ylimieliselle Kanadalle oli hienoa. Urheilun suola on, kun selkeä altavastaaja tekee Tuhkimotarinan.

Voisin arvostaa nykypäivän olympialaisia taas, jos niistä poistettaisiin liika kaupallisuus ja katsottaisiin minkälaisille valtioille niitä annetaan. Turha lässyttää, että politiikka ja urheilu ei kuulu yhteen, jos Venäjän ja Kiinan kaltaiset diktaattorimaat saavat isännöidä kisoja.

 

[tomageeni]

Sitä ei voi kukaan kiistää etteikö olympialaisten ratkaisupelit olisi absoluuttiselta urheilulliselta tasoltaan selkeästi edellä NHL:n pleijarien ratkaisupelejä.

Vähän provosoivaa väittää että "kukaan voi kiistää". Kyllä voi, minä kiistän nyt.

Olympiafinaalissa pelaa materiaaliltaan kovia joukkueita, mutta sitten on täysin eri asia kuinka yhtenäinen joukkue, ketjukoostumukset tai pelitapa ovat. Esimerkiksi nyt Yhdysvaltain joukkue, joka paperilla olisi Stanley Cup contender -tasoinen ryhmä, otti pronssiottelussa turpiin Suomelta, joka paperilla olisi ehkä nipinnapin NHL-tasolla pudotuspelijoukkue.

Jos olympiaturnaukseen olisi osallistunut vaikka tämän kauden Boston tai Anaheim ja pelit olisi pelattu pienessä kaukalossa, niin olisin näitä NHL-joukkueita pitänyt aika vahvoina ennakosuosikkeina. Ei toki mitenkään varmoina, mutta hyvin potentiaalisina. Sikäli on minusta aika paksua väittää että "kukaan ei voi kiistää etteikö olympialaisten ratkaisupelit olisi selkeästi edellä ....".

Yhtä lailla finaalijoukkueita lukuunottamatta pidän aika epätodennäköisenä että yksikään olympialajoukkue voittaisi NHL-kaukalossa paras seitsemästä -sarjassa näitä NHL:n kärkijoukkueita.

 

[Noitarumpu]

Eihän tästä ole kahta sanaa! Olympialaisiinhan kaikki haluavat ja voittaa siellä. Vaikka täällä kauheasti on änärifaneja, niin Stanley Cup on joka vuosi, olympiakulta vain kerran neljässä vuodessa. Siinä on vissi ero! Laadullisestikin rikasta, koska olympialaisiin tulee pelaajia muualtakin kuin rapakon takaa ja eri pelityylillä.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Mielestäni ilman muuta olympiakulta. Ei Gretzkylläkään ole sellaista, eikä edes olympiamitalia. Gretzkyäkin itketti ja harmitti ihan oikeasti, kun Kanada hävisi pronssimitalit Suomelle 1998. Jopa himmeämmällä olympiamitalilla oli iso merkitys kaiken kokeneelle ja paljon voittaneelle NHL-legendalle. Tai olisi ollut.

Tämä siis mitenkään väheksymättä Stanley Cupin voittoa. Noita kahta saavutusta on todella vaikea verrata, ja siksi aiheesta on aivan perusteltua keskustella ja äänestyttää porukkaa samalla. Argumentteja löytyy kumpaankin suuntaan.

 

[Toejoen Veikko]

"Mitään ei hautaan mukana saa", sanovat. Kyllä ne olympiarenkaat hautakivessä kuitenkin kunnioitusta herättäviltä näyttävät vielä vuosikymmeniä sen jälkeenkin, kun ihmisruumiin tähteet on maan poveen kätketty.

 

[Ostoskassi]

Lopullinen vastaukseni on

NHL-pelaajana: Stanley Cup, siksi koska tämä olisi se leipätyö jota tehtäisiin ympäri vuoden.

Muun liigan pelaajana: Olympiakulta. Kaikki kunnia toki Kanada-maljalle ja Gagarin Cupille. Kovia suorituksia nuokin.


Penkkiurheilijana: Olympiakulta.

(Suomalaisena) Valmentajana: Olympiakulta, jos toimisin jonkun muun maan päävalmentajana niin tapauskohtaisesti. Esim. Venäjän päävalmentajana olympiakulta mielummin kuin SC. Kanadan sivutoimisena päävalmentajana taas mielummin Stanley Cup. Olympialaisten kulta on kovempi juttu Venäjällä kuin Kanadassa ja takaisi todennäköisesti työpaikkoja ja toimeentuloa tulevaisuuteen.

 

[Barnes]

Olympiakulta, ei kahta sanaa. Lähes kaikissa joukkuelajeissa lajin suurin palkinto on kaikista suurimman arvoturnauksen voitto ja niin jääkiekossakin on. Kovan työn saa tehdä Stanley Cupiakin tavoitellessa, mutta voittavaan olympiajoukkueeseen on vaikeampi päästä kuin SC-voittajajoukkueeseen.

 

[Ralph]

Olympiakulta, ei kahta sanaa.

NHL.com - Puck Personality: Cup or Gold ?

NHL-pelaajat, mm. Tuukka Rask, David Backes ja Matt Duchene, ovat eri mieltä.

 

[Barnes]

NHL.com - Puck Personality: Cup or Gold ?

NHL-pelaajat, mm. Tuukka Rask, David Backes ja Matt Duchene, ovat eri mieltä.

Kieltämättä aika hyviä perusteita, mutta pelaajat ovat tehneet selväksi sen, että haluavat osallistua talviolympialaisiin. Olisi kiva nähdä koko liigan laajuinen nimetön gallupi asiaan liittyen. Minä en ainakaan uskaltaisi kameran edessä sanoa arvostavani enemmän kultamitalia sen pelossa, että tulisi NHL-jengiltä sanomista.

 

[ms.qvist]

Kumman itse pelaajana mieluummin voittaisit?

En edes ryhdy tarkastelemaan kysymystä siltä kantilta, että kumpi on helpompi tai vaikeampi voittaa, kumman eteen joutuu tekemään enemmän töitä - päästäkseen tasolle, että kumpi tahansa on mahdollista saavuttaa joutuu Suomessa kiekkoilijana tekemään todella paljon töitä (kuten joutuu muuallakin, vaikka sitten olisi "täytemiehenä" Stanley Cupin voittaneessa mestaruusjoukkueessa.) Pelaajana nykyinen minäni vastaisi ehdottomasti Stanley Cup ja syy on hyvin yksiselitteinen.

Minusta urheilussa liki vastenmielisintä on kaikenmaailman nationalistiset urheilutapahtumat, joissa urheilijat esiintyvät maajoukkueena, maansa lipun alla - en itkisi vaikka kaikenmoinen tällainen urheilutoiminta lopetettaisi välittömästi ja urheilijat kilpailisivat pelkästään joko omana itsenään tai seurana tai tiiminä, unohtaen sen kansallisuuden ja maajoukkueen muodostaman käsitteellisen "me-hengen". Maajoukkueurheilun kohdalla visvottaa vielä enemmän tämä korostunut kansallinen "me-henki", joka pääsee ilmoille urheilijan tai joukkueen menestyessä olympialaisissa tai mm-kisoissa tai jopa em-kisoissa. Sen tunteen vallassa joku peräkammarin poika Kainuun korpimailta heiluttaa karjalippistään ja vetäisee oluet ja uhmakkaana toteaa "me voitimme"! Vitut sinä luuseri voittanut yhtään mitään...

Toisaalta sama korostunut "me-hengen" -luominen työntää päätään ainakin osassa NHL-keskustelua ja kovin huvittuneena seuraan tunteenpurkauksia voiton tai mestaruuden jälkeen, kun joku redwings-fani tampereelta juhlistaa yösydännä "me voitimme"! Ööö... me?

Anteeksi vaan, mutta minusta se "me" pitää sisällään vain joukkueen, tiimin, organisaation - fanit eivät tähän joukkoon kuulu! He pääsevät kyllä nauttimaan tämän "me-porukan" aikaansaannoksista ja osin heidän rahoilla se "me-porukka" juhlii, mutta siltikään ne fanit eivät ole mitään "me".

Urheilufanina minulle kummankaan mestaruuden voitto ei tuota mitään nautintoa. En ole seurannut sitten Vancouverin olympiavuoden peliäkään maajoukkuekiekkoa, enkä sitten tammikuun 2013 peliäkään NHL-kiekkoa - totaalisen triviaalia puuhaa omassa elämässäni, merkityksetöntä puuhastelua joka ei tuota minulle tippaakaan nautintoa, ei vaan jaksa tätä salonkikelpoiseksi väännettyä epäkiekkoa.

vlad.

 

[Kulminaatiopistelijä]

Pelaajalle tämmöset kyselyt ovat joutavanpäiväisiä. Kussakin tilanteessa pelataan aina sitä käynnissä olevaa juttua ja ihan konkreettisesti ajatellen vaihto kerrallaan. Niinpä pelaaja haluaa voittaa ihan mitä vaan ja aina. Menestys lisäksi tuppaa kumuloitumaan, joten ei ole mitään vaihtokauppaa tyyliin, häviämällä tämän, voitan sitten tuon.

 

[Rautapohkeet]

Stanley Cup on se koko kauden uurastuksen tulos, joten päädyin vastaamaan tämän. Mutta Olympiakulta olisi varmasti aivan yhtä mahtavaa voittaa pelaajana ja erityisesti, minkä huuman se aiheuttaisi Suomessa.

 

[Trenchtown]

Penkkiurheilijana ehdottomasti olympiakulta. Toki NHL-suosikkijoukkueeni sc-mestaruudetkin ovat koskettaneet tätä penkkiurheilijaa yllättävänkin syvältä, mutta eivät silti samalla lailla, kuin vaikkapa Suomen maajoukkueen maailmanmestaruudet. Tässä kuitenkin kysyttiin mieluisampaa voittoa pelaajana ja siihen vastaus on äskeisellä ehdottomuudella Stanley Cup, ei kahta sanaa.

 

[Kirjoittelija]

Toisaalta sama korostunut "me-hengen" -luominen työntää päätään ainakin osassa NHL-keskustelua ja kovin huvittuneena seuraan tunteenpurkauksia voiton tai mestaruuden jälkeen, kun joku redwings-fani tampereelta juhlistaa yösydännä "me voitimme"! Ööö... me?
vlad.

Naiset huomaavat tämän järjettömyyden miehiä helpommin, koska eivät ole yhtä innokkaita penkkiurheilijoita kuin miehet. Tästä todisteena koomikko Whitney Cummingsin veitsenterävä analyysi penkkiurheilijoiden huvittavuudesta:
https://www.youtube.com/watch?v=rxCHvtc9I6c

Täysin vailla huvittavia aspekteja ei ole toki sekään, kun joku kirjoittaa jääkiekkoaiheiselle keskustelupalstalle kymmeniä viestejä, joissa kertoo että jääkiekon katseleminen ei kiinnosta pätkääkään.

 

[Radiopää]

Minusta urheilussa liki vastenmielisintä on kaikenmaailman nationalistiset urheilutapahtumat, joissa urheilijat esiintyvät maajoukkueena, maansa lipun alla...

Etkö koe vastenmieliseksi sitä, että NHL:ssä pelaajat ovat heterogeeninen joukko ihmisiä, joita ainoa yhdistävä tekijä on työnantaja, joka sekin on useimmiten keinotekoinen franchise?

 

[ms.qvist]

Etkö koe vastenmieliseksi sitä, että NHL:ssä pelaajat ovat heterogeeninen joukko ihmisiä, joita ainoa yhdistävä tekijä on työnantaja, joka sekin on useimmiten keinotekoinen franchise?

En läheskään niin vastenmieliseksi mitä masinoitua urheilusaavutuksin silattua nationalisminhenkeä - siihen verrattuna ei-nationalistinen huippu-urheilu tuntuu olennaisesti terveemmältä ja miellyttävämmältä. Vaikea kuvitella, että vaikkapa LA Kingsin mestaruuden myötä voidaan nostattaa ilmoille kovinkaan kummoista kansallishenkeä, sen sijaan ei ole kaukaa haettua etteikö urheilumenestystä arvokisoissa tällaiseen voida käyttää (ja käytetäänkin) tähän ja tämä minua visvottaa suuresti. Vaikka Suomi ei enää merkittävä tekijä tällä saralla ole - onneksi, en edes pidä näitä Suomen lipun alla tapahtuneita kisasaavutuksia kansakunnalle kovinkaan merkittävinä tapahtumina - yksilölle, voittajalle, se sitä on ja hänelle kunnia suotakoon. Mutta edelleen jaksetaan muistella, kuinka Suomi juostiin maailmankartalle (kuten tehtiinkin) ja epäilemättä moni edelleen haaveilee niistä runsaista olympiamenestyksistä ja kuvittelee niiden olevan maallemme merkityksellisiä. Eipä niillä kovinkaan kummoisesti taloutta kohenneta, ei työttömyyttä vähennetä eikä tehdä juuri muutamaan. Kyllä ne muut seikat ovat olennaisesti merkityksellisempiä mitä arvokisavoitot.

vlad.

 

[Radiopää]

En läheskään niin vastenmieliseksi mitä masinoitua urheilusaavutuksin silattua nationalisminhenkeä - siihen verrattuna ei-nationalistinen huippu-urheilu tuntuu olennaisesti terveemmältä ja miellyttävämmältä.

Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta minusta nationalismi on paljon aidompaa kuin se, että jääkiekkoa pelataan Arizonan aavikoilla, Floridan soilla tai Kalifornian helteissä, joissa jääkiekkoa ei oikein edes tunneta. Suuri osa NHL-joukkueista on miljoonärien omistamia keinotekoisia seuroja, joilla on identiteetin sijaan brändi, jota myydään.

Maajoukkueissa pelaajilla ja kannattajilla on paljon yhteistä. Paljon on pelaajia, jotka ovat tunteneet tai pelanneet joko yhdessä tai vastakain pitkään ennen aikuisten pelejä. Kaukalon ulkopuolella pelejä seuraa ihmisiä, jotka tuntevat pelaajia, heidän isiään ja valmentajiaan. Yhteistä koetaan jopa siinä, että itse pelaa tai on pelannut samassa seurassa tai on käynyt samaa koulua kuin mistä maajoukkueen pelaajat ovat lähtöisin.

Sen, minkä sinä näet nationalismina, minä näen tunnesiteenä.