Väsyneet Kädet kirjoitti:
Voiko oikeasti porukka olla näin kassalla? Oikea järjestys on: leipä, levite, leikkele/maksamakkara yms, juusto, kasvikset.
Tähän on ihan selkeä syykin. Leikkele on aina hyvinkin märkä ja suolainen. Jos se on päällä, niin sormet ovat myös suolaisia. Sitten kesken leivänsyönnin menee roska silmään, alat kaivaan - ei ole kivaa. Eli pitää imutella sormiaan leivän jälkeen, että pystyy jatkamaan elämäänsä. Ei näin. (Kasviksethan ovat tunnetusti pelkkää vettä, ja siksi soveltuvat päällimäiseksi, mikäli haluaa moisia leivälleen laittaa)
Suomalaiset leikkeleet ovat yleisesti ottaen ihan ok, mutta osassa niistä on tosiaan järkyttävästi suolavettä joukossa. Koskee siis sitä tavaraa joka on vakuumipakattuna itsepalvelualtaassa tai -hyllyssä. Itse tykkään asioida mieluiten hyvin varustettujen kauppojen lihatiskillä ja ostan kulloinkin sopivan grammamäärän jotain kinkkua, leikkelettä tms., paperiin kääräistynä ja todellakin ilman valuvia suolavesiä. Suosittelen!
Murean mutta ei törkeästi suolaveden kostuttaman leikkeleen voi ilolla pakata voikkariin päällimmäiseksi, tai ainakin siis juuston päälle. P. Kääpiö etenee voileivän rakennuksessa seuraavasti:
1) Leipä
2) Levite (Suomessa yleensä Levi tai Benecol, myös Lätta on menestynyt)
3) Optionaalinen maksamakkara tai muu levittyvä aines (joka voi joissakin oloissa korvata kakkoskohdan levitteen)
4) Juusto
5) Leikkele
6) Optionaalinen salaatinlehti
7) Tomaatti ja/tai kurkku
8) Mahdollinen ekstramauste maun mukaan (mustapippuri tms.)
Oma lukunsa ovat leivät joille on tarkoitus kasata jotain valtavirrasta poikkeavaa. Erinomaisia voikkaritarpeita ovat mäti (muikun ja siian mäti toimivat hienosti, kirjolohi vähemmän ja kalliimmat kaviaarit ovatkin sitten päämäärätöntä porsastelua) sekä hanhen- tai ankanmaksa. Tässä kohdassa ei tarvitse jeesustella ko. artikkelien tuotantotapojen moraalittomuudesta, totean vaan että oikein käytettynä mahtitavaraa. Näihin tuotteisiin ei sitten yhdistellä kuin harvan sortin juustoja ja tuskin minkään valtakunnan leikkeleitä, mutta kasviksia kylläkin. Kuvailen todellisen eliittivoikkarin: Vaaleahko leipä, päällä häivähdys voisulaa, pienesti hanhenmaksaa nöpäreinä (pääsääntöisesti parempi näin kuin veitsellä leviteltynä), sen päälle sopivsti rucolasalaattia, muutama tippa jotain laadukasta viinietikkaa ynnä pikku määrä tomaatin sisustaa. Tämä toimii huokeallakin hanhenmaksalla jossa on jotain halvempaa tavaraa seassa alentamassa kilohintaa.
Low end -osastolla kasausjärjestys menee käytännön sanelemilla ehdoilla. Otetaan esimerkiksi vaikka ruisreikäleipä, lauantai/gouter/sipuliteemakkara sekä jokin arkinen edamin tapainen perusjuusto. Tähän melkein kannattaa sijoittaa juusto päällimmäiseksi sillä muuten makkara luiskahtelee ikävästi edamin liukkaalla pinnalla, makkaran rasvanniljan vauhdittamana, ja juustosta pitää mieluummin sormin kiinni kuin halpismakkaran niljakkeesta. Tämä setti saattaa olla ykkösluokan särvintäelämys varsinkin ulkoilmassa nautittuna, vaikkapa pienen metsätyöurakan tauolla termoskahvin säestämänä. Ruisleivän tuoreus on ratkaisevassa roolissa, muuten resepti on aika takuuvarma.