Nuori Suomi ry

[fat of the land]

Johtavalle vielä sellainen kysymys, että onko ongelma nyt vain jääkiekon oma ongelma? Jostain syystä itse olen sitä mieltä, että suomi ei tuota juuri mihinkään lajeihin maailman huippuja nykypäivänä. Poislukien ehkä Salibandy, jossa koko maailmassa on tasan 3 huippumaata.

Itselläni on ammatistani johtuen sellainen käsitys, että 90-luvulta lähtien nuorten liikunnallisuus on romahtanut lähes täydellisesti. Joka vuosi uutisoidaan, että palvelukseen astuvien varusmiesten peruskunto on historiallisen huono. Tämä ei ole minusta kuitenkaan Nuori Suomi systeemin syytä, vaan sen syytä että kansa jolla urheileminen ei ole enää "verissä" ei voi tuottaa samalla tapaa huippuja kuin ennen.

Suomesta puuttuu laadun lisäksi määrää. Fudis on hyvä esimerkki siitä, miten jostain kumman syystä valtavasta harrastajamäärästä ei saada kuin kourallinen euroopan mittakaavalla ok-tason pelaajia ja ongelma on valmennuksen tasossa ja pelaajien yksipuolisuudessa. Fudis on erityisen tunnettu tasoryhmistään aikaisiin lajivalintoihin painostamisesta, mutta myös toisaalta todella aktiivisesta valmennuksen kehittämisestä. Ehkä maailmalla on sitten fudiksessa vaan niin kova taso, että suomessa tarvittaisiin ne peiskseen flipanneet urpot pelaamaan fudista, niin saataisiin lisää huippuja.

Se mikä yhdistää fudista ja lätkää on surkeat pääsarjat. Joskus ysärin lopussa pystyi ihan vakavasti sanomaan, että kiekon sm-liiga on maailman toiseksi paras, nykyään puhutaan 4.-5. parhaasta. Divari on valovuoden jäljessä liigaa, eli se kansallinen korkein porras on kyllä paljon matalempi kuin ennen. Kyllähän A-junnuista on pakko nostaa pelaajia liigaan pikku hiljaa joka porukalla, se on sitten eri asia mitä ne lippispäät osaa tehdä ja mitä ei.

 

[Kirjoittelija]

Itselläni on ammatistani johtuen sellainen käsitys, että 90-luvulta lähtien nuorten liikunnallisuus on romahtanut lähes täydellisesti.

Eikö tämä romahdus lähtenyt käyntiin jo 1970-luvulla? Silloin intissä juostiin cooperissa muistaakseni keskimäärin 2700-2800 metriä.

 

[vetoo]

Olen aiemminkin verrannut Suomea Sloveniaan, jossa on asukkaita n. 2 miljoonaa. Slovenian huippu-urheilu on tuottanut menestystä kahdessa kilpailluimmista urheilulajeista. Suurimpana saavutuksena pidän sitä, Slovenian jalkapallomaajoukkue on päässyt 2000-luvulla mukaan jokaiseen suureen kansainväliseen turnaukseen (MM- ja EM-kisat). Harrastajamäärät Slovenian jälkapallossa ovat pienemmät kuin mitä ne ovat Suomessa. Toinen huippulaji, tennis, on tuottanut Sloveniasta maailman huippupelaajia. Slovenia on ollut maailman huipulla myös käsipallossa, koripallossa, lentopallossa, vesipallossa ja jääkiekossa. Slovenialaiset ovat pärjänneet 20 vuotisen itsenäisyyden aikana maailman huipulla myös soudussa, judossa, uinnissa, purjehduksessa, alppihiihdossa, mäkihypyssä ja maastohiihdossa..

Lisätään tähän vielä ammattipyöräily. Slovenialla on tällä hetkellä peräti 9 ammattilaista. Suomella on vain 2.

 

[TosiFani]

...Täällä nousi jälleen kerran esille se, että Suomesta ei voi nousta jääkiekkoilijoita huipulle riittävästi, koska me olemme niin pieni kansa. Olen aiemminkin verrannut Suomea Sloveniaan, jossa on asukkaita n. 2 miljoonaa...

Ongelma on hyvinvointi yhteiskunta, suomalaiset ovat mukavoituneet. Sloveniassa monelle lapselle tie parempaan kulkee urheilun kautta ja tätä kautta halu harjoitella on kovempi. Suomessa on niin mukavaa, ettei oikein kouluakaan viitsitä käydä.

 

[msg]

Jaa että johtavaksi itsään kutsuvan mielestä 8 tuntia unta riittää päiväkoti-ikäiselle? MLL suosittaa leikki-ikäiselle 10-13 tuntia ja koululaiselle 10 tuntia. Mutta mitäpä ne tuolla MLL:ssä tietää. Ja johonkin tuntuu tuossa johtavaksi itseään kutsuvan humanistin laskelmassa unohtuvan se, että koti, työ, koulu, päiväkoti ja harrastukset eivät ole samassa paikassa.
Ja otetaan vielä muuttujaksi se, että lapsia on enemmän kuin yksi ja yhä useammin vanhempiakaan ei ole kotona sitä perinteistä kahta kuten ei taida olla johtavaksi itseään kutsuvan lapsilla? Ja johonkin väliinhän vielä pitäisi työntää ne vanhempien omat harrastukset ja vielä pitäisi jäädä aikaa olla yhdessä.

Onhan tuossa ihan kauniita ajatuksia, mutta eipä tuossakaan ole mitään lääkettä siihen kuinka saataisiin noita vanhempia tajuamaan, että turvaistuimessa istuu se potentiaalinen huippu-urheilija, jonka huipulle työntäminen vaatii tinkimistä omista tarpeista.

 

[LaTe_Show]

Ilmaisen tuossa ohessa, mitä se tarkoittaa, kun aletaan harjoitella urheilua systemaattisesti ja tavoitteellisesti 4-6vuotiaana.

Johtava

Petteri Sihvonen - Johtavan Pelikirja

Arkisin lapsiperheillä on käytännössä se 2-3 tuntia per ilta (~17-20 välinen aika) käytettävissä lasten harrastuksiin, ja tämäkin aika vaatii monelta voimakasta suunnitteltua ja uhrautumista myös vanhemmilta - kuten toveri msg tuossa yllä mainitsi.

Radikaalivaihtoehto olisi kyseenalaista koko 9 tunnin päivähoitosysteemin tarvetta. Mutta tämä ei ole mahdollista näin vuoden 2012 Suomessa.

Realistisempi vaihtoehto voisi olla käyttää tuota 9 tunnin tarha-aikaa hyväksi. Esimerkiksi siten, että paikalliset urheiluseurat (nuorisuomimaisesti!) järjestäisivät jotain toimintaa pari-kolme kertaa viikossa yhdessä tarhanresurssien kanssa. Edelleenkin samalla tapaa, kun miten olen aiemminkin ehdottanut näiden alakouluikäisten iltapäiväkerhojen osalta. Tämä taas on rahakysymys.

 

[fat of the land]

Jaa että johtavaksi itsään kutsuvan mielestä 8 tuntia unta riittää päiväkoti-ikäiselle? MLL suosittaa leikki-ikäiselle 10-13 tuntia ja koululaiselle 10 tuntia. Mutta mitäpä ne tuolla MLL:ssä tietää. Ja johonkin tuntuu tuossa johtavaksi itseään kutsuvan humanistin laskelmassa unohtuvan se, että koti, työ, koulu, päiväkoti ja harrastukset eivät ole samassa paikassa.
Ja otetaan vielä muuttujaksi se, että lapsia on enemmän kuin yksi ja yhä useammin vanhempiakaan ei ole kotona sitä perinteistä kahta kuten ei taida olla johtavaksi itseään kutsuvan lapsilla? Ja johonkin väliinhän vielä pitäisi työntää ne vanhempien omat harrastukset ja vielä pitäisi jäädä aikaa olla yhdessä.

Voihan toki olla, että Johtavan perheessä nukutaan klo 22-06 tai 23-07 oli ikä mikä tahansa... Herätä voi myös klo 5 jos tiukkaa tekee ehtiä vetää se aamupuntti ennen eskaria.

Johtavan tytärhän soittaa viulua? Vertauksen suvereenina valtiaana eli Soinina Johtava varmaan käsittää, että viulua soittava lapsi hyötyy kaikenlaisesta musiikkiin liittyvästä tekemisestä. Eli tulee paremmaksi viulistiksi jos harrastaa vaikkapa laulua, lyömäsoittimia ja kuuntelee musiikkia. Musikaalisuus, jota voi verrata urheilulliseen lahjakkuuteen on samalla tapaa taitojen monipuolista osaamista. Tässä on ihan sama nyt sitten se, että viulisteistakin aika harva pääsee kansallisoopperaan tai RSO:n ykkösviuluun, vain ne lahjakkaimmat. Joku saattaa vaikka vaihtaa sähkökitaraan tai laulaa itsensä tangokuningattareksi.

 

[fat of the land]

Realistisempi vaihtoehto voisi olla käyttää tuota 9 tunnin tarha-aikaa hyväksi. Esimerkiksi siten, että paikalliset urheiluseurat (nuorisuomimaisesti!) järjestäisivät jotain toimintaa pari-kolme kertaa viikossa yhdessä tarhanresurssien kanssa. Edelleenkin samalla tapaa, kun miten olen aiemminkin ehdottanut näiden alakouluikäisten iltapäiväkerhojen osalta. Tämä taas on rahakysymys.

Ennenkaikkea rahakysymys ja toisekseen osaamisen kysymys. Harvalla seuralla on palkattuja juniorivalmentajia kiertelemään päiväkoteihin vetämään liikuntakerhoja. Eikä kunnallinen päivähoito tule ikinä maksamaan ulkopuolisille missään isommassa mittakaavassa mitään tuollaisen palvelun ostoja. Siis ellei tässä nyt hyvin nopeasti vaikkapa huomata että rukatunturi on pinnan alta puhdasta kultaa.

Toisekseen osaamisen asia, koska ennenkuin päästään vetämään niitä kerhoja niin pitäisi olla päteviä liikunnanohjaajia/nappulavalmentajia sellainen liuta että niitä saataisiin kiertämään tarhoja ja päiväkoteja.

Että kyllä tässä hipan ja polttopallon varassa ollaan vielä siihen asti kunnes johtava alkaa paskantamaan raakatimantteja.

 

[P.Sihvonen]

Tässähän ei tehdä mitään muuta valintaa kuin seuravalinta jos tuon toteuttaa paikallinen kiekkoseura. Jos kerran näin on, että jääkiekkoseurat toteuttavat monipuolista liikuntakasvatusta tuon ikäisille, niin antaa mennä vaan. Siffan kirjoituksista jää sellainen käsitys, että kaikki edellä mainittu pitäisi tehdä luistimet jalassa.

Onko se siis tosissaan niin, että jääkiekkoseurat toteuttavat tällaista toimintaa vaikkapa hallikauden ulkopuolella? Ja onko hallikauden aikana esim. 2 jäävuoroa/viikko ja parit treenit koulun liikuntasalissa? Jos on, niin helvetin hienoa.


Olen tosin skeptinen sen suhteen, että jääkiekkoseuroissa näin laadukasta toimintaa löytyy tässä vaiheessa.

1) Minä olen lukenut nimimerkki siffaa aivan eri tavalla. Käsittääkseni siffa kannattaa aikaista lajivalintaa 4-6-vuotiaana ja sitten siihen kylkeen yhtä tai kahta tukilajia. Tässä suhteessa olen täysin siffalaisilla linjoilla.Sitä pidän siffan puolelta mielenkiintoisena avauksena, että jääkiekkoilijoiden kesälaji olisikin Suomessa jatkossa lacrosse. Tämä ehdotus kannattaa tutkia perin pohjin.

2) Epäilet jääkiekkoseurojen ja niiden valmentajien kykyä tarjota hyvää ja monipuolista oheisharjoittelua. Selvä homma. Muttan miten sitten hoitaisit talvisin homman? Tungetaanko kuusivuotiaalle viikko-ohjelmaan lisää yksi vai kaksi harrastusta?

3) Ne, jotka täällä jauhavat monien eri lajien harrastamisesta, ajavat joko minaan A tai sitten miinaan B.

A) Tarkoittaa todella "kiinalaista mallia", jossa lapsen ja perheen koko elämä on pyhitetty urheilulle. Usean lajin yhtäaikainen harrastaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että jommankumman vanhemman on jäätävä suorastaan pois töistä.

B) Lajia vaihdetaan vuosittain. Tänä talvena lapsi pelaa jääkiekkoa. Seuraavaksi talveksi jääkiekko vaihdetaan salibandyyn. Seuraavan talvi pyhitetään hiidolle. - Voin kertoa, että noiden kahden vuoden aikana poika on jäänyt jääkiekkoa jatkaneiden kavereidensa kyydistä niin pahoin, että takaisin kyytiin pääseminen on käytännössä mahdottomuus.

Eli nyt olisi monilajisuutta - siis mallia, jossa ei ole jo alusta asti yhtä päälajia - kannattavien syytä aivan konkreettisesti piirtää tähän keskusteluketjuun edes teoreettinen hahmotelma siitä, että mitä se sellainen urheilijanpolku tarkoittaisi? Minua sapettaa se, että jauhetaan monilajisuudesta, mutta ehdotuksissa ei ole minkäänlaista konkretiaa.

Toki se on nähty, että on meillä yksi urheilulaji, jossa voi pärjätä niin, että oikeastaan koko homma perustuu monilajisuuteen. Se on keihäänheitto.

Mutta jos lähdetään tässä ketjussa nyt sitten siitä, että rakennamme paremman pohjan suomalaiselle jääkiekkoilun huippupelaajatuotannolle, niin ottakaa ja tulkaa monilajisuuden kannattajat esiin, ja luokaa malli, vuosi vuodelta, miten sen homma hoidetaan. Oleellista on ilmaista, että mitä ja missä iässä. Kiitos.

Jos tällaisia esityksiä ei tähän tule, tajuan, että monilajisuuden puolestapuhujien homma tällä palstalla on pelkkää tuulentupaa.

Johtava.

 

[P.Sihvonen]

Voihan toki olla, että Johtavan perheessä nukutaan klo 22-06 tai 23-07 oli ikä mikä tahansa... Herätä voi myös klo 5 jos tiukkaa tekee ehtiä vetää se aamupuntti ennen eskaria.

Johtavan tytärhän soittaa viulua? Vertauksen suvereenina valtiaana eli Soinina Johtava varmaan käsittää, että viulua soittava lapsi hyötyy kaikenlaisesta musiikkiin liittyvästä tekemisestä. Eli tulee paremmaksi viulistiksi jos harrastaa vaikkapa laulua, lyömäsoittimia ja kuuntelee musiikkia. Musikaalisuus, jota voi verrata urheilulliseen lahjakkuuteen on samalla tapaa taitojen monipuolista osaamista. Tässä on ihan sama nyt sitten se, että viulisteistakin aika harva pääsee kansallisoopperaan tai RSO:n ykkösviuluun, vain ne lahjakkaimmat. Joku saattaa vaikka vaihtaa sähkökitaraan tai laulaa itsensä tangokuningattareksi.

1) Kannattaa lukea loppuun asti (ilmeisesti) puheena oleva Pafin blogini, mitä tulee nukkuma-aikoihin.

2) Huipulle tähtäävän viulistin on soitettava sanotaan kolme tuntia päivässä viulua 10-vuotiaan. 12-vuotiaana on soitettava neljä tuntia. 15-vuotiaana on soitetava viisi tuntia. 18-vuotiaana ja siitä eteenpäin on soitettava kuusi tuntia. - Siis tuo kaikki, jos tähtää aivan huipulle. Se, viulunsoitto, vertautuu ikään kuin urheilun päälajiin. Viulu pitää ottaa päälajiksi, jos meinaa huipulle, 4-vuotiaana. Sitten tuon kaiken päälle, tai kylkeen, kuten termini kuuluu, otetaan muita soittimia, aika usein esimerkiksi piano. Siitä en ole ihan kartalla, että otetaanko kolmatta soitinta. Eri asia on sitten se, jos ei tähdätä aivan huipulle. Silloin voi soitella vähän monipuolisemminkin. Ja eri soittimet tukevat tietyllä tapaa toisiaan. Ja ihan sama urheilussa. Jos ei tähdätä aivan huipulle, voi harrastella useitakin eri lajeja eikä olen niin tarkaa, että mitä missäkin iässä.

Johtava

 

[fat of the land]

1) Minä olen lukenut nimimerkki siffaa aivan eri tavalla. Käsittääkseni siffa kannattaa aikaista lajivalintaa 4-6-vuotiaana ja sitten siihen kylkeen yhtä tai kahta tukilajia. Tässä suhteessa olen täysin siffalaisilla linjoilla.Sitä pidän siffan puolelta mielenkiintoisena avauksena, että jääkiekkoilijoiden kesälaji olisikin Suomessa jatkossa lacrosse. Tämä ehdotus kannattaa tutkia perin pohjin.

En ole varmaan lukenut alusta lähtien koko debattia, mutta viime sivuilla puhe oli tukiharjoitteista. Eli keskittymistä vain lajia tukeviin harjoitteisiin. Lacrosse varmaan olisi hyvä, mutta meillä ei taida siihen olla tarvittavaa organisaatiota ja osaamista.
Kesälajihan voi olla mitä vain, koska mikä tahansa liikuntamuoto tuo jotain jääkiekkoon. Pallopelit kaikkinensa tuo pelikäsitystä, koska samat lainalaisuudet pallollisessa ja pallottomassa pelissä, mitä pelitilannerooleihin on olemassa kaikissa lajeissa maahockeystä fudikseen ja katukoriksesta ultimateen. Mikä tahansa liikuntalaji tuo aerobista kuntoa, liikkuvuutta ja monipuolisuutta on se sitten suunnistusta tai pesistä.

2) Epäilet jääkiekkoseurojen ja niiden valmentajien kykyä tarjota hyvää ja monipuolista oheisharjoittelua. Selvä homma. Muttan miten sitten hoitaisit talvisin homman? Tungetaanko kuusivuotiaalle viikko-ohjelmaan lisää yksi vai kaksi harrastusta?

Siis kysehän on siitä, että onko meillä jääkiekossa sellaisia seuroja jotka tarjoavat jääharjoituksien lisäksi sitä oheistoimintaa. Jos jääkiekkoseura treenaa 2 kertaa viikossa, niin voi ottaa mukaan vaikka salibandyn, koriksen, telinevoimistelun tai tanssin. Ihan mikä tahansa tuo jotain. 4-6 vuotiaan tosin kannattaisi minun mielestäni pelata pari kertaa viikossa lätkää ohjatusti, loput kavereiden kanssa ulkojäillä tai pihapeleinä niin paljon kuin jaksaa. Monipuolinen harrastaminen voi olla vaikka kuorossa laulamista tai viulun soittoa. Heh, laulajillahan on muuten aika tärkeää hallita keskivartaloaan, samalla tapaa kuin kiekossa. Pääasiallinen harrastus olisi kuitenkin muistaa olla 4-6 vuotias.

3) Ne, jotka täällä jauhavat monien eri lajien harrastamisesta, ajavat joko minaan A tai sitten miinaan B.

A) Tarkoittaa todella "kiinalaista mallia", jossa lapsen ja perheen koko elämä on pyhitetty urheilulle. Usean lajin yhtäaikainen harrastaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että jommankumman vanhemman on jäätävä suorastaan pois töistä.

B) Lajia vaihdetaan vuosittain. Tänä talvena lapsi pelaa jääkiekkoa. Seuraavaksi talveksi jääkiekko vaihdetaan salibandyyn. Seuraavan talvi pyhitetään hiidolle. - Voin kertoa, että noiden kahden vuoden aikana poika on jäänyt jääkiekkoa jatkaneiden kavereidensa kyydistä niin pahoin, että takaisin kyytiin pääseminen on käytännössä mahdottomuus.

A) Monella kiekkoperheellä koko perhe on mukana touhussa, kuskataan hallille katsotaan treenit, mennään turnauksiin, ollaan toimitsijoina, leivotaan pullia myyjäisiin jne. Varsinkin kiekkoperheet ovat todella sitoutuneita sekä taloudellisesti että omaa aikaansa lahjoittamalla toimintaan.
Jos lapsi käy vaikka muksujumpassa kerran viikossa ja lätkätreeneissä kolmesti, niin se ei kuitenkaan vaadi sitä että toinen jää pois töistä. Kuitenkin, jos meillä odotetaan huippu-urheilijoiden vanhemmilta sitä että junnuvaiheessa 4-6 v. satsaukset on sitä luokkaa että meidän Usko-Toivosta tulee seuraava Selänne ja hommaan menee helvetisti rahaa ja aikaa, niin niitä ihmisiä ei tule riittävästi löytymään ikinä.

B)Vaihtamalla lajia vuosittain kyllä tipahtaa ikäluokastaan nopeasti, se ei ole kuitenkaan mikään tosiasia, että se kärryiltä tipahtaminen tapahtuisi 4-6 vuotiaana. Tai edes missään vaiheessa alle 10-vuotiaana. JOS lapsi on urheilullisesti monipuolisesti lahjakas, voi tämä päästä vielä ennen kasvupyrähdystä jopa lätkässäkin takaisin ikäluokkansa kyytiin, näin on siis jos jotain pohjaa luistelusta ja mailapeleistä on.

Eli nyt olisi monilajisuutta - siis mallia, jossa ei ole jo alusta asti yhtä päälajia - kannattavien syytä aivan konkreettisesti piirtää tähän keskusteluketjuun edes teoreettinen hahmotelma siitä, että se sellainen urheilijanpolku tarkoittaisi? Minua sapettaa se, että jauhetaan monilajisuudesta, mutta ehdotuksissa ei ole minkäänlaista konkretiaa.
Johtava.

Ihan vaikka se perinteinen talvella lätkää ja kesällä fudista 12-vuotiaaksi asti voi ihan hyvin riittää. Sen lisäksi mitä seuran tarjoama valmennus tarjoaa tarvitaan myös omaa kiinnostusta treeniajan ulkopuolella opettelemiseen. Jatkuvaan pallon kanssa leikkimiseen ja kavereiden kanssa kilpailemiseen.

Todelliset erottelut siitä kenestä tulee seuraava huippupelaaja ja kenestä taas ei tapahtuu vasta (vanhempien)C-A junnuissa. Silloin kun se lajivalinta tehdään vasta teini-ikäisenä sen mukaan mihin oma sitoutuminen riittää, niin on mahdollisuus edelleen päästä pitkälle. Tässä vaiheessa treenaamisen niillä, jotka niihin kilparyhmiin pääsevät tulee olla sitten sen tasoista, että sillä voi päästä sitten pidemmälle.

Nuori-suomi systeemilläkin voi saada aikaiseksi seuran sisällä huippupelaajia. Voi tehdä talenttiryhmiä jne. voi treenata vanhempien junnujen kanssa. Voi tehdä niitä pelisääntöjä siitä, että otetaanko jossain vaiheessa kautta sitten turnauksia sillä porukalla joka on sitoutuneempi kovempi turnaus ja kevyempi höntsä niille jotka ei jaksa satsata kuin tuleva Selänne. Tässä kanssa pitää muistaa, että suomessa on muitakin paikkakuntia kuin liigapaikkakunnat, joissa kaikkien etu on se, että omassa kylässä on porukka, josta lähdetään vasta tarpeen mukaan ison kaupungin joukkueeseen.

Meillä on toimivan juniorisysteemin sisällä huippu-urheilun rakenteet ja mahdollisuudet päästä ennen liigaportaan ottamista akatemiamaiseen valmennukseen ja urheilulukioihin. Se missä suomi jää muista maista jälkeen on siinä, että suomessa pelaajat kamppailevat C:n SM-kullasta pelitaktiikan kautta siinä vaiheessa kun ruotsin pojat laittavat kiekkoa reppuun täysin omassa luokassaan olevalla pelikäsityksellä ja henkilökohtaisella taidolla.

 

[fat of the land]

1) Kannattaa lukea loppuun asti (ilmeisesti) puheena oleva Pafin blogini, mitä tulee nukkuma-aikoihin.

2) Huipulle tähtäävän viulistin on soitettava sanotaan kolme tuntia päivässä viulua 10-vuotiaan. 12-vuotiaana on soitettava neljä tuntia. 15-vuotiaana on soitetava viisi tuntia. 18-vuotiaana ja siitä eteenpäin on soitettava kuusi tuntia. - Siis tuo kaikki, jos tähtää aivan huipulle. Se, viulunsoitto, vertautuu ikään kuin urheilun päälajiin. Viulu pitää ottaa päälajiksi, jos meinaa huipulle, 4-vuotiaana. Sitten tuon kaiken päälle, tai kylkeen, kuten termini kuuluu, otetaan muita soittimia, aika usein esimerkiksi piano. Siitä en ole ihan kartalla, että otetaanko kolmatta soitinta. Eri asia on sitten se, jos ei tähdätä aivan huipulle. Silloin voi soitella vähän monipuolisemminkin. Ja eri soittimet tukevat tietyllä tapaa toisiaan. Ja ihan sama urheilussa. Jos ei tähdätä aivan huipulle, voi harrastella useitakin eri lajeja eikä olen niin tarkaa, että mitä missäkin iässä.

Johtava

No jos sitä paukutellaan tollasia tuntimääriä päivittäin, niin aika varmuudella on viulistilla rannekanavat 12-vuotiaana aikalailla kuroutunut umpeen. Tuollaisilla tuntimäärillä muutenkin toiminnasta tulee sen verran tiukkaa suorittamista, että siinä vaiheessa kun on helvetin hyvä niin intohimo saattaa olla jo takana. Tunetustihan muuten kovimmat viulistit ja pianistit tulevat arvaappa mistä maista?

Tässähän on hyvä esimerkki hyvä Johtava siitä, että samalla tapaa kuin Piano tukee viulua tukee telinevoimistelu jääkiekkoa. Tuossa viulunsoittamisen treenimäärillä kyse on varmaan siitä että harjoitellaan omatoimisesti kansanomaisesti sanottuna vitusti sitä mitä soitto-opettaja opettaa 2-4 kertaa viikossa. Vastaa vähän niinkuin pihapelejä...

 

[Mängimies]

Täällä nousi jälleen kerran esille se, että Suomesta ei voi nousta jääkiekkoilijoita huipulle riittävästi, koska me olemme niin pieni kansa. Olen aiemminkin verrannut Suomea Sloveniaan, jossa on asukkaita n. 2 miljoonaa. Slovenian huippu-urheilu on tuottanut menestystä kahdessa kilpailluimmista urheilulajeista. Suurimpana saavutuksena pidän sitä, Slovenian jalkapallomaajoukkue on päässyt 2000-luvulla mukaan jokaiseen suureen kansainväliseen turnaukseen (MM- ja EM-kisat). Harrastajamäärät Slovenian jälkapallossa ovat pienemmät kuin mitä ne ovat Suomessa. Toinen huippulaji, tennis, on tuottanut Sloveniasta maailman huippupelaajia. Slovenia on ollut maailman huipulla myös käsipallossa, koripallossa, lentopallossa, vesipallossa ja jääkiekossa. Slovenialaiset ovat pärjänneet 20 vuotisen itsenäisyyden aikana maailman huipulla myös soudussa, judossa, uinnissa, purjehduksessa, alppihiihdossa, mäkihypyssä ja maastohiihdossa.

En haluaisi taaskaan pilata kirjoitustasi turhaan faktoilla, mutta todettakoon kuitenkin, ettei Slovenia sentään jokaiseen jalkapallon suureen kv-turnaukseen ole selviytynyt. Slovenia on pelannut MM-kisoissa 2002 ja 2010 ja EM-kisoissa 2000. Lopputurnauksesta maa karsiutui vuosina 2004, 2006, 2008 ja 2012 sekä tietysti 90-luvulla. Maan harrastajamääriin nähden toki tuokin on ihan loistosaavutus. Tosin kun puhutaan vaikkapa Slovenian olympiamitalisteista, niin kaikki heistä taitaa olla Jugoslavian urheilujärjestelmän tuotteita, ainakin virallisesti.

 

[P.Sihvonen]

Ota homma uusiksi - kirjoita selkeä urheilijanpolku lajisapluunan osalta!

En ole varmaan lukenut alusta lähtien koko debattia, mutta viime sivuilla puhe oli tukiharjoitteista. Eli keskittymistä vain lajia tukeviin harjoitteisiin. Lacrosse varmaan olisi hyvä, mutta meillä ei taida siihen olla tarvittavaa organisaatiota ja osaamista.
Kesälajihan voi olla mitä vain, koska mikä tahansa liikuntamuoto tuo jotain jääkiekkoon. Pallopelit kaikkinensa tuo pelikäsitystä, koska samat lainalaisuudet pallollisessa ja pallottomassa pelissä, mitä pelitilannerooleihin on olemassa kaikissa lajeissa maahockeystä fudikseen ja katukoriksesta ultimateen. Mikä tahansa liikuntalaji tuo aerobista kuntoa, liikkuvuutta ja monipuolisuutta on se sitten suunnistusta tai pesistä.

Puhut hieman epämääräisesti "kesälajista" - onko siis päälaji jo valittuna talveksi? Esimerkiksi jääkiekko?

Siis kysehän on siitä, että onko meillä jääkiekossa sellaisia seuroja jotka tarjoavat jääharjoituksien lisäksi sitä oheistoimintaa. Jos jääkiekkoseura treenaa 2 kertaa viikossa, niin voi ottaa mukaan vaikka salibandyn, koriksen, telinevoimistelun tai tanssin. Ihan mikä tahansa tuo jotain. 4-6 vuotiaan tosin kannattaisi minun mielestäni pelata pari kertaa viikossa lätkää ohjatusti, loput kavereiden kanssa ulkojäillä tai pihapeleinä niin paljon kuin jaksaa. Monipuolinen harrastaminen voi olla vaikka kuorossa laulamista tai viulun soittoa. Heh, laulajillahan on muuten aika tärkeää hallita keskivartaloaan, samalla tapaa kuin kiekossa. Pääasiallinen harrastus olisi kuitenkin muistaa olla 4-6 vuotias.

Siis jääkiekkohan alkaa seuroissa keskimäärin aikaisintaan 6-vuotiaana. Ja entä sitten, siis 6-12-vuotiaana, kun ehdotat kylkeen muita lajeja, jopa lajeja, joita pelataan myös talvella, miten käy niiden valtavien toistomäärien, joita peräänkuulutetaan ulkojäiltä? Jos on illalla salibandytreeni talvella, päivänä, jolloin ei ole lätkätreenejä, ei ehdi ulkojäille höntsäämään ollenkaan!?

A) Monella kiekkoperheellä koko perhe on mukana touhussa, kuskataan hallille katsotaan treenit, mennään turnauksiin, ollaan toimitsijoina, leivotaan pullia myyjäisiin jne. Varsinkin kiekkoperheet ovat todella sitoutuneita sekä taloudellisesti että omaa aikaansa lahjoittamalla toimintaan.
Jos lapsi käy vaikka muksujumpassa kerran viikossa ja lätkätreeneissä kolmesti, niin se ei kuitenkaan vaadi sitä että toinen jää pois töistä. Kuitenkin, jos meillä odotetaan huippu-urheilijoiden vanhemmilta sitä että junnuvaiheessa 4-6 v. satsaukset on sitä luokkaa että meidän Usko-Toivosta tulee seuraava Selänne ja hommaan menee helvetisti rahaa ja aikaa, niin niitä ihmisiä ei tule riittävästi löytymään ikinä.

Minä pyysin tänne konkreettista urheilijanpolkua, en epämäärästä höpinää kolmesta lätkätreenistä 4-6-vuotiaana ja muksujumpista. Kuten kai tiedät, lätkätreenit seurassa alkavat noin 6-vuotiaana. Kysyn vielä siis uudestaan: MITÄ MONIPUOLISUUS TARKOITTAA ESIMERKIKSI 9-12-VUOTIAANA? ENTÄ MIKÄ ON URHEILIJANPOLKU 4-18-VUOTIAANA?

B)Vaihtamalla lajia vuosittain kyllä tipahtaa ikäluokastaan nopeasti, se ei ole kuitenkaan mikään tosiasia, että se kärryiltä tipahtaminen tapahtuisi 4-6 vuotiaana. Tai edes missään vaiheessa alle 10-vuotiaana. JOS lapsi on urheilullisesti monipuolisesti lahjakas, voi tämä päästä vielä ennen kasvupyrähdystä jopa lätkässäkin takaisin ikäluokkansa kyytiin, näin on siis jos jotain pohjaa luistelusta ja mailapeleistä on.

Jos pelaa lätkää 6-7-vuotiaana, pitää muiden lajien takia pari vuotta taukoa, palaa 9-10-vuotiaana, niin on siinä ja siinä, pystyykö palaamaan takaisin. Ja ainakin sen on erittäin kyseenlaista, että tuleeko tällaista lajievaihtelijasta joukkueensa paras pelaaja. Väittän, että ei tule. Ja kun tässä nyt nyt hahmotellaan urheilijanpolkua siten, että siitä voisi ponnistaa huipulle, niin en mitenkään ymmärrä, että miten tällainen toiminta voitaisiin ottaa rakenteelliseksi huoneentauluksi. En muista, että Selänne tai Koivu tai kukaan näistä muistakaan olisi pitänyt vuotta saati kahti taukoa päälajistaan. Eli esityksesi ei ole realismia.

Ihan vaikka se perinteinen talvella lätkää ja kesällä fudista 12-vuotiaaksi asti voi ihan hyvin riittää. Sen lisäksi mitä seuran tarjoama valmennus tarjoaa tarvitaan myös omaa kiinnostusta treeniajan ulkopuolella opettelemiseen. Jatkuvaan pallon kanssa leikkimiseen ja kavereiden kanssa kilpailemiseen.

Siis riittääkö vaiko ei? Koko tämä esityksesi ei ole millään lailla johdonmukainen. Välillä mukana on useita lajeja - nyt vain kaksi. Ja onko noista lätkä vain futis sitten valittava ennalta päälajiksi vai ei? Mitä tuumit siitä, että onko enää nykyään mahdolista päästä kansaiväliselle huipulle jalkapallossa, jos on pelaamatta jalkapalloa yli puoli vuotta vuodesta 12-vuotiaaksi? Voin kertoa, ettei ole!

Todelliset erottelut siitä kenestä tulee seuraava huippupelaaja ja kenestä taas ei tapahtuu vasta (vanhempien)C-A junnuissa. Silloin kun se lajivalinta tehdään vasta teini-ikäisenä sen mukaan mihin oma sitoutuminen riittää, niin on mahdollisuus edelleen päästä pitkälle. Tässä vaiheessa treenaamisen niillä, jotka niihin kilparyhmiin pääsevät tulee olla sitten sen tasoista, että sillä voi päästä sitten pidemmälle.

Ahaa, nyt lajivalinta tehdään teini-iässä, jaahas. Jääkiekon ja jalkapallon välilläkö? Siis siis missä iässä? En oikein nyt (taaskaan) saa selvää, että mitä tarkoitat? Ja siis missä iässä päästään kilparyhmiin? Ja miksi vasta tässä vaiheessa treenaaminen pitää olla "sen tasoista", että sillä voi päästä pidemmälle!? Jokin nyt ei täsmää. Ei ainakaan urheilijapolun loogisuus.

Nuori-suomi systeemilläkin voi saada aikaiseksi seuran sisällä huippupelaajia. Voi tehdä talenttiryhmiä jne. voi treenata vanhempien junnujen kanssa. Voi tehdä niitä pelisääntöjä siitä, että otetaanko jossain vaiheessa kautta sitten turnauksia sillä porukalla joka on sitoutuneempi kovempi turnaus ja kevyempi höntsä niille jotka ei jaksa satsata kuin tuleva Selänne. Tässä kanssa pitää muistaa, että suomessa on muitakin paikkakuntia kuin liigapaikkakunnat, joissa kaikkien etu on se, että omassa kylässä on porukka, josta lähdetään vasta tarpeen mukaan ison kaupungin joukkueeseen.

Mutta siis mihin tarvitaan Nuori Suomi -järjestelmää, jos sen puitteissa tehdään toimenpiteitä, jotka ovat erihenkisiä, mitä on Kaikki pelaa -henki?

Ja mihin tuo liittyy, tai miten tähän liittyy tuo, että "vasta tarpeen mukaan ison kaupungin joukkueeseen"!?

Meillä on toimivan juniorisysteemin sisällä huippu-urheilun rakenteet ja mahdollisuudet päästä ennen liigaportaan ottamista akatemiamaiseen valmennukseen ja urheilulukioihin. Se missä suomi jää muista maista jälkeen on siinä, että suomessa pelaajat kamppailevat C:n SM-kullasta pelitaktiikan kautta siinä vaiheessa kun ruotsin pojat laittavat kiekkoa reppuun täysin omassa luokassaan olevalla pelikäsityksellä ja henkilökohtaisella taidolla.

Mistä ihmeen hatusta tämän vedit? Ruotsissa pelaaminen on aivan yhtä taktista kuin Suomessa junioripeleissä. Kun koutsasin erästä C-junnujoukkuetta 2001 ja kävimme pelaamassa Tukholman AIK:ta vastaan, kohtasimme erittäin taktisen vastustajan. Ja tuo oli sitä aikaa, kun suomalaista juniorijääkiekkoa syytettiin ylitaktisuudesta.

- Eli hengittelepä nyt syvään. Ja tee hommasi uudestaan. Älä vastaa minulle, vaan kirjoita tyhjälle ruudulle urheilijan urapolku lajisapluunan osalta 4-vuotiaasta 18-vuotiaaksi. Edelleen kysymyspari kuuluu: mitä ja missä iässä? Ja ajattele niin, että olemme tekemässä jääkiekkoilijaa pojasta, jolle jääkiekko tuntuu sopivalle lajivalinnalle. Missä iässä päälajivalinta, mitkä ovat oheislajit?

ystävällisesti,
Johtava

Edit. Kokonaisuuden hahmottamiseksi, kun alat urheilijanpolkua lajispaluunan osalta väsätä, sanon vielä sen, että seuroissa on luistelukoulutoimintaa, joihin olen nähnyt osallistuvan 3-5-vuotiaiden. Ja menee siellä joskus seassa joku 2-vuotiaskin.

 

[fat of the land]

Johtavalla on kyllä lajitoimittajaksi aika heikko kyky löytää ihan selkeitä pointteja ja pieniä vaikeuksia luetun ymmärtämisessä, ehkä tässä nyt on liikaa puita edessä, ettei sitä metsää näy.

Vastataanpa:

-Kesälajilla voidaan tarkoittaa mitä tahansa erityisesti kesä-aikaan painottuvaa lajia vaikkapa jalkapalloa. Mm. jalkapalloseurat treenaavat nykyään kesät-talvet, joten jos pelaa talvella koripalloa, salibandya tahi lätkää. Pyörii siinä ohella myös jalkapallokin. Siinä on esim. 2 kertaa viikossa.

-Tässä nyt puhutaan liikuntaharrastuksen aloittamisesta 4-6-vuotiaana. Mitä ihmettä sitten itse puhut koko ajan lajivalinnasta tuohon ikään? Ja jos jääkiekkoseuroilla ei ole tuon ikäisille kiekkokouluja, niin aika harmi. Salibandyssä ja fudiksessa on kerhoja jo tuon ikäisille. Tässä tapauksessa, kun lapsella on talvella salibandyharrastus, niin aikaa ei jää ulkojäille, mutta jääkiekossa jää? Jos sitä vapaa-aikaa leikkimiseen ja harrastamiseen on se 5 h/arkipäivä, ja tuosta otetaan viikonlopuilta 8h koulu pois, niin silloin meikäläisen matematiikalla siitä tulee 25h/ arki ja 26 h/vkl eli yhteensä 51h aikaa harrastaa kahta urheilulajia ja pelata ulkojäillä. Jos ohjattuja treenejä on vaikka 5 kertaa viikossa, niin silloin siitä tulee max 10h ohjattua treeniä, jolloin jäljelle jää 41h vapaa-aikaa. Oletetaan, että katsotaan tunti päivässä telkkaria, syödään 1.5 h/päivä ja leikitään transformersseilla tunti/päivä. Siltikin jää ihan kivasti aikaa pelailla kavereiden kanssa ulkojäillä.

-Tuossa välissä kun kommentoit jääkiekkoperheiden sitoutumisesta puhumista jollain meuhkaamisella epämääräisestä höpinästä, niin kannattaa vetaa vaikka rööki ja käväistä työkkärin sivuilla ennen asiaan palaamista uudestaan. Monipuolisuudella 9-12 vuotiaana tarkoitetaan mahdollisimman monipuolista liikuntaa päivittäin, vaikka se lätkä+fudis, koris+salibandy, koris+lätkä, telinevoimistelu+koris, hiihto+lätkä, suunnistus + fudis, yleisurheilu + fudis. ihan mitä tahansa, mielellään seuran valmentamana. Tämän lisäksi pihapelejä kavereiden kanssa, koululiikunta + hyötyliikuntaa jne. Tästäkin voi tuon ikäinen tinkiä. Periaatteena olisi se tunti aerobiaa päivässä ja siihen lajiharjoitteet päälle.

-Se urheiljapolku 4-18 v voi olla vaikka kaiken mahdollisen kokeilemista sinne 9-vuotiaaksi asti, sitten valita vaikkapa 2 lajia joista pitää. Jos tuntuu siltä että on potentiaalia ja halua kilpailla, niin 12-vuotiaana kilparyhmään omassa lajissa. Sitten lajin harjoittelua tukiharjoitteineen sillä tavalla miten se valmennus vaan nyt järjestyykään. Sitten pelataan sillä tasolla mitä valmentaja on mieltä.

-Ei se monipuolinen urheileminen lapsena tarkoita sitä että luistimet unohdetaan kokonaan kaappiin. Aika kujalla saa olla, jos on sitä mieltä että 10-vuotias joka on muuten urheilullinen olisi toivoton tapaus jääkiekossa, jos vaikka aloittaa pelaamisen vasta silloin.

-Lajivalinta on hyvä tehdä vaikka n. 7. luokalla, ei oikeastaan ole mitään tarvetta tehdä sitä aikaisemmin lajivalintaa. Jos aikaa riittää molempiin niin 8. luokallakin kerkeää vielä jos on siis kyse kaikin puolin liikunnallisesti lahjakkaasta kaverista.

-En saanut mitään tolkkua tuosta että välillä on kaksi lajia ja välillä enemmän ja joidenkin fudistaukojen kanssa. Suomessa taitaa olla aika vaikea päästä kansainväliselle huipulle fudiksessa piti sitten taukoa tai ei, ainakin jos ainoat suomalaiset kansainvälisellä huipulla pelanneet pelaajat on Jari Litmanen (joka käsittääkseni oli myös lätkässä lahjakas).

-Sen lajivalinnan voi tehdä Petteri ihan minkä lajien välillä tahans mitä nyt silloin on valinnan kohteina. Kilparyhmät voi alkaa C-junnuista, aikalailla siinä 12 v. ikäisenä. Lopullinen lajivalinta sitten kun tietää mitä kilpatoiminta vaatii siinä ylä-aste ikäisenä.

-Nuori-Suomi järjestelmä ei kiellä talenttiryhmiä tai sitä että lahjakas pelaa myös vanhempien kanssa. Eikä kaikki pelaa sääntö tarkoita että kellon kanssa katsotaan peliaikaa.
Tutustu toimintaan täällä:
http://www.nuorisuomi.fi/files/ns2/Urheiluseurat_PDF/Kilpailutoiminnansuositukset.pdf
Ja täältä palloliiton "kaikki pelaa" säännöt, jotka lienee aika samankaltaiset kuin kiekossa:
Kaikki Pelaa -säännöt 2012 | Suomen Palloliitto
Vihkiydy Petteri asiaan edes sen verran, että tiedät mistä on kyse ennenkuin kirjoitat siitä mihinkään julkiselle forumille.

-Kaikki tarvittava informaatio siihen jääkiekkoilijan(kin) polulle on tässä toistettu monta kertaa, jätän nyt sinun huoleksesi lukea ajatuksella asian loppuun.

-Joo ja ruotsissa satsataan enemmän yksilötaitoon kuin ruotsissa, siis suomessa pelataan enemmän taktiikan kautta sen takia että saadaan junnumitaleita kaappi täyteen. Tästä on kyllä puhunut ihan ammattivalmentajat kiekossa ja tässä on suurempi syy kuin nuorisuomi siihen että seuraavaa Selännettä ei ole löytynyt.

Kaikkea Hyvää Petteri

 

[LaTe_Show]

Ennenkaikkea rahakysymys ja toisekseen osaamisen kysymys. Harvalla seuralla on palkattuja juniorivalmentajia kiertelemään päiväkoteihin vetämään liikuntakerhoja.

Tämä on valitettavan totta, mutta ratkaisu voisikin olla joku valtion kannustin/palkkio/raha/tuki/verohelpostus millä tätä voisi sitten toteuttaa.

 

[P.Sihvonen]

Johtavalla on kyllä lajitoimittajaksi aika heikko kyky löytää ihan selkeitä pointteja ja pieniä vaikeuksia luetun ymmärtämisessä.

Kaikkea Hyvää Petteri

Minulla on yliopistotason koulutus, ja juurikin tekstien tulkitsemisessa. Valitettavasti en saanut riittävästi tolkkua esityksestäsi. Ehkä joku palstaveli tai -sisko auttaa minua polveilevan tekstisi tulkinnassa? Meidän kesken tämä aihe päättyy nyt tähän. Mielesteni et saanut aikaiseksi yksinkertaista selkeää mallia siitä, mikä on mielestäsi optimaalinen lajipaletti jääkiekkoilijan urapolun kannalta.

Kaikkea hyvää, fat of the land.

 

[fat of the land]

Minulla on yliopistotason koulutus, ja juurikin tekstien tulkitsemisessa. Valitettavasti en saanut riittävästi tolkkua esityksestäsi. Ehkä joku palstaveli tai -sisko auttaa minua polveilevan tekstisi tulkinnassa? Meidän kesken tämä aihe päättyy nyt tähän. Mielesteni et saanut aikaiseksi yksinkertaista selkeää mallia siitä, mikä on mielestäsi optimaalinen lajipaletti jääkiekkoilijan urapolun kannalta.

Kaikkea hyvää, fat of the land.

Taitaa olla vaan sitten sellainen asenne, ettet pysty lukemaan sitä ihan selkeää mallia mitä siinä on tarjolla.

 

[Keltainen Jaffa]

Monilajinen urheilijapolku ei ole välttämättä selkeä.

Eli nyt olisi monilajisuutta - siis mallia, jossa ei ole jo alusta asti yhtä päälajia - kannattavien syytä aivan konkreettisesti piirtää tähän keskusteluketjuun edes teoreettinen hahmotelma siitä, että mitä se sellainen urheilijanpolku tarkoittaisi? Minua sapettaa se, että jauhetaan monilajisuudesta, mutta ehdotuksissa ei ole minkäänlaista konkretiaa.

Heti alkuun mainitsen, että minä EN nyt tee urheilupolkua jääkiekkojuniorille, sillä kotikunnassani ei tarpeeksi laadukasta jääkiekkotoimintaa ole, ja minulla ei ole mahdollisuutta muuttaa muualle. Eli en ala suunnitella sellaista, mihin ei ole mahdollisuutta, motivaatiota tai varaa - tai halua etsiä tietoa just nyt.

Jos minä löytäisin tänään vaimon ja huomenna jo olisi lapsi, niin ensimmäiset kolme vuotta menisi silloin tällöin uimahallissa vauvauinneissa ja pihalla potkittais ja heiteltäis palloa. Neljävuotiasta alkaisin jo ottamaan mukaan melko usein ampumaradalle ihan seurailemaan puuhia ja ehkä silloin tällöin kokeilemaan ilmakivääriä pöydältä. Lisäksi alkaisin silloin tällöin käymään lapsen kanssa paikallisen koripallojoukkueen pelejä katsomassa, sekä kun koripallojaosto järjestää lapsille puuhaa, niin sinne siis. Lisäksi naapurin tuttujen lapsien kanssa oma junnuni voisi käydä hiihtelemässä talvisin.

6-7 -vuotiaana vähintään kerran, mieluusti kaksi kertaa viikossa reilun tunnin mittaiset ampumatreenit. Kilpailuja joka toinen/kolmas viikonloppu (se riippuu aikatauluista). Paikkakunnan laadukas koripallojaosto järjestää treenejä 2-4 -kertaa viikossa, joten sinne vain mukaan. Tämän alueen koripallosarjan peleihin myös. Koripallossa tapahtuu ympäri vuoden, joten se on siinäkin mielessä hyvää valinta täällä. Talvisin lisää hiihtoa ammunnan kustannuksella. Silloin, kun ammutaan (kerta per viikko), niin ammutaan putoavia tauluja (=harjoitusta ampumahiihtoon). Ampumakisoihin silloin tällöin talvella. Syksyisin junnu ehdottomasti hirvimetsälle mukaan. Siellä saa niin paljon liikuntaa kuin vain jaksaa, sekä rentoa luonnossa oloa, sekä lisäksi vinkkiä ampumaharrastusta kohti.

8-10 -vuotiaana sama jatkuu, kunnes päälaji on valittu. Jos se on ammunta tai ampumahiihto, niin puitteet ovat mahtavat. Jos lapsi alkaa esittää taipumuksia "pyssyttömässä" hiihdossa pärjäämiseen, niin sitten kaikki paukut siihen. Meillä on suvussa Mika Myllylän verta. Tosi, tosi kaukaista verta, joka ei vaikuta muuhun kuin keskustelupalstalla pätemiseen, mutta kuitenkin.

Siis, jos joku hiihtolaji tai ammunta päälajina, niin tällöin kerran viikossa oleva pallopelivuoro jossain päin kuntaa tulisi mukaan, jos säännölliset koripallotreenit olisivat liian raskaita sivulajiksi. Jos taas ammuntaa fyysisempi koripallo kiinnostaa päälajiksi, niin sekin onnistuu ja kelpaa minulle. Kyllä minä saisin kakaran maaniteltua ampumaradalle silti tarpeeksi usein, että kisoissa kehtaa käydä harrastuspohjalta, eli monipuolisuus säilyisi joka tapauksessa.

10-18 -ikävuosien välillä rankkaa treeniä kohti huippua päälajissa. Ammunnassa 2 kertaa viikossa vähintään 2 tunnin ohjatut ammunnat minun kanssani radalla plus n. joka toinen vkloppu kisat, ja lapsi saa räiskiä kotona ilmakiväärillä sisäradallamme niin paljon kuin tykkää tai näen tarpeelliseksi. Talvisin hiihtoa ja ampumahiihtokisoja, kesäisin hirvenjuoksua ja lenkkiä. Jos päälaji on pelkkä ammunta ilman -hiihtoa/juoksua, niin sitten joku fyysisempi höntsälaji tukemaan kuntoa.

Koripallon treeniohjelman teon noille vuosille jätän alan osaajien ja ammattilaisten vastuulle. Minä tuen, autan ja kuljetan junnua.

********

Toki erittäin paljon riippuu naapurin tutuista lapsista ja junnun muista kavereista. Mutta jos haluan lapsesta huippu-urheilijan, niin ammunta on ehdottomasta yksi lajeista, mutta se onkin sen verran joustavaa, sillä 6-10 vuotiaana istualtansa räiskimisestä ei tosiaankaan tarvitse palautua kauaa, että melkein mikä tahansa muu urheilulaji (yleisurheilu, futis, yms yms.) voi soveltua siihen mukaan toiseksi päälajiksi alkuvuosiksi.

Summary:

Minä siis tuossa pitkässä tekstissä suosin noin 4-10 -ikävuosina vähintään kolmea lajia (ammunta/koripallo/hiihto) josta voi siis kehittyä loppuviimeksi huippuampuja, -ampumahiihtäjä, -hirvenjuoksija, -hiihtäjä tai -koripalloilija.

Tämä oli tällainen nopeasti kyhätty suunnitelma. Mutta pääasia, ettei Sihvosta sapeta ja hän tuntee olonsa kotoisaksi tässä keskustelussa. Olettaen, että hän saa selvää.

 

[J.Grönvall]

Mitä mieltä olette telinevoimistelusta, painista sekä yleisurheilusta lapsen harrastuksina? Eikös nuo voi jo aloittaa melkoisen nuorena ja kehittävät erittäin hyvän pohjan myöhempiä harrastuksia tai kilpailu-uraa varten.

Varmaan pystyisi vetämään myös kiekon tai futiksen ohessa.

EDIT. Tai no, telinevoimistelussa treenataan (tai treenattiin joskus 20 vuotta sitten) kyllä paljon jo alaluokilta asti mutta en tiedä koskeeko se vain jotain kilparyhmiä tms.

 

[P.Sihvonen]

Summary:

Minä siis tuossa pitkässä tekstissä suosin noin 4-10 -ikävuosina vähintään kolmea lajia (ammunta/koripallo/hiihto) josta voi siis kehittyä loppuviimeksi huippuampuja, -ampumahiihtäjä, -hirvenjuoksija, -hiihtäjä tai -koripalloilija.

Tämä oli tällainen nopeasti kyhätty suunnitelma. Mutta pääasia, ettei Sihvosta sapeta ja hän tuntee olonsa kotoisaksi tässä keskustelussa. Olettaen, että hän saa selvää.

Esityksesi - joka siis kokonaisudessaan on tuolla jossain ylempänä - on loistava ja jopa realistinen, mielestäni!

Mallisi tosin keikkuu taitavasti varhaisen päälajivalinnan ja hieman myöhemmän päälajivalinnan välimaastossa. Ja monipuolisuudeltaan lajipaletti on sopivan ohut. Jos et roikottaisi mukana tuota korista potentiaalisena päälajina, niin pitäisin sapluunaasi jopa nerokkaana! Yhdistyy ampuminen ja hiihto... Vau! Ja toistoja alkaa tulla varhain, aivan lapsesta asti.

Noin pitää tehdä (alustava) urapolkusuunnitelma lapselle. Mutta sitä korista pitäisin vain apulajina. Ja joukkuelajien houkutus on kova - joten varo vain! :)

Johtava

PS. Vielä kun joku tekisi oikein sellaisen monilajisen esityksen tänne. Tai taitaa olla niin, ettei sitä monilajisuutta ja myöhäistä lajivalintaa täällä kannatetakaan. Nimimerkit ovat järkiintyneet.

 

[Silitysrauta-Mike]

Wayne Gretzkystä kertovissa kirjoissa on Gretzkyn kerrottu pelanneen kesäkausina Lacrossea. Wayne Gretzky on kaikkien aikojen paras jääkiekkoilija. Hän aloitti jääkiekon pelaamisen 2-vuotiaana isän jäädyttämällä pihakentällä. Wayne harjoitteli luistelua, mailankäsittelyä ja laukauksia tuntikausia päivittäin aina 6-vuotiaaksi saakka, jolloin hän meni jääkiekkojoukkueeseen. Siitä alkoi Waynen legendaarinen menestysura heti 6-vuotiaasta lähtien. Jääkiekon lisäksi Wayne pelasi monien muiden tulevien NHL-jääkiekkoilijoiden tapaan kesäisin Lacrossea.

WG oli myös baseballissa huippu ja sai mm. sopimustarjouksen Toronto Blue Jaysiltä.

 

[siffa]

WG oli myös baseballissa huippu ja sai mm. sopimustarjouksen Toronto Blue Jaysiltä.

Varmaankin näin on käynyt. Mitä mieltä olet, minkä ikäinen oli Wayne-poika silloin, kun isä Walter teki lajivalinnan pojalleen? Minun mielestäni Wayne oli silloin 2-vuotias. Siitä käy keskustelu jälleen mielenkiintoisena, milloin on hyvä tehdä pääurheilulajin valinta, kun pyritään taitoa, nopeutta ja kestävyyttä vaativissa kansainvälisesti kovasti kilpailluissa lajeissa maailman huipulle. Liikuntaharrastus on aivan eri asia, tosin yhteiskunnallisesti vähintään yhtä merkittävää kuin huippu-urheiluun panostaminen jo lapsesta lähtien.

"Ensimmäisen kosketuksensa jääkiekkoon Teemu sai kuitenkin juuri Lauttasaaressa, jossa hän alkoi noin parivuotiaana käydä päivähoitolasten kanssa "pelaamassa" läheiseen puistikkoon jäädytetyllä kentällä. Pelaaminen oli aluksi vain seisoskelua jäällä muovimaila kädessä, paksuissa leikkihaalareissa, kurarukkasissa ja lämpimässä myssyssä. Luistimt ostettiin heti, kun arveltiin nilkkojen kestävän, eli noin nelivuotiaana." Näin kirjoittaa Ilmari Selänne kirjassaan "Teemu". Kirja on kirjoitus jääkiekosta ja monipuolisesta urheilemisesta, jonka tulkitsen jääkiekon oheisharjoitukseksi. Esim. jalkapallo kuului hyvänä oheisharjoitteena kuvioihin niin kauan kuin siitä oli hyötyä ja sen jälkeen Teemu lopetti sen pelaamisen.

Jari Litmasella homma meni niinpäin, että entinen huippujalkapalloilija-isä (Olavi Litmanen) innosti poikansa lapsena jalkapallon pariin. Oheisharjoituksena Litti pelasi talviaikana jääkiekkoa hyvällä menestyksellä. Litmaset lopettivat jääkiekon sen jälkeen, kun siitä ei ollut enää hyötyä. Jarihan kävi talvisin juniorina aamuisin ennen kouluun menoa potkimassa palloa yksinään Velho Voutilaisen luvalla Lahden hallissa. Jalkapallo oli siis se urheilulaji, jonka huipulle Litmaset tähtäsivät.

Uskallan väittää, että Koivut, Kapaset, Nummelinit ja Granlundit valitsivat poikiensa päälajin viimeistään silloin, kun pojat olivat 4-vuotiaita. Litmanen ja Forssel valitsivat päälajiksi jalkapallon, kun pojat olivat 2-vuoden ikäisiä.

 

[Keltainen Jaffa]

Noin pitää tehdä (alustava) urapolkusuunnitelma lapselle. Mutta sitä korista pitäisin vain apulajina. Ja joukkuelajien houkutus on kova - joten varo vain!

Monipuolisuus syntyy tuossa nimenomaan siitä, että yhdistetään ammunta ja koripallo; yksilölaji ja joukkuelaji; henkisesti erittäin vaativa ja fyysisesti erittäin vaativa laji. Koripallon treenit ovat paljon monipuolisempia kuin ammunnan, vaikka se ei olekaan pelkkiä laukauksia. Hiihto tukee kumpaakin ja on siinä vähän epätodennäköisenä päälajina.

Ja kyllä, olen enimmäkseen ääripäiden väliltä, mutta ei minua haittaisi, jos junnu pelaisi loistavaa koripalloa ja ampuisi samalla aktiivisesti aina 12-14 -ikävuoteen asti. Se nimittäin onnistuu, jos on lahjoja. Silloin viimeistään kannattaa lopettaa ampumisen aktiivisesti ja keskittyä koripalloon, tai sitten hyvillä pohjilla yli 14 -vuotias laiska ampuja pystyy vielä nousemaan huipulle.

 

[Silitysrauta-Mike]

Varmaankin näin on käynyt. Mitä mieltä olet, minkä ikäinen oli Wayne-poika silloin, kun isä Walter teki lajivalinnan pojalleen? Minun mielestäni Wayne oli silloin 2-vuotias.

Tai Hockey Night in Canadaa katsonut mummo.

"Talvisin luisteltiin ja pelattiin kiekkoa, kesäisin uitiin, lauttailtiin ja kalasteltiin. Wayne olisi halunnut viettää enemmänkin aikaa maatilalla, mutta se ei aina käynyt päinsä. Koulu-urheilu vei lähes kaiken hänen ajastaan. Ala-asteelta lähtien baseball, jalkapallo, koripallo, yleisurheilu ja murtomaajuoksu pitivät huolen siitä, että ylimääräistä aikaa muihin rientoihin ei Waynelle liiemmin jäänyt. Hän pelasi myös kaupungin joukkueissa jääkiekkoa, lacrossea ja koripalloa; yleisurheili, harrasti golfia ja harjoitteli painoilla kolme kertaa viikossa".

Mutta ajat ovat muuttuneet ja Gretzky on Gretzky.

Walter kertoo muuten myös, että kun perhe kasvoi, eikä enää ollut aikaa ajaa samana päivänä moneen eri matsiin, Waynen piti valita lacrossen ja baseballin välillä. Hän valitsi baseballin.