Breeze Harbour
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Lahen Pelsu, Dallas Stars, Leksand, Orlando Magic
Kaikkien meidän elämän varrelle osuu tilanteita, jolloin teemme tai sanomme jotain niin älyttömän typerää, että sitä tekisi tuossa hetkessä mieli suurin piirtein kaivautua maan alle, mutta jotka jälkikäteen lähinnä huvittavat ja hymyilyttävät kun muistelemme niitä. Ite olin etenkin lapsena melkonen sählä mistä kertoo sekin, että mua sanottiin ala-asteikäisenä Mr.Beaniksi. Olen siis mokaillut vaikka ja mitä mutta muutama hetki nousee mieleni sopukoissa selvästi ylitse muiden kirkkaimpina muistoina niinä koetun häpeän tunteen vuoksi.
1. Olin lapsuuden ystäväni kanssa lähikaupassa herkkuostoksilla ja päätimme molemmat ostaa itsellemme Kinder-munat. Olen aina ollut jossain määrin taikauskoinen, mutta lapsena tuo taikauskoisuus yhdistettynä lapsenuskoon sai mut välillä tekemään sanotaanko, varsin mielenkiintoisia päätöksiä. Lapsena mä ajattelin, että harvinaisimmat yllärilelut on pinon pohjalla koska noh.. lapsen logiikka, siispä noukin itselleni munan alimmalta riviltä onnistuneesti ja kun minun kaveri pyysi noukkimaan hänelle munan samalta riviltä niin Kinder-munatorni romahti ja levisi ympräri K-Marketin lattiaa ja ikään kuin kirsikkana kakun päälle munatorni sijaitsi aivan kassojen läheisyydessä, joten muutama todistaja oli paikalla, myyjä mukaan lukien. Kaveri nauroi maha kippurassa mutta itseä hävetti koko tilanne pitkään aivan vietävästi.
2. Olin jotakuinkin varhaisteini, enkä muista enää mistä tämä tilanne sai alkunsa ja mistä sain mieleeni heittää näinkin mautonta läppää. Jokatapauksessa tuossa iässä sitä tuppaa usein sanomaan asioita, ennen kuin todella ajattelee mitä sanoo ja tarkoitukseni oli siis vitsailla mutsille että aion mukamas pahoinpidellä hänet. Näin aikusen aivoilla ajateltuna, ihan helvetin tyhmä aihe heittää läppää mutta ikään kuin idea väkivallalla vitsailemisesta ei olisi itsessään tarpeeksi idioottimainen, niin sanavarastoni oli vielä tuolloin ns.kehittymisvaiheessa ja satuin tuossa hetkessä funtsimaan, että raiskaaminen olisi synonyymi mille tahansa pahoinpitelylle joten menin sitten sanomaan omalle äidilleni päin maamaa "Mä raiskaan sut!". Saman tien tuon sanottuani tajusin, että hetkinen meniköhän tää nyt ihan oikein ja molemmat vanhempani katsoivat minua järkyttyneinä. Siinä sitä sitten pyydeltiin naama punaisena anteeksi pieleen mennyttä sanavalintaa jo etukäteen tuhoon tuomitulle vitsille.
3. Tämä kolmas ja tuorein muisto tapahtui reilu neljä vuotta sitten ja linkittyy suurelta osin tapahtumiin, joita kävin jo läpi alkuvuodesta Naisasiat -ketjun puolella. Sain kenties noista kirjoituksista aikaan naamapalmureaktioita osassa kanssakirjoittajia, mutta olin täysin suora ja rehellinen fiiliksistäni, enkä siksi häpeile noita avautumisiani. Sitä paitsi palstalta saamani palautteen avulla aloin hahmottamaan paremmin ison kuvan, eikä tämä kolmas hetki liity varsinaisesti noihin viesteihin.
Tämä hetki liittyy kuitenkin tuohon ensirakkauteeni, josta siellä sepustin aivan älyttömän pitkää stooria. Niin pitkää stooria, että saatoin tämänkin tilanteen siellä tarinoidessani jo lipsauttaa, mutta koska kyseinen hetki ei absurdiudessaan tule ikinä poistumaan muististani sen enempää kuin nuo kaksi muuta, niin pakko se on lisätä vielä tämän avausviestin kruunuksi.
Olin siis sinnitellyt reilun viikon aivan minimi unimäärällä, kun tämä neito oli syöpynyt nuoren romantikon aivoihini tartunnan lailla. Unipöhnä + tunnontuskat + tyhjä luokka + valkotaulu suoraan selän takana ja tuntu että mun on pakko päästä ilmaisemaan tunteitani jotenkin, joten päätin purkaa ne tyhjässä luokkahuoneessa tyhjään valkotauluun ja raapustin minun sekä ihastukseni nimien yhtenevät kohdat sydämen kera valkotaululle kahteen kertaan, niin että jälkimmäisen perässä oli kysymysmerkki koska en tiennyt lainkaan hänen tunteistaan. Ihastelin näkyä hetken kunnes räpsäisin siitä kuvan, jotta voisin "oikean hetken" tullen lähettää kuvan ihastukselleni. Mutta kas kummaa aivoni olivat univelasta sekaisin kuin seinäkello ja tuo arkaluontoinen kuva päätyikin ammattistartin ryhmächattiin ja sekunnin sadaosassa oma pikku salaisuuteni olikin koko jengin tietoisuudessa. Tässä nolossa hetkessä oli kuitenkin lopulta enemmän hyvää kuin huonoa sillä olen lähes tulkoon varma, että muuten en olisi ikinä rohkaistunut avautumaan tälle tytölle. En ollut neljä vuotta sitten vielä valitettavasti kypsä rakastamaan, mutta tuolla lipsahduksella oli lopulta aika isokin merkitys miehisen puoleni kehittymisessä.
Kaikilla ei varmasti ole kolmea nolointa hetkeä, jotka muistaisi vielä kaikkien vuosien jälkeen, mutta väitän että kaikilla on vähintään edes se yksi. Mikä on juuri sinun noloin muistosi? Ei mitään väliä tapahtuiko se skidinä, teininä, nuorena aikuisena vai keski-iän kynnyksellä. Vain sillä on merkitystä, miten juuri tuo hetki jäi noloudessaan pysyvästi mieleesi.
1. Olin lapsuuden ystäväni kanssa lähikaupassa herkkuostoksilla ja päätimme molemmat ostaa itsellemme Kinder-munat. Olen aina ollut jossain määrin taikauskoinen, mutta lapsena tuo taikauskoisuus yhdistettynä lapsenuskoon sai mut välillä tekemään sanotaanko, varsin mielenkiintoisia päätöksiä. Lapsena mä ajattelin, että harvinaisimmat yllärilelut on pinon pohjalla koska noh.. lapsen logiikka, siispä noukin itselleni munan alimmalta riviltä onnistuneesti ja kun minun kaveri pyysi noukkimaan hänelle munan samalta riviltä niin Kinder-munatorni romahti ja levisi ympräri K-Marketin lattiaa ja ikään kuin kirsikkana kakun päälle munatorni sijaitsi aivan kassojen läheisyydessä, joten muutama todistaja oli paikalla, myyjä mukaan lukien. Kaveri nauroi maha kippurassa mutta itseä hävetti koko tilanne pitkään aivan vietävästi.
2. Olin jotakuinkin varhaisteini, enkä muista enää mistä tämä tilanne sai alkunsa ja mistä sain mieleeni heittää näinkin mautonta läppää. Jokatapauksessa tuossa iässä sitä tuppaa usein sanomaan asioita, ennen kuin todella ajattelee mitä sanoo ja tarkoitukseni oli siis vitsailla mutsille että aion mukamas pahoinpidellä hänet. Näin aikusen aivoilla ajateltuna, ihan helvetin tyhmä aihe heittää läppää mutta ikään kuin idea väkivallalla vitsailemisesta ei olisi itsessään tarpeeksi idioottimainen, niin sanavarastoni oli vielä tuolloin ns.kehittymisvaiheessa ja satuin tuossa hetkessä funtsimaan, että raiskaaminen olisi synonyymi mille tahansa pahoinpitelylle joten menin sitten sanomaan omalle äidilleni päin maamaa "Mä raiskaan sut!". Saman tien tuon sanottuani tajusin, että hetkinen meniköhän tää nyt ihan oikein ja molemmat vanhempani katsoivat minua järkyttyneinä. Siinä sitä sitten pyydeltiin naama punaisena anteeksi pieleen mennyttä sanavalintaa jo etukäteen tuhoon tuomitulle vitsille.
3. Tämä kolmas ja tuorein muisto tapahtui reilu neljä vuotta sitten ja linkittyy suurelta osin tapahtumiin, joita kävin jo läpi alkuvuodesta Naisasiat -ketjun puolella. Sain kenties noista kirjoituksista aikaan naamapalmureaktioita osassa kanssakirjoittajia, mutta olin täysin suora ja rehellinen fiiliksistäni, enkä siksi häpeile noita avautumisiani. Sitä paitsi palstalta saamani palautteen avulla aloin hahmottamaan paremmin ison kuvan, eikä tämä kolmas hetki liity varsinaisesti noihin viesteihin.
Tämä hetki liittyy kuitenkin tuohon ensirakkauteeni, josta siellä sepustin aivan älyttömän pitkää stooria. Niin pitkää stooria, että saatoin tämänkin tilanteen siellä tarinoidessani jo lipsauttaa, mutta koska kyseinen hetki ei absurdiudessaan tule ikinä poistumaan muististani sen enempää kuin nuo kaksi muuta, niin pakko se on lisätä vielä tämän avausviestin kruunuksi.
Olin siis sinnitellyt reilun viikon aivan minimi unimäärällä, kun tämä neito oli syöpynyt nuoren romantikon aivoihini tartunnan lailla. Unipöhnä + tunnontuskat + tyhjä luokka + valkotaulu suoraan selän takana ja tuntu että mun on pakko päästä ilmaisemaan tunteitani jotenkin, joten päätin purkaa ne tyhjässä luokkahuoneessa tyhjään valkotauluun ja raapustin minun sekä ihastukseni nimien yhtenevät kohdat sydämen kera valkotaululle kahteen kertaan, niin että jälkimmäisen perässä oli kysymysmerkki koska en tiennyt lainkaan hänen tunteistaan. Ihastelin näkyä hetken kunnes räpsäisin siitä kuvan, jotta voisin "oikean hetken" tullen lähettää kuvan ihastukselleni. Mutta kas kummaa aivoni olivat univelasta sekaisin kuin seinäkello ja tuo arkaluontoinen kuva päätyikin ammattistartin ryhmächattiin ja sekunnin sadaosassa oma pikku salaisuuteni olikin koko jengin tietoisuudessa. Tässä nolossa hetkessä oli kuitenkin lopulta enemmän hyvää kuin huonoa sillä olen lähes tulkoon varma, että muuten en olisi ikinä rohkaistunut avautumaan tälle tytölle. En ollut neljä vuotta sitten vielä valitettavasti kypsä rakastamaan, mutta tuolla lipsahduksella oli lopulta aika isokin merkitys miehisen puoleni kehittymisessä.
Kaikilla ei varmasti ole kolmea nolointa hetkeä, jotka muistaisi vielä kaikkien vuosien jälkeen, mutta väitän että kaikilla on vähintään edes se yksi. Mikä on juuri sinun noloin muistosi? Ei mitään väliä tapahtuiko se skidinä, teininä, nuorena aikuisena vai keski-iän kynnyksellä. Vain sillä on merkitystä, miten juuri tuo hetki jäi noloudessaan pysyvästi mieleesi.